Äärioikeisto tarkoittaa samaa kuin saksalainen kansallissosialismi. Vaikka Aadolfin aate oli yhtä sairas kuin Josifin, vain ensimmäinen muoto kansallissosialismista on yleisesti tuomittu. Suomalaiset menivät jopa niin pitkälle tuomitsemisessa, että moni piti ja pitää Venäjän toimia 1939 perusteltuina ja jopa oikeutettuina. Heille Ryti ja Mannerheim edustivat Suomea tuhon tielle vienyttä epäisänmaallista kaksikkoa. Tukholma-syndroomassa panttivangiksi otettu alkaa yllättäen osoittaa myötätuntoa kaappaajalleen. Suomalaiset jäivät yksin ja hylättyinä seisomaan idän karhua vastaan samalla tavalla kuin juutalaiset seisovat nyt Juudeassa ja Samariassa.
Koitin hiukan lueskella Juha Molarin, Abdullah Tammen ja Johan Bäckmanin kirjoituksia. Nämä kolme miestähän ovat Safkan eli Suomen antifasistisen komitean hengessä mukana. Kaikkia miehiä yhdistää isovenäläinen reaalisosialismin ihannointi. Suomeksi sanottuna, he ovat äärivasemmistolaisia. Ja koska "äärioikeistolaisuus" on saatanasta seuraava kehitysvaihe kohti ihmistä, nämä kolme älykköä ovat vastaavalla janalla hyvyyden toisessa ääripäässä. Heitä tulkitaan väärin ja he ovat olosuhteiden uhreja, mutta heidän etunsa on olla edistyksellisiä, oikeamielisiä ja puhdasoppisia. He ovat niitä miehiä, joiden taivaspaikka - jos sellainen sosialistisessa utopiassa olisi - on taattu. He linjaavat, mikä on äärioikeistolaisuutta eli siis pahaa. Jostain syystä valtaosa kanssaihmisistämme ymmärtää ja tajuaa, että noiden kolmen miehen ajatuksenkulku hieman takeltelee, mutta silti heitä ei pidetä vaarallisina tai heitä ei mediassa demonisoida. Jopa Seppo Lehto vaikuttaa pyhäkoululaiselta näiden hurjapäiden seurassa. Kuvitelkaa nyt - seurakunnan pastori, islamiin palannut entinen KGB:n agentti ja yliopistossa dosentin arvonimen edestä ahkeroinut kommunisti lyövät hynttyyt yhteen. Mutta ei tuu lasta eikä paskaa, kuten vanha kansa viisaasti kiteytti.
[Lisäys 20.9.10 klo 12
Soininvaaralle täytyy antaa tunnustusta hänen uusimman kirjoituksensa Ruotsin Vihreiden vaikea valinta kommenttiosiossa klo 11:21. Nimimerkki TomiA toteaa edeltävässä kommentissaan, että Ruotsi Demokraatit kannattavat kansankotia ja joka neljäs kannattaja on suomalaissukuinen. Soininvaara vastaa, että
“Äärioikeisto” on aina ollut sosiaalipoliittisesti vasemmalla kansallisSOSIALISTEISTA alkaen.Tämä on ihan hieno veto, jonka soisi tarttuvan poliittiseen keskusteluun laajemminkin. Kun puhutaan "äärioikeistosta, tarkoitetaan itseasiassa (ääri)vasemmistoa. On turha leimata ja mustamaalata oikeistolaisuutta aatteena tai oppina väittämällä, että taloudellisen ja yksilönvapauksien laajentaminen "äärimmilleen" johtaisi kommunismiin.]
24 kommenttia:
Ryti ei ollut suomen presidentti vuonna 1939, vaan Kallio. Talvisotaa ei yleisestiottaen pidetä edes stallaripiireissä minään natsiprovokaationa.
Kopioin tähän kommenttini Kettuselle, koska se sopii myös tähän:
Syy nimitykselle "äärioikeisto" on siinä, että oikea-vasen jako operoi perinteisesti akselilla pro/contra jokin perinteinen auktoriteetti, ei niinkään akselilla vähemmän/enemmän vapautta.
