maanantai 23. kesäkuuta 2014

Vihreä valehtelija

Osmo Soininvaara lataa täyslaidallisen talouspolitiikan osaamistaan:
Markan kelluttaminen tuotti valtavan määrä konkursseja ja vei yrittäjiä ikuiseen velkaan. Melkoinen hinta sekin on omasta valuutasta. Rajusti heilahteleva valuutta pakottaa ottaamaan kaikki lainat ulkomaanvaluutassa, mikä lisää riskejä suuresti. Jopa Ruotsin valtio joutuu niin tekemään.
Kyseisessä mielipiteessä ei ole miltään osalta totuutta mukana. Yrityksiä kaatoi korkea korkotaso. Tuohon aikaan verotus oli johtanut siihen, että yritykset olivat hyvin velkaisia - tyypillisesti taseen loppusummasta velkaa oli 2/3. Kun verotus vielä aiheutti pääoman hitaan kierron, monella yrityksellä taseen loppusumma oli saman verran kuin liikevaihtoa kertyi. Kun hyvä yritys tekee voittoa enintään muutaman prosentin liikevaihdostaan, on selvää että kun korot nousevat melkein 20%:n tuntumaan, yrityksiltä yksinkertaisesti loppuvat rahat. Toinen tulos korkeasta korkotasosta on tietenkin kiinteistöjen hinnanlasku, joka romahduttaa vakuuksien (lähinnä kiinteistöjen) arvot.

Väite jonka mukaan pienen valuutan valtiot - kuten Ruotsi - joutuvat ottamaan velkansa jossain muussa kuin omassa valuutassaan on absurdi. Se on niin pöyristyttävän räikeää tietämättömyyttä että järkyttää. Ensinnäkin, Ruotsi maksaa velkojaan pois eikä ota uutta velkaa. Toisekseen, jokainen valtio pyrkii ensisijaisesti velkaantumaan kotimaassa, koska silloin korot jäävät kotimaahan eivätkä valu ulkomaisille sijoittajille. Lisäksi, valtiolla säilyy kyky tarvittaessa inflatoida velat pois, jos ne ovat sen omassa valuutassa. Tämä riski inflaatioaseesta heijastuu koroissa, ja jos valtiolla on ollut historiassa taipumusta korkeaan inflaatioon, niin tuo riski ninnoitellaan korkeampaan korkoon. Suomi ottaa tällä hetkellä melkein kaiken velkansa ulkomailta, koska se ei saa sitä kotimaasta. Se muuten kuvaa hyvin valtion velkaantumisen kokoluokkaa! Esimerkiksi Japani ottaa melkein kaiken julkisen velan kotimarkkinoilta, mitä Suomessakin tehtiin vielä 80-luvulla.

On ihmeellistä, että valtakunnan johtava älykkö saa sanoa mitä tahansa, eikä joudu vastuuseen sanoistaan. Tälle samalle valheelliselle maailmankuvalle perustuvat myös Vihreän utopian opit ilmaston kylmenemisen ilmaston lämpenemisen ilmastonmuutoksen sään äärevöitymisen nimissä kerättäviltä veroilta, joilla tuetaan uusiutuvaa energiantuotantoa, jotta äiti-Gaia pysyisi tyytyväisenä.


Kuvasta näkyy, miten kansantuotteen kehitys on mennyt viimeiset 24 vuotta. 90-luvun romahdus johtui ns. vahvan markan politiikasta. Mauno Koiviston johtoajatus oli, että devalvaatio heikentää suomalaisen työläisen palkkaa suhteessa muiden maiden duunareihin. Koska työmarkkinat eivät toimi vapaasti vaan ne ovat kartellien hallussa, niin valuutan tulee olla kelluva. Kartellissa palkoista sovitaan, kun taas vapailla markkinoilla palkat määräytyvät kansan suhteellisen kilpailukyvyn perusteella, eli palkat ovat aina oikealla tasolla. Ymmärtäähän sen lapsikin, että jos me sovimme virkamiehen palkaksi vaikkapa nyt 5.000 euroa kuukaudessa, niin ei se ole kansainvälisesti oikealla tasolla - ei suomalaisen virkamiehen tuottavuus ole moninkertainen verrattuna vaikkapa virolaiseen. Siksi tarvitaan kelluva valuutta, joka voi devalvoitua kilpailijamaita korkeamman kustannustason nousun verran.

