maanantai 4. maaliskuuta 2013

Sähköä maksutta



Kirjoitin (Likainen tilasto 19.11.2012) vain rapiat kolme kuukautta sitten, kuinka Helsingin Sanomat ottaessaan käyttöön maksumuurin, otti samalla melkoisen liiketoiminnallisen riskin. Uusi sähköinen viestintä muutti esimerkiksi musiikkikaupan luonteen, kuten tämä Yleisradion uutinen Joensuun viimeisestä kivijalkakaupasta kertoo. Myönnän, että on vanhanaikaista ostaa CD-levyjä ja räpeltää niiden kanssa autossa, mutta minkäs teen.

Applen iPhonessa Spotify-musiikkikaupan kymmenen euron kuukausiveloituksella saa Beatlesia (jota inhoan) lukuunottamatta kattavat musiikkivalikoimat. Biisejä voi ladata puhelimeen ja toistaa niitä off line -tilassa, mutta heti kuukausimaksun lopetettua myös biisit katoavat. iPhonen vastaus siis mobiiliin maailmaan oli luoda alusta, joka pelaa kuin buick, mutta johon on vaikeaa ja hankalaa tehdä mitään muutoksia. Siihenhän koko Applen liikeidea on perustunut 80-luvun kottaraisenpöntöistä asti: kopioidaan muilta ja luodaan varmatoiminen, yksinkertainen ympäristö. Tuo nyt siis sillä vakavuudella kuin kaltaiseni tietokoneista mitään ymmärtämätön epänörtti voi asiasta jotain edes todeta. Älkää siis ottako sitä kiveenhakattuna totuutena - siltä se vain näyttää minusta.

Mutta mitenkä sitten Totuuden kaltaisen mediatalon tulisi toimia tässä murroksessa. Aineiston sulkeminen maksumuurin taakse samalla tavalla kuin Spotifyn esimerkissä - sinänsä toimiva sellainen - ei näytäkään toimivan mediantalolle. Toisin kuin musiikkia, kukaan ei viitsi lukea samoja uutisia yhä uudestaan. Ja vielä merkittävämpää on se, että juuri kukaan ei olisi valmis maksamaan gospel-musiikista kymppiä kuussa saadakseen kuulla uskoaan vahvistavia lauluja. Ei siksi etteikö uskovainen niitä kaipaisi vaan siksi, että niitä saa maksuttakin. Miksi siis lukea Totuudesta yhä uudestaan ja uudestaan monikulttuurisuuden ja EU:n korruption ylistyskirjoituksia, kun omat havainnot osoittavat jotain muuta?

Kävin juuri päivittämässä uudet tilastot Uglystatin sivuilta, ja kolmessa kuukaudessa lehden nettiversion lukijamäärä on romahtanut yli 20% noin 357.000 lukijasta noin 282.000 lukijaan. Mainostuloille tämä ei tiedä hyvää, eikä välttämättä Mikael Pentikäisen pian kolme vuotta jatkuneelle päätoimittajan työuralle. Kvartaalitalouden iskeminen mediatalojen toimituksiin on ajanut toimittajat lähes paniikkiin. Toimittajia tuntuu vaivaavan erityisesti kapitalismi ja kvartaalitalous, joiden nähdään olevan syynä oman ammattikunnan ahdinkoon. Lukijoiden siirtyminen blogeihin ja muihin sähköisiin viestimiin oli tietenkin odotettua, koska painetussa sanomalehdessä on eilisen päivän uutiset, yleensä. Mutta miten saada yhdistettyä hyvätasoinen toimituksellinen taustoitettu uutistoimitus, reaaliaikainen uutisointi sähköisellä alustalla ja vakaa tulovirta, on kysymys johon edelleen odotamme vastausta.

Uusi Suomi ja moni muu maksuton sähköinen media luottaa hyviin (tai huonoihin) blogisteihin, joiden kirjoitukset nostavat esiin erilaisia puheenaiheita. Toimi Kankaanniemen blogi Uudessa Suomessa lienee lehden luetuimpia, eikä Toimi saa siitä muuta palkkaa kuin nostetta poliittisille uskomuksilleen. Kriittisyys meillä blogisteilla on voimakasta, mutta aikaa ja mahdollisuuksia paljastuksiin ja skandaaleita aiheuttavien syväkurkkujen löytämiseen on ohitse. Olisi hullua väittää, että meillä maallikoilla olisi yhtäläiset valmiudet tehdä perinteistä toimituksellista työtä kuten eivät toimittajatkaan kykene korvaamaan yritysjohtajia tai poliitikkoja, vaikka kovasti yrittävätkin jossain vaiheessa hakeutua eduskuntaan toteuttamaan yhteiskunnallista visiotaan.

Jyrki Kataisen hallitus seisoo sormi suussa vaikeiden ratkaisujen edessä. Maa velkaantuu mieletöntä vauhtia, mutta hallitus säätää parhaillaan lakia, jossa jokainen suomalainen saa mennä toiseen EU-maahan hoidattamaan vaivansa, ja lasku ohjautuu kunnalle. Kunta ei saa veloittaa potilaalta sen enempää, mitä hoito olisi maksanut terveyskeskuksessa tai kunnan maksamassa erityissairaanhoitoa antavassa sairaalassa. Päätös on tässä tilanteessa, kun terveydenhuolto on täysin sekaisin, turha, järjetön ja kallis, mutta koska se tulee EU:sta, niin Jyrki Katainen kiltisti sen kuroo kasaan ja nuijii eduskunnassa läpi. Saksassa puolestaan on vihdoin huomattu, että maan energiasektori on ajautunut jo vaaralliseen imuun kohti mustaa aukkoa. Uusiutuvien energianlähteiden tukeminen on johtanut siihen, että sähköä myydään paitsi tappiolla niin myös negatiivisella hinnalla! Energiantuottajat siis maksavat, että teollisuus ostaa sähköä. Tai eivät energiantuottajat mitään maksa vaan veronmaksajat maksavat ne "vihreän energian tukena" sähköyhtiöille.

Palatakseni vielä tuohon Helsingin Sanomien maksumuuriin, niin mielelläni luen kommenttejanne siitä, miten mediatalot voivat tuon edessään olevan kuopan oikein kiertää. Minä veikkaan, että vain ja ainoastaan tarjoamalla lukijoilleen sellaisia aiheita, joista nämä ovat valmiita maksamaan. Tämän hetken Euroopassa se tarkoittaa korruptoituneen poliittisen eliitin haastamista. Asiakaslähtöisyys on keskeinen osa kapitalismia, mikä on puolestaan toimittajien eniten inhoamia aatteita. Ratkaisemattomana tuo yhdistelmä tuhoaa suomalaisen toimituksellisen mediakentän. Hyvän esimerkin tarjoaa sunnuntain Hesari, joka valehtelee Halla-ahon suhtautuvan homoihin vihamielisesti (Kiitos Roopen Mediaseuranta).

7 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Eikös tällanen oikeus ole jo olemassakin, ainakin Valviran sivulla lukee näin:"Jos sairaanhoitopiiri ei pysty järjestämään erikoissairaanhoitoa säädetyssä ajassa Suomessa,sen on potilaan pyynnöstä annettava ennakkolupa hakeutua sairaanhoitopiirin kustannuksella hoitoon EU/ETA-jäsenvaltioon tai Sveitsiin."

Sattuneesta syystä kun on tullut selattua tämmösiä... pitäskö minunkin hakeutua Sveitsiin hienoon sairaalaan? :P

Kumitonttu kirjoitti...

Nyt lausunnolla oleva direktiivi antaa oikeuden hakeutua ulkomaille ilman mitään ennakkoehtoja. Eli ei tarvi edes rikkoa hoitotakuuta. Omituista siinä on se, että se koskee ulkomaisia yksityisiä asemia mutta ei suomalaisia yksityisiä.

Vasarahammer kirjoitti...

Valtamedian asiakas ei ole lukija tai katsoja vaan mainostaja. Valtamedia myy kohdeyleisöjä, jotka voivat olla suuria massoja tai tarkoin valikoituja.

Toimituksellisen sisällön tehtävänä on toimia "hunajapurkkina" eli houkutella kärpäset paikalle.

Vanhaan hyvään aikaan luotettavat uutislehdet loivat maineensa sisällöllään ja houkuttelivat näin kärpäset paikalle ja mainostajat niiden mukana.

Internet-maailmassa hs.fi -sivusto ei itsestään selvästi houkuttele maailman tapahtumista kiinnostuneita paikalle vaan se joutuu kilpailemaan huomiosta satojen miljoonien muiden sivustojen kanssa. Käyttäjät eivät lisäksi tyydy valtamedian tarjoilemaan uutistaustoitukseen vaan etsivät taustatiedot mieluummin itse. Toimittajan puolivillaisille, asenteellisille ja huolimattomille taustajutuille lähinnä naureskellaan.