Nimitys tulee Ranskan parlamentista, jossa kuninkaan vallan siirtämistä kabinetille ja parlamentille kannattavat kokoontuivat "vasemmalle" ja kuninkaan vallan säilyttämistä kannattavat "oikealle". Nimitys oli osuva vielä Suomen sisällissodassa, koska valkoiset olivat rojalisteja ja punaiset tasavaltalaisia. Kuin myös Espanjassa 30-luvulla.
Fascistit perustivat jaon taas siihen, miten suhtaudutaan ns. valistuksen perinteeseen, jonka he näkivät vasemmiston "ytimenä".
"Vapauden" käsite on omittu kummassakin leirissä, vaikka kumpikin on tosiasiallisesti sanoutunut siitä irti. Minusta on jokseenkin irvokasta, että klassinen liberalismi tai libertarismi positioidaan "oikeistolaiseksi" opiksi, koska "oikeistolaisuuden" perinne on ollut yhtä lailla autoritaarisen paskasakin sekoilua kuin "vasemmistolaisuudenkin", ja itseasiassa vielä pidempään; oikeistolaisuuden perinne autoritaarisena liikkeenä oli alusta asti ilmeinen, vasemmistolaisuus vain muuttui sellaiseksi niiden noin 120 vuoden aikana, jona sosialistit sen miehittivät.
Minusta koko vasemmiston ja oikeiston käsitteistä pitäisi siksi luopua, se synnyttää juuri tällaisia käsitesekaannuksia.
Jako vasemmistoon ja oikeistoon voidaan ihan hyvin säilyttää. Vasemmistolaisiksi itseään kutsuvat pitävät merkittävänä lisätä valtion osuutta yksilön ja talouden valvonnassa. Tämä on ihan kiistämätön tosiasia. Oikeistolaisiksi itseään kutsuvat (Sekoomusta sen enempää kuin ruotsalaista sisarpuoluettaan on vaikea pitää oikeistolaisina puolueina) kannattavat vähäistä valvontaa. Tämäkin on kiistämätön asia.
Jos taas lähdetään ideologiselta puolelta, oikeistolaisille Chydeniuksen kaltaiset teoreetikot ovat enemmän arvossaan kuin malthusit ja marxit kumppaneineen.
Tällaisten jakojen lisäksi jakoa voidaan tarkastella käytännönläheisesti. Käytännössä vapaakauppa, pääomien vapaa liikkuminen ja kaupan esteiden poistaminen ovat perinteisesti olleet vasemmistolle myrkkyä. Työvoiman liikkuvuutta arvostetaan oikeistopiireissä kun taas vasemmisto haluaa sääntelyä ylikansallisesti, mikä tarkoittaa EU:n ja YK:n tukemista näissä asioissa. Jako korostuu julkisen sektorin ja verotuksen osalta samoin kuin suhtautumisessa tasa-arvosta johdettuihin oppeihin, joista itse arvostelen poliittisesti korrektin kielenkäytön luomia uhkia yksilönvapaudelle. Kansallismielisyys ei ole selvästi kumpaakaan, kuten itse totesit. Periaatteessa oikeistolaiset ovat taipuvaisempia isänmaallisuuteen, koska he maksavat enemmän veroja ja haluavat niille vastiketta, johon ei kuulu verovarojen holtiton jakaminen esim. tehottomiin kehitysyhteistyöprojekteihin. Tämän takia "oikeistolaisia" pidetään rasisteina ja valkoisen miehen taakasta jaksetaan muistuttaa. Toki näissä on paljon propagandaa, mutta se on yksi hyvä tekijä muistaa sekin.
Tässä asiassa kannattaa muistaa, että on eri asia toivoa jonkun asian olevan merkityksetön kuin todeta sen olevan merkityksetön. Rintamalinjat heiluvat kuitenkin kuin sen hullun miehen mulkku, mutta en ole niin anarkistinen, että näkisin oikeisto-vasemmisto -akselin täysin turhana.
Tässä on se ongelma, että ikäänkuin määrittelet ongelman pois, jolloin yleisesti "oikeistona" pidetty ei olekaan enää oikeistoa sinun määritelmässäsi.
Vasemmistolaisiksi itseään kutsuvat pitävät merkittävänä lisätä valtion osuutta yksilön ja talouden valvonnassa.
Tämä ei ole epätosi väittämä, enkä ole tästä eri mieltä, mutta tästä ei seuraa, että oikeisto olisi se voima, joka pyrkii vastustamaan tällaista kehitystä.
