Lassila täräyttää heti alkuun, että Suomen historiaa on arabeille turha kertoa, koska arabit ovat enemmänkin kuuntelijoita ja tarinankertojia kuin meille merkittävistä tosiasioista kiinnostuneita historianharrastajia. Liika paneutuminen merkittäviin käännekohtiin tappaa kiinnostuksen ja on epätarkoituksenmukaista. Lassilan mukaan tuli pidättäytyä vain "historian ääriviivoissa". Erityisen vaaralliseksi meno Lassilan mukaan muuttui käännettäväksi tarjotussa artikkelissa, jossa käsiteltiin kristinuskon historiaa. Lassila painottaa, että "vaikka islam periaatteessa suhtautuu suvaitsevaisesti kristittyihin, on kristillinen kirkko muslimeille kuitenkin erheen levittäjä ja aiheena tabu". Lassila saattaa nykyajan monikulttuurisen propagandan tahattomasti naurunalaiseksi todetessaan, että "arabit eivät tiedä mitään Euroopan historiasta, mutta eivät ole myöskään tippaakaan kiinnostuneita oppimaan".
Maalaustaidetta ja kuvanveistoa käsittelevät artikkelit eivät Lassilan mukaan sopineet tuon aikakauden Suomi-oppaan arabiankieliseen versioon. Ritva Heikkilän kirjoittama "Yllätys näyttämöllä" sai Lassilan ruksittamaan sen punakynällään lisäkaneettinaan "ei voi vähempää kiinnostaa" jo hiukan enteellisin sanavalinnoin. "Oopperan mahdottomuus arabimaailmassa perustuu siihen, että arabeilla ei ole näyttämötaidetta eivätkä he arvosta eurooppalaista musiikkia - kuten ei eurooppalainenkaan arvosta arabien" totesi Lassila suorasukaisesti. Sama päti myös kaunokirjallisuutta koskevaan artikkeliin ja muutkin kulttuurin osa-alueet olivat "arabeille yhtä kaukaisia kuin kulttuuridebatti ja -analyysi".
Antero Raevuoren tarjoama kirjoitus pesäpallosta oli "paperin, painomusteen ja käännöskulujen tuhlausta". Hän veistelee nykyihmisellekin hyvin selvästi arabien ajattelutavan: "Joko tämä peli on baseball ja saamme siitä kaikki tiedot Amerikasta tai se ei ole baseball ja silloin se ei meitä kiinnosta". Urheilun yhteydessä saattoi käsitellä saunaa terveyden kannalta, mutta alastomuudesta Lassila kehotti olemaan vaiti. Muitakaan suomalaisia tapoja ei Lassila kehottanut pitkään kokemukseensa perustuen ottamaan käännökseen mukaan, koska jokaiselle arabille on päivänselvää, että "suomalainen yhteiskunta ei kuitenkaan ole arabiyhteiskunnan veroinen". Elokuvista olivat kiinnostavia ne, joissa näkyi alastonta pintaa.
Ruokailuun liittyvän aihealueen Lassila käy läpi myös sangen seikkaperäisesti: "Arabi on syvästi kiintynyt omaan yksitoikkoiseen ja mitättömään ruokailuunsa ja vaihtoehtoina saattaa kokeilla amerikkalaista tai ranskalaista keittiötä". Jos ruoasta olisi kuitenkin pakko jotain oppaaseen kirjoittaa, Lassila painottaa, että "kaikki viittaukset sianlihaan ja alkoholiin on poistettava". Ylipäänsä on syytä välttää kirjoittamasta yhtään mitään suomalaisesta yhteiskunnasta, koska arabit tulkitsevat vapaamieliset piirteet - kuten ulkopoliittiset suhteet Israeliin - erittäin kielteisinä. Niinpä eräänlaisena yleisohjeena Lassila toteaakin, että kirjoitukset eivät saisi olla "kovin pitkiä, abstrakteja, filosofisia ja sisältää monimutkaisia virkerakenteita, jaarittelua, pakinaa tai minkäänlaista yritystä olla vitsikäs".
5 kommenttia:
Kiinnostus vieraiden maiden historiaan, luontoon, ihmisiin jne. on länsimainen ilmiö. Muslimiarabeja kiinnostavat enemmän tarinat siitä, mitä profeetta Muhammad milloinkin teki.
Länsimaiset tutkijat selvittivät Egyptin hieroglyfien arvoituksen ja tutkimalla sanskritin kieltä löysivät indoeurooppalaisen kieliperheen.
Arabeja kiinnostaa länsimaissa lähinnä ylellisyystuotteet. Kesäisin rikkaita arabeja lomailee paljon Alpeilla, jossa kesä ei ole yhtä paahtavan kuuma kuin Persianlahden maissa.
Kiitokset postauksesta. Olispa muuten melko mielenkiintoista kuulla, mitä eräs Hämeen-Anttila tästä kirjoituksesta kommentoisi.
Hämeen-Anttila varmaan toteaisi että kirjoitus Lassilan kommentit ovat 40 vuotta vanhoja eivätkä enää päde. Minä puolestani kysyisin, että mikä siellä on 40 vuodessa mennyt tältä osin eteenpäin. Ovatko Lähi-idän arabimaista tullut avoimempia ja vähemmän uskonnollisesti fanatisoituneita, onko siellä ryhdytty käymään avoimempaa vuoropuhelua kristikunnan kanssa jne. Hämeen-Anttila on varmaan viisas mies, mutta hänellä on oma agendansa (ja rahoituksensa) turvattana. Hän ei voi olla puolueeton mies kuten ei voi olla SAK:n lakimies presidenttinä ollessaan, vaikka tällä olisi paremmat lähtökohdat esiintyä puolueettomana omissa hommissaan.
Niinhän se on, että ihminen ei yksin voi kauheasti mitään, ja hänen yhteiskunnallinen painoarvonsa muodostuu hänen suhdeverkkonsa kautta. Koska Halosen suhdeverkot muodostuvat lähinnä sosialistien ja demlalaisten piireistä, myös hänen vaikutusvaltansa kanavoitui sitä kautta. Hämeen-Anttilan suhdeverkostosta en tiedä, mutta veikkaan että samalla tavalla se on sisäänpäin kääntynyt eri viranomaisiin, jotka rahoittavat Hämeen-Anttilan tutkimusprojekteja ja vastaavia. Rahoittajan kättä ei kannata purra, sano.
Niin, mitä Carolus Lassila sitten oikeastaan käänsi arabiaksi, jos hän poisti jo noin monta asiaa? Senkö, että suomalaiset naiset ovat kauniita ja helppoja paloja?
Äidinkieleltään arabiankielisiä on muslimeista noin viidennes. Ja arabeja vielä pienempi osa. Siis virheanalogia Muslimit = arabit.
Lähetä kommentti