tiistai 12. maaliskuuta 2013

Reva ändå

Oikeusministeriö ylläpitää kansalaisaloite.fi -sivustoa, jossa voi käydä allekirjoittamassa erilaisia aloitteita, joiden haluaa nousevan lakialoitteeksi. Yksi nopeimmin nimiä keräävistä vaikuttaa olevan pakkoruotsin poistamiseen tähtäävä aloite. Kävin sivustolla ensimmäistä kertaa lauantaina ja silloin allekirjoittajia oli noin 6.700 ja päivää myöhemmin jo 7.000. Ihmettelen jos aloite ei kerää vaadittavaa 50.000 nimeä. [Päivitys tiistaina 12.3.13 klo 15:00 oli 8.001 allekirjoitusta. Sunnuntaina 17.3.2013 klo 16 oli 9.228 ääntä. 29.3.2013 oli 15.771 ääntä]

Suhtautumiseni ruotsinkieleen on varmaan aika yleinen nyky-Suomessa. Pidän kieltä helppona oppia ja puhua - varmaan maailman helpoin kieli - mutta sellaisia tilanteita, jossa kieltä joutuu käyttämään, on todella harvoin. Koska olin koulussa melko tunnollinen, oma kouluruotsini oli kiitettävän hyvä. Olisin selvinnyt sillä - ja selvisinkin - kaikissa tilanteissa. Ensimmäisen vakituisen työpaikkani esimieheni oli ruotsinkielinen, mutta hänen vaatimuksestaan keskustelimme kuitenkin suomeksi. Samoin toisen työsuhteeni pomo oli ruotsinkielinen samoin kuin lähin kollegani, mutta jälleen molempien vaatimuksesta puhuttiin suomea. Tällä kertaa jopa esitin, että mikäli kokoonnumme kolmistaan, niin minun puolestani voimme puhua ruotsia - olisihan ruotsinkielisiä siinä tilanteessa ollut enemmistö. Mutta ei. Opinpahan kaikesta huolimatta ne harvat ruotsinkieliset kirosanat, joita ei koulussa oltu jostain syystä opetettu.

Koska työskentelin kansainvälisessä yhtiössä, konttorikielenä oli joko suomi tai englanti sen mukaan, ymmärsivätkö kaikki osallistujat suomea. Työkielenä oli tietenkin englanti myös ruotsalaisten kanssa asioidessamme, koska emme halunneet antaa heille etua oman äidinkielen käytöstä neuvotteluissa. Tämän jälkeen en enää koskaan ole joutunut tilanteeseen, jossa minulta olisi nimenomaisesti vaadittu puhumista ruotsiksi. Kunnes viime viikolla suomalainen virkamies (-nainen) halusi keskustella kanssani työhöni liittyvissä asioissani ruotsiksi, joka oli siis hänen äidinkielensä.

Jouduin vähän samanlaiseen tilanteeseen kuin pääministeri Kataisen tilaaman Pekka Himasen kirjan maksumiehiksi joutuneet tahot (Sitra, Tekes ja Suomen Akatemia). En voi väittää, että kieltäytymiseni olisi johtanut (tai johtaisi) minun kannaltani epäedulliseen tilanteeseen asiani tiimoilta. Mutta sellainen mielikuva väistämättä syntyi, koska jouduin kieltäytymään pyynnöstä kohteliaasti syistä, joita en halua tässä yhteydessä kertoa. Minulle tuli mielikuva, että nyt emme enää keskustele itse asiasta, vaikka minulla ei siis tietenkään voi olla mitään todistetta. Korostan, että tilanne ei kuitenkaan ollut mitenkään epämiellyttävä tai ilmapiiriltään kireä. Olimme aikuisia ihmisiä, joilla oli ollut erilainen odotus tilanteen osalta ja ainakin minä hiukan yllätyin tapahtumain saamasta käänteestä. En ollut tavannut kyseistä virkamiestä aikaisemmin, mutta oletan hänen toimivan vastaavissa tilanteissa samalla tavalla; niin tottuneesti pyyntö esitettiin.

