Jos velkakattoa ei olisi nostettu, Yhdysvallat ei torstaista alkaen olisi pystynyt lainaamaan rahaa. Valtion pitäisi päättää, jättääkö sen maksamatta esimerkiksi eläkeläisille tai velkojilleen. Hoidettavien maksujen valikointi olisi hankalaa sekä teknisesti että poliittisesti.Vastaavasti Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen kauhisteli radiouutisissa alkuviikosta, että korot nousevat, valuuttakurssit heilahtelevat ja markkinoiden luottamus menee. Kommentoin lyhyesti kirjoituksen lopussa, miksi moinen väite on perusteeton. Ilman lainakaton nostoakin Yhdysvallat olisi säästynyt katastrofilta - ainakin taloudelliselta, ei ehkä poliittiselta.
90-luvulta alkaen olemme todistaneet ainakin Venäjän, Irlannin, Islannin, Kreikan, Portugalin ja monen muun meille vähemmän tärkeän maan ajautumisen maksukyvyttömäksi. Yhteistä kaikille tapauksille on ollut se, että missään maassa ihmiset eivät tapahtuman jälkeen käyneet peseytymässä, vaihtaneet valkoisia puuvillavaatteita päälleen ja asettautuneet sängylleen odottamaan kuolemaa. Valtion konkurssi ei tarkoita kansalaisten konkurssia tai edes kansalaisten vajoamista apatiaan. Ei - valtion "konkurssi" on ensisijaisesti vasemmistolaisen ylisuuren julkisen sektorin ajo päin seinää. Kansalaiset ostavat ruokaa, korjaavat autojaan ja asuntojaan, ostavat vaatteita ja matkustavat konkurssin jälkeenkin. Ehkä eivät ihan niin paljon, koska varovaisuus on hyve kriisin keskellä, mutta pikkuhiljaa kiihdyttäen.
Suomi tarvitsee tällä hetkellä 10 miljardin edestä julkisen sektorin menoleikkauksia. Itse keksin niitä vaikka 20 miljardia, mutta esittelen nyt vain yhden. Kela maksaa vuosittain asumistukea yli kaksi miljardia euroa. Kuten tiedämme, mitä tuetaan, sitä saadaan. Tuo kyseinen summa katoaa siis vuokrien nousun kautta asuntojen hintojen nousuun. Mielestäni tilanne tulisi ratkaista varsin yksinkertaisella tavalla: asumistuet lopetetaan 1.1.2015 kokonaisuudessaan. Samassa yhteydessä säädetään laki, joka määrää kaikki yhteisöt, joilla on yli 20 vuokra-asuntoa, neuvottelemaan uudet vuokrat kaikkien yli viisi vuotta asuneiden kanssa. Vuokralaisen saa irtisanoa, jos vuokra jätetään kokonaisuudessaan maksamatta. Mikäli vuokralainen kykenee maksamaan vähintään puolet entisestä vuokrasta, hänet voi irtisanoa kolmen vuoden irtisanomisaikaa käyttäen. Tuona aikana markkinat varmasti löytävät uudet tasapainohinnat, kun valtio ei ole mukana sotkemassa kuvioita. Markkinoiden tasapainohinta muodostuu kansalaisten maksukyvyn, suurten vuokranantajien taloudellisen kantokyvyn ja viime kädessä pankkien asuntorakentajille antaman luottoriskin kautta.
Suomessa ymmärrettiin 90-luvun laman jäljiltä, että yhtiöt jakavat riskinsä asiakkailleen tai alihankkijoilleen. Tyypillisiä pykäliä sopimuksissa ovat perinteisten force majeure -esteen lisäksi nykyisin "äkilliset ja tavanomaisesta poikkeavat muutokset raaka-aineiden hinnoissa". Samoin "hintoja tarkistetaan puolivuosittain sovitun indeksin mukaisesti". Myös asiakkaat yhä useammin joutuvat kantamaan taloudellisen riskin. Esimerkiksi kaikki uudet rakennuskohteet rahoitetaan asiakkaiden lainoilla - ei rakennusyhtiöiden taseen kautta. Suuryhtiöt ovat siis - sinänsä hienosti - ulkoistaneet kaikki merkittävät riskit muiden osapuolien kannettavaksi. Asumistukien poistamisen yhteydessä valtio poikkeuksellisesti pakottaisi suuryhtiöt jakamaan riskin asukkaidensa kanssa. Sosiaalivaltion purkamisen yhteydessä joudumme pakosti kertakaikkisen romauttamisen sijaan sietämään lyhyitä siirtymäkausia elinkeinovapauden rajoittamiseksi kuluttajien hyväksi. Voin olla väärässä, mutta en pysty hahmottamaan muuta keinoa purkaa sääntelyä kuin jakaa riskit molempien osapuolten kesken.
