Yritys hyvä - poliitikko huono

Suomi on lipsumassa vaaralliselle tielle, kun oikeus päättää, mikä on sairaus ja mikä ei. Mielisairaus ja tarkemmin sanottuna syyntakettomuus on vielä ulkopuolisen asiantuntijan diagnoosi, mutta tietysti sitäkin sovelletaan poliittisiin tarkoitusperiin tarvittaessa, kuten vaikkapa Breivikin tapaus Norjasta osoittaa. Norjalaisten tuntuu olevan mahdoton käsittää, että heidän enimmäisrangaistustaan sovelletaan myös häneen, ja ilman mielisairaan diagnoosia ABB kävelee taas kadulla viimeistään 2024. Jää nähtäväksi, millä perusteilla he pitävät miehen teljettynä - veikkaan mielenvikaisuutta.

Nikotiinin vieroitusoireet eli nikotiiniriippuvuus loppuu viimeistään kolmantena päivänä. Nikotiinin vieroitusoireet ovat kovimmillaankin vain hyvin lieviä. Tupakointi on siis tapa, eivätkä tavat ole sairauksia. Ihmisillä on huonoja tapoja, mutta silti niitä on turha kutsua sairauksiksi. Jokaisella ihmisellä on joku addiktio - riippuvuus - ja ainoastaan sen kohde vaihtelee. Yleisimmät riippuvuudet ovat luonteeltaan uskonnollisia ja erityisesti islam ruokkii ja palkitsee tästä riippuvuudesta. Islam on kuin ehtymätön viinapullo alkoholistille. Perhettömän vanhanpiian tai -pojan on helppoa addiktoitua työlleen, työholisti. Sitten on tietenkin narkomaaneja ja alkoholisteja, joille elämäntapa luo riippuvuuden - ei itse huume tai alkoholi. Seksiaddiktilla on omat tarpeensa, joiden tyydyttäminen on elämäntehtävä. Yhteistä kaikille addiktioille on tapariippuvuus - addiktio itsessään ei ole sairaus, vaan tavoistaan voi päästä irti.

On myös toinen asia, jossa Suomi-neidon suksi lipsuu. Uutisen mukaan tasa-arvovaltuutettu on moittinut Tallink Silja Oy:tä siitä, että sen työntekijät ovat osoittaneet aktiivisuuttaan lakien noudattamisessa. 13-sivuinen päätös on luettavissa täällä, mutta sen tärkein anti tuntuu lähinnä olevan se, että toimisto työstää moisia lausuntoja vain olemassaolonsa oikeutukseksi. Päätös on syytä lukea punaviher-suodattimella, vaikka lopputulos onkin ainoa oikea eli ei-langettava. Kyseessä olevassa tapauksessa siis henkilökunta oli epäillyt matkustajien passeja vääriksi, ja selvittänyt tapahtuman viranomaisten kanssa. Minusta tuosta kuuluisi antaa palkinto eikä tutkimuspyyntö, mutta Suomen passilla on punavihreällä eliitillä sama painoarvo kuin Suomen kansalaisuudella, eli silkkaa sattumaa.

Passin saa takavarikoida ainoastaan viranomainen - virkavastuulla - eikä virolainen laivahenkilöstö tietenkään ole viranomainen varsinkaan Suomen aluevesillä. Kaikkein mielenkiintoisinta asiassa on se, että laivan henkilökunnan toiminta - niin hyvää tarkoittavaa kuin se olikin - on suuren tarkkailun alaisena. Laivayhtiö on kaikessa toiminnassaan markkinoiden armoilla. Teet niin tai näin, julkisuuden valokeila valaisee pimeimmätkin onkalot. Kerran vuodessa yhtiön johdon kaikki toiminta arvioidaan tilinpäätöskertomuksessa, ja yhtiön johto on rikosvastuussa sekä kaikesta tekemisestään että myös tekemättömyyksistään. Osakeyhtiölain mukaan nimittäin ylin johto voidaan tuomita myös siitä, että se EI OLE OLLUT TEHTÄVIENSÄ TASALLA. Tällaista vaatimusta ei osoiteta minkään muun työtehtävän osalta. Virkavastuussa ei nimenomaisesti edellytetä, että virkamiehen tulee osata tehtävänsä. Yritysjohtajalta edellytetään.

Vielä joitain vuosikymmenia sitten niin yrityksiä kuin yhteiskuntiakin johdettiin tummilla puilla paneloiduista saleista kaukana markkinoiden ja kansalaisten luomista paineista. Pääomamarkkinoiden vapautuminen 80-luvulla on avannut yritysjohdon ovet kaiken kansan ihmeteltäväksi, ja vastaavasti internet on avannut poliittisten salien ovat apposen auki. Kuitenkin samaan aikaan kehitys on kulkenut siihen suuntaan, että yrityksiä johdetaan entistä hierarkisemmin ja yhteiskuntaa demokraattisemmin. Ja jos vertaamme näitten erilaisten johtamisten tuloksia, niin yrityselämä oikoo kriisit nopeasti ja niiden vaikutukset jäävät lyhytaikaisiksi kun taas yhteiskunnat ovat jatkuvassa kriisitilassa ja elävät yli varojensa. Kyse ei ole demokratian heikkoudesta johtamisen hyvyyden tai huonouden arvioimiseksi, koska ovathan markkinatkin - jossa yritysten johtoa arvioidaan - demokraattinen areena samalla tavalla kuin vaalit toimivat poliittisen johtamisen arvioimisen paikkana. Kyse on siitä, että politiikkaan pääsee helpommalla ja sinne hakeutuu huonompaa ainesta kuin yrityselämään.