Oikeisto-vasemmisto "jako" tässä suhteessa ei ole niinkään olematon kuin talouspolitiikassa epäselvä ja sosiaalisesti ajatellen altis väärintulkinnoille. "Oikeisto" tarkoittaa suomalaisessa kielenkäytössä perinteisesti nimenomaan kypäräpappi-linjaa, siis sitä, että homot, naiset, ja lapset hakataan hiljaisiksi, lakot murretaan, ei niinkään järjestäytymättömällä työvoimalla, kuin hakkaamalla lakkoilijoita, kirkko on kansan selkäranka, jumalaa ei saa pilkata jne.
Sinä et kuitenkaan kirjoituksissasi käytä tätä, aivan yleisesti hyväksyttyä oikeiston karakterisointia, vaan määrittelet sen jotenkin muuten. Pointti ei ole se, etteikö vasemmistolaisia voisi vastustaa siksi, mitä he edustavat, mutta oikeistolaisuuden uudelleenmäärittely ei poista, vaan lisää sekaannuksia.
(Ääri)oikeistolaisuus on väkivaltaista autoritarismia, ja se on sitä ollut aina, alusta saakka. Se on myös useimmiten sisältänyt paljon sosialistisia elementtejä. Uudelleenmäärittely tekee oikeistolaisuudesta jotain muuta, ja se jokin muu voi toki olla ihan OK, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kun joku sanoo olevansa "oikeistolainen" en vielä voi tietää, kumpaa tämä tarkoittaa, ellei hän tarkenna.
oikeistolaisuus on ... sisältänyt paljon sosialistisia elementtejä
Tässä juuri ajatuksemme menevät ristiin. Minusta on järkevää lähteä liikkeelle siitä, että oikeisto on vasemmiston vastakohta. Jos oikeisto olikin 20-luvulla homo- ja naisvastainen, ei tästä voi vetää sellaista kaiken sementoivaa johtopäätöstä, että oikeistolaiset (kypärät ja papit, sinun kuvaustasi käyttäen) ovat edelleen homo- ja naisvastaisia. 20-luvulla elettiin toisessa maailmassa, jossa jaettavaa oli huomattavasti vähemmän kuin nyt. Niukkojen resurssien jakamista oikeutettiin naisten ja homojen oikeuksilla. Ei vasemmisto automaattisesti tue näitä oikeuksia, kuten lukuisat esimerkit sosialistimaiden tapauksissa osoittavat.
Jos oikeistolaisuus onkin jonkinlaista konservatismia, niin se perustuu siihen yksinkertaiseen ajattelutapaan, että toisin kuin vallankumouksen aiheuttama yhteiskunnallinen sekasorto, vakaat olot turvaavat kaikkia yhteiskuntaluokkia paremmin kuin (sisällis)sota.
Tässä juuri ajatuksemme menevät ristiin. Minusta on järkevää lähteä liikkeelle siitä, että oikeisto on vasemmiston vastakohta.
Niin, mutta symmetrisesti on mielekästä lähteä siitä, että vasemmisto on oikeiston vastakohta. Oikeisto ajaa militarismia, teokratiaa, kuningasvaltaa, jne, joten näiden vastustaminen on vasemmistolaisuutta. Tämä on se keskeinen ongelma, joka jaossa oikeistoon ja vasemmistoon on!
Voidaan tietenkin ajatella, että käsitteiden merkitys ajallisesti on pistemäistä, eikä siinä ole mitään ongelmaa muuten, mutta ihmisten käsitykset käsitteiden sisällöstä eivät elä samassa tahdissa. Tämä aiheuttaa sekaannusta, ei sen kummempaa. Sekaannuksen aiheuttaminen tarkoituksellisesti palvelee ehkä jotain tarkoitusta, ja tässä kohdassa se tarkoitus näyttäisi olevan, että vasemmistolaista autoritaarisuutta vastustamaan saadaan mahdollisimman suuri rintama, kun "oikeistolaiseksi" voi nimittää niin markkinaliberaalia kuin uusnatsiakin.