Kuvassa näkyy myös vuoden 2008 finanssikriisin notkahdus, joka supisti ulkomaankauppaa, josta Suomi silloin vielä eli. Nythän teollisuustuotannon osuus kansantuotteesta on enää 20%:n luokkaa. Parhaimmillaan se ollut tuplaten suurempi, jolloin myös kansakunta vaurastui hyvää vauhtia. Nyt tuota vaurautta puretaan niin kauan kuin sitä riittää, eli vielä muutaman vuoden ajan. Sen jälkeen tulee joko täysi liittovaltio, jossa saksalaiset maksavat muiden maiden alijäämät, tai euro hajoaa.

Miksi Soininvaara valehtelee? Kyse on ensisijaisesti tietenkin ymmärryksen puutteesta, mutta eikö normaali, älykäs ihminen pyri jatkuvasti parantamaan tietojaan ja valmiuksiaan eri asioiden ymmärtämiseksi. Soininvaara elää kuplassa, kuvitelmassa, että hän on oikeassa kaikissa asioissa. Vaikka kommentoijat opastavat Soininvaaraa, tämä ei ota oppia kuuleviin korviinsa. On pelottavaa, että maata johtavat noin vaikeat persoonat.

13 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Valuutan kelluttaminen oli ainoa vaihtoehto, koska Suomen pankilta loppuivat keinot puolustaa kiinteää valuuttakurssia markkinoilla.

En tiedä, muistaako KT vielä ERM-kytkennän, joka tehtiin jonkin aikaa ennen kellutusta.

Vasta kellutus mahdollisti nousun pois lamakuopasta. Eurossa kellutus ei ole vaihtoehto. Niinpä kurjuus jatkuu ja jatkuu.

Kumitonttu kirjoitti...

ERM-kytkentä oli kellutuksen jälkeen, kun mietittiin yhteisvaluuttaan menoa. Tässä toinen linkki aiheeseen.

Markan kytkeminen valuuttakoriin on pohjimmiltaan sama asia kuin sen sitominen esimerkiksi kultaan. Pääomamarkkinat oli jo vapautettu - eli pankkien varainhankinta ulkomailta sallittiin - mutta silti asuntolainojen korkotasoa säädeltiin. Se ajoi pankit ottamaan kovia riskejä, koska asuntolainat tuottivat noin puolet pankkien tulovirrasta. Toisin sanoen, pankkikriisi oli suomalaisen politiikan omien päätösten seurausta.

Pörri Orava kirjoitti...

Olen jo useamman vuoden ihmetellyt, kuka vielä pitää Soininvaaraa älykkönä tai edes älykkäänä ihmisenä. Hänen bloginsa lukijat ja jotkut toimittajat?

Itse en lue Soininvaaran blogia, mutta satunnaiset sitaatit lehdistössä ja muissa blogeissa saavat lukijan vahvasti epäilemään miekkosen mielenterveyttä. Eivät suinkaan pitämään häntä älykkäänä.

Jos joku viitsii, niin kertoisitteko minulle mistä miehen älykkömaine on peräisin?

P.S. Taloussanomissa oli taannoin juttu, jossa surkuteltiin sitä, että Ruotsin valtion velanotto kun on niin pientä, etteivät semmoiset pikkusummat suursijoittajia oikein kiinnosta...

Igor kirjoitti...

Olen eri mieltä. Soininvaara on osittain oikeassa. Kyllä kellutus oli se pisti iin päällä aiheuttamaan hirveät lisävelat. Mutta se oli ihan pötyä, että velkaa piti kellutuksen vuoksi ottaa ulkomaan valuutassa. Pankit tyrkyttivät halpakorkoista velkaa ja Suomen pankki piti markan kurssia väkisin vakaana. Eli velkaa ulkomaan valuutassa otettiin ENNEN KELLUTUSTA ja sen vu9oksi, että ulkomaisten lainojen korkotaso oli paljon alempi kuin kotimaisten lainojen. Sitten kun markka päästettiin kellumaan oli nämä ulkomaan valuutassa otetut velkojen markkamäärä n 30% korkeampi.

KT on siinä ihan oikeassa, että korkea korkotaso oli se laukaisija vaikkakin epäsuorasti.

Minun PKT-sektorilla toimivat asiakkaat joutuivat lähes kaikki vaikeuksiin kun taseen lainasumma markoissa nousi yhdessä yössä yli 30% ilman että niin paljoa koskaan sitä rahaa olisi nostettu.

