Suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin tae on ollut demokraattinen paikallishallinto. Nyt suunnitellulla sote-mallilla kuntien terveydenedistämistyö vaikeutuu ja mahdollisesti koko kunnan perusterveydenhuolto rapautuu. kysymyksessä on vallansiirrosta ja sen keskittämisestä, jonka seurauksena myös palvelut keskittyvät ja maaseudun elinolot heikentyvät. Pelättävissä on, että tavoitteena ollut kuntien sosiaali- ja perusterveydenhuollon kehittäminen jää entistäkin huonommalle osalle.Tämä sama ilmiö on jo nähty Euroopan mantereen tasolla, kun päätöksenteko on luisunut pois demokraattisesta hallinnosta Euroopan Unionin virkakunnalle. Vaaleista on tullut vitsi, kun kansanäänestyksiä järjestetään niin kauan että saadaan haluttu tulos. Suomalaisille Lipponen, Vanhanen ja Katainen perustelivat toimiaan sillä, että "Suomi pysyy vallan ytimessä, sisäpiirissä" ja - hehheh - kantaa vastuuta. Nykypoliitikot eivät ymmärrä, että kunnat, seurakunnat, paikallishallinnot, parlamentit eivät voi saavuttaa minkäänlaista mittakaavaetua. Kun suuryritykset kasvavat saadakseen yhä suuremman neuvotteluvoiman valtioita vastaan, niin valtioilla sama ajattelutapa ei toimi. Suuryritystä ei johdeta demokraattisesti. Siellä vallitsee ylimmän johtajan diktatuuri. Tietenkään hän ei saa kaikessa tahtoaan läpi, mutta yjohtoryhmät eivät äänestä päätöksistä. Jos johtoryhmää joutuu äänestämään, se hajoaa. Politiikka on puolestaan jatkuvaa äänestämistä, jolloin enemmistö saa tahtonsa läpi, vaikka ne olisivat huonojakin.
Toimiva paikallinen lähidemokratia on pitkän ja vaikean kehityksen tulos, eikä sen historiaa ja yhteiskunnallista merkitystä tulisi unohtaa, varsinkaan vasemmiston ja entisen maalaisliittolaisten. Kunta ei ole valtionhallinnon jatke lakisääteisten tehtävien hoitamista varten, vaan kunta on asukkaidensa lähiyhteisö, jonka puolesta he haluavat toimia ja jonka oloja kehittää paremmiksi.
Hyvinvointimme perusta ovat aktiiviset omien asioidensa hoitoon motivoituneet kansalaiset. Suomessa on perinteisesti ollut vahva keskushallinto, joka tarvitsee vastapainokseen kuntalaisten hallitseman toimivan paikallishallinnon. Perustuslain 121. pykälän mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.
Kuntalain 1. pykälän mukaan kunnan on pyrittävä edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Terveydenhuoltolain 12. pykälän mukaan säädetään, että kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista on raportoitava valtuustolle vuosittain. Lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava laajempi hyvinvointikertomus. Kunnan strategisessa suunnittelussa on asetettava paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet, määriteltävä niitä tukevat toimenpiteet ja käytettävä näiden perustana kuntakohtaisia hyvinvointi- ja terveysmittareita (terveydenhoitolain 12. pykälä).
Kuinka nämä lakipykälät toteutuvat, jos Rääkkylän sote-asiat järjestetään Itä-Suomen 68 kunnan muodostaman ns. miljoonapiirin toimesta 155 henkilön muodostamassa yhtymävaltuustossa, jossa Rääkkylää edustaisi ehkä 1-2 luottamusmiestä? Kuinka 68 kunnan yhteiset toimielimet kykenevät perehtymään kunkin kunnan erityisolosuhteisiin ja tarpeisiin? Kuka arvioi ja määrittelee kunkin kunnan hyvinvointi- ja terveysmittarit ja tekee niistä tarvittavat päätökset tulevia hyvinvointisuunnitelmia varten?
Mainioina esimerkkeinä käyvät vaikkapa Nokia ja Nordea. Molemmissa yhtiöissä käytetään työkielenä englantia. Suomessa sen sijaan käytetään kahta virallista kieltä - suomea ja ruotsia - vaikka ilmeisesti kansan enemmistö vastustaakin ns. pakkoruotsia. Demokratia pitää tuoda alas, lähelle kansalaisia. Emme tarvitse vaaleja, kuten äänestysaktiivisuus eurovaaleissa osoitti, jos emme voi vaikuttaa omaan elinympäristöömme.
2 kommenttia:
Ihan hyvin tuumittu. Näin syrjäseudun asukkaana varsinkin allekirjoitan. Joskus 1970-luvulla ei verorasite ollut yhtä kova kuin nyt, mutta pienissäkin pitäjissä oli julkishallinnollisia palveluja. Nyt verorasite vain kasvaa, ja palveluja karsitaan entisestään. Mihin se raha sitten menee?
Tuosta valtuustotyöskentelystä muuten. Eräs tuttavani meni mukaan kunnallispolitiikkaan ja pääsi valtuustoon. Hän kertoi varsinkin lautakuntatyöskentelyssä törmänneen ilmiöön, joka oli ollut voimassa iät ja ajat, eli virkamiesten esitykset nuijittiin säännöllisesti läpi ilman, että niistä edes keskusteltiin. Itsekin virkakoneiston osana pidän tämmöistä varsin pelottavana, ja tuskin kyseinen kunta ainoa on, jossa näin toimitaan.
Totta, että päätösvaltaa pitävät kunnissa virkamiehet. Heidän esityksensä menevät läpi lautakunnista, joissa istuvat ne poliitikot, jotka eivät päässeet valtuustoon. Eikä tässä vielä kaikki.
Pahinta on, että valtuutetut hyväksyvät sellaisenaan lautakuntien esitykset. Näin ollen vaaleissa ei oikeasti valita niitä, jotka päätöksen tekevät vaan niitä, jotka siunaavat tehdyt päätökset.
Lähetä kommentti