Se toimii tietyissä partikulaarisissa kysymyksissä, kuten vaikka maahanmuuttajien houkuttelemisessa sosiaaliturvalla tms, tai se voi toimia jonkinlaisessa yleisen "henkisen ilmapiirin" vastustamisessa, mutta kun aletaan puhumaan konkretiasta, se lakkaa toimimasta, ja saa lopulta "oikeistolaiset" näyttämään vain typerältä.
Jaottelu ei myöskään toimi, kuten vihjaat, että sisällissodat olisi aina aloittanut jokin vasemmistolainen taho, jota sitten oikeistolaiset ovat alkaneet vastustaa. Ranskan vallankumous toimi tietysti niin, samoin USA:n itsenäisyyssota - rojalistit olivat tuon ajan oikeistolaisia ja tasavaltalaiset vasemmistolaisia. Päällimmäisenä saattaa tietysti olla mielessäsi Suomen sisällissota, mutta ei sekään ollut mitään tarkoituksella luotua "yhteiskunnallista sekasortoa", vaan yksinkertaisesti taistelua venäjän jättämän valtatyhjiön täyttämisestä.
militarismia, teokratiaa, kuningasvaltaa
Ehkä joskus sääty-yhteiskunnassa näin oli, mutta kuten tiedät, sääty-yhteiskunta ei ollut ideologisesti "oikeistolaista" (viittaan Chydeniukseen). Sääty-yhteiskunta on lähellä fascismia, mutta oikeistolaisuuden aate nojaa pikemmin valistusaikaan ja siinä esitettyihin klassisen liberalismin ja jossain määrin antiikin perinteisiin. Sääty-yhteiskuntaa vastustivat sekä klassiset liberaalit ("oikeisto") että sosialistit. Liberaalit omista lähtökohdistaan (yksilönvapaus) ja sosialistit omistaan (tulonjako).
Minusta kaikkein mielekkäintä on viitata Amerikan itsenäisyyttä ajavien poliittiseen taustaan, kun puhutaan oikeistolaisuudesta. Siellä lähtökohta oli yksilönvapaus, mikä Ranskan vallankumouksessa jäi tasa-arvo-opin taakse. Mitään laajaa kannatusta et saa oikeistolaisilta itseään pitäviltä ihmisiltä väitteittesi tueksi oikeiston kaipuusta kuningasvaltaan. Kristinusko erottaa myös maallisen esivallan ja uskonnolliset määräykset, vaikka perusteltua toki on väittää, että elämme kristillisessä yhteiskunnassa. Militarismia demokraattiset yhteiskunnat ovat hakeneet suojaksi vasemmistolaisten yhteiskuntien luomaa uhkaa vastaan.
Ja silti alat nillittämään, jos vaikkapa minä puhun uusliberalisteista äärioikeistona! Nyt jotain rotia tuohon hommaan Kumitonttu. Et voi samaan aikaan naureskella vasemmistolaisen retoriikan hölmöydelle ja sitten toisaalta vaatia muita noudattamaan sitä.
Nyt tuolle hevosenleikille on kyllä laitettava totinen stoppi.
Mutta tässä on sinun koko käsitteistösi ongelma: Chydenius ei ollut omana aikanaan oikeistolainen, vaan vasemmistolainen, koska hän oli parlamentaristi, joka vastusti konservatiiveja ja teokraatteja, kannatti demokratiaa, elinkeinovapautta jne.
Tämän vuoksi käsite "oikeistolainen" Chydeniuksen kohdalla on anakronistinen. Chydenius oli lockelainen liberaali, joka vastusti eri ryhmien etuoikeuksia. Lisäksi hänellä oli hyvin "progressiivinen" - nykyään sanottaisiin "punavihreä" - käsitys eri yhteiskuntaluokista. Chydenius oli oikeastaan jonkinlainen oman aikansa punavihreä makkaratukka.
Tämän pointti on se, että erityisesti nimitys "oikeisto" on altis väärinymmärrykselle, koska vaikka vasemmiston käsite ymmärretään, oikeiston käsitettä ei. Se tarkoittaa milloin mitäkin, mitä tahansa, ja ei mitään.
Pitäydyn itse omassa näkemyksessäni, että "oikeistolaisuus" on nimenomaan teokratian, sääty-yhteiskunnan, monarkian, merkantilismin, militarismin, jne. kannattamista.
Tidari, täältä (Timo Andersson) saanee jotain yhteisiä työkaluja määritelmille?
