Amerikkalaisen rannikon vasemmistoeliittiin kuuluva professori Caleb Rossiter on päättänyt puhua suunsa puhtaaksi. Rossiter on ollut aktiivinen mm. Ottawan jalkaväkimiinat kieltävän sopimuksen tekemisessä, Afrikan humanitaaristen ongelmien ratkaisemisessa ja ollut 20 vuotta kongressin palveluksessa. Rossiter jos joku on niin aidosti huolissaan kehitysmaiden - erityisesti siis Afrikan - asukkaiden oloista, että hänen kaltaisilleen ei oikein ole edes määritelmää. Mitkään tarjahaloset ja erilaiset kehitysyhteistyöprojektien aktiivit eivät ole sopivia vertailukohtia, koska Rossiter pistää likoon omia rahojaan eikä keskity tuhoamaan muiden rahoja. Ehkä häntä voisi pitää perinteisenä klassisen humanismin edustajana.
Rossiter kertoo ajautuneensa vahingossa mukaan ilmaston lämpenemistä koskevaan politiikkaan. Yksi hänen oppilaistaan referoi kymmenisen vuotta sitten ilmaston lämpenemistä käsittelevää tutkimusta nostaen esiin tutkimuksessa olevia epäjohdonmukaisuuksia. Tutkimuksen tekijää Rossiter ei mainitse, mutta totesi ettei se olisi kuulunut tieteelliseen julkaisuun vertaisarvioituna kirjoituksena. Sen jälkeen Rossiter on huolellisesti perehtynyt ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen teoriaan, sitä mallintaviin tietokoneohjelmiin ja tilastoihin. Hän myöntää, että ilmaston lämpeneminen on ihmiskunnan suurin uhka, jos se on todellinen. Ja vaikka se ei olisi todellinen, sen perusteella tehty politiikka uhkaa miljardeja ihmisiä nostamalla energian hinnan heidän ulottumattomiin. .
Rossiterin mukaan poliitikot, media ja vasemmistoon kallellaan oleva eliitti on hurahtanut ilmaston lämpenemisestä. He tarkoittavat hyvää mutta ovat yhtä kaukana tieteestä ja todellisuudesta kuin 1800-luvun rotuteoreetikot ja kallonmittaajat. Heidän edeltäjiään olivat malthuslaiset ja luddiitit. Rossiter muistuttaa, että niin Obama, YK:n pääsihteeri Ban ja Maailmanpankin johtaja Kim ovat kaikki yhdesswä rintamassa julistamassa ylikansallisen päätöksenteon tärkeyttä - tietenkin heidän itsensä johtamien laitosten johdolla. Kuitenkaan mitatut havaintoaineistot eivät tue Obaman, Banin ja Kimin vaatimuksia, joita he perustelevat tietenkin "tulevien sukupolvien edulla" aivan kuten bolsevistitkin luodessaan utopiaansa uudesta neuvostoihmisestä.
Rossiter kuvailee lyhyesti, miten IPCC joutui poliittisten aktivistien käsiin pian perustamisensa jälkeen. Sen oli alunperin tarkoitus varmistaa korkean tason säilyminen ilmastotutkimuksessa, mutta koska se oli niin lähellä poliittista vallankäyttöä, se houkutteli vasemmistoaktivisteja toimimaan. Kun tieteessä todetaan jonkun olevan 90%:n varmuudella, tarkoitetaan sitä, että sattumanvaraisella aineistolla tehty tilastollinen tulos on 90%:n varmuudella oikea. Mutta IPCC ei ole tehnyt tilastollisia menetelmiä käyttäen mitään tutkimuksia vaan heittää suoraan sanottuna hatusta, että "90%:n varmuudella ihminen on syyllinen lämpenemiseen". Se ei ole tiedettä vaan politiikkaa, kuten esimerkki Hansenin lätkämailasta ja keskiajan lämpimästä kaudesta konkreettisesti osoittaa.
Lyhykäisyydessään ilmastotutkijat tyytyvät toteamaan, että koska me emme keksi mitään muuta selitystä kuin hiilidioksidin, mitään muuta selitystä ei ole. Ajatusmalli on - tietenkin - tiedevastainen. Mallien epäonnistuttua myös termistö on muuttunut: 70-luvulla puhuttiin ilmaston kylmenemisestä, 90-luvulla lämpenemisestä ja 2010-luvulla ilmastonmuutoksesta. Tosin sekin alkaa menettää viehätysvoimaansa, ja nyt muodissa on puhua sään "äärevöitymisestä" eli ääri-ilmiöiden lisääntymisestä. Valitettavasti sekin on puutaheinää, koska tilastollisesti on jo vuosia sitten osoitettu, etteivät hirmumyrskyt, sateet tai kuivuudet ole lisääntyneet. Alarmistit tietäisivät tämän, jos olisivat seuranneet tutkimuksia eivätkä luottaneet sokeasti omiin tietokonemalleihinsa.
Lopuksi Rossiter toteaa, että väite "keskustelu ilmastonmuutoksesta voidaan lopettaa, tieteellinen varmuus ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä on saatu" on tavallaan totta. Alarmistit eivät osallistu keskusteluun ja yrittävät aktiivisesti jopa vaientaa sitä. Mitään keskustelua ei todellakaan synny, jos toinen osapuoli julistautuu pitävänsä hallussaan Jumalan sanaan verrattavaa virheetöntä todistusaineistoa. Niinpä Rossiter toteaakin, että hän ei aio enää jatkossa käydä julkista keskustelua aiheesta, koska kovin harva on kiinnostunut tutkimaan asiaa, vaan kaikkien tarmo menee vastapuolen saavutusten ja henkilöiden kaikkinaiseen mitätöimiseen. Virkistävänä poikkeuksena mainitaan Roger Pielke Jr ja hänen bloginsa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti