keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Sophomore
Nuivien blogosfäärissä tunnetaan sana oksymoron, joka muodostuu kreikan sanoista oksus (terävä) ja moros (tylsä), joista jälkimmäinen tunnetaan paremmin amerikkalaisista tv-sarjoista, joissa jotakuta haukutaan vajakiksi, "you moron". Poliittisessa kielenkäytössä oksymoron tarkoittaa esimerkiksi "suvaitsevaisuutta", jota käytetään ideologisena oikeutuksena vaientaa toisinajattelijat. Ideologiassa hyvä tarkoitusperä tai hyvyys yleisemmin antaa moraalisen oikeuden olla vastaamatta kritiikkiin. Suvaitsevaisuus on siis suvaitsemattomuutta. Vasemmistolaisessa poliittisessa keskustelussa on paljon tällaisia oksymoroneja, joista itse pidän ehdottomasti eniten "Saksan demokraattisesta tasavallasta" DDR:stä, joka ei ollut saksalainen, ei demokraattinen eikä tasavalta. Vähän niin kuin valtioiden DDT, joka kerääntyy ravintoketjun huipulle.
Toinen hyvä oksymoronin kaltainen sana on sophomore, joka muodostuu kreikan sanoista sophos (viisas) ja moros. Sitä käytetään jatko-opiskelijoista vaiheessa, jossa orastava viisaus puhkeaa kukkaan. Muusikon toinen julkaisu on sophomore, kun uran jatkon kannalta välttämättömiä ratkaisuja tyylillisten seikkojen ja jakelukanavan suhteen on tehty.
Suomessa ja laajemminkin Euroopassa on käynnissä poliittisen sophomoren odotus. Ilmapiiri on muuttumassa, kun Yhdysvallat on puuttunut Malmössä muslimien avoimeen rasistisuuteen ja antisemitismiin (Uusi Suomi 24.4.2012 ja Tundra Tabloids 10.4.2012 eli kaksi viikkoa aikaisemmin). Ihmiset ovat myös heränneet arvioimaan toimiensa yhteyttä ilmaston lämpenemiseen (Nelonen). Usko euroon ja Euroopan Unionin antamaan etuun horjuu keskiluokan maailmankuvassa, vaikka EU-jäsenyyteen sinänsä suhtaudutaan myönteisesti ja itse asiassa myönteisemmin kuin koskaan jäsenyyden aikana. Ja niin edelleen.
Eduskunnassa on liuta ensimmäisen kauden edustajia, joiden sophomorea valtavirtamedia ei halua joutua seuraamaan. Poliittisena aatteena konservatismi nojaa pitkään yhteiskunnalliseen traditioon, ja moni traditio on kahdessa vuosikymmenessä ajettu alas kansallisvaltioista ja globaalista markkinoista alkaen. En usko, että konservatismi pystyy millään paikkaamaan tuota kerran katkennutta yhteyttä vanhaan, joten sen täytyy rakentaa niiden tekijöiden varaan, joita sillä nyt on käsissään. Jos voin konservatiiveille vihjeen antaa, niin keskittykää koulutukseen ja sivistykseen - tuohon konservatismin ikiaikaiseen rakkauden kohteeseen. Se voi olla keino pelastaa Euroopasta se, mitä pelastettavissa suuren kansainvaelluksen jälkeen pelastettavissa on. Ehkä poliittisen konservatismin sophomore on sellainen lääke, joka ei tapa potilasta, kuten monet konservatiivit lupailevat. Jää nähtäväksi, mutta nykymeno ei voi jatkua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
20 kommenttia:
Suvaitsevaisuus muistuttaa käsitteenä kylmän sodan aikana kommunistien käyttämää käsitettä "rauha", joka todellisuudessa tarkoitti Maailman ensimmäisen rauhanvaltion eli Neuvostoliiton politiikan kritiikitöntä tukemista.
Rauhan puolesta marssittiin 80-luvulla ja vastustettiin NATO:n euro-ohjuksia. Samaan aikaan oltiin hiljaa Neuvostoliiton SS-20-ohjuksista.
Vasemmisto osaa vääristellä, erityisesti hyvältä kuulostavia käsitteitä propagandatermeiksi. Näistä tulee lopulta itsensä irvikuvia kuten rauhasta tai suvaitsevaisuudesta tai tasa-arvosta tai solidaarisuudesta.
Suvaitsevaisuus voidaan määritellä kulttuurimarxilaiseksi pietismiksi, jossa ajatuksen ja sanomisen vapaus on vain yhdellä ja tietyllä, edistyksellisellä apparatsnikkijoukolla.
Niin, Vasara ja vinbju, kysehän on siitä, että sosialismissa todellisuus määritellään eri tavalla. Me emme ole tottunet siihen, että kun sanotaan yhtä tarkoitetaan toista. Että on oikeus valehdella päin näköä. Tämä sama piirrehän on kaikissa laajentumishaluisissa vasemmistolaisissa ideologioissa. Mukaan lukien islam.
Konservatiivisuus on yksi tällainen oksymoron. Se nojaa "traditioon", vaikka juuri se traditio sisältää hurjan määrän sellaisia piirteitä joita konservatiivit ovat henkeen ja vereen vastustaneet.
Eikä tämä oksymoron aina rajoitu myöskään eri aikoihin. Tarkalleen samat konservatiivit väittävät olevansa huolissaan islamista, koska "se sortaa naisia ja homoja", ja ovat kuitenkin sitä mieltä, että naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä ja että homoilla on liikaa oikeuksia.
Konservatiivit eivät myöskään arvosta koulutusta ja sivistystä: Konservatiivit ovat suunnilleen kaikkien tutkimusten mukaan kaikkein epäluuloisimpia asiantuntijoita, tieteellisiä tuloksia, ja korkeakoulutettuja kohtaan. Konservatiivit myös samanaikaisesti uskovat esimerkiksi, että koulutusjärjestelmä on liian elitistinen ja että se on liian tasa-arvoinen.
Eikä tämä oksymoron aina rajoitu myöskään eri aikoihin. Tarkalleen samat konservatiivit väittävät olevansa huolissaan islamista, koska "se sortaa naisia ja homoja", ja ovat kuitenkin sitä mieltä, että naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä ja että homoilla on liikaa oikeuksia.
Älä nyt viitsi verrata vaikka iranialais-tyylistä islamia länsimaiseen konservatismiin.
@ KT
Me emme ole tottunet siihen, että kun sanotaan yhtä tarkoitetaan toista. Että on oikeus valehdella päin näköä.
Tätähän oksymoronismi nimenomaan on. Esimerkkejä:
"Ihmiskasvoinen sosialismi"
"Vasemmistoliberaali"
Konservatiivit myös samanaikaisesti uskovat esimerkiksi, että koulutusjärjestelmä on liian elitistinen ja että se on liian tasa-arvoinen.
Ei ainakaan Suomessa. Suomen koulutusjärjestelmä ei todellakaan ole elitistinen. Se on rakennettu keskiverron SDP:n äänestäjän keskiverron älykkäitä lapsia varten.
Suomeksi "oksimoroni" ja "tupsufuksi".
Nim. tiedemies purkautui. Päiväntasaajan helle on grillannut.
Traditioiden muodot voivat muuttua, konservatismin perusperiaatteet säilyvät.
Liberaalin eliitin poliittisella käsikassaralla sateenkaariliitolla on liikaa poliittista valtaa, ja homouden ei pitäisi olla kenenkään ensijainen
(ja keinotekoinen) identiteetti. Siitä on valovuosia islamilaisissa maissa tapahtuvaan homojen hirttämisiin, mestaamisiin, tukahduttamiseen ja vangitsemisiin. Se, että konservatiivit suhtautuvat hyväksyvästi *myös* kotiäiteihin, joita liberaalin yhteiskunnan painostuksesta, rakenteista, vaatimuksista ja propagandasta huolimatta vielä kourallinen on, muuttuu nim. tiedemiehen ajatuksissa "nyrkiksi ja hellaksi".
Hedelmistään puu tunnetaan, ja liberaalit kylvävät tuhoa kaikkialla länsimaissa; maahanmuuttajaslummit- ja väkivalta, konkurssimaiden tuki, globaalit byrokratiat, entisen kultaisen maan Kalifornian konkurssi, kansallisten byrokratioiden paisuttaminen, "positiivinen" diskriminaatio, pehmeä, mutta koveneva totalitarismi, demokratian muuttuminen merkityksettömäksi (valitse vapaasti jokin liberaali puolue = de facto yksipuoluejärjestelmä), poliittinen korrektius, tieteen alennustila, jne.
Konservatiivit ovat kriittisiä ja valikoivia tieteen suhteen. Tämä kuuluu tieteen periaatteisiin, ja toisaalta taas tiede on niin tahriutunut politisoituneissa valehteluissa ja vääristelyissä, että normaalia valikoivampi ja kriittisempi käsittelytapa on aiheellinen.
Koulutusjärjestelmä on liian elitistinen pyrkiessään luomaan tiedemiehistä kansainvälisen byrokraattisen manegerieliitin, joka haluaa säädellä kaikkea, ja imeä ihmisten rahat kansainvälisen redistribuution nimissä. Toisaalta tiede noudattaa räikeitä rodullisia preferenssejä valikoinnissa, pisteytyksissä ja sisäänpääsykokeissa valkoisten/ kantaväestöjen tappioksi, jota se sitten nimittää "tasa-arvoksi".
Näillä mennään.
Kiitos Tiedemies, MF, IM ja Valkea. Minusta tuntuu, että Tiedemiehen ajatuksenkulku on hyvin selkeää, mutta ulosanti joskus hiukan tökkii. Tässä vuosien saatossa olen oppinut, että olemme asioista yleensä samaa mieltä. Keskeinen eromme tuntuu olevan siinä, että minusta ennakolta asioihin ei pidä puuttua, vaan on lait, joiden rikkomisesta rangaistaan.