Niin, linkittämäsi teksti ei käytä termiä "oikeisto" oikeastaan lainkaan, eikä tarjoa sille määritelmää. Siten se tukee minun pointtiani oikeastaan täysin: Sanaa "oikeisto" ei kannattaisi oikeastaan käyttää lainkaan. Vasemmiston, siis sosialistien, erotuksena on ainakin kaksi, monella tavalla toisistaan eroavaa suuntausta, ja joudumme aina sekaannukseen siitä, kumpaa tarkoitetaan, kun puhutaan "oikeistosta".
Vastustaako "oikeisto" homoliittoja, tai vaikkapa eri etnisten ryhmien välisiä avioliittoja? Vastustaako se uskontojen verovapautta, kannattaako se valtion ja kirkon tiivistä yhteyttä? Kannattaako oikeisto tuloverojen keventämistä? Entä ympäristöveroja? Jne.
Termi "oikeisto" ei vastaa juuri mihinkään näistä kysymyksistä. Kuitenkin sinä esität, että "vasemmisto" kyllä antaa vastauksen. Asemoit "oikeiston" vastapuoleksi, mutta silti kieltäydyt hyväksymästä, että se olisi niissä asioissa eri mieltä.
Tämä ei ole kritiikkiä mielipiteitäsi kohtaan, vaan sitä tapaa, jolla käytät tätä käsitettä; se on sekava, koska vaihdat käsitteen sisältöä itsekin silloin kun se sopii. Tämä saa retoriikkasi kuulostamaan suoraan sanoen aika typerältä.
Ok, ymmärrän pointtisi ja kiitos että jaksoit hokea sitä ymmärtämättömälle. Kuinka ratkaisisit ongelman? Pitääkö luopua käyttämästä termiä oikeisto vai määritellä se tarkemmin?
Ja heh, kuinka määritellään sen jälkeen äärioikeisto, jos oikeistoa ei edes ole :-)
Ok, ymmärrän pointtisi ja kiitos että jaksoit hokea sitä ymmärtämättömälle. Kuinka ratkaisisit ongelman?
Ongelman voi ratkaista yksinkertaisesti sillä, ettei käytä sanaa "oikeisto" jos sekaannuksen vaaraa on, vaan käyttää sen sijaan nimityksiä, jotka paremmin kuvaavat. Sosialismia vastustavistakaan ei ole helppoa käyttää sanaa "oikeisto", etenkin, koska "äärioikeisto" tarkoittaa käytännössä kansallissosialismia, eli sosialismia myös.
Markkintalouteen, oikeusvaltioon, sananvapauteen, valtion roolin rajoittamiseen ja sensellaiseen myönteisesti suhtautuvista voisi käyttää muuten nimitystä "liberaali", mutta tämän termin taas anglokonservatiivit ovat kompromettoineet tarkoittamaan käytännössä vasemmistoa.
Tämän voi ajatella kolmiona, jonka yhdessä kulmassa ovat sosialistit, yhdessä (klassiset) liberaalit ja yhdessä konservatiivit. Konservatiivit sanovat "liberaaleja" ja "sosialisteja" yhtä lailla vasemmistolaisiksi, kun taas liberaalit sanovat vain sosialisteja vasemmistolaisiksi. Vasemmistolaisten sympatioista sitten riippuu, ketä he nimittävät oikeistolaisiksi, mutta yleensä "äärioikeistolaisiksi" nimitetään niitä, jotka mahdollisimman kaukana (klassisista) liberaaleista.
Ihmisen aivo ja kieli eivät ole kovin hyviä tekemään erotteluja tällaisessa kuviossa. Omassa kielenkäytössäni olen tottunut taas siihen, että "oikeistolaisuus" tarkoittaa nimenomaan konservatiivista akselia, ja "ääri"-muodossaan se on etatistista, militaristista ja markkinatalousvihamielistä sellaista. Näin termiä on yleensä myös käytetty suomalaisessa keskustelussa, jossa "oikeistoa" on edustanut se kypäräpäinen pappi.
Sinun aiemmin käyttämäsi merkitys, ehkä enemmänkin klassinen liberaali, tai jopa libertaari, karakterisointi on hyvin uusi "oikeistolaisuuden" nimitys erityisesti Suomessa.