Jos olisin itse hänen tilanteessaan, niin ehkä kenties mahdollisesti toimisin samalla tavalla. Ajaisin oman pienen vähemmistökulttuurini asiaa ja siinä samassa yhteydessä myös omaa henkilökohtaista etuani. Antaisin ymmärtää että kieltäytyminen pyynnöstäni ei tietenkään johtaisi mihinkään poistaakseni mahdolliset myöhemmät syytökset virka-aseman väärinkäytöstä. Toiminta ei tietenkään olisi mitenkään erityisen korkeamoraalista, mutta niin vähän ei ihmisille voi antaa valtaa, etteivätkö he sitä käytä väärin. Vanha tsaarin käyttämä mietelause. No ei, ihan oma keksintöni.



Oma suhtautumiseni ruotsinkieleen on neutraali. Edelleen pidän siitä enkä koe suomenruotsalaisia mitenkään ylimielisinä, parempina, rikkaampina tai millään tavalla muista suomalaisista poikkeavina. He puhuvat omaa kieltään ja heillä on muutamia suomenkieliseltä väestöltä puuttuvia tapoja, kuten nuuskaaminen ja juomalaulut. Tosin rapujuhliakin ovat monet alkaneet pitää nykyisin myös suomeksi, joten ajat ja tavat muuttuvat. Ja moni ruotsia puhuva nainen tilaa ruotsalaisia kuninkaallisten perhe-elämään keskittyneitä lehtiä (kyllä - ihan tosi!) päiväunelmiensa virikkeeksi. Koska ruotsinkieli on maailmalla aivan marginaalinen käyttökieli, on minusta kuitenkin väärin, että kaikki suomalaiset lapset pakotetaan opettelemaan ruotsia, koska se tarkoittaa valitettavan usein sitä, että joku muu maailmankieli jää oppimatta. Ja vaikka ei jäisikään, niin silti on vaikea perustella, miksi kaikki lapset pakotetaan opiskelemaan ruotsia, joka ei kuitenkaan ole sellainen yleissivistävä aine kuin vaikkapa matematiikka, biologia tai jopa uskonto.

Koska Ruotsi on ajanut oman armeijansa lähestulokoon rauhanturvaamiseenkin kelpaamattomalle tasolle, niin me emme tarvitse ruotsia edes Suomen etujen puolustamiseksi. Pohjoismainen yhteistyö taas on sen luokan sketsi, että Kataisen hallituksen jälkeen meidät varmaan heitettäisiin ulos Pohjoismaiden neuvostostakin (jonka virallinen kieli suomi ei muuten edes ole), jos ruotsalaiset eivät kaipaisi meitä typeryksiä maksumiehiksi omalle kadotetulle suurvaltaidentiteetilleen.

Tätä kirjoittaessani tuon kansalaisaloitteen allekirjoitti 28 henkilöä.

10 kommenttia:

Igor kirjoitti...

Fyi fan sanon minä. Olet näköjään tavannut henkilön, jota voi nimittää hurriksi vaikka en nimittelystä pidäkään.

Ymmärrän pakkoruotsin vastustajia. Savossa syntynyt ja yli 40 vuotta Savossa syntynyt vaimoni ei Savossa tarvinnut koskaan ruotsia kun ei joutunut edes turistien kanssa tekemisiin. Vasta pääkaupunkiseudulle muutettuaan on hänellä ollut muutama tilanne jossa olisi ruotsille ollut käyttöä vaikka ilmankin pärjäsi.

Henkilökohtaisesti kannatan pakkoruotsia mutta kuten sanoin ymmärrän myös vastustajia.

Omille lapsilleni olen opettanut seuraavanlaisen säännön. Jos keskustelukumppanisi on ruotsinkielinen yritä puhua ruotsia hänen kanssaan. Kahdesta syystä. Ensinnä se on kohteliasta hänen äidinkieltään kohtaan ja toiseksi kun käytät ruotsia harjaannut hyvin nopeasti siinä. Sitten ihan oikeasti on jopa lähes ummikkoja ruotsinkielisiä. Nuo ohjeet ovat omia kantapään kautta opittuja kokemuksia. Usein ruotsinkieliset vaihtavat itse suomenkielelle kun huomaavat että suomi on vuorostaan minun äidinkieleni mutta arvostavat kohteliasta yritystäni.

