Roopen Mediaseuranta on taas kaivanut esiin Verkkouutisista mielenkiintoisen kirjoituksen (Kokoomusedustajat torppaavat "Thorsin populistisen mummolain"). Huomiota kerää Sekoomuksen kansanedustajien väite, että Astrid Thors toimii "populistisesti". Vielä puoli vuotta sitten sosiaalituen varassa tapahtuvaa siirtolaispolitiikkaa arvostelevia haukuttiin populisteiksi. Mitä on tapahtunut?
Populismi on haukkumasana, jolla tarkoitetaan sitä, että kansan enemmistön antaman tuen nimissä vaaditaan jotain tehtäväksi. Erityisesti tämä tarkoittaa tekoja, joilla vaikeutetaan jonkin pienen ryhmän asemaa ja elintilaa (kiihottamista jotain ryhmää vastaan). Tyypillinen populismin ilmentymä on antisemitismi, juutalaisvastaisuus. Toinen hyvä esimerkki on (kansan)terveys, joten valtiolle on annettu todella laajat oikeudet puuttua kansalaisten vapauteen terveydenhuollon nimissä. Kypäräpakko, aselait, tupakkalait, makeisverot, päihdelait, eläinrasvat ja niin päin pois ovat kaikki asioita, jotka on tehty enemmistön antamalla tuella. Ne ovat asioita, joilla rajoitetaan pienten vähemmistöjen elämää ilman, että se maksaa enemmistölle mitään. Ne ovat "hyvää tarkoittavia" asioita. Toinen "hyvä asia" on tasa-arvoon perustuva sosialistinen maailmankatsomus, sillä eihän kukaan voi vastustaa tasa-arvoa, eihän? Populismissa siis nojataan kansan enemmistön mielipiteeseen tarkoituksena kiihottaa toimintaan jotain pientä ryhmää vastaan.
Thors ajaa nyt ns. mummolakia vastoin kansan enemmistön tahtoa, joten sitä on vaikea kutsua populismiksi. Vaikka Thors "tarkoittaakin hyvää", lain itsepäinen ajaminen ei ole populismia vaan "näkemyksen ottamista". Joskus on ihan hyvä, että poliitikko ottaa näkemyksen, joka on vastoin kansan enemmistön näkemystä. Sitä kutsutaan visioinniksi ja sellaista poliitikkoa visionääriksi. Paasikivi oli visionääri luopuessaan Repolan ja Porajärven kunnista Tarton rauhassa vastoin kansan enemmistön halua. Tarton rauhaa kutsuttiinkin häpeärauhaksi, mutta Paasikiven suosio kasvoi, kun hänen visiotaan alettiin myöhemmin arvostaa. Toinen visionääri oli presidentti Kekkonen, vaikka hänen näkemyksensä (että sosialistinen leiri lopulta voittaa kapitalistisen) olikin väärä. Hänellä kuitenkin oli selvä visio, minkä hän toi esiin, ja sitä minä arvostan. Kekkosen ongelma oli se, että hän vaiensi julkisesti nöyryyttämällä visionsa arvostelijat, joten väärää visiota kohti ajettiin pari vuosikymmentä. Vastaavalla tavalla nyt lyödään niitä, jotka arvostelevat poliittisesti korrektia kielenkäyttöä nolaamalla heidät julkisesti. Myös presidentti Koiviston visio "vahvasta markasta" aiheutti valtavaa tuhoa. Presidentti Halosella ei ymmärtääkseni ole ollut visioita, vaan hän on peesaillut kauniisti tasa-arvon nimissä kaikkia "hyviä asioita", joten häntä voinee kutsua populistiksi hyvin perustein.
Meidän poliittisesti oikeaoppisessa kielenkäytössämme "populisti" on kuitenkin haukkumanimi. Sekoomus - joka aikaisemmin haukkui Perussuomalaisia populisteiksi - haukkuukin nyt Perussuomalaisten vastustajia samalla nimityksellä! Taitaa harvinaisen osuvasti sopia tähän toimintaan vanha viisaus, että "se on itse, joka toista haukkuu".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kannattaisi tutustua puoluejohtaja Timo Soinin aikoinaan tekemään pro gradu tutkielmaan jonka aihe oli populismi.
Hellouta GPI!
Varmasti kannattaisi, mutta gradut ovat aika köykäisiä, varsinkin jossain valtsikassa. Mutta jos olet itse sen lukenut, niin kerroppa mitä Soini pohdiskeli.
En enää muista tarkempia yksityiskohtia. Siitä on aikaa varmaan pitkälti yli kymmenen vuotta kun luin ellei enemmänkin.
Tiedän minäkin että pro gradu tasoiset opinnäytetyöt eivät välttämättä ole hääppöisiä kun joskus väitöskirjatkin on aika heppoisia. En yrittänyt tarkastellakaan gradun tieteellisiä ansioita.
Mutta kyllä siinä oli hyvin tarkkaan käsitelty käsitettä eikä sitä siinä minään haukkumanimenä pidetty. Päinvastoin minä sain luettuani erittäin posiitivisen käsityksen nimityksestä populismi. Olin tosin jo aikaisemminkin tyhmyyksissäni ihmetellyt että eikös kaikki poliitikot ole sanan varsinaisessa merkityksessä populisteja. Enkä ole oikein koskaan ymmärtänyt miten sanasta populisti on tullut jonkinlainen poliittisen slangin halventava pilkkanimitys.
Kirjoitin kommenttini lähinnä siksi että KT ja lukijat tietäisivät että ehkä kaikkein eniten populistiksi haukuttu poliitikko on jo ennen suursuosiotaan ottanut kantaa populismiin yliopisto-opinnoissaan - se ei ole kovin laajassa tiedossa. Ja ilmeisesti myös osannut sen opiskelusta ottaa ohjenuoran poliittiseen toimintaansa. Sellainen kuva minulle on jäänyt.
Aivan. Minulla on utuinen mielikuva, että Soini olisi jossain yhteydessä todennutkin, että ei se ole populismia, jos tukee samoja tavoitteita ns. kansan syvien rivien kanssa. Olen siinä samaa mieltä. Pahempaa populismia ajavat Vihreät (jotka tietävät ilmastohumpan juonen) ja sosialistit (kansanterveyden nimissä kielletään aseet, rasva, sokeri...), jos populismi määritellään siten, että enemmistön suoman tuen turvin ahdistetaan pieniä vähemmistöjä nurkkaan.
Lähetä kommentti