Suomessa voidaan mielestäni yhä puhua sosialisteista, liberaaleista ja konservatiiveista, ja millä tahansa parista näistä on jonkinlaisia välimuotoja. Oikeasti kysymys tietysti on vielä moniulotteisempi, minkä vuoksi tämäkään jako ei oikeastaan ole kovin hyvä. Jokainen yritys piirtää viiva, joka rajaisi poliittiset näkemyset jotenkin selkeästi kahtia, tai edes jakaisi johonkin pieneen joukkoon näkemyksiä, on tuomittu epäonnistumaan lopulta.
Pahoittelen, mutta tämä on tavallaan se maailma, jossa elämme. Pirstoutunut, epäselvä, sotkuinen, jne.
Kiitos Tidari erinomaisesta kommentista. Anteeksi että vastaus kesti.
Joo, tuo ehdottamasi kolmijalka
- sosialistit
- klassiset liberaalit (libertaarit)
- konservatiivit
kuulostaa käyttäkelpoiselta tavalta käydä keskustelua. Haluan vielä korostaa, että painokkaasti suositelen käyttämään jatkossakin "oikeisto" -termiä siten, että se kattaa sekä klassiset liberaalit että konservatiivit.
Toinen asia, joka pitää nostaa esiin on konservatismi, joka ei äärimuodossaan ole statismia (hv. Uschanov hehe) vaan jonkinlaista länkkärimeininkiä, joka taas nykyaikana vastaa anarkiaa. Pakollinen jäsenyys kirkossa, asepalvelus ja lippuvala kuuluvat konservatismin pakottavaan oppiin, mutta tämän vastapainona siis toimivat klassiset liberaalit.
Onko tämä riittävän täsmällisesti rajattu kehikko? Kannustan kommentoimaan.
Nämähän voi ymmärtää monella tavalla, konservatismi ei ehkä ole état-ismiä (eikös kaikki hienot ranskalaiset sanat kirjoiteta aina kursiivilla ja e:n päälle heittomerkki?), mutta äärimuodossaan se on vihamielistä yksilönvapaudelle paitsi mainituilla tavoilla, myös monilla muilla tavoilla.
Yksi äärimmäisen konservatismin muoto on se, että se ei tunnusta laillisuusperiaatetta, joka on klassisen liberalismin perusta, vaan erilaiset "moraalittomuuden" muodot ovat myös laillisesti kontrolloitavissa. Sopimusten sisältö ei myöskään ole liberaali, vaan jonkin auktoriteetin saneltavissa ex post, siis epäselvissä tilanteissa voidaan ikäänkuin moraaliin tai uskonnolliseen auktoriteettiin vedoten väittää että sopimuksen sisältö on jotain muuta kuin mitä paperissa lukee. Esimerkiksi työläiset saatiin aikanaan pakottaa työhön lakon aikana.
On toki totta, että nykykonservatiivit ovat lähentyneet klassista liberalismia, samaan aikaan kun liberaalius on alkanut tarkoittaa enemmän sosialismiin kallellaan olevaa ajattelua. Tämä on minusta hyvin valitettavaa.
En protestoi sitä, että "oikeisto" nimitystä käytetään sekä konservatiiveista että klassisista liberaaleista, etenkin silloin, kun sekaannuksen vaaraa ei sinänsä ole.
Joo, käyttämällä oikein tuota é-kirjainta voi osoittaa sivistyksénsä kaikkéin hélpoitén.
En oikein tiedä voiko teokratiaa pitää äärikonservatismina, koska niiden ideologiset taustat ovat erilaisia. Konservatismi liittyy kansallisuusaatteeseen ja teokratia metafysiikkaan.
Mutta kuitenkin, kommentointisi oli erittäin arvokas, joten kiitos siitä.
Ole hyvä. Minua harmittaa näissä tosiaan se, että sanojen merkitykset ovat muuttuneet paljon. Nykyäänhän "konservatiivilla" tarkoitetaan jenkkilän päästä tulleen merkityksen varjolla suunnilleen sitä, että on lihava, tykkää pickup-maastureista ja pyssyistä, ja pitää typerää lippistä päässä. [tämä on tietysti karikatyyri!]
