Neumann ja Eberle nojaavat kirjassaan pääasiassa Hitleriä vuodesta 1936 hoitaneen Theo Morellin muistiinpanoihin. He toteavat, ettei ole mitään näyttöä siitä, että Hitlerin lähisuvussa olisi esiintynyt mielisairautta tai että Hitlerkään olisi ollut. Hitlerillä oli - vastoin yleistä luuloa - molemmat kivekset ja hän oli viriili heteroseksuaali. Natseillehan kansanterveyden edistäminen julkisella terveydenhuollolla, kasvisruokailulla ja liikunnalla oli päähänpinttymä, jolla haluttiin varmistaa tulevien soturisukupolvien syntyminen. Niinpä Hitlerkin sai sota-aikana omat testosteroni-piikkinsä Eva Braunin suureksi riemuksi.
Morell oli ilmeisen kyvykäs ja innostunut kliinikko ja medisiinari, vaikka hänen mainettaan on pyritty mustaamaan ymmärrettävistä syistä. Hänen muistiinpanojensa perusteella Morellia ei voi pitää minään puoskarina, vaan hän keskittyi ensisijaiseen tehtäväänsä eli Hitleriin toimintakyvyn turvaamiseen, ja vaikuttaa onnistuneen siinä harmillisen hyvin. Itsellenikin hieman yllättäen siis paljastui, että vaikka Morell ruiskutti potilaaseensa vitamiiniruiskeita, piristeitä, uni- ja särkylääkkeitä (myös morfiinijohdannaisia sellaisia), Hitler säilytti henkisen vireytensä - olosuhteet huomioon ottaen - loppuun asti. Hitler ei ollut huume- tai lääkeriippuvainen, Neumann ja Eberle arvioivat analysoituaan Morellin muistiinpanoja ja nykyisiä hoitokäytäntöjä.
Hitlerin hermosto oli suorituskykynsä äärirajoilla, mistä esimerkkinä sympatikuksen yliaktiivisuus, joka ilmeni toistuvina suolisto- ja sydänvaivoina. Viimeistään 1941 hänen vasemman käden vapinansa olisi nykytiedoin osattu diagnosoida Parkinsonin taudiksi, jota Morell ei tunnistanut. Kirjoittajien mukaan Hitlerin terveydentila ei kuitenkaan heikentynyt niin nopeasti ja niin radikaalisti, ettäkö niillä olisi ollut vaikutusta hänen tekemiinsä kohtalokkaisiin virheisiin. Tähän en tosin ole uskonut koskaan itsekään, sillä Saksa kaatui Yhdysvaltojen parempaan logistiikkaan eikä huonoon sotilastaitoon. Taktisesti Hitler oli jopa Stalinia parempi (mikä ei todellakaan ole paljoa), mutta jos Hitler kulutti omia joukkojaan säälimättömästi, ei Stalin tuntenut mitään armoa omiensa henkirievuista.
Kirjoittajien mukaan syksyllä 1944 Hitleriltä vedettiin kaksi hammasta ja asetettiin kullasta tehty silta yläleukaan. Silta oli, kuinkas muuten, valmistettu keskitysleirivankien hammaspaikoista sulatetusta kullasta.
6 kommenttia:
Eihän USA saksaa tietenkään voittanut. Tämä on melko yleinen harhaluulo. Neuvostoliitto voitti sodan ja olisi voittanut sen (kiitos Hitlerin) ihan yksinään syksystä -43 eteenpäin. Olen juuri lukenut Eric von Mannsteinin "Menetetyt voitot" ja mistään en ole lukenut parempaa kuvausta Hitleristä sodanjohtajana kuin tuosta kirjasta. En nyt lähde sitä tässä lyhentämään, mutta keskeisiä puutteita olivat kykenemättömyys nopeisiin päätöksiin vaikka vaihtoehtoja ei ollut, usko tahdon tuomaan voittoon, usko uuteen teknologiaan, vihollisen jatkuva aliarvioiminen ja puolustustaistelun hylkääminen vaihtoehtona.
Stalingrad ei ollut ratkaiseva tappio kuten yleisesti luullaan. Sen jälkeen kevättalvella Mannstein murskasi neuvostoliiton hyökkäyksen eteläisellä rintamalla täysin ylivoimaista vastustajaa vastaan Harkovan toisessa taistelussa ja näin etu jonka Stalin Stalingradissa sai oli menetetty. Tämän innoittamana lähdettiin oikaisemaan Kurskin mutkaa, jonka Hitler keskeytti ennen ratkaisua koska liittoutuneet nousivat Sisiliassa maihin. Mannsteinin mukaan Neuvostojoukot olivat murtumispisteessä kun perääntymiskäsky annettiin.