Erityisen hatun arvoisen noston laitan Valkean kommentille. Se on todella, todella hyvä. En olisi itse osannut tiivistää noin hyvin konservatismin maailmankuvaa. Kiitos!!!
Tämä kuuluu tieteen periaatteisiin, ja toisaalta taas tiede on niin tahriutunut politisoituneissa valehteluissa ja vääristelyissä, että normaalia valikoivampi ja kriittisempi käsittelytapa on aiheellinen.
Totta. Varsinkin ilmastonmuutos-kohkaaminen ei ole tehnyt hyvää tieteen uskottavuudelle.
Oksymoroneista.
Yksi hyvä on "sosiaaliturva". Käytännössä turvassahan ei ole mitään sosiaalista. Ainoa sosiaalinen kontakti turvan saajan ja viraston välillä on sosiaalivirkailija.
Tiedemies: "Tarkalleen samat konservatiivit väittävät olevansa huolissaan islamista, koska "se sortaa naisia ja homoja", ja ovat kuitenkin sitä mieltä, että naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä ja että homoilla on liikaa oikeuksia.
Konservatiivit eivät myöskään arvosta koulutusta ja sivistystä..."
Minunkin on kovin vaikea löytää varsinaista konservatismia tuosta TM:n kritiikistä. Itsekin olen mieltänyt konservatismin lähinnä varovaisen kehityksen aatteeksi, en suinkaan sivistys-, koulutus- tai kehitysvastaiseksi aatteeksi. Yhteiskunnassa vaan on paljon hyvää, jopa isiemme ajoilta. Hylätään ne ajatukset vasta, kun keksitte jotain järkevämpää.
No,
jos nyt verrataan vaikka niihin ristiriitaisuuksiin, joita tässä alkuperäisessä kirjoituksessa on esitetty, niin ainakin minun raportoimani perustuvat tosiasioihin.
Lukekaa vaikka mitä "mielipiteitä" jollain Rick Santorumilla on. Jos hän ei kelpaa esimerkiksi konservatiivista, niin mikä sitten?
Santorum on sanonut mm seuraavaa (oikeistoliberaaleista):
they have this idea that people should be left alone, be able to do whatever they want to do. Government should keep our taxes down and keep our regulation low and that we shouldn't get involved in the bedroom, we shouldn't get involved in cultural issues, you know, people should do whatever they want. Well, that is not how traditional conservatives view the world, and I think most conservatives understand that individuals can't go it alone
Tuosta konservatiivisuudesta vielä: Jos halutaan, että "konservatiivi" tarkoittaa kaikkia hyviä ja hienoja asioita joita ihminen noin ylipäätään voi kannattaa, niin sana yksinkertaisesti lakkaa tarkoittamasta mitään.
Minun käsitykseni mukaan "konservatiivin" merkitys on mielekkäämpi ymmärtää sen kautta, mitä konservatiiveinä yleisesti pidetyt ja sellasiksi tunnustautuvat poliitikot ja vaikutusvaltaiset tahot edustavat ja kannattavat.
Jos halutaan käyttää samaa sanaa sekä Santorumista että maltillisen varovaisesta suhtautumisesta yhteiskunnallisiin muutoksiin, niin aiheutetaan sekaannusta. Minun puolestani voidaan tietysti sopia, että "konservatiivisuus" tarkoittaa jotain muuta kuin mitä joku Santorum tms. ajavat, mutta jos niin tehdään, niin mitä nimeä käytetään tästä toisesta ilmiöstä?
Rick Santorumin mielipiteisiin en ole perehtynyt, mutta epäilen silti, onko hän nyt paras mahdollinen esimerkki edustamaan konservatismia poliittisena ideologiana. Minulla ei ole vaikeuksia elää konservatiivien kanssa niin kauan kun he kunnioittavat minun yksilönvapauksiani ja oikeutta ilmaista mielipiteeni. Santorum saa ilmaista omansa.
Kukaan ei ole myöskään väittänyt (tässä blogissa), että konservatismi tarkoittaa "kaikkia hyviä ja yleviä asioita". Tässä blogissa on todettu, että uskonnollisuus on vaarallinen yhteiskuntajärjestyksen ylimpänä ohjenuorana. Mutta kuten tiedät, kristinusko ei ole lakiuskonto toisin kuin islam, joten tältä osin toivoisin sinulta pienoista malttia.
Minä määrittelen konservatismin ennen kaikkea siten, että se on traditioihin (koti, uskonto, isänmaa) perustuva ajattelutapa. Se peilaa yhteiskunnallisia muutospaineita tärkeinä pitämiinsä traditioihin samalla tavalla kuin liberalismi omiinsa eli lähinnä tasa-arvoon. Nykyisessä yhteiskunnassahan kaikkia asioita ajetaan tasa-arvo mielessä.
Se mitä Santorum ja muut ajavat voi olla konservatismia, mutta kuten viisaana miehenä tiedät, osa konservatiiveista on hyvin kaavoihin kangistuneita ja osa hyvinkin vapaamielisiä. Myös liberaaleissa on ihan järkeviä ihmisiä, mutta siellä on myös täysiä kontