torstai 26. kesäkuuta 2014

Voiko virheistä oikeasti oppia?

Yhdysvaltain sota Irakia vastaan näyttää murtaneen Lähi-idän poliittiset valtasuhteet pysyvästi. Vanhat hallinnot Libyassa, Egyptissä, Irakissa ja Syyriassa olivat diktatuureja, joissa uskonnolla ei perusteltu poliittista vallassa olemista. Vanhoista diktatuureista pystyssä ovat oikeastaan enää Saudi-Arabia ja sen pienet naapurivaltiot. Niissäkin kuohuu, mutta poliisi pitää tiukassa kurissa kansalaiset.

Tunisia, Algeria, Jordania, Marokko ja Egypti kokivat nekin kansannousun, mutta vain Egypti palautti vanhan vallan valtaan, ja aikoo pysyäkin teloittamalla Muslimiveljeskunnan johtoportaan parhaita arabiperinteitä syvästi kunnioittaen. Egyptissä asuu vielä pieni noin 10%:n vähemmistö koptikristittyjä ikään kuin osoituksena siitä, että Egypti kantaa islamilla kolhittunakin maailman vanhimman valtion perinteitä suoraselkäisesti. Kaikista muista alueen maista niin kristityt kuin juutalaisetkin on tuhottu tai karkoitettu. Jordaniassa, Marokossa ja Tunisiassa valta on säilynyt kohtuullisen uudistusmielisillä, mutta tilanne on vielä aluillaan.

Parhaiten näyttävät menestyvän kurdit, joita viimeiset vuosikymmenet on pidetty lähinnä terroristi-separatisteina. Irakin eteläosissa ja Iranissa valtaa pitävät shiiat, jotka varmasti muistavat Saddam Husseinin ja sunnivähemmistön valtakauden. Syyrian rauhoittaminen vaatii alueen sunnijohtoisten Saudi-Arabian ja Jordanian keskinäistä yhteistyötä, mikä näyttää Palestiinan esimerkin valossa turhalta toiveelta, Afganistanin, Pakistanin, Jemenin ja Somalian kaltaisia uskonnollisten lahkojen valtaamia valtatyhjiöitä voi syntyä lisää, ja Syyria näyttää nyt siltä. Seuraavaksi romahtaa Irak, ellei sen anneta pikaisesti jakaantua kolmeksi erilliseksi valtioksi.

Vaikka ymmärrän hyvin Iranin shiiojen halun kehittää ydinase itselleen Yhdysvalloille myötäsukaisten Saudien pelossa, maassa pitää valtaa samanlainen uskonnollinen kiihkomielinen lahko kuin Gazassakin. Vaikka länsimaissa pidetään itsestään selvänä sitä, että ydinaseita ei käytetä vaan ne toimivat pelotteina ja itse asiassa rauhan turvana ja takuuna, muslimimaissa ydinase nähdään juuri sen alkuperäisessä merkityksessään: aseena. Ja kun vastassa on miljardeja vääräuskoisia, ydinase on oikeasti kelvollinen työkalu.

Jussi Halla-ahon uudessa blogikirjoituksessa on erinomainen linkki berliiniläisen WZB-tutkimuslaitoksen johtajan Ruud Koopmansin tutkimukseen (pdf) Euroopan uskonnollisista lahkoista. Koopmansin tutkimuksen mukaan vain muutama prosentti kristityistä haluaa maallisen lainkäytön perustuvan kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan, mutta muslimeista näin ajatteli puolet! Tämä siis Euroopassa tänä päivänä. Meillä on jo näyttöä, että muslimien määrän kasvaessa he haluavat saada määräysvaltaa itseään koskeviin asioihin, kuten Rähmispossun jutussa silvotuista ruotsalaistytöistä.

Kirjoitin aiemmin (Muslimien määrä eri maissa 29.3.2014) että
2% ja 3% tasolla muslimit aloittavat muihin vähemmistöihin värväyksen, kuten esimerkiksi vankien ja katujengien keskuudessa. Onhan heillä tarjottavanaan ideologia, joka sallii väkivallan käytön vääräuskoisiin.

5% tasolla muslimit saavat suhteettoman suuren osuuden politiikassa. Vaatimukset sharia-lain käytöstä ja halal-säädöksistä kasvavat aiheuttaen kouluille, kaupoille ja pikaruokaketjuille paineen muuttaa valikoimiaan.

10%:n tasolla muslimit ryhtyvät painostamaan poliitikkoja voidakseen soveltaa sharia-lakia omassa yhteisössään. Islamin lopullinen päämäärä ei ole vääräuskoisten käännyttäminen vaan sharia-lain saattaminen valtaan kaikkialla.
Ruotsissa 5% on jo saavutettu ja kovaa vauhtia kuljetaan kohti 10%:n väliasemaa. Suomessa ei kannata vielä huokaista helpotuksesta vaikka pahin kehityskulku näyttää saadun pysäytetyksi. Itsemääräämisoikeutensa liittovaltiolle menettäneen pienen kansan ei kuitenkaan kannata tuudittautua turhaan turvallisuuden tunteeseen. Kuten historiaa tuntevat hyvin tietävät, pieni kansa ei voi itse valita liittolaisiaan. Se ajautuu kriiseihin heittopussina ja selviää vain jos se niin haluaa. Juuri nyt Suomessa pitää valtaa selviytymistä haluamattomien lahko, joka tällä hetkellä vain istuu paikallaan odottamassa suotuisampia tuulia.

Niin suureen muutokseen en omana elinaikanani usko, että voisimme toistaa Yhdysvaltojen ihmeen uudesta perustuslaista, joka kunnioittaisi yksilönvapauksia. Yhdysvalloissa valtaa pitää sosialisti, joka tosin vähät välittää hyvästä hallinnosta. Muistan koulussa, kun historianopettajamme vain lyhyesti mainitsi, että jokainen kulttuuri kokee tuhonsa ja niin päättyy länsimaidenkin ylivalta joskus. Ajattelin sen päättyvän ehkä johonkin luonnonkatastrofiin tai meteoriin, enkä koskaan voinut edes kuvitella, että ihmiskunta sammuttaa sähkövalot ja nilkuttaa öljylampun kanssa takaisin telttaan seuraten profeettansa esimerkkiä.

Amerikkalainen Austin O'Malley hienosti totesi sata vuotta sitten:
If you learn from a loss you have not lost
Tuhannen taalan kysymys kuuluu, onko mahdollista oppia muiden tekemistä virheistä? Vai onko jokaisen sukupolven ja jokaisen kansakunnan potkaistava varpaansa aina samaan kynnykseen?

6 kommenttia:

Pörri Orava kirjoitti...

Uskoisin, että aikuinen ihminen voi oppia omista virheistään, ehkä joissain tapauksissa myös muiden tekemistä.

Lapsen pitää oppia juuri omista virheistään. Sitä kautta oppii vastuuta omista päätöksistä. Muiden virheistä oppimiseen ei sisälly vastuun oppimista.

Mielestäni mikään ei periaatteessa estäisi yhteiskuntaa oppimasta niin omista kuin muidenkin virheistä, mutta koska virheen tekijät eivät enää käytännössä kanna virheistään mitään vastuuta ja koska heidän henkilökohtainen etunsa ei (ainakaan heidän omasta mielestään) ole yhteneväinen yhteiskunnan edun kanssa, voidaan pitää toiveajatteluna, että yhteiskunta oppisi enää yhtään mistään. Tämä lähinnä siksi, että a) yhteiskunta on ottanut velvollisuudekseen "huolehtia" monikymmenkertaisen määrän asioita, joihin sillä ei ole moraalista oikeutta puuttua, ja joita se tietenkään ei pysty hoitamaan hyvin ja b) koska yhteiskunnallisten päätösten tekijät todellisuudessa tavoittelevat omaa henkilökohtaista etuaan ilman pelkoa vastuusta, jos ja kun homma kusee yhteiskunnan kannalta.

Bogreol kirjoitti...

Länsimainen edistyksellinen lehdistö selittää useinmiten muslimien eristämisen ja marginaaliin työntämisen syyksi muslimien radikalisoitumiseen ja fundamentalistiseen uskonnontulkintaan. Saksalainen sosiologi Michael Ley vertasi itävaltalaisessa sanamalehdessä (Die Presse 3.5.14) Koopmanin raportin mukaan fundamentalismia Itävallassa ja Saksassa, ja tuli siihen tulokseen, että lehdistön käsitys muslimien radikalisoitumisen syistä on pelkkä myytti. Itävallassa, missä islam on täysin yhdenvertainen kristinuskon kanssa, fundamentalistisia muslimeja on 44%. Tasa-arvoinen asema siis vain lisää fundamentalistista tulkintaa. Saksan muslimeista 30% on fundamentalisteja. On selvää, että fundamentalistinen islam, missä uskonto ja politiikka on yhtä, synnyttää vaaratekijän yhteiskunnassa.

Kari kirjoitti...