Jotenkin olisi mukavampaa, jos yksittäisistä asioista voisi esittää näkemyksiä yksittäisinä asioina, ilman että samalla olisi pakko ottaa kantaa joka paikkaan. Meilläkin oli taannoin erimielisyys sisäpiirikauppojen osalta; itse edustan niiltä osin koko lailla libertaaria näkemystä (ei siitä sen enempää), ja olisi ollut jotenkin älyttömän irvokasta yrittää tehdä siitä jotain yleistä väittelyä "vasemmiston" ja "oikeiston" välillä.
Monet libertaarit kylläkin sanovat sisäpiirikaupan kieltämistä "sosialismiksi". Tämä on vain esimerkki siitä, miksi kaikki yritykset muodostaa jotain yleisluontoista käsitteistöä siitä, onko joku sosialisti/liberaali/konservatiivi/whatever, ovat tuomittuja epäonnistumaan. Joskus täytyy vain sietää kauheat määrät epätäsmällisyyttä.
Kiitos Tidari.
Tämä porukka, joka muodostaa tämän viiteryhmän, jossa me nyt olemme, on kohtuullisen pieni. Veikkaan, että tässä on enintään tuhat edes jollain lailla aktiivista osallistujaa. Sitten osa niistä tuhannesta kommentoi Hommaa, Hesaria, Soininvaaraa ja niin edelleen, jolla tavalla peitto - markkinointikieltä käyttääkseni - onkin jo sitten kymmeniä tuhansia. He taas puhuvat kotona, töissä ja kavereiden kanssa, jolloin parin vuoden viiveellä peitto onkin puolet suomalaisista. Ja niinhän tässä suunnilleen on käynyt. Kun aloin lukemaan blogeja kolme vuotta sitten, julkisuutta hallitsi voimakas poliittisesti epäkorrektin kielenkäytön tuomitseminen, rasismikortin lätkiminen ja kaikkea vastaavaa. Nyt jopa pääministeripuolue otti maahanmuuttoon julistuksen nimellä "Homma kuntoon". mikä on niin huvittavan irvokasta, ettei tiedä pitääkö tässä itkeä.
Vasemmistolaisesti virittyneessä ilmapiirissä (demarit hallitsivat vielä kymmenisen vuotta sitten kaikissa EU-maissa) globalisaatio, markkinatalous ja vastaavat yleisesti "oikeistolaisiksi" leimatut megatrendit muuttivat koko maailmankaupan rakennetta ja se pelotti kaikkia, minuakin. Kun tässä yhteydessä kaiken lisäksi antisemitismi ja natsi-Saksa leimattiin oikeistolaiseksi (ääri sellaiseksi), monella varmaan meni vati nurin. Tämä siis hiukan taustaksi sille, mitä on tapahtunut tai ainakin miten minä olen asiat itselleni selittänyt.
Sillä vain vuosi sitten ihan joka paikassa puhuttiin "äärioikeistosta", ja tällä hetkellä yhtäkään uutista, jossa viitataan rasismiin ja "äärioikeistoon", ei ole ilman kommenttia, että kyseessä ei ole mikään oikeisto. Samalla tavalla moni ajatteli, etteivät Vihreät ole vasemmalla ja että Sekoomus olisi oikeistopuolue. Jos jatkossa siis käytämme tuota ehdottamaasi kolmijalkaa, sitä pitää sen verran vielä täsmentää, että samalla tavalla kuin oikeistossa (small government) on liberaaleja ja konservatiiveja, myös vasemmistossa (big government) on liberaaleja ja konservatiiveja. Näille olisi hyvä selvyyden vuoksi ottaa jotkut helposti ymmärrettävät määritelmät.
Juuri tällä hetkellä hahmotan minarkismin ja libertarismin äärioikeistoon ja oikeistoon konservatiivit. Vasemmistoon sitten liberaalit etatistit ja äärivasemmistoon kansallismieliset etatistit. Tämä nyt siis rankasti yksinkertaistaen sinänsä monisyistä ja -sävyistä pelikenttää.
Tuo olisi hyvä jako, että "big" ja "small" olisi "vasemmisto" ja "oikeisto", jos se selventäisi ihmisille asiaa. Tuo on nimittäin relevantti jako. Itse olen kyllä ihan änkyrä "poliittisen korrektiuden"(*) kannattaja ja liberaali, joku voisi väittää jopa "mokuttaja", mutta olen silti pääosin "small government"-kannalla pääosin.