Kuten alussa totesin, Yhdysvaltoja ei olisi tuho korjannut, vaikka velkakattoa ei olisi nostettu. Velkakaton idea on, että edustajainhuoneella on mahdollisuus ja velvollisuus seurata, kuinka valtio selviytyy taloudellisesti sille määrätyistä tehtävistä. Republikaanipuolueessa on vahvistunut TEA-party -liikkeenä tunnettu ideologia, joka vastustaa valtion halua puuttua kaikkiin elämän osa-alueisiin, eli muuttua totalitaristiseksi hallinnoksi. Kun valtio seuraa kansalaistensa liikkumista ja verottaa siitä, voidaan reilusti puhua totalitarismista. TEA-party vastustaa tuota kehitystä, ja syystä kysyy, miksi velkakattojärjestelmä on luotu, jos sen yli kävellään kuin kynnysmaton. Presidentti Obama on ottanut velkaa enemmän kuin kaikki Amerikan aiemmat presidentit yhteensä, eikä häntä vielä saatu pysäytettyä.
Koska media rakastaa Obamaa tämän sosialistisen ideologian sokaisemana, TEA-party halusi antaa hallinnolle - ja samalla myös kansalle - osoituksen, että sillä on sekä keinot että kyky lopettaa nykyinen järjetön velkaantuminen. Nyt tulee kirjoitukseni pääasia, jota en ole nähnyt missään kotimaisessa mediassa käsitellyn: Yhdysvaltain perustuslaki velvoittaa valtion huolehtimaan ulkomaisen velan koroista ja lyhennyksistä kaikkein etuoikeutetuimpana maksueränä - siis ulkomaisen velan hoitamatta jättäminen on perustuslain vastainen teko, josta kuka tahansa istuva presidentti takuuvarmasti joutuu oikeuteen vastaamaan tekemättä jättämisestään. Kun Yhdysvallat kerää noin 200 miljardia veroja kuukaudessa ja velanhoitokulut ovat noin 20 miljardia, ei Yhdysvalloilla ollut mitään riskiä siitä, etteikö se olisi selviytynyt nykyisellä velkakatollakin jo ottamistaan velvoitteista täysimääräisesti. Kyse olisi siis ollut noin 25% pysyvistä menoleikkauksista, joka - yllätys yllätys - on saman verran kuin julkisen terveydenhoidon kustannus.
Yhdysvaltain hallinnon tulot
Yhdysvaltain hallinnon kulut
3 kommenttia:
,yvä kirjoitus. Kieltämättä hullunkurinen tilanne,. Demokraattien ja Rebuplikaanien näkemykset talouspolitiikastaan on vaihtaneet osia. Valtionvelkaa ei korjata uudella velalla, sehän kannustaa vain uuteen velkaan. Ymmärtää taas Rebuplikaanejakin paremmin, vaikken seuraa Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa .
Senaattiin on pääsy kielletty alle 30-vuotiailta, joten sitä on perinteisesti totuttu pitämään hallinnon konservatiivisena tekijänä, mutta nyt tilanteeseen on joutunut edustajainhuone, joka vastaa meidän eduskuntaamme (senaatti ehkä korkeinta virkamiehistöä lähinnä). Perussuomalaisilla on ollut samanlainen vaikutus eduskuntaan kuin TEA-partylla edustajainhuoneessa.
Kyllä tämä varmaan vuosia vielä jatkuu, mutta TEA-party alkaa saada sanomaansa ja viestiään perille, mikä on merkittävää. On tärkeää, että ns. paeradigman muutoksessa (siis kun siirrytään sosialismista lähemmäs taas vapaata markkinataloutta) että ihmisillä on tieto siitä, että muutos on mahdollista tehdä. Nythän kaikki pelottelevat ettei mitään muutosta voi tehdä ja että kuolema uhkaa.
TEA-party kykeni tällä jarrutuksellaan saamaan huomiota sille, että sillä on oikea, todellinen vaihtoehto olemassa. Samalla tavalla kuin Suomessa saatiin jytky, niin myös TEA-party voi vaikuttaa politiikkaan jo pelkästään tuolla vaihtoehdon esillä pitämisellä.
Amerikkalaiset taitavat käyttää tästä sellaista käsitettä, että "instead of an explosion (räjähdys) there's an implosion (romahdus)". Mielestäni se kuvaa aika hyvin sitä asetelmaa, ettei odoteta väkivaltaista jakobiinis-sosialistista verenvuodatusta vaan hallittua kuplan puhkaisemista.
Ongelman ydin jenkkien taloudessa ja globaalisti on niin selkeä, että katastrofaalista kuinka sen ratkominen on tällainen proseduuri. TEA-partya on Persujen lailla kiittäminen monesta. Kuten kotimaan tilanteesta luottoluokituslasku-uhan katveessa huomataan kipeät ja välttämättömät toimenpiteet ovat juuri sellaisia eivätkä helppoja. Piigs-maiden tiestä ei sovi ottaa mallia, se lienee järjen ääni niin republikaanille, TEA-partylaiselle kuin sixpackilaisellekin.
Lähetä kommentti