Kotouttaminen on rasismia

Mainarinnan blogissa oli kuva EU-maiden ottamista pakolaisista. Siitä innoituksen saaneena googletin vähän muita tilastoja, joista The Localin sivun oli ehkä mielenkiintoisin. Siinä luetellaan siirtolaisten määrät vastaanottajittain suhteessa 100.000 asukkaaseen. Ja listahan on karua luettavaa:

385 Malta
278 Ruotsi
135 Norja
83 Sveitsi
76 Itävalta
65 Hollanti
60 Tanska
59 Belgia
34 Bulgaria
33 Suomi
31 Saksa
27 Luxemburg
25 Ranska
24 Italia
23 Kypros
21 Iso-Britannia
*** Mediaani ***
14 Liechtenstein
13 Kreikka
9 Romania
5 Islanti
4 Unkari
4 Tshekki
3 Irlanti
2 Liettua
2 Slovenia
2 Puola
2 Latvia
1 Slovakia
1 Portugal
1 Espanja
1 Viro
1 Kroatia

Huomionarvoista on, että Euroopan sosialistisimmat maat - siis Pohjola - on listan kärjessä. Kuka väittää ettei äänestämällä voi vaikuttaa? Listan pohjalla ovat ne maat, jotka pääsivät nauttimaan Neuvostoliiton aikana sosialismin ihanasta monikulttuurisuudesta. On myös huomion arvoista, että suurimmat EU-maat - Englanti, Saksa, Ranska ja Italia ovat kaikki selvästi Suomen alapuolella; vastuunkantajat ja yhteisvastuun vaatijat! Ja erityisen maininnan ansaitsevat Espanja, Portugali ja Kreikka, jotka ovat kaikkein eniten saaneet EU:sta tulonsiirtoja, mutta eivät käytännössä ota pakolaisia ollenkaan. Kuitenkin juuri niiden maiden kautta pakolaisvirta Eurooppaan tulvii.

Rähmispossun sivustolla nimimerkki Irtautuja kommentoi, että

näillä netin natsisivuistolla (Rähmispossu, Patriootti.com, Hommaforum) on tarkoitus vieraannutta lukija (eli aivopestävä) todellisuudesta. Toisin sanoen leimaamalla tiettyyn kansanosaan kuuluvat joukkoraiskareiksi, pedofiileiksi, rötöstelijöiksi, äärikiihkoilijoiksi, ym. vaikka selvästi suurin osa maahanmuuttajista ei koskaan elämänsä aikana syyllisty rikoksiin!

Sitten nimimerkki toteaa, että

Todellisuudesta irtautuja osoittaa hyvin olevansa nimimerkkinsä veroinen mikäli pitää rähmispossua natsisivustona.

Mihinkä nimimerkki irtautuja aamuyöstä baarikierrokselta kotiin palatessaan klo 4:10 vastaa, että

Kuli, en tainnut missään mainita Rähmispossua natsisivustona. Täysin rasistinen sivusto tämä joka tapauksessa on

Irtautuja freudilaisella lipsahduksellaan paljastaa - vaikkakin humalaisella - tavallaan nykyisen keskusteluilmapiirin hienosti. Ensimmäiseksi tempaistaan natsit esiin. Sen jälkeen valehdellaan. Tilastojen mukaan länsimaissa asuvat vähemmistöt elävät huomattavasti väkivaltaisemmassa kulttuurissa kuin pääväestö. Sama ilmiö näkyy myös ihan maittain ja maanosittainkin.

Yhdysvalloissa mustia on noin 13% väestöstä, mutta 40% vangeista on mustia. Kuten Suomessakin, vankilaan joudutaan vakavista rikoksista (pl. Seppo Lehto), ja mustilla onkin vakavissa rikoksissa huomattava yliedustus - kuolemaan johtaneissa rikoksissa kahdeksankertainen valkoisiin verrattuna. Suomessa perinteisesti pidettiin mustalaiskulttuuria rikoksiin taipuvaisena, mutta uutena ryhmänä ovat nousseet esiin Itä-Euroopasta tulleiden myötä omaisuusrikokset ja eritysesti muslimien myötä raiskaukset. Rodullinen profilointi on siis vasemmistoanarkistien mielestä rasismia.

Todellista rasismia on kuitenkin suvaitsevaiston toiminta, jossa mustilta viedään oikeudet ja mahdollisuus muuttaa kulttuuriaan. Kun mustat nähdään rotunsa edustajina, he muuttuvat suojelun tarpeessa olevaksi massaksi. Valkoinen vasemmistolainen ei halua mustan antaa kantaa vastuutaan oman kulttuurinssa muuttamisesta, vaan heidän kulttuuriaan ymmärretään ja suojellaan ja kyseistä toimintaa arvostelevia aletaan kutsua rasisteiksi. Kuten muistamme, vasemmistolaisessa kielenkäytössä sota on rauhaa ja rasismi on kotouttamista.

Amerikkalainen - musta sellainen - Jason L. Riley kertoo tässä erinomaisessa Wall Street Journalin videohaastattelussa, miksi vasemmistolainen politiikka itse asiassa kurjistaa mustien amerikkalaisten tilannetta.

Riley kertoo, että Amerikassa on jo vuosikymmenten ajan panostettu isoja summia rahaa mustien lasten koulutukseen, mutta ilman näkyviä tuloksia. Riley kertoo, että niin koulutuksessa kuin muissakin vasemmistolle merkittävissä yhteiskunnallisissa hankkeissa tärkeintä on hyvä meininki, hyvä fiilis. Auttajalle tulee hyvä mieli vaikka apu ei kohdettaan saavuttaisikaan. Esimerkkinä hän mainitsee presidentti Obaman haluavan säätää minimipalkan, mutta ei välitä siitä että se syrjäyttäisi erityisesti mustia pois työmarkkinoilta. Obama tyypillisenä sosialistina pitää arvossa sitä, mikä tuo ääniä eikä sitä, mikä olisi maan etu.