Ideologisella tasolla kirjoituksia yhdistää monikulttuurisuuden vastustaminen ja islamin kokeminen uhkana kansallisen identiteetin säilymiselle.mutta selitykset hän etsii mm. Jussi Jalosen ja Toby Archerin vaaleanpunaiset silmälasit päässä kirjoitetuista sekametelisopista. Breivikin ideologia ei millään aukene suomalaiselle vasemmistolle vaan näyttäytyy käsittämättömän ristiriitaiselta. Sosiaalidemokraattien on vaikea ymmärtää Breivikiä, koska ne kumpuavat samoista historiallisista aatteista ja opeista, mitä demarit eivät pysty myöntämään. He näkevät syyllisiä kaikkialla muualla paitsi katsoessaan peiliin.
Paaso tulkitsee vastajihadia pääasiassa Anders Breivikin "manifestin" kautta, sillä manifestissa lainataan laajalti kirjoituksia, joissa islamin leviämistä pidetään uhkana mielipiteen-, sanan- ja yksilönvapauksille yleisesti ja naisten, seksuaalivähemmistöjen ja juutalaisten kohdalla erityisesti. Ensimmäinen ongelma näin tutkittaessa on se, että tutkimuskohde - Breivik - tulisi tulkita oikeaan viiteryhmäänsä. Kuten jo aiemmin kirjoitin (Breivik onkin sosialisti 9.2.2012), Breivikin maailmankuva vastaa sangen hyvin perinteisenä äärioikeistona pidettyä kansallismielista sosialismia, mutta ns. vastajihad-liike koostuu leimallisesti (amerikkalaisittain) konservatiiveista ja niistä (amerikkalaisittain) niistä liberaaleista, jotka ymmärtävät jotain islamista ja sen ideologiasta.
Onhan toki inhimillistä, että jos ihminen ei ole perehtynyt asioihin, hänen mielipiteensä niistä muodostuu puhtaasti oman maailmankuvan mukaisesti. Vasemmistolaisesti suuntautunut ihminen arvioi suhtautumistaan johonkin uuteen asiaan tai ehdotukseen sen mukaan, miten tuo asia tai ehdotus lisää taloudellista tasa-arvoa ja parantaa valtion oikeuksia edistää sitä voimakeinoin. Vasemmalle kallellaan oleva ihminen on taipuvaisempi ajattelemaan, että omillaan toimeentuleminen on vaikeaa, miksi hän ymmärrettävästi edellyttää omillaan toimeentulevien kustantavan hänellekin vähintään jonkun minimitason, mielellään selvästi enemmän.
Breivikin tiedetään liikkuneen nuorena maahanmuuttajien jengeissä ja tympiintyneen siihen, koska sen toiminta oli hajottavaa, destruktiivista. Moni muu vasemmistolainen pitää puolestaan hajottavaa toimintaa tavoiteltavana, kuten Voima-lehden kolumnistina vuosikausia ollut Veli Itäläinen (Antti Rautiainen), joka tunnustaa olevansa kommunisti ja tapelleensa uusnatseja vastaan Venäjällä useita kertoja. Tällaiselle hehmolle islamistit ja maahanmuuttajat ovat potentiaalinen liittolainen, sillä uusnatsien väkivaltainen rotuajattelu leimaa nämä molemmat ryhmät vastustajikseen: toiset rodullisista syistä ja toiset ideologisina vastustajina.
Paason näkemys siitä, että Breivikin manifesti edustaa "äärioikeistoa" (siis kansallismielistä äärivasemmistoa) on jo lähtökuopissaan väärässä.
Pääajatuksena on, että islam ja muslimien maahanmuutto Eurooppaan muodostavat uhan eurooppalaisen kulttuurin säilymiselle. Amerikkalaiset internetsivustot käsittelevät asiaa omasta näkökulmastaan keskittyen islaminvastaisuuteen ja Barack Obaman hallinnon kritisoimiseen.Paaso ei pidä "antijihadistien" irtisanoutumista Breivikistä aitoina, koska hän pitää molempia ryhmiä tyhminä rasisteina. Hän antaa ymmärtää, että amerikkalaiset konservatiivit vastustavat Obamaa tämän ihonvärin takia, ja siksi he saisivat virikkeitä eurooppalaisilta uusnatseilta. Valtaosaa nykyisistä bloggareista amerikkalaisessa "antijihadissa" ei vaivaa rodulliset kysymykset. Nyt melkein kaikki alle 60-vuotiaat amerikkalaiset ovat tottuneet rodulliseen tasa-arvoon ja monikulttuurisuuteen. Mitä eristyneemmin toisesta kulttuurista yksilöt ovat kasvaneet oman kulttuurinsa suojissa, sen epäluuloisempia he tietenkin ovat. Mutta se ei koske vain valkoisia alabamalaisia vaan yhtä lailla mustia chicagolaisia ja latinoja Kaliforniassa. On siis älyllisesti epärehellistä väittää, että "vastajihad" olisi voimainponnistus amerikkalaisen valkoisen rodun puolesta. Sitä se ei ole, ja se ei nyt millään aukea Paasolle.
