sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi - osa XVII

Jokaisessa yhtiössä ja järjestössä on joku keskeinen tunnusluku, jota mitataan. Koska yhteen lukuun sisältyy tulkinnanvaraisia piirteitä, mitataan muitakin asioita, joiden uskotaan selittävän keskeisen tunnusluvun ominaisuuksia syvällisemmän kuvan saamisesksi. Keskusjohtoisen talousjärjestelmän ongelmista kuvaava oli tarina, jossa Neuvostoliitossa valvottiin ikkunatehtaan tuotantomääriä. Koska ikkunalasia haluttiin lisää, tehtaiden tuotantomääriä mitattiin pinta-alalla: kuinka monta neliometriä tehdas tuottaa ikkunalasia. Ymmärrettävästi tehdas alkoi valmistamaan ohuempaa lasia saavuttaakseen tavoitteensa. Seurauksena ikkunat menivät rikki kuljetuksessa, joten tuotantotavoitteet määriteltiin seuraavalle mittausjaksolle pinta-alan sijaan tonneissa. Siitä seurasi, että ikkunoista tehtiin niin paksuja, etteivät ne hajonneet kuljetuksessa, mutta eipä niistä nähnyt kuulemma läpikään.

Kaikessa toiminnassa voidaan siis keskittyä yhteen tai useampaan tavoitteeseen, joita mitataan muutamilla tunnusluvuilla. Länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä tunnuslukuja ovat maahanmuuttajien, energian kulutuksen ja taloudellisen eriarvoisuuden määrä. Erilaisten salaliittoteorioiden sijaan on ihan perusteltua väittää, että nämä tavoitteet ovat käytännössä aivan samat kuin Neuvostoliitossa ja kommunismin sisaraatteissa Italiassa ja Saksassa maailmansotien välisenä aikana. Siinä missä kaikki sosialistiset ihannevaltiot pyrkivät kasvattamaan maahanmuuttajien määrää valtaamalla uusia kansoja hallintaansa, moderni vasemmistolaisuus pyrkii järjestämään vallankumouksen muuttamalla kansallisvaltioiden väestörakenteen sellaiseksi, joka suosii vasemmistoa. Käytännössä se tietenkin tarkoittaa erilaisia tukiaisia tarvitsevia maahanmuuttajia ja julkisen hallinnon erityissuojelua kaipaavia toimia, kuten "positiivista diskriminaatiota".

Neuvostoliiton ensimmäinen johtaja Vladimir Lenin syntyi 22.4.1870 ja hänen satavuotis-syntymäänsä juhlistettiin perustamalla Gaia-jumalalle oma joulun vastineensa, Maan päivä. Välittömästi tämän jälkeen Rooman klubi alkoi julistamaan tuomiopäivän profetiaansa varoittamalla, että ihmiskunta käyttää raaka-aineita enemmän kuin mitä ympäristö kestää ekosysteemin tuhoutumatta. Klubi sai julkisuutta mielin määrin, koska jo 1973 öljykriisi ponnahdutti energian hinnan moninkertaiseksi. Ihan viime aikoihin asti ympäristönsuojelujärjestöjen toiminnan keskeisin perustelu on ollut juuri luonnonvarojen riittämättömyys. Suomen näkyvin NGO-aktiivi Leo Stranius häkellyttävää kyllä juuri tunnusti (Leo Stranius: Ei öljy lopu 26.11.2012), että väite luonnonvarojen loppumisesta on osoittautunut valheeksi.

Toinen Rooman klubin seuraaja oli 1972 perustettu YK:n ympäristöjärjestö UNEP, joka oli järjestön ensimmäinen virasto Afrikassa (Kenian Nairobissa), ja sen ensimmäinen johtaja oli kanadalainen sosialisti Maurice Strong. UNEPin yksi pyrkimys on lisätä kasvisruokailua joka on yksi modernin vasemmiston keskeisimmistä rituaaleista, joilla tunnustetaan yhteinen usko ilmaston lämpenemiseen. Samalla tavalla kuin Tarja Halosen nuoruudessa tie valtaan tapahtui Demlan avulla, nykyiset vasemmistolaiset rynnivät ympäristöjärjestöjen kautta tuleviksi vallankäyttäjiksi.

Maurice Strongin keskeinen ajatus on, että se joka hallitsee hiiltä, hallitsee kaikkea inhimillistä elämää. Sen perusteella voi ohjata ihmisten ruokailua, asumista, liikkumista, pukeutumista ja tahtoa. Hiilen käytön verottaminen on kuin verottaisi hengittämistä - sekin tuottaa hiilidioksidia. Henkilökohtaiset päästöoikeudet tuovat hakematta mieleen Stalinin gulagit, joissa vangeilla oli päivittäisenä ruoka-annoksena 400-800 grammaa leipää. Jo silloin ymmärrettiin, että lihaa on kallista tuottaa, eikä sitä ole vangeille syytä jakaa. Leo Stranius tulikin jo mainittua, mutta tällä Facebook-sivustolla esiintyy koko liuta suomalaisia ympäristöhihhuleita.

Li Andersson ja Pasi Toiviainen ovat liikkeen aktiiveja. Andersson opiskelee kansainvälistä oikeutta (ja venäjää), mikä ikävä kyllä kuvastanee sekin jotain. Kotisivunsa kuvassa Andersson tervehtii lukijoitaan nyrkki pystyssä (Breivik ja kohotettu nyrkki 24.8.2012). Ympäristöliikkeen kannattama totalitaarinen yhteiskuntajärjestys näkyy em. Facebook-sivulla, jossa hahmotellaan ympäristöliikkeen toimintatapoja ja tulevaisuutta:
1. Ympäristöliike on olemassa 1960-luvulta mahdollisesti 2060-luvulle. Tuona aikana liike joko onnistuu tai epäonnistuu.

2. Kaikki arvoakennelmat, joilla on motiivi löytää jonkinlainen tasapaino inhimillisen ja ei-inhimillisen elämän välille kuuluvat niiltä osin ympäristöliikkeeseen. Vain jos luonnon tai ihmisen arvo kiistetään totaalisesti, ei kyse ole enää ympäristöliikkeestä.

3. Ympäristöliikkeen tulee valita sellaiset toimintatavat, jotka johtavat sen tavoitteisiin oletetun aikarajan puitteissa ja ovat kulloisessakin toimintaympäristössä toteutettavissa.

4. Ympäristöliike näkee maailman vaurastuvana, demokratisoituvana, yhdentyvänä ja lisääntyvässä määrin hallittavana. Tämä on illuusio.

5. Niukkuus ja konfliktit lisääntyvät. Yhtenäisyys ja hallittavuus heikkenevät. Tämä on ympäristöliikkeen toimintaympäristö.

6. Kestävä kehitys edellyttää vaurautta, vakautta, yksimielisyyttä, teknologisia läpimurtoja ja aikaa. Niitä ei ole.

7. Pakkovaltainen ekohallinto edellyttää kiistatonta valtaa, sitotunutta eliittiä, toteutamiskelpoista suunnitelmaa sekä kykyä valvontaan ja hallintaan. Niitä ei ole.

8. Entropian vaikutus yhteiskunnan rakenteisiin lisääntyy. Ympäristöliikkeen ei pidä vastustaa sitä vaan toimia sen ehdoilla.

Kirjoittaja Pasi Takkinen, julkaisija Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry 2012.
Ensimmäiseksi luetellaan aivan oikein ympäristöliikkeen syntyaika tuohon 60-luvun vasemmistoradikalismin nousuun. Sen jälkeen todetaan julkeasti, että vallankumous täytyy tehdä tämän sukupolven elinaikana. Sitten todetaan, että kaikki toimintatavat ovat mahdollisia sitä mukaa kun anarkia etenee. Anarkian tavoitteena on romahduttaa taloudellinen aktiivisuus, synnyttää mellakoita ja väkivaltaisia konflikteja. Vaikka luonnollisesti vastustan kaikkia noita näkemyksiä, on hienoa että Li Andersson avoimesti niitä tukee, jotta voimme nähdä mikä hän ja edustamansa järjestön todellinen tavoite on.

5 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Andersonin kotisivuilta:
"Vasemmistossa yhdistyvät ihmisten itsemäärämisoikeuden ja vapauden lisääminen", "Kandidaatintutkielmani tein palautuskiellosta"

No aivan varmasti yhdistyvät. Ja epäilemättä tärkeitä ja hyödyllisiä opintoja.... loppuelämän duunit virastossa tai järjestössä varmistettu? Check!

-Tikka

Kumitonttu kirjoitti...

Alan ehkä vähitellen kääntyä kansalaispalkan kannattajaksi, koska tulisi halvemmaksi maksaa tällaisille vajakeille vaikka kymppitonni kuussa vaan siitä, että he laiskistuisivat ja kuluttaisivat tarmonsa johonkin muuhun asiaan kuin politiikkaan.

Pikkupoika kirjoitti...

Tuolla FB-sivulla oleva, Teemu Kilpi(konnan) avaama keskustelu on viihdyttävää lukemista. Ikään kuin moderni versio lestadiolaisten sovintokokouksesta.


Minkä takia mun tulisi jakaa flaikkuja 20 c pakkasessa jos sillä ei ole mitään merkitystä lopputulokseen?

Totanoi, ilmastoflaikkujen jakaminen 20 asteen pakkasessa on kieltämättä erinomainen tapa tavoitella Darwinin palkintoa.

sade kirjoitti...

Tuo aikajana voi viitata myös siihen, että aikanaa. NL filosofit kykenivät päättelemään superälyn nousun valtaan. 2060 on viimeisiä aikoja kun ihminen voi ielä edes mielikuvitusella olla jossain superälyä ovelampi.

Nimetön kirjoitti...

Toisaalta joskus myös Vihreiden toiveet voivat toteutua. 5 vuotta sitetn toivoivat lunta, prkl. no nyt sitä on.
http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/blogi/pstt-alas-lumet-takas-vihaiset-hiihtjt-helsin/blog/31029/