Täysin törppönä pidän menettelyä, josta kerran huomautin korkeakoulututkinnon suorittanutta esimiestäni kun hän ehdotti Pohjanmaalta soittaneelle ilmeisesti ummikolle ruotsinkieliselle valittajalle "voimmeko puhua englantia".

Ja kyllä me jotenkin mennään Suomessa överiksi kun Aalto yliopiston rehtorikin ehdottaa oppilaitoksensa muuttamista englanninkieliseksi.

Vasarahammer kirjoitti...

Suomenruotsalaiset ovat myös hyvin toimiva sosiaalinen verkosto, jota myös Ankkalammeksi kutsutaan.

Mielestäni Pohjanmaalla ruotsin- ja suomenkielisten väestöjen välillä on tietty kuilu sekä maantieteellisesti että henkisesti erityisesti kaksikielisillä paikkakunnilla. Pääkaupunkiseudulla en ole tällaista kuilua havainnut.

Kaksikielisyys ei toimi kitkatta missään. Suomessa merkittävin käsitysero liittyy maan luonteeseen eli ruotsinkieliset pitävät Suomea kaksikielisenä, kun taas suomenkielisellä puolella ruotsinkieliset nähdään enemmän vähemmistönä, enimmäkseen harmittomana mutta vähemmistönä kuitenkin.

Nämä asiat tulevat väistämättä esiin, jos ruotsin kielen asemasta lähdetään keskustelemaan. Suomenruotsalaisten kieli-identiteetti on erittäin vahva.

Anonyymi kirjoitti...

Homma etenee, hitaasti mutta varmasti:

http://kirlahblog.blogspot.fi/2013/03/yhdistys-haudattiin.html

Omina kouluaikoinani 80-luvulla, tuo oli vielä voimissaan.

Ari kirjoitti...

Allekirjoittaisin tuon kansalaisaloitteen, mutta varmistus ei toimi. Olisivat edes perkuleet antaneen mahdollisuuden ulkomailla eläville. Ei kaikki asu impiwaarassa ja asioi impiwaaralaisessa pankissa impiwaaralaisen kännykän/-numeron kanssa, prkule.

- buuri johannesbuurista -

Kumitonttu kirjoitti...

henkilön, jota voi nimittää hurriksi

Onko hurri ok mutta ryssä ei?

Pääkaupunkiseudulla en ole tällaista kuilua havainnut.

Ruotsinkieliset yrittävät ymmärrettävästi tukea omaa kulttuuriaan, mistä johtuu tietty sisäänpäin kääntyneisyys. Minusta heidän ankkalammikossaan ei polski yhtään mitään sellaista mitä kaipaisin. On ihan hauskaa joskus käydä lammella syöttämässä sorsia, mutta muuten se on ihan yhdentekevä kokonaisuus nykypäivänä.

Ei kaikki asu impiwaarassa ja asioi impiwaaralaisessa pankissa impiwaaralaisen kännykän/-numeron kanssa, prkule.

Pohjola-Norden haudattiin, Ano linkkasi. Olipa outo yhteensattuma.

Ei asu ei... Näyttäisi tulevan vaaditut nimet täyteen ilman buurisotaakin, mutta arvostamme kyllä solidaarisuuden osoituksia siitä suunnasta.

Igor kirjoitti...

KT: tunnustan tässä yhteydessä tuon hurri sanan haukkumasanaksi. Tuo henkilö selvästi osoitti halventavaa käytöstä toimiessaan kuvaamallasi tavalla. Eli ihan samanlaisena haukkumasanana pidän kuin ryssä sanaa. Eli en yritä selittää sitä miksikään historian pitkään tuntemaksi neutraaliksi ja sivistyneeksi ilmaisuksi ruotsalaisista :)

ykkönen on ykkönen kirjoitti...

Olisiko tuossa Pohjola-Nordenin tapauksessa kyse paikallisesta yhdistyksestä, joka on emoyhdistyksen jäsen? Ainakaan wikipeedia ei lopettamista tunne vielä.

Hampus Munck kirjoitti...

