Puhki poikki ja päätä särkee

Paras suomalaiseen kulttuuriin kuuluva ominaisuus on pikkujouluaika. Jengi höpöttää asioita, joista ei 364 päivänä pihahdeta mitään ja sitten avaudutaan kuin vanhan Buickin kaappariovi. Naurua riittää ja tosiugrihan ei lasiin sylje, kun menee virman piikkiin. Puolilta öin taksia ei enää saa, joten kannattaa odottaa pilkkuun asti. Sittenkään ei saa taksia, joten kannattaa tietenkin kävellä lähimpään hotelliin ja ottaa huone. Kun minibaari on tyhjennetty onkin aamiainen jo katettu, ja on sopiva aika herättää kotiväki, ja pummia kyyti. Tietenkään tässä vaiheessa ei kannata kertoa, että tipautetaan samalla pari kolleegaa kotiinsa, koska aamutakkiinsa kääriytynyt puuma ei alkuunkaan ymmärrä, että se on samalla vähän niin kuin joululahja - eipähän tarvitse enää miettiä mitä ostaisi. Sitten sauna lämpiämään ja sitä odotellessa kolmen tunnin tirsat takkahuoneessa.

Ensi vuoden paras uutinen on se, että Radio Suomipopin Aamulypsy alkaa uudelleen. Jaajo Linnonmaan jutut ovat parasta suomalaista viihdettä. Esimerkiksi tämä Anteron isän kertoma tarina on poliittisesti niin epäkorrekti, ettei mitään rajaa. Myös tämä Jaajon tarina itsestään suomenruotsalaisena on kuin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen ääneen luettuna. Myös tämä Lähi-idän levyraati on kuuntelemisen arvoinen. Harmi ettei radiosta näe kuvaa, koska Anni Hautala (alla) on syötävän hyvän näköinen. Ja Juha Perälä on Kotkan poikii, mikä sekin on ohjelmalle vain plussaa.

Muutama vuosi sitten Yö-yhtyeen Olli Lindholmin kaveri kertoi Yle Suomen Miten minusta tuli minä -ohjelmassa, miten heidän ensimmäinen ulkomaanmatkansa sujui. Pojat olivat parikymppisiä, ja kävelivät sunnuntai-aamuna Sergelin torilla. Tuolloin 80-luvun alussa se oli vielä suomalaisten lestinheittäjien ja pikkurikollisten hallussa. Edellisen illan keikka oli mennyt hyvin ja nyt alkoi hiukomaan. Ollihan ei puhunut sanaakaan ruotsia ja oli liian ylpeä ottaakseen tulkkausapua kieltä osaavalta ystävältään. Tilatessaan hot doginsa hän ilmoitti myyjälle samalla myös haluamansa lisukkeet: "Senap, sibul and köörk" englantilaisittain äännettynä.

Sattuneesta syystä olen kotimaisen rockin suuri ystävä, ja mikäpä on parempi tapa viettää tuiskuava lauantai kuin torkkua kuunnellen hyvää musiikkia, pyytää muoria tilaamaan Kotipizza ja tuomaan ämpäri jäitä ja laatikko kokistölkkejä. Paras suomalainen musiikkikauppa on muuten Kivisen Ollin Levyikkuna. Palvelu on aidosti henkilökohtaista ja Olli vinkkaa kunkin omaan musamakuun liittyvistä uutuuksista ja postittaakin ne tarvittaessa.