Pankit alkoivat vaatia lisää vakuuksia kun lainasummat nousivat yhtäkkiä. Ja harvalla PKT-yrityksellä oli ylimääräisiä vakuuksia varalla.

Sitten vielä valtio avasi piikin auki pankeille, jotta ne voisivat auttaa yritysasiakkaitaan (niin näin sitä kuviteltiin!) selviämään alkoi sellainen vakuuksien muuttaminen lihoiksi ettei minun elinaikanani ollut sellaista vielä nähty. Onneksi minä en ollut pankkien seireenin lauluihin ulkomaisista halvoista lainoista ollut langennut Minä menetin rahaa ison määrän kun mm pankkiosakkeiden kurssit menivät alamäkeen ja moni minun luottamistani asiantuntijoistakin uskoivat pankkien joutuvan valtion syliin. Myin hädissäni että sai edes jotain. Prkle taisi olla pari vuotta myöhemmin ne olivat taas entisessä arvossaan mutta ei enää minulla. No ei minusta ollut näköjään osakekeinottelijaksi oli saamani oppi.

Vasarahammer kirjoitti...

"Kyllä kellutus oli se pisti iin päällä aiheuttamaan hirveät lisävelat. Mutta se oli ihan pötyä, että velkaa piti kellutuksen vuoksi ottaa ulkomaan valuutassa."

Valuuttariskin käsitettä ei ymmärretty tuolloin tai siitä ei välitetty.

Kellutuksen jälkeen Suomen markka oli vapaassa pudotuksessa jonkin aikaa, kunnes kurssi vakiintui oikealle tasolleen.

Markkaa oli tätä ennen pidetty keinotekoisen korkealla kurssilla koron avulla.

"Sitten vielä valtio avasi piikin auki pankeille, jotta ne voisivat auttaa yritysasiakkaitaan (niin näin sitä kuviteltiin!) selviämään alkoi sellainen vakuuksien muuttaminen lihoiksi ettei minun elinaikanani ollut sellaista vielä nähty."

Tiedän entisiä pankinjohtajia, jotka rahastivat laman päätyttyä tonteilla, joita he olivat olleet realisoimassa. 90-luvun lamassa jaettiin omaisuus uudelleen.

Lamasta kuitenkin otettiin opiksi ne väärät asiat. Kuviteltiin, että oma pieni valuutta itsessään oli se ongelma eikä epäonnistunut talous- ja rahapolitiikka. Siksi euroon liittymistä ei Suomessa aktiivisesti vastustettu, vaikka riskit toki olivat tiedossa.

Kumitonttu kirjoitti...

Pörri, ainakin Tommi Uschanov pitää Soininvaaraa vasemmistoälykköjen terävimpänä ajattelijana. Samoin monet Vihreät itse ovat sitä mieltä. Tänään oli taas niin karmea oksennus Osmolta että hirvitti. Pelkkää sääntelyä ja sääntelyä ja sääntelyä. Kannattaa lukea jos vatsa kestää.

Igor, korkotaso on se joka tappaa. Perinteisesti riskitön korko on pyörinyt alle kahdessa prosentissa, ja niin sanottu riskipreemio pörssiyhtiöillä on noin 5%, eli sijoitukselle pörssiyhtiöihin hyvin hajautetulla salkulla antaa tuotto-odotukseksi noin 7%. Jos riskitön tuotto nousee yli 10%:n kuten Suomessa kävi, pörssiyhtiön tuottovaatimus omalle pääomalle nousee jo lähelle 20%:a. Mikään taloudellinen elinympäristö ei kestä sellaista, kuten ei kestänytkään.

Korkeaan korkoon sisältyi riski markan devalvoitumisesta, ja niinhän siinä kävikin - markkinat "tiesivät" mitä tapahtuuja poliitikot yrittivät pistää kampoihin. Ilman vakaan markan politiikkaa markka olisi devalvoitunut vähitellen eikä läheskään noin syvälle vaan joku 15% olisi riittänyt, kuten markan myöhempi revalvoituminen sitten paljastikin.

Vasara, valuuttariskin käsite ymmärrettiin mutta poliitikot valehtelivat ettei markkaa devalvoida. Iiro Viinanen vielä edellisenä iltana :D

Mutta totta on, että asiakkaille myytiin valuuttakorilainoja ilman että kerrottiin devalvaatioriskistä. Tätä harrastettiin erityisesti Säästöpankissa, kun heillä oli surkein tase: ei teollisuusasiakkaita, pääasiassa maaseudun yrityksiä ja huomattavan paljon asuntolainoja, joiden korko eli tuotto pankille riippui hallinnollisesta päätöksestä eli peruskorosta.