On täysin mahdollista, että jos Saksan strategia olisi ollut johdonmukainen itärintamalla, Neuvostoliitto olisi kaatunut kesällä -42, mutta koko operaatiolta puuttui lopullinen päämäärä, ja painopistettä vaihdettiin lukuisia kertoja, ja lisäksi jäätiin jahtaamaan nimekkäitä kaupunkeja. Hitler ei antanut armeijaryhmien juurikaan toimia itsenäisesti, vaan puuttui kaikkeen ja sotki kaikkea.
Liittoutuneilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta nousta maihin jos itärintama olisi ollut rauhallinen.
Neuvostoliittoon toimitettiin lähes 2000 veturia. Oma valmistus vv. 1942–1945 oli vain 92 veturia. 1930-luvun puolivälissä Nl:n rautateillä oli noin 20 000 höyryveturia. Nl:ssa valmistettiin v.1941
30 000 rautatievaunua mutta vuosina 1942–1945 vain 1 087 kpl. LL-apuna toimitettiin yli 10 000 vaunua.
Ratakiskojen tuotanto Neuvostoliitossa laski sotavuosina kymmenesosaan. Noin 90 % tarvittavista kiskoista eli 622 100 tonnia saatiin LL-apuna.
Venäläisen lähteen mukaan (Sokolov) ”Suuren Isänmaallisen Sodan aikana vain Lend-lease toimitukset estivät Neuvostoliiton rautatiekuljetusten halvaantumisen”. Eräässä toisessa lähteessä todetaan (Frankson–Zetterling: Kurskin taistelu, WSOY 2002): ”Tuskin on liioiteltua väittää, että NL:n sotavoimien kyky siirtää itsensä ja huoltonsa oli riippuvainen Britannian ja ennen kaikkea Yhdysvaltojen tuesta”.
USA:n vaikutusta kokonaisuudessaan on pidettävä ratkaisevana. Kun autoteollisuuden massatuotannon menetelmät otettiin sotatarviketuotannossa käyttöön, oli jälki todella massiivista. Seuraavassa esitetyt prosenttiluvut tarkoittavat USA:n osuuksia liittoutuneiden ja Saksan (liittolaisineen) yhteenlasketusta tuotannosta.
Panssarivaunuja 101 000 kpl – 35 %; 2 200 200 sotilasajoneuvoa – 48 %; 240 00 lentokonetta – 52 % (esim. Ford valmisti Consolidated B–24 Liberator – pommikonetyyppiä Willow Run-tehtaalla tavoitteena ”kone tunnissa”); 260 000 tykkiä – 36 % sekä 34 600 laivaa. Olennaista on, että monitahoinen teknillinen apu Neuvostoliitolle oli alkanut jo 1930–luvulla!
”Kaiken kaikkiaan voidaan arvioida, että ilman Lend–Lease apua Neuvostoliitto olisi ehkä kyennyt vain oman maa-alueensa takaisin valtaamiseen Liittoutuneiden huolehtiessa Saksan lopullisesta kukistamisesta” (Allen&Loewen).
Ehkä asia on paljolti noin, mutta merkittävää oli myös se mitä Nl:n sotapotentiaalin kannalta oli USA:n teollisuuden avulla tapahtunut jo 1930-luvulla. Unohtaa ei myöskään voi Nl:n ja Saksan teknologista yhteistyötä 1920– ja 1930–luvuilla.
Voidaan arvioida, että USA:n 1930–luvulla myymä teknologia yhdessä Lend–Lease avun myötä saadun tietotaidon kanssa nosti NL:n tekniikan tasoa jopa 50 vuoden verran – 8-10 vuodessa!
Lens-and-lease apuna Neukkula sai:
– noin 80 % säilykkeistä,
– 92 % uusista vetureista,
– 30 % taistelulentokoneista,
– 57 % lentokonepolttoaineesta,
– 53 % räjähteistä,
– 74 % kuorma-autoista,
– yli 60 % autojen polttoaineista,
– 74 % raskaista autonrenkaista,
– 88 % radiolaitteista,
– 53 % kuparista, 56 % alumiinista,
– 24 % panssariajoneuvoista
molemmat kivekset ja hän oli viriili heteroseksuaali
Ei sen takia että asia niin tärkeä olisi, mutta olisi kiva tietää mistä nämä tiedot ovat peräisin. Yhdestä pallista vallitsee epäselvyyttä ja mitä olen lukenut elämäkertoja, kenenkään ei ole satavarmasti todistettu päässeen Hitlerin alle. Toki varsin todennäköistä on se, että jonninmoinen panomies se Aatu oli.
