Niin hyvä kuin olla osaa

Kuvan afroletti on mies nimeltään Thomas Sowell, kuten kuvateksti kertookin. Hän kasvoi niin etäällä valkoisten yhteisöstä, että oli pienenä kuvitellut blondien olevan taruolentoja. Joten hra Sowell tietänee jotain mustista ja mustien köyhyydestä.

Thomas Taussin erinomaisesta blogikirjoituksesta pokkasin Tuomas Enbusken sinänsä kevyesti kirjoitetun mutta painavaa asiaa sisältävän "Ajatusten alennusmyynti"-nimisen poliittisen pamfletin, jossa kumotaan kaikki keskeiset kapitalismiin liitetyt syytökset. Suurimpana syntinä yleensä kapitalismia syytetään sosiaalidarwinismista eli köyhien inhosta tai köyhien kyykyttämisestä lievemmässä merkityksessä. Köyhä on köyhä olosuhteiden pakosta, eihän kukaan köyhäksi halua, meille uskotellaan. Koska olosuhteet aiheuttavat köyhyyttä, olosuhteita on muutettava, meille perustellaan.

Yksi olosuhteen muutos on etnisyydestä aiheutuvan syrjinnän kieltäminen (täytyy ihailla, miten nokkelasti perussuomalaiset huomasivat nostaa asian pöydälle!). Olen itse kirjoitellut tässä kesäkuun kuluessa useita kirjoituksia, joissa olen ruotinut sosialismin (edistyksellisyys, progressiivisyys) yhteyksiä rotukysymyksiin ja osoittanut, kuinka rotykysymys nähtiin osana rodunjalostusta aina 70-luvulle asti nimenomaan vasemmistopiireissä. Bryan Caplanin pamfletti Encyclopedia of Capitalism on Enbusken tavoin hyvää kesäluettavaa, jos joltakulta vielä puuttuu.

Caplan toteaa Thomas Sowellin (ihana nimi!) tehneen eniten työtä romuttaakseen kapitalismiin liitetyn syytöksen sen syrjivästä ominaisuudesta. Sowellin keskeinen väite on, että eri (etnisten) ryhmien taloudellisen menestyksen selittää yksinkertaisesti se, kuinka ne suhtautuvat menestykseen - eli kuinka voimakkaasti ryhmässä arvostetaan työtä ja opiskelua taloudellisen menestyksen saavuttamiseksi. Sowellin mielestä kaikki valtion antamat etuoikeudet vähemmistöille huonontavat vähemmistön arvostusta työntekoon ja koulutukseen, ja siten aiheuttaa vähemmistöjen pysyvää kurjistumista. Se, jos mikä, on todellista rotusortoa, Sowell väittää vastoin poliittisesti korrektia näkemystä.

Sowell tähdentää, että vähemmistöille annetut etuoikeudet huonontavat yhteisön taloudellista suorituskykyä. Jos on kaksi muuten täysin identtistä yritystä, joista toinen maksaa työntekijöilleen vähemmän palkkaa (mustat/virolaiset) kuin toinen (valkoiset/suomalaiset), ajan myötä vähemmän palkkaa maksava tekee suurempaa tulosta ja valtaa markkinat! Siis sillä edellytyksellä, että työntekijät eivät voi vaihtaa vapaasti työpaikkaa - kuten syrjinnän kieltämisen perusteissa väitetään. Niinpä ns. "positiivista syrjintää" voidaan toteuttaa ainoastaan julkisella sektorilla ja suunnitelmataloudessa.

Jos syrjintä pitkän päälle johtaa mustien (tai virolaisten, kuten tuossa perussuomalaisten puoluetoimiston remontissa) omistamien yritysten parempaan suorituskykyyn, niin miksi tietyt - eurooppalaisittain sanottuna - etniset ryhmät eivät vaan tunnu menestyvän? Sowellin mielestä syy on tuottavuudessa. Sekä juutalaiset että mustat ovat olleet sorrettuja vähemmistöjä suuressa osassa valkoisten hallitsemaa maailmaa. Silti juutalaiset menestyvät ja mustat eivät. Sowellin mielestä juutalaisten menestystä selittävät heidän kestävien avioliittojensa antama turvallinen kasvuympäristö jälkikasvulle, huolellisuus rahankäytössä ja erityisesti heidän kunnioittava suhtautumisensa koulusivistykseen.

Mustien valtakulttuuri on melkeinpä päinvastainen kaikille juutalaisten tärkeinä pitämille asioille. Osoittaakseen väitteensä todeksi, Sowell tutki kahta taloudellisesti menestyneiden mustien alakulttuuria - niitä mustia, joiden vanhemmat olivat vapaita jo ennen Yhdysvaltain sisällissotaa (1861-65) ja toisaalta Karibialta vuoteen 1925 mennessä Yhdysvaltoihin muuttaneita. Varsinkin Karibialta muuttaneiden taloudellinen suorituskyky oli hämmästyttävä ja heidän sopeutumisensa on niin esimerkillinen, että heidän rikostilastonsa alittaa jopa valkoisen väestön. Muut mustat eivät suinkaan kutsu heitä "veljikseen" vaan "mustiksi jutkuiksi".

Tutkimustensa perusteella Sowell vastustaa voimakkaasti kaikkea positiivista syrjintää ja valtion jakamia erioikeuksia eri vähemmistöille. Jos markkinat kerran tasaavat palkkaerot ja eri ryhmien tuloerot johtuvat heidän halustaan vaurastua, niin todellisuudessa "positiivinen syrjintä" johtaa "käänteiseen syrjintään": se pakottaa työnantajat kohtelemaan epäpäteviä yksilöitä keskenään samalla tavalla. Niinpä työnantajat varovat palkkaamasta ketään, joka voi haastaa oikeuteen syrjinnästä sukupuolen, rodun tms. syyn takia. Samoin eri ryhmien kiinnostus kouluttautumiseen vähenee, koska sitä ei tarvita menetykseen työmarkkinoilla - oikea (sic) ihonväri riittää. Jopa vähimmäispalkka tuottaa päinvastaisen tuloksen ajaen kaikkein huonoiten tuottavat yksilöt kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle ilman minkäänlaista mahdollisuutta itsensä elättämiseen. Hän näkee, että erilaiset kiintiöt ja etuoikeudet johtavat vähemmistöjen pysyvään kurjistumiseen vastoin lainsäätäjän toisenlaisia pyrkimyksiä.