Internetissä kohdeyleisön pienin yksikkö on yksi ihminen, eli ohjelmisto kerää tietoja käyttäjien selaustottumuksista ja tuo näkyville niiden perusteella käyttäjää potentiaalisesti eniten kiinnostavat mainokset.

Perinteisillä mediataloilla ei riitä osaaminen tähän bisnekseen vaan siinä ovat pärjänneet parhaiten Googlen kaltaiset softatalot. Facebookin tapaiset hunajapurkit taas houkuttelevat kärpäsiä paremmin kuin kuiva uutisportaali.

Valtamedia on tehnyt pahan virheen siinä, että se kuvittelee lukijat asiakkaikseen. Lukijat ovat perinteisesti vastanneet vain murto-osasta valtamedian tuloista. Toisaalta lukijoihin vetoaminen on merkki jonkiasteisesta epätoivosta.

Iltapäivälehdet ovat aina joutuneet luomaan kohdeyleisönsä joka päivä uudelleen, ja ne onnistuvat edelleenkin houkuttelemaan ns. laatulehtiä paremmin lukijoita sivuilleen. Hunajapurkkina toimivat pehmoporno, julkkisjuorut ja houkutteleviksi muotoillut otsikot. Ihmisin alhaisimpiin tunteisiin perustuva karkea "goatsetus" toimii aina.

Valtamedian bisnes on siis kuolemassa käsiin. Tätä kehitystä ei voi pysäyttää. Maksumuuri ei pysäytä vaan nopeuttaa tätä kehitystä, kun maksumuurin taakse päätyy vain pieni osa potentiaalisista lukijoista. Mainostajia eivät maksumuurin takaiset lukijat kiinnosta kovinkaan paljon.

Toinen valtamedian osa-alue eli televisio on myös kuoleva toimiala osittain samoista syistä.

Tottumuksen voima pitää kärpäset vielä valtamedian hunajapurkilla jonkin aikaa, mutta alamäki jatkuu tasaisena, kunnes viimeisetkin valtamedian kukoistuskauden aikana eläneet kärpäset kuolevat pois.

Liiketoiminta-alat ovat aina kokeneet murroskausia. Media-alalla internet on viimeisin ja televisio sitä edellinen.

Kumitonttu kirjoitti...

Joo kyllä tuo on totta. Ihmettelenkin juuri sitä, että kyllähän nyt ja tulevaisuudessakin luetaan kirjoja, vaikka tehdään hyviä elokuviakin. Miksei kukaan halua tehdä hyvätasoista journalismia suomeksi, koska kyllä sille tilaajia olisi. Kanava-lehti on tietenkin laadullisesti ja taustoitukseltaan ihan omalla tasollaan, mutta ilmestyy vain kahdeksan kertaa vuodessa.

Minua ihmetyttää, miten voidaan tehdä niin huonoa sisältöä, että se karkottaa lukijat. Ymmärtäisin jos joku teknologinen este estäisi mm. jakamasta paperilehtiä ja pakottaisi kaikki blogien ääreen, mutta kun ei.

Mikä nykyisessä poliittisessa kultuurissamme on johtanut siihen, että mediatalot toimittajiensa takia ovat menettäneet täydellisesti uskottavuutensa ja asemansa?

Anonyymi kirjoitti...

Olisikohan osittain niinkin yksinkertaista, kuin että nykyään on helpompi jäädä kiinni valehtelusta? Koska internet. Totalitäärisillä mailla joilla sensuuri ja rangaistukset ovat ankarammat, on tietyllä tapaa helpompaa.

kyl kirjoitti...

Kaksi samanlaista nukkekodin rakentajaa, mutta ketkä?
Toinen rakensi sitä 12 vuotta ja toinen on vasta aloittanut?

Kuinkahan kauan Hesari syöksykierteestä huolimatta jaksaa kirjoittaa ilmastouskosta?
Edelleenkään ei minkäänlainen ilmastokritiikki mene läpi, ei paperisessa tai digitaalisessa muodossa!

Hesarin toimituksen kello on ilmeisesti jämähtänyt vuoteen 2008ja ainoa "reaaliaikainen yhteys" päivittyy punavihreiden serveriltä, joka sekin on ollut jo pitkään pilvessä?

Kumitonttu kirjoitti...

Heh, Hesari on ollut pitkään pilvessä...