Vasarahammer kirjoitti...

"Vasara, valuuttariskin käsite ymmärrettiin mutta poliitikot valehtelivat ettei markkaa devalvoida. Iiro Viinanen vielä edellisenä iltana :D"

Kyllä tuossa vaiheessa olisi pitänyt ymmärtää, että asia ei ole poliitikkojen käsissä.

Keskuspankki voi yrittää puolustaa kiinteää kurssia tiettyyn rajaan saakka, mutta jossain vaiheessa kädet on pakko nostaa pystyyn.

Poliitikkojen lupauksiin ei kannata uskoa.

Kumitonttu kirjoitti...

Olisi pitänyt toki varsinkin kun puhuttiin devalvaatioherkästä maasta ja Väyrynen etunenässä vaati devalvaatiota tehtäväksi. Noh, nyt olemme samanlaisessa tilanteessa, ja ratkaisun hetket lähenevät. Suomen on saatava vaihtotaseen vaje poistettua, ja se onnistuu vain vientiä lisäämällä tai niin, että euromaat (lue: Saksa) takaavat toistensa velat.

Kun 20 vuotta sitten poliitikot puhuivat, että "tarvitaan sisäinen devalvaatio", niin nyt kuulemme että "integraatiokehitystä täytyy syventää". Edes USA:ssa eivät osavaltiot vastaa toistensa veloista.

Kiljua! Kiljua! kirjoitti...

Osmo on vanha ja ovela.

Onneksi osmolla alkaa ns. kympit olla vähissä ja yli kuuskymppisenä tuskin enää kauaa on ihmisten kiusana. Mutta sitten jää vielä joukko muita Pyhän Vihreän Perseilyn jäseniä:

http://rodionr.vuodatus.net/lue/2014/06/vihreiden-suhteiden-talo-1

Igor kirjoitti...

KT, minusta tuntuu, että me puhumme eri aikakaudesta. Ja näkökulmakin näyttää sinulla olevan makrotaloudellinen minä taas puhun kokemuksistani PKT yritysten konsulttina.

Suurin ongelma oli, että pankit vaativat markan devalvoitumisen jälkeen lisävakuuksia, eikä niitä monella ollut. Ja kun valtio lupasi turvata pankeille tappiot pankit alkoivat panna asiakkaitaan lihoiksi (joilla sitä lihaa oli olemassa!) ja ryhdyttiin realisoimaan vakuuksia. Omaisuuden mukavaa uusjakoa. Moni pankinjohtaja lunasti pakkohuutokaupassa itselleen tai bulvaanisukulaiselleen vakuutena olleen hulppean omakotitalon tai kesähuvilan. Korottuneista lainapääomizta ja niiden koroista suurin osa minun asiakkaistani olisi selvinnyt mutta lisävakuuksia heillä ei ollut tarjota pankeille.

Ennen romahdusta pankit vakuuttivat kilvan valuuttalainoja ottaville asiakkailleen, että markka pysyy vakaana ja olihan niiden korkotaso paljon kotimaisia luottoja alhaisempi. Ja vakaa markka oli tasavallan presidentin, "talousmiehenä esiintyvän" Mauno Koiviston ja Suomen pankin linja. Ja kun devalvaatio alkoi jo olla ilmeinen Iiro Viinanen joutui valtionvarainministerinä vakuuttamaan ettei devalvaatiota tule. Eli ministerin posti vaati valehtelemaan - olisihan se ollut kova juttu jos valtiovarainministeri mainostaisi huomista devalvaatiota. Ja meillä oli vielä aika nöyristelevää Mauno Koivistin "talousmiesviisauden" palvominen. Opittuja Kekkosen peruja.

En kyllä 20 vuotta sitten muista kuullun missään ainakaan kovin laajasti puhuttavan sisäisestä devalvaatiosta. Minusta koko sana on tullut vasta euro-ongelmien myötä vaihtoehdoksi, jota tarjotaan Kreikan ja Suomen tyylisille maille kun euron yliarvostuksesta pidetään härkäpäisesti kiinni.

Kumitonttu kirjoitti...