Eurabia on muodostunut kolmen teoreettisesti toisistaan erillään olevan sektorin kautta (kauppasuhteet, arabien maahanmuutto sekä eurooppalainen politiikka), joista johtuen Eurooppa on Ye’orin mukaan sidottu arabimaailmaan. Euroopan talous ja rahaliitto (EEC) korosti Ye’orin mukaan arabimaiden kanssa tehdyn yhteistyön taloudellisia hyötyjä. Arabimaat nähtiin öljyn saannin kannalta merkittävänä alueena, ja niiden ymmärrettiin tarjoavan eurooppalaisten yritysten tuotteille laajat markkinat. Arabit hyötyivät yhteistyöstä hänen mukaansa paitsi taloudellisesti myös poliittisesti mm. Palestiinan kysymyksessä.Paaso siteeraa pitkälti oikeita asioita ja selvästi ymmärtää, mistä on kysymys. Hän ei arvioi mitenkään väitteiden todenmukaisuutta, vaan toteaa kritiikittömästi, että
Maahanmuutosta hyötyvillä tahoilla on paremmat mahdollisuudet konkreettisesti vaikuttaa maahanmuuton organisointiin kuin niillä, jotka osallistuvat ainoastaan kustannusten maksuun.Kuten ylempänä jo totesin, erityisesti poliittinen vasemmisto hyötyy Euroopan islamisoimisesta, joten vastaus valahti Paason käsistä kuin tiimalasin hiekka. Paaso pääsee kuitenkin heti perään hyvin vainulle...
Euroopassa kansalaisten mielipide oli alusta alkaen skeptinen maahanmuuttoa kohtaan, mutta päättäjät eivät välittäneet yleisestä mielipiteestä. Maahanmuuttopolitiikkaa on Freemanin mukaan tehty Euroopassa hallinnon kontekstissa ilman julkista keskustelua ja kansalaisten osallistumista sekä vähäisellä parlamentaarisella ohjeistuksella. Maahanmuuttopolitiikkaa koskevan legitimoidun keskustelun rajat ovat Freemanin mukaan olleet kapeat....mutta nojaa sitten Toby Archerin näkemyksiin, ja vastaus menee sitä tietä taas aivan poskelleen:
Tämä on käytännössä merkinnyt usein sitä, että liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivia on syytetty rasismista. Yksikään liberaalidemokraattinen valtio ei ole vapaaehtoisesti kysynyt kansalaisten mielipidettä kansanäänestyksellä maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä. Kansalaiset ovat voineet vaikuttaa maahanmuuttopolitiikkaan vain epäsuorasti vaalien kautta. Perinteisillä puolueilla ei ole myöskään ollut selkeää toisistaan poikkeavaa tulkintaa maahanmuuttokysymyksissä, eikä asia ole ollut poliittisella agendalla. Freeman väittää eurooppalaisten poliittisten puolueiden pyrkineen luomaan puolueiden rajat ylittävän konsensuksen tämän toteuttamiseksi. Ehdokkaat, jotka ovat erehtyneet nostamaan esille kriittisiä kysymyksiä, on tuomittu suurten puolueiden johtajien sekä median taholta.
Tästä huolimatta Breivik kannattaa pohjoismaisen geeniperimän vahvistamista ja on huolissaan sen häviämisestä. Hän on valmis rodunjalostuksen avulla ylläpitämään ja vahvistamaan pohjoismaista geeniperimää, jotta sinisilmäisyyden ja vaaleahiuksisuuden väistyminen pystytään estämään.Kuten olen lukuisat kerrat (Monikulttuurisuus ja rotuhygienia 17.6.2012 tai Keynesin opeilla mennään 5.6.2012) kuluvan kesäkuun aikana todennut, rodunjalostus on erityisesti perinteisen sosiaalidemokratian lempilapsi, jota kansallismieliset vain soveltavat toiseen kohderyhmään. Siinä missä demarien hyvinvointivaltio toteuttaa "kaikki kansalle, ei mitään kansan ulkopuolelle"-politiikkaa, natseilla sama kuuluu "kaikki rodulle, ei mitään rodun ulkopuolelle".
Paaso tietenkin huomaa, että "vastajihadistit" tukevat Israelia toisin kuin eurooppalainen valtavirta. Paaso yrittää käyttää tätä jonkinlaisena todisteena "vastajihadistien" älyllisestä epärehellisyydestä, eikä osaa pureutua aiheeseen syvällisemmin. Siniset silmät ja vaalea tukka jo mainittiinkin, ja kohta Paaso jo kaiveleekin Breivikin ajatuksia perinteisestä kotiäityidestä ja runsaasta lapsikatraasta todistellen "vastajihadistien" olevan todellisuudessa kaksinaismoralisteja arvostellessaan islamia naisten alistamisesta. Paaso keksii Breivikiltä myös oikeuden ottamisen omiin käsiin ja asettumisen lain yläpuolelle. Ei mikään suuri älynväläys, kun miettii kyseisen miehen olleen kuitenkin joukkomurhaaja. Paaso kääntelee kiviä löytääkseen suomalaisia breivikejä, ja mainitsee kaksi tässäkin blogissa linkitettyä sivustoa, mikä alkaa jo mennä aika vainoharhaiseksi.
Paaso pistää pakettiin perinteisen sanaparin "vastuullinen" ja "sananvapaus", mikä nyt oikeastaan kuvastaa koko kirjoitusta paremmin kuin hyvin. Suojelupoliisi onneksi irtisanoutuu koko raportista jo kättelyssä (miksi se lienee alun alkaen julkaistukin netissä), ja aivan lopuksi Paaso toteaa:
Norjan turvallisuuspoliisin tekemän uhka-arvion mukaan radikaali-islam muodostaa edelleen suurimman turvallisuusuhan, eikä organisoitunut äärinationalismi ole lisääntynyt heinäkuun tapahtumista huolimatta. Äärinationalistit eivät ole järjestäytyneitä, eikä heillä ole yhtenäistä ideologiaa.Kun koko käsitteen ("vastajihad") todellisen tai kuvitellun vaarallisuuden voi tiivistää noihin kahteen lauseeseen, on selvää, että Paasolla on ollut poliittinen motivaatio yrittää liittää Breivik sellaisiin "vastajihadisteihin" kuin Pamela Geller tai Robert Spencer ja sellaisiin blogisteihin kuin tämä ja melkeinpä kaikki blogilistani sivustot. Tarkoitus ei ainakaan ole kaunis, mutta eipä myöskään vilpitön, kun kirjoittaja itsekin toteaa suurimman turvallisuusuhan muodostuvan muslimeista.
H/T Vasarahammer
4 kommenttia:
Annetaan pointsit asiallisen lähteen käytöstä ;)
Sinä se aina näet asioissa positiivisen puolen.
Minusta on aika härskiä, että tuollaisessa "Supon raportissa" annetaan ymmärtää, että sinä - joka et toimi edes anona - olet YHTÄÄN MILLÄÄN tavalla vastuussa Breivikin teoista tai sairaasta mielikuvituksestaan. Jonain hölynpöly-blogikirjoituksena tuollainen jotenkin menisi, mutta ei Supon asiakirjoissa. Saattans.
Noissa raporteissa, joita Breivikin tekojen jälkeen on ilmestynyt, on yleensä yksi paha ongelma. Niistä tulee sellainen käsitys kuin koko vastajihad tapahtuisi irrallaan reaalimaailman tapahtumista ja olisi kehittynyt internetissä.
Tätä mielikuvaa edustaa raportissa käytetty asiantuntija Jussi Jalonen, joka vähättelee reaalimaailman tapahtumien vaikutusta, pyrkii kiistämään niiden olemassaolon ja tekee Robert Spenceristä ja Pamela Gelleristä jonkinlaisia demoneja.
Suomeen on tulossa samanlainen "kahtiajakautunut" yhteiskunta kuin Amerikassa, jossa demonisointi ja loukkaantuminen ovat arkipäiväistä poliittista viestintää. Sen voisi vältää hyväksymällä yhden yksinkertaisen lähtökohdan, jossa ajatukset ja mielipiteet sallittaisiin, vaikka ne poikkeavat omista.
Itse asiassa varsin hyvä esimerkki on se, että nyky-Suomessa ei saa olla natsi. Miksi? Siksi, että natsit ovat pahoja ja haluavat tappaa toista rotua edustavat. Valtaosa natseista ei kuitenkaan tappanut toisrotuisia. Onko siis oletettavaa, että joka ikinen suomalainen natsi haaveilee tai - vielä pahempaa - ryhtyisi tappamaan toista rotua olevia?
Okei, ymmärrän, että tilastollisesti natsit - kuten kommunistitkin - suhtautuivat toisten ihmisryhmien tappamisen. Mutta, ja nyt tulee tärkeä pointti, niin hyväksyvät myös valtaosin islamin ylivaltaa tavoittelevat (joihin eivät kuulu esimerkiksi tataarit). Jos siis se, että ihminen kannattaa kansallissosialismia, tekee hänestä mahdollisen sarjamurhaajan, niin myös kommunismia tai poliittista islamia kannattavat syyllistyvät samaan. Toki tilastollisesti on selvää, että länsimaiden tuhoa kannattavia on erityisen paljon muslimeissa ja kommunisteissa, joten pitäisikö heidät demonisoida YKSILÖINÄ samalla tavalla kuten uusnatist?
Lähetä kommentti