Uhrilammas luottamuspulassa

Vastikään julkaistun Pew-research centerin tutkimuksen mukaan luotto on Euroopassa kovaa - ainakin saksalaisiin luotetaan, kuten oheinen kuva kertoo.

Parastahan on tietenkin tuo kreikkalaisten tolkuton itseluottamus - pitävät itseään EU:n ahkerimpina työntekijöinä! Mutta samalla tavalla kuin moinen hallusinaatio on vaaraksi yksilölle itselleen ja koko yhteisölle, niin vastaavasti liika rehellisyys voi kostautua. Kaikesta selviää, että saksalaiset ovat kaikkein tyytyväisimpiä yhteisvaluutta euroon. Saksalaisilla onkin siihen syytä. Valmistavat tuotteita, joita muut ostavat velaksi, jota Saksa vahvan vaihtotaseensa turvin voi lainoittaa. Tilanne on sama kuin Kiinalla ja EU:lla, paitsi Saksa on EU:n sisällä toimiva pikkukiina.

Jyrki Katainen kertoo lehdessä, että

"velkakriisi on synnyttänyt luottamuspulan EU:ssa"

Normaalistihan Kataisen puheita ei tarvitsekaan ottaa huomioon kuin huonoina vitseinä, mutta tällä kertaa kukkopoika tuli vahingossa paljastaneeksi jotain hyvin huolestuttavaa.

Minä en ainakaan voi ymmärtää tuota lausetta millän muulla tavalla kuin sillä, että Katainen kuvittelee vilpittömästi, että kaikki maat ja heidän edustajansa ovat siellä ajamassa jotain EU:n yhteistä etua. Vaikka tällainen "koko EU:n yhteinen etu löytyisi", vaikuttaa siltä, että ainakaan saksalaiset eivät sitä Kataiselle kertoisi. 20 vuotta sitten Suomi valmistautui neuvotteluihin EU:n kanssa. Silloinen varsin epäsuosittu Heikki Haavisto ryhtyi johtamaan Suomen valtuuskuntaa. Haaviston suosion puute juonsi juurensa siihen, että hän oli 20 vuoden ajan onnistunut neuvottelemaan maanviljelijöille huomattavat maataloustuet.

Suomen liityttyä EU:hun suurin muutos tapahtui maataloustuen alasajossa. Uudessa tilanteessa viljasta sai sen verran rahaa, mitä viljelijä käytti pelkkiin lannoitteisiin. Haavistoa moitittiin siitäkin, että MTK oli härkäpäisesti vaatinut maataloustukia, mikä jähmetti maatalouden kehityksen ja innovoinnin. Kun tuki loppui, toukohousut oilivat ns. kusessa, kun koskaan aikaisemmin ei ollut tarvinut miettiä mitä viljelee saadakseen siitä parhaan katteen. Ei ollut tarvinut pohtia sivuelinkeinoja Bead&Breakfastista strutsifarmeihin. Haavistoon kohdistunut arvostelu tältä osin oli mielestäni kaksinaismoralistista, koska keneltäkään muulta poliitikolta ei edellytetty sen ennustamista, että Neuvostoliitto hajoaa, ja Suomelle aukeaa takaovi livahtaa EU:hun.

Haavisto oli taitava neuvottelija, mutta Esko Aho tarvitsi häntä esiintymään takuumiehenä entisille suojateilleen, maanviljelijöille. Aho oli ennen kaikkea nopea oppimaan ja hyvin ennakkoluuloton ja haki hanakasti uusia ratkaisumalleja. Paljon tehtiin virheitä, kuten säästöpankkien hoito osoitti, mutta täytyy muistaa, että suurimmat virheet oli tehty jo paljon ennen hänen pääministeriyttään. Mutta mielenkiintoisin kysymys kuuluu, kuka laski Kataisen valvomaan rahojemme käyttöä - eihän mies osaa edes neuvotella! Miten on mahdollista, että kukaan ei lähipiirissä ole tajunnut tämän osaamattomuutta? Ei kai seenää ihme ole, että hallitusneuvottelut kestivät kuukausia, kun jokainen kusi Kataista linssiin yhä uudelleen ja uudelleen. Ja lopuksi saatuaan itselleen parhaat palat, puheenjohtajat nyökkäsivät Kataiselle, ja ilmoittivat ryhtyvänsä kantamaan vastuutta, vaikka joka jannulla ja gimmalla oli pelastusliivit puvun päällä...

Mutta Haavisto - hän sai kansan keskuudessa hyväksynnän - tunnettiin Suomen viileimpänä pokerinaamana, joka uunotti demarijohtoista valtiovarainministeriön virkakuntaa kuin paraskin silmänkääntäjä. Kataisen lausunnon huolestuttava piirre on siis se, että Suomen pääkanisterin mielestä EU:ssa ei enää tarvita neuvottelutaitoja. Ei kai kukaan kuvittele, että kreikkalaiset ovat sen tyhmempiä kuin suomalaiset maanviljelijät olivat 90-luvulla? Kreikkalaiset vetävät niin julkeasti kotiin päin kuin osaavat. He luottavat siihen, että heitä ei nakata pihalle eurosta. Mutta uskovathan he siis olevansa Euroopan ahkerin kansakin, joten mikäs ihme tuo enää on. Mutta jos Suomessa tehtiin suoranainen ihme Haaviston saamikseksi neuvottelupöytään, niin eivät ne neuvottelut niistä ajoista ole ainakaan helpottuneet.