Lue nyt vaikka Christopher Wegeliuksen tai Iiro Viinasen päiväkirjat, niin saat vähän laajemman näkemyksen. Ihmettelen jos et muista miten kovalla tohinalla Sorsan sopimusta puserrettiin. Ehkä kuuluit jo silloin niihin harvoihin hyvätuloisiin, joita palkan alennukset eivät olisi hetkauttaneet ;)

Tässä on yksi yhteenveto tuon ajan tunnelmista.

Ennen romahdusta pankit vakuuttivat kilvan valuuttalainoja ottaville asiakkailleen, että markka pysyy vakaana ja

Joopa joo. Siis valuuttalainoja kyllä tyrkytettiin mutta täytyy muistaa syy: poliitikot päättivät peruskorosta, johon asuntolainat oli sidottu. Eli vaikka meillä oli vapaat pääomamarkkinat, niin pankkiin sisääntulevan rahan määrä oli päätetty poliittisesti.

Pankkien kate - tai rahoitustuotto - oli liian pieni, minkä takia ne joutuivat etsimään sprediä joka paikasta. Yksi paikka oli valuuttaluotot. Ulkomailta sai rahoituksen edullisemmalla nimelliskorolla ja riskit kykeni siirtämään asiakkaille.

Igor kirjoitti...

KT, sitä ns Sorsan sopimusta ei koskaan tehty. Selviää laittamastasi linkistä VATTin tutkimukseen sivulta 27.

Sen jälkeen alkoi valuuttapako ja markka jouduttiin väkisin devalvoimaan (ulkoinen devalvaatio).

Olin siihen aikaan itsenäinen yrittäjä ja minun kaikki PKT asiakkaani ajettiin konkurssiin kun eivät pystyneet pankeilleen antamaan riittäviä vakuuksia devalvaation johdosta kohonneille lainapääomille. Minä olin v 1992 keikkahommissa yliopistolla ja opetin keikkaluontoisesti aikuiskoulutuksessa työttömiä IT ihmisiä uusien mikrotietokoneiden saloihin.

Eikä valuuttalainoja otettu mihinkään asuntolainoiksi. Asiakkaat olivat ymmärtääkseni lähes kokonaan yritysasiakkaita.

Jotenkin mainitset erikseen, että pankit saivat jotenkin valuuttalainoja ulos riskittömästi kun jotenkin saivat riskin siirrettyä asiakkaille. Ihan kuin ei muissa lainoissa olisi tehty ihan samaa. Harvoin pankki mitään suurta riskiä itse otti. Kyllä ne riskit oli tapana siirtää asiakkaille. Tai sitten ei herunut rahaa.

Sitten oli tietenkin ihan hulvattoman hullut ajat mutta se on jo eri juttu.

Ei siihen aikaan muuten todella puhuttu sisäisestä devalvaatiosta. Se sisäinen devalvaatio sai nimen yhteiskuntasopimus mutta sitä ei sellaisena toteutettu. Eräitä huononnuksia toki tehtiin siirtämällä osa työantajan sosiaaliturvamaksuista palkannauttijoiden itsensä maksettaviksi. Mutta en kyllä muista että missään sen ajan TESissä olisi palkkoja alennettu edelliseen TESiin verratessa.

Kumitonttu kirjoitti...

Ei sitä Sorsan sopimusta tehtykään, enhän minä niin ole väittänyt. Totesin vain, että se vastasi sisäistä devalvaatiota ja sitä yritettiin kyllä kovasti saada aikaiseksi - olihan taustavoimana itse presidentti ja tuleva sellainen (Sorsa).

Olen tuossa jo yllä pariin kertaan kertonut, miksi valuuttalainat olivat pankeille niin hyvä tuote, mutta voin todeta sen vielä kerran. Pankin varainhankinnan kautta korkoriskiä ei valuuttalainoissa ollut toisin kuin ns. vanhoissa lainoissa, jotka oli sidottu peruskorkoon, joka oli poliittisesti päätetty. Tämä oli se ensisijainen syy, miksi pankit myivät asiakkailleen mielellään valuuttalainoja.

Toinen asia ovat nuo vakuudet. Jos pankilla ei ole vakuuksia, sen on tehtävä alaskirjaukset - laki määrää niin. KOP keräsi miljardiannilla pääomaa omistajiltaan (ja itse asiassa myös SYP:ltä) ja pyristeli joten kuten pystyssä. Säästöpankkileirissä ei ollut vastaavaa mahdollisuutta, minkä takia juuri SP:n asiakkaat kärsivät pahiten.