lauantai 12. lokakuuta 2013

Vihreä komsomol



Kanava - suomalainen Suomi -lehden harvalukuinen 5.900 tilaajan joukkomme saa herkutella jollain sellaisella, jonka mielelläni jaan muiden kanssaihmisten kera. Olen kehunut lehteä melkein koko bloggari-urani ajan, joten en tee poikkeusta nytkään, vaikka en ole ehtinyt lukea kahta viimeistä numeroa. Ajattomina ne oikeastaan vain kypsyvät vanhetessaan.

Vuosi 1976 tulee menemään historiaan käänteentekevänä maamme talouspolitiikassa. Työttömyyttä ei ryhdytty valtion toimesta poistamaan, mikä koitui Suomen onneksi. Täystyöllisyyspolitiikan sijaan alettiin rakentamaan pitkäjänteisempää ns. elvytyspolitiikkaa. Tämän politiikan kulmakivinä olivat veroasteen alentaminen ja sääntelyn melko pitkälle menevä purkaminen.

Edellisen viiden vuoden jaksoon viitaten ei ole epäilystäkään, että verotuksen lieventäminen ja säätelyn poistaminen stimuloi taloudellista kasvua. Jos kasvua halutaan jatkossakin, on syytä rajata julkisen sektorin kasvua.
Björn Wahlroos oli oikeassa jo tuolloin 1982 kirjoittaessaan artikkelinsa. Ihan vaan muistutuksen vuoksi totean, että nykyinen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen syntyi 1975. Maailma on syklinen ja toistaa itseään. Samat virheet eletään sukupolvesta toiseen, kun menneestä ei ymmäretä ottaa oppia.

Lehdessä on myös Andrei Hvostovin kirjasta Sillamäen kärsimysnäytelmä Veli-Pekka Leppäsen arvio (Sillamäe Wikipediassa). Hvostov (s. 1963) on elänyt sosialistisessa yhteiskunnassa, jonka ominaisuudet hän upeasti tiivistää näin:
Jos neuvosto-oloissa eläneen pitäisi jälkikäteen määritellä, mikä silloisessa elämässä eniten ahdisti, hän luultavasti olisi kanssani samaa mieltä siitä, miten neuvostovalta oli loputonta nöyryyttämistä. Ennen kaikkea se oli älylisesti nöyryyttävää. Älyllisen nöyryytyksen rinnalla eli myös konsumeristinen nöyryytys. Se, ettei sinulla olevessapaperia, hammastahnaa tai alusvaatteita on epämukavaa. Mutta yhtä hyvin se on myös nöyryyttävää.
Nykyisen vallanpitäjien ikäluokka koostuu toisaalta näistä sosiaalidemokratiaan aivopestyistä puupäistä (Katainen, Urpilainen, Vapaavuori) ja toisaalta Osmo Soininvaaran, Satu Hassin ja Heidi Hautalan kaltaisista antikonsumerismiin, antiamerikkalaisuuteen ja antisionismiin myönteisesti suhtautuvista stalinisteista ja aitoon sosialismiin aivopestyistä opportunisteista. Kaikki nämä haluavat johtaa Yleisradion, peruskoulun ja nuorisolakien voimalla ihmiset tahdottomaksi massaksi. Hvostovilla on tästäkin omakohtainen hieno kuvaus:
Armeijakutsunnoissa tehtiin heti selväksi, että Komsomoliin liittymällä pääsisi sotaväkeen lähelle Leningradia, mutta kieltäytymällä hänen palveluspaikkansa löytyy napapiirin takaa Novaja Zemljalta. "Tajusin kolmessa sekunnissa, miten kovasti halusin olla komnuori."
Nykyinen komnuori on sosialistisessa hyvinvointivaltiossa puolueiden nuorisojärjestön edustaja. Hän pääsee yhteiskunnassamme kaikkein korkeimpiin asemiin ilman, että todellista kykyä ja älyä missään vaiheessa mitataan avoimilla markkinoilla. Koskaan ei selviä, onko heidän kyvyillään sellaista kysyntää, että ihmiset vapaaehtoisesti niistä yhtään mitään maksaisivat. Edellinen poliitikkojen ikäluokka, joka loi ensin uran politiikan ulkopuolella, on jo kuollut ja kuopattu. Ei voi kuin toistaa nuo Wahlroosin alussa mainitsemat sanat, että jos haluamme elää taloudellisen kasvun ja konsumerismin tietä, sääntelyä ja verotusta on vähennettävä. Tässä on seuraavalle hallitukselle hallitusohjelma, joka on niin lyhyt että se mahtuu yhdelle paperiarkille tai PostIt-lapulle oikeastaan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Macchiavelli opetti, että pienet nöyryytykset ihmiset kostavat aina vaikka eivät suurille voisikaan mitään. Vallanpitäjiemme kannattaisi muistaa se.

Kansakunnallista huumoria ilottomille ja tosikoille jotta valaistuisivat Seppo Lehto huumorin keinoin kirjoitti...

Moro tekstillinen korjausehdotus: Välilyönti oheiseen sanayhdistelmääsi: "ole vessapaperia"

Muuten kiva aamulukeminen, päivänjatkoa

Seppo Lehto