sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Arhinmäen viides kolonna

Huvittaa seurata Vasemmistoliiton vakuutteluita heidän politiikkansa oikeutuksesta, kun he matkivat Perussuomalaisten vuosia sitten omaksumaan linjaan EU:n liittovaltiokehityksen vastustamisesta. Vastustus perustuu vain ja ainoastaan kansallisiin etuihin - valtion suvereniteettiin. Siis siihen, onko maa itsenäinen vai lähempänä Suomen suuriruhtinaskunnan tai Ahvenanmaan kaltaista autonomiaa.

Onpa Perussuomalaisten linjasta mitä mieltä tahansa, Vasemmistoliitto hakeutuu samalle linjalle ja siis kiistää, että ei olisi samoilla linjoilla. Aivan mielenvikast:
Arhinmäen mukaan eurokriittisten voimien nousulla on ”peloteltu”. Arhinmäen mukaan kriittisinä voivat esiintyä muutkin kuin äärioikeisto.

– Pelottelijoille EU-kritiikki on yhtä kuin äärioikeisto tai oikeistopopulismi.
Parhaan esimerkin Vasemmistoliiton halusta olla ajamatta suomalaisten etua on Annika Lapintien tyylinäyte:
joskus on välttämätöntä tarkastella asioita laajemmin kuin käpertymällä kansallisvaltion edun näkökulmaan.
Lapintie siis toteaa, että suomalaisten ja Suomen etu ei ole hänen tärkein lähtökohtansa tai päämääränsä. Hän siis kannattaa ajatusta, että suomalaisten etua voidaan polkea, kunhan se tapahtuu hyvin aikein. Vastaavanlaista ajattelumallia esiintyi tietysti kylmän sodan aikana, mutta kyllä meillä oli sekä Suomen sodissa 1939-45 että sitä varhaisemmassa 1918 Punakapinassa osallitujina ihmisiä, joille suomalaisten etu oli alisteinen internationalistisen sosialismin utopioille.

2 kommenttia:

kyl kirjoitti...

Harmittaakohan tai vaivaako vieläkin joitain se asia, että Helsinkiin eivät saapuneet(kaan) panssarit syyskuussa 1944? Toisaalta, silloinen vasemmisto olisi ehkä löytänyt paikkansa Siperiasta, jos tuo edellä mainittu "unelma" olisi toteutunut.

Mistä ihmeestä lähtien vasemmisto on ajatellut muiden etua?

Tietääköhän "nepotismin vastuja", Arhinmäki keitä ovat nämä "muut" eu-kriittiset?

IDA kirjoitti...

Esimerkiksi Kotkassa PS tulee erittäin hyvin toimeen vihreiden kanssa. Ja Vasemmistoliitonkin kanssa aika hyvin. Kokoomuksen ja demareiden, sekä keskiryhmän, joka Kotkassa on aika olematon, kanssa on enemmän vaikeuksia, vaikka niidenkin kanssa aina joskus - jos niiden ryhmäkuri pettää - löytyy yhteinen sävel.

Itse olisin tyytyväinen, jos saisimme Kotkan ainoan RKP:n edustajan kanssa päättää koko kulttuuripolitiikan :D