Yksinkertainen työkalu monimutkaisiin ongelmiin

Soininvaara kirjoitteli jo aiemmin ne bis in idem -periaatteesta kutsuen rötösherroiksi niitä, jotka välttyvät uuden laintulkinnan mukaan rikossyytteltä, jos virkakoneisto on jo heitä rankaissut veronkorotuksella. Asia on minun mielestäni selvä kuin pläkki, mutta Vihreät ovat kuin Neuvostoliiton tuomarit, jotka säätivät oikeuskäsittelyn kuluessa uusia lakeja, jos vanhoista ei saatu kasaan rangaistusta. Naurettavinta Soininvaaran purkauksessa on se, että puolueen puheenjohtajana toimii sitten konkariedustajan mielestä ihka oikea rötösherra - Ville Niinistö. Hän nimittäin välttyi rikosseuraamuksilta ja oikeuskäsittelyltä, koska Tulli määräsi herralle 365 euron veronkorotuksen rangaistukseksi. 365 euroa on tolkuttoman pieni korvaus, joten ehkä esimerkki rohkaisee Suomessa toimivia virolaisia rakennusmiehiä jättämään autoveronsa maksamatta. Ainakaan polttoaineesta he eivät maksa samalla tavalla kuin suomalaiset, joita odottaa tuhansien eurojen rangaistus, jos tankkaavaat kulkupeliinsä polttoöljyä. Virolaisia näkyy päivittäin huoltoasemilla PÖ-letku käsissään.

Eurokriisin myötä suurelle yleisölle paljastui, että poliitikkojen lupauksiin ei voi luottaa. Poliitikot loivat yhteisvaluutan, jossa niin Suomen, Saksan kuin Portugalinkin painama euro on samaa valuuttaa. Koska yksikään euromaa ei voi laiminlyödä velkojaan, sijoittajat päättelivät, että euromaat tosiasiallisesti takaavat toistensa velat, vaikka tämä oli nimenomaisesti kielletty. Suomessa ainakin Vesa Puttonen hävisi oman ilmoituksensa mukaan 100.000 euroa sijoitettuaan Kreikan velkapapereihin sen jälkeen, kun johtavat poliitikot olivat ilmoittaneet, että Kreikan lainoja ei anneta anteeksi. Kun tämä selvisi rahoitusmaailmalle, ne alkoivat hinnoitella eri maiden yrityksille ja kansalaisille luottotappioriskin, joka heijastuu kunkin maan korkotasoon.

Kun EKP yrittää lisätä likviditeettiä, rahat valuvat Pohjois-Euroopan pankkien likviditeettiin ikään kuin turvasatamaan. Suomen BKT on 6% pienempi kuin 2008 pudotuksen alkaessa, kun taas Espanja ja Italia ovat sukeltaneet melkein 10%. Kauppatase on kuitenkin kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta keskeisempi mittari, ja siinä jopa rupumaaksi haukuttu Espanja pesee Härmän. Suomen vienti on dipannut 25% kun taas Espanjan kauppatase on reilusti ylijäämäinen ja viennin osuus kansantuotteesta koko ajan kasvanut toisin kuin meillä.

Talouselämä-lehdessä (nro 35/2013) kolumnisti Olli Airola viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan kuntaliitoksen osapuolten taseista on kadonnut VIIDENNES. Siis 20% kuntien omaisuudesta on siirretty äänestäjilleen suojatyöpaikoiksi. Samalla kun valtiovalta yrittää pakottaa kuntia yhteen, nämä kilvan tuhoavat omaisuuttaan. Samassa lehdessä on EKP:n johtokunnan jäsenen Yves Merscin haastattelu. Miehen puheita kannattaa nostaa esille, koska tämä ranskalaisen koulukunnan sosialisti paljastaa haastattelussaan EU:n tulevia linjauksia paljon poliitikkoja suorasanaisemmin. Lehden mukaan Yves toteaa ensin haastattelussa, että pankkien velat eivät tule konkurssin yhteydessä toisten maiden veronmaksajien maksettaviksi. Mutta kun lehti toimittaa aineiston Yves tarkistettavaksi, tämä kohta pyydetään poistamaan, koska Yves ei voi taata lupaustaan.