Minä olen ihan aito hurri enkä koe hurri-sanaa loukkaavaksi. Vaimonikin käyttää sitä minusta aina, kun teen virheitä partitiivin kanssa.

vieras kirjoitti...

Minä allekirjoitin tuon aloitteen viime viikolla. Mainostin sitä Ykän blogissa.

Pakkoruotsi tuli kouluihin vasta kun peruskoulu otettiin käyttöön. Sitä ennen se oli vain oppikoulussa. Pakkoruotsi oli RKP:n ehto osallistumiselle Koiviston hallitukseen (22.3.1968 - 14.5.1970). Johannes Virolaiselle oli pakkomielle saada RKP hallitukseen joten siksi hän runnoi sen opetusminsterinä. Muutenkin oli outoa miksi Kepun pj. halusi opetusministerin salkun, eikä jonkin raskaamman kuten valtiovarainministerin vaikka olisi saanut sen. Edeltävässä Paasion hallituksessa (26.5.1966 - 22.3.1968) ei ollut RKP:tä mukana ja sen opetusministeri R.H. Oittinen kannatti pakollisena vain englantia.

Perustelut joilla pakkoruotsia perustellaan, eivät ole pitäviä ja ovat usein kehäpäätelmiä ja argumentointivirheitä. Näytän niitä seuraavassa viestissä kun tähän ei mahdu montaa.

Yleinen peruste on ruotsinkieliset palvelut. Ruotsin kielen käyttöoikeus tulisi rajata niihin julkisiin laitoksiin jotka sijaitsevat ruotsinkielisissä ja kaksikielisissä kunnissa. Jos on tilanne jossa ruotsinkielisen palvelujen tarve on ilmeinen ja yleinen niin sitä varten voidaan palkata ruotsinkielisiä hoitamaan niitä päätoimisena. Ruotsinkieliset osaavat valmiiksi ruotsia joten parasta on laittaa heidät hoitamaan ruotsinkieliset palvelut. Ei siihen tarvita suomenkielistä henkilöä.

Voi olla tilanne jossa pitää keskustella ruotsiksi suullisesti jostain tärkeästä tai hankalasta aihepiiristä jossa on paljon hankalia sanoja ja termejä. Tai jos pitää käsitellä papereita joissa on tärkeitä ja vaikeita kohtia. Jos on jotain laki- tai sopimusasioita tai pitää tehdä kauppakirjat, valitukset, reklamaatiot tms. Tuollaiset on parasta antaa ruotsinkielisille itselleen tehtäviksi.

Suomenruotsalaisilla on omanlainen kieli ja kulttuuri. Silti mielestäni ruotsin kielen ja suomenruotsalaisen kulttuurin ylläpitäminen on nimenomaan ruotsinkielisten oma asia ja sen tulee olla heidän itsensä vastuulla.

Sitä en ymmärrä miten Igor voi venäläisperäisenä henkilöänä kannattaa pakkoruotsia. Varsinkin jos hän on käynyt aikoinaan Helsingin saksalaisen koulun. Epäilen että perustelu siinä jos hän sai kouluaikana ruotsista hyviä numeroita ja että on kivaa puhua ruotsia. Luulisi että mieluummin kannattaisit pakkovenäjää, esim. sillä että idänsuhteiden hoito paransi ja idänkauppa suhuisi paremmin.

Jokaisella yksilöllä on oma kielibudjetti jossa on tietyn verran aikaresursseja ja henkisiä resursseja. Jotkut oppivat kieliä paremmin kuin toiset. Joillekin voi pelkkä yksi kieli äidinkielen lisäksi olla vaativaa.

vieras kirjoitti...

Heitän tähän muutamia käytettyjä pakkoruotsin perusteluja jotka ovat kuitenkin ontuvia kun tarkemmin katsoo.

- Perustuslaki. Perustuslaissa lukee termi "kansalliskieli" mutta se ei tarkoita eikä vaadi pakollista opetusta kenelläkään.