Yli tuhat vuotta sitten islam lukittiin, joten sieltäpäin ei ole odotettavissa muutosta, tai oppimista.

Ijtihad on termin nimi.

Joseph Schacht, a well-known Western scholar argued, "closure of the door of ijtihad" had occurred by the beginning of the 10th century CE: "hence a consensus gradually established itself to the effect that from that time onwards no one could be deemed to have the necessary qualifications for independent reasoning in religious law, and that all future activity would have to be confined to the explanation, application, and, at the most, interpretation of the doctrine as it had been laid down once and for all."[7]

Wiki.

Kumitonttu kirjoitti...

Pörri katselin Bear Gryllsin survivor-dokumenttia, jossa kerrottiin että nälkiintynyt oravalauma oli syönyt koiran elävältä... Mutta joo, tulkintasi on varmaan oikea. Periaatteessa kulttuurievoluutio kyllä vie ihmiskuntaa eteenpäin, mutta välillä voidaan ottaa ällistyttiä taka-askelia. Egyptiläisethän laskivat Maan ympärysmitan jo 2.000 vuotta sitten, mutta seuraavat 1.500 vuotta sai rangaistuksen jos moista yritti esittää.

Bogreol, islamin suurin ongelma on mielestäni siinä, että se oikeuttaa väkivallan, ja se on alusta asti nykypäivään aktiivisesti käyttänyt väkivaltaa oppiensa mukaisesti (toisin kuin judeo-kristilliset). Tiedämme lähihistoriasta, että noin 20% kansasta sallii ja hyväksyy väkivallan käytön vastustajiaan vastaan. Tuo sama 20% esiintyi jo Arvo Poika Tuomisen kirjoissa 70-luvulla, ja edelleen Vasemmistoliittoa äänestää 10%. Se toinen 10% ei käy äänestämässä.

Kari, kaikki uskonnot pysähtyvät jossain vaiheessa, kun maailma ympärillä muuttuu. Islam on menestynyt 1.500 vuotta pysähtyneenä vain sen takia, että se on niin tolkuttoman väkivaltainen ja sallii väkivallan käytön. Islamista ei voi erota islamilaisessa maassa, mikä tehokkaasti estää sen romahtamisen. Sinänsä muslimit eivät ole ihmisenä sen väkivaltaisempia kuin vaikkapa venäläiset, mutta kuten sanotaan "tilaisuus tekee varkaan". Islam on tilaisuus, jossa omia mielihaluja saa vapaasti toteuttaa vääräuskoisia vastaan.

Bogreol kirjoitti...

Nimenomaan. Väkivalta on se mikä tekee islamista niin suuren uhan. Michael Cook on kirjoittanut kirjan "Ancient religions, modern politics", missä hän vertaa hinduja, kristittyjä ja muslimeja. Islam on poliittinen ideologia, joka on onnistunut yhdistämään uskonnollisen sanoman tiettyyn yhteiskuntajärjestykseen. Siksi kaikkialla maailmassa muslimit ovat ensisijaisesti muslimeja, ja vasta toissijaisesti sen maan kansalaisia, missä asuvat.

Kristinusko, päinvastoin kuin islam, on kyennyt uudistumaan ja sopeutumaan moderniin maailmaan, luomaan rikkaan kirjallisuuden ja tieteen. Muslimit taas ovat yleisesti hylänneet läntisen maailman arvot, ja pitäytyneet väkivaltaisessa mielenlaadussa, mistä islamilainen terrorismi on ilmaus. Käsitys siitä, että muslimit ovat vainottuja, on väärä, koska he itse eivät tunne mitään suvaitsevaisuutta esim. kristinuskoa kohtaan. Kaiken lisäksi suvaitsemattomuus ei ole pelkkää teoriaa, vaan vihamielistä ja väkivaltaista taistelua vääräuskoisia vastaan.

Michael Cook viittaa myös kirjassaan radikaalin islamin ja natsismin yhteiseen päämäärään esim. juutalaiskysymyksessä. Kristinuskoon kuuluu ominaisuus, mikä puuttuu sekä hinduismista että islamista, nimittäin rakkauden sanoma. Silti ei demokratiaa puolustaessaan kristityn tulisi kääntää toista poskeaan, kun islam uhkaa.

Kumitonttu kirjoitti...

Tuo toisen posken kääntäminen on ohje kahden juutalaisen väliseen eripuraan. Raamatun ohjeet ovat kaikki suunnattuja uskovaisten keskinäiseen elämään. Islamissa on lisäksi ohjeet, miten vääräuskoisia tulee kohdella. Se puuttuu judeo-kristillisyydestä.