Yves väittää, että rahoituskriisin ongelmien ydin on - mikäs muukaan - puutteellinen valvonta. Hänen mukaansa EU-maiden pankkivalvonta on kussakin maassa vetänyt ns. kotiinpäin, joten nyt tarvitaan Yvesin alaisiksi parisataa uutta kovapalkkaista virkamiestä. EU on siis niin korruptoitunut, että sen jäsenmaiden virkakunta järjestelmällisesti jättää annetut lait noudattamatta, mikäli siitä ei ole kyseiselle maalle hyötyä. Epäilemättä näin on. Sitä vain ihmettelen, että edustavatko uudet ylikansalliset valvojat uutta EU-kansalaisuutta - homo-europaeus? Yvesin mielestä "markkinat reagoivat liian myöhään", kun taas valvonta n ennakoivaa. Tuohan on niin puppua kuin olla osaa, ja Yves toteaa itsekin haastattelun jatkuessa, että "Euroopan pankkikriisiä ei olisi voitu välttää, vaikka pankkiunioni olisi ollut jo aiemmin käytössä".

Tosiasiassa euro on jo hajonnut. EKP:n ja EIB:n liikkeelle laskemat miljardit ovat valuneet Keski- ja Pohjois-Euroopan pankkeihin turvasatamaan. Portugalissa korko huitelee melkein kymmenessä prosentissa. Maan syyskuisissa parlamenttivaaleissa vain 57% kävi äänestämässä ja tyhjää äänesti 7%. Kansa ei luota poliitikkoihinsa, ja 10-miljoonaisesta maasta muuttaa joka kuukausi 10.000 ihmistä muualle. Maan poliitikot loivat ennen romahdusta umpipoliittisen perustuslakituomioistuimen, joka torppaa järjestään kaikki virkakunnan etuihin koskevat laintulkinnat perustuslain vastaisina. Unkarissa sama tapahtui niin päin, että perustuslakituomioistuin esti julkista sektoria jatkamasta pellossa elämistään, ja koko EU:n virkakoneisto kiirehti luonnehtimaan maan luisuneen "äärioikeiston käsiin". Portugalissa julkisen sektorin hommissa on 13% työvoimasta (Suomessa 25%), ja virkakunnan palkat ovat tuplaten sen, mitä yksityispuolella. Suomessa tilanne ei ole niin paha, vaikkakin julkisen sektorin tuntipalkka on jo nyt yksityispuolta kovempi. Julkisella puolella sairaslomia on keskimäärin 18 päivää vuodessa, privapuolella 11. Puhumattakaan kesälomista ja virastojen kesäajan lyhennetystä työpäivästä.

Parasta kaikessa on, että kun ay-liitto tai virkakoneisto ahnehtii luomiensa kartellien turvin, sitä pidetään "edunvalvontana". Kun joku hullu perustaa yrityksen ja maksaa samat verot kuin palkollisetkin, häntä pidetään ahneena riistäjäkapitalistina. Virkakunta kaipaa kasvuyrityksiä, mutta yrittäjien vaurastumista pyritään kaikin tavoin rajoittamaan ja jopa estämään. Suomen tilanne on henkisesti niin lähellä 80-luvun Neuvostoliiton pysähtyneisyyden aikaa, että järkyttää. Samoin kuin tuo savijaloilla seissyt jättiläinen kaatui ja loi aivan uudenlaisen poliittisen kulttuurin Eurooppaan, myös EU tulee kaatumaan. Samassa yhteydessä Suomen olisi syytä vakavasti harkita koko perustuslakinsa vaihtamista esimerkiksi Sveitsin perustuslakiin. Miksi paikata vuotavaa kun voi kopioida toimivan?