Erich von Mansteinin muistelmista voi todeta suunnilleen saman kuin kaikista muistakin muistelmateoksista että jos muistelija olisi itse saanut oman tahtonsa aina läpi, kaikki olisi mennyt parhain päin. Toki von Mansteinin jutuissa on paljon perää siinä, että toisenlaisella strategialla - tai ylipäätään strategialla Hitlerin pelkkien operatiivisten ratkaisujen sijaan - olisi päästy parempaan tulokseen. Mutta faktat pöytään:
1) Hitlerin strategiallakin NL olisi kaatunut ilman Amerikan apua.
2) Millään strategialla Saksa ei olisi voittanut sotaa, mikäli oletetaan että USA olisi pysynyt sitoutuneena taisteluun.
Hauska yksityiskohta Menetetyistä voitoista on muuten se, että Herman Woukin kuuluisassa romaanissa Sodan tuulet on pätkiä kuvitteellisen saksalaiskenraali "Armin von Roonin" muistelmista - jotka on lainattu miltei yksi yhteen von Mansteinilta.
olisi kiva tietää mistä nämä tiedot ovat peräisin
Tuosta Neumannin-Eberlen kirjasta, joka puolestaan perustuu Morellin päiväkirjoihin ja muistiinpanoihin. Kirjoittajat ovat itse lääkäreitä ja arvioivat muistiinpanoja nykyajan kliinikon silmin.
Saksan mahdollinen voitto rajoitetussa itärintaman sodassa on mahdollinen, vaikkakin ihan puhtaasti lukujen valossa jonkinlainen tasapeli on ollut oma veikkaukseni. Venäjä on yksinkertaisesti liian suuri maa miehitettäväksi.
WWII oli sen verran iso proggis kaikilta osin, että mitään yhtä yksittäistä syytä sen lopputulokseen ei varmaankaan voida osoittaa.
Neuvostoliiton romahdus oli 41-42 todellakin hyvin lähellä. Italia, joka oli "Euroopan pehmeä vatsapuoli" tosiaan oli aika ratkaiseva moraalisesti ja strategisesti ja Hitlerin taipumus jyrätä sodanjohdon strategisesti järkevät päätökset ideologisin perustein oli hyvin suuri tekijä siinä, miksi Saksa hävisi.
Saksalla oli massiivinen teknologinen ylivoima käytännössä sodan loppuun asti. Sillä oli parempi logistiikkakin mannereuroopassa. USA:n roolia ei pidä tietenkään vähätellä, USA:n teollinen kapasiteetti oli hyvin ratkaisevassa roolissa, ja se saattoi dipata sodan kulun. Sensijaan esimerkiksi normandian maihinnousua ei voi pitää ratkaisevana sodan lopputuloksen kannalta; olennaisesti sen merkitys olikin siinä, että Neukkulan vaikutuspiiri sodan jälkeen meni keskeltä Saksaa eikä esimerkiksi Saksan ja Ranskan rajalla.
Ja siis, USA:n teollinen tuotantokapasiteetti oli vuonna 1940 suurempi kuin Japanin, Italian ja Saksan yhteensä.
Lend-lease olisi ollut liki merkityksetön jos Saksan strategia itärintamalla olisi alusta asti ollut vihollisen asevoimien nopea tuhoaminen eikä poukkoilu sinne tänne resurssien ja kaupunkien perässä. Mutta koska aikaa tuhlattiin, Lend-lease kieltämättä näyttää ratkaisevalta.
Tietysti kiskojen ja junien tuotanto pysyi neukkulassa matalana kun niitä saatiin USA:sta.
Englanti olisi tod.näk antautunut -40 jos Hitler ei olisi pysäyttänyt hyökkäystä ennen Dunqerqueta ja 300 000 brittisotilasta olisi tuhottu. Sen jälkeen maihinnousu olisi ollut mahdollinen jos Luftwaffe olisi hoitanut hommansa loppuun eikä aloittanut kriittisessä pisteessä Lontoon ja muiden kaupunkien pommitusta. RAF:illa oli alimmillaan noin 100 lentokuntoista konetta ja vain pari kenttää kunnossa kun koko ilmataistelun suunta muutettiin ja RAF pääsi jalkeilleen.
Anyway, Atlanti olisi varmistanut ettei USA ja Saksa olisi käynyt sotaa keskenään, ja jonkin sortin rauha oli solmittu.
Lähetä kommentti