Ymmärrän harmistuksesi asiassa, minullakin on "kipannut yli" tietyssä mielessä ns. julkiseen keskusteluun. Eniten siinä, että jengi ajattelee, että kun ilmaisee jonkin mielipiteen, niin on automaattisesti jotain tiettyä mieltä jostain muusta. Ongelmana on minulla ainakin ollut se, että olen ollut monella tapaa "vasemmistolainen" - siis oikeastaan vaan liberaali - mutten kuitenkaan etatisti oikeastaan yhtään.
Tiedän, että olen kanssasi monesta asiasta eri mieltä, rankastikin, ja se on ihan OK. Tuosta "äärioikeisto"-jutusta se, että se on ehkä tässä sinun käyttämässäsi merkityksessä äärietatistiset, konservatiiviset/kansallismieliset, ja se on ikäänkuin vakiintunut nimitys. Oikeistolaiseksi identifioituvalle se on tietty kova pala nieltäväksi, mutta tavallaan se on sitä samaa, josta meillä joskus oli kovaakin sanailua, eli kuinka "stalinistiksi" voi joidenkin puheissa leimautua täysin mielivaltaisesti.
(*) siis siinä mielessä, että minusta neekeri-, juutalais-, homo-, jne. vitseissä, vaikka onkin joskus jotain hauskaa, pitäisi pitää julkisesti sordiinoa, koska ehdoin tahdoin loukkaaminen on typerää.
Kiitos kommentista. En enää muista mitä stallarilla tarkoitin, mutta varmaan se liittyi aikaan, kun pakottavaa ilmasto-oppia propagoitiin kaikkein innokkaimmin. Se oli hirveää aikaa.
Mutta jos emme keksi hyviä ytimekkäitä nimiä, niin minä ehdotan, että jako vasemmistoon/sosialisteihin versus oikeistoon/ei-sosialisteihin muodostetaan sen mukaan, kuinka suhtautuu "big" tai "small". Liberaali antaa etuliitteen ääri. Tässä on vaan se ongelma, että punavihreä aate on sitten äärivasemmistolainen ja sinusta tuli - samoin kuin minusta - äärioikeistolainen. On sarkaa kynnettävänä, jos tämä jako halutaan lyödä läpi suurelle yleisölle...
Tyhmä kysymys täydentämään aikaisempaa keskustelua: ei minusta konservatiivin tarvitse aina olla välttämättä kansallismielinen.
Vai onko aina punavihreä vasemmistolainen jos ei ole kansallismielinen?
GPI!!! Ensiksi tulee mieleen joku jyrkän linjan uskonnollinen (syyrialainen muslimi) henkilö, joka on todella konservatiivinen, mutta toisaalta inhoaa kotimaataan joko valtaväestöstä poikkeavan etnisen taustansa takia tai siksi, että hänestä maa on liian maallinen. Syyriahan on kieltänyt kasvot peittävän huivin käytön. Eli: konservatiivi ei aina ole isänmaallinen, mutta ehkä se johtuu siitä, että hänen isänmaansa muodostuu toisessa vitekehyksessä kuin asumansa maan valtaväestön syntyperässä.
KT: Eurooppalainen konservatiivi, joka uskoo esimerkiksi EU liittovaltioon. Esimerkkisi syyrialaisesta muslimista oli aika räikeä.
Tietenkin on hiukan kiinni mitä kansallismielisellä tarkoitetaan.
Tarkoitetaanko Suomen Sisun kaltaista kansallismielisyyttä ajavaa järjestöä tai muuten vain isänmaallista henkilöä? Vai jotain pekkasiitoin tyylistä rotupuhtautta vaalivaa? Aikamoinen haitari siinäkin.
GPI!!!
Muuten vain isänmaallista henkilöä. En tunne Suomen Sisua, joten en ala arvioimaan heidän isänmaallisuutensa syitä ja taustoja.
Jos eurokonservatiivi kannattaa EU-liittovaltiota, niin ei kai se mikään osoitus suoranaisesti ole epäisänmaallisuudesta. Jos kannatuksen peruste on luoda epädemokraattinen EU-parlamentti, niin ehkä sitten. Periaatteessa EU on hyvä asia, mutta mitään epädemokraattista ranskalaista hallintomallia ei kannata tukea.
Lähetä kommentti