- Kaksikielisyys. Tätä perustellaan perustuslailla joten se on kehäpäätelmä. Valtio on alue, eikä alue puhu ja kirjoita mitään kieltä. Sen sijaan ihminen voi olla kaksikielinen. Sanaa "kaksikielinen" ei taideta mainita laissa muuaalla kuin kuntalaissa jossa määritellään mikä on kunnan kieli. Ruotsinkielisiä on 5 prosenttia joten viralliselle kaksikielisyydelle ei ole asiallisia perusteluja. Ruotsi on historiallinen vähemmistökieli joten sen status tulisi olla vähemmistökielen status.

- Ruotsinkieliset palvelut. Tätä perustellaan kaksikielisyydellä joten tämä on kehäpäätelmä. Ruotsinkielisten palvelujen tarve on rajoittunut maantieteellisesti hyvin pienelle alueelle, sinne missä ruotsinkielisiä selvästi asuu. Pakkoruotsi ei takaa sitä että ruotsinkieliset palvelut olisivat laadukkaita. Tästä syystä ruotsinkieliset saisivat järjestää ruotsinkieliset palvelut itse, koska osaavat valmiiksi ruotsia.

- Virkamiesten ruotsin kielen taito. Tätä perustellaan ruotsinkielisillä palveluilla joten tämä on kehäpäätelmä. Ruotsin kielen taitovaatimuksen tulisi koskea vain sellaista virkaa joka sijaitsee ruotsinkielisellä tai kaksikielisellä alueella. Ruotsinkielisten palvelujen tapeen tulee olla ilmeinen ennen kuin esitetään tämä vaatimus. Tällöin on parasta valita ruotsinkielinen henkilö viranhaltijaksi, joka päätoimisesti palvelisi ruotsinkielisiä.

- Rasistikortti. Jos joku vastustaa pakkoruotsia, niin väitetään hänen olevan suomenruotsalaisia ja ruotsin kieltä vastaan. Ruotsin pakollinen opetus on eri asia kuin ruotsin kieli itsessään tai suomenruotsalaiset yksilöinä tai yhteisönä.

- Pohjoisimainen yhteistyö. Norjaa, bokmålia ja nynorskia sekä tanskaa ja islantia ei ymmärrä ruotsin perusteella jos ruotsi ei ole äidinkieli. Sellainen jonka äidinkieli on ruotsi, sellainen voi tajuta jonkin verran. Silti ruotsissa teksitetään norjankieliset, tanskankieliset ja islanninkieliset ohjelmat ja toisinpäin. Pohjoismaisessa yhteistöyössä suomen kielellä ei ole virallista asemaa kuten ruotsilla, norjalla ja tanskalla. Kun muu pohjoismaalainen saa ilmaista itseään äidinkielellä mutta suomalainen joutuu puhumaan ruotsia, näin suomalainen antaa tasoitusta toisille pohjoismaalaisille. Oikeasti pohjoismaalaisten kanssa pärjää englannilla ja joskus saksallakin.

- Historia. Hyvin harva tutkii työkseen historiaa ja sitä osaa mikä liittyy Ruotsin historiaan tai Suomen historiaan Ruotsin vallan ajalta.

- Turva Neuvostoliittoa/Venäjää vastaan ja sen varalle. Sota-aika opetti että pohjoismaiseen yhteistyöhön ei voi luottaa kovan paikan tullen. Sitäpaitsi idänsuhteet edellyttävät venäjän taitoa.

- Hyödyttää muiden kielten oppimista. Se aika mikä menee ruotsin opiskeluun, sen voisi käyttää johonkin toisen kielen opiskeluun.

- Ruotsiopettajat jäävät työttömiksi jos pakkoruotsi poistuu. Ne voivat sitten opettaa jotain muuta kieltä.

- Jos pakkoruotsi poistetaan, niin kunnat säästävät budjetistaan sen rahan mikä nyt käytetään pakkoruotsiin. Eikä säästä jos annetaan määräys pitää kielivalikoimassaan tietty määrä kieliä.

- Itsestä johtuvat perustelut. Sain koulussa ruotsista ysejä ja kymppejä. Puolisoni on ruotsalainen/suomenruotsalainen. Minusta on kivaa puhua ja kirjoittaa ruotsia. Nämä ovat omia kokemuksia jotka eivät ole perustelu kielen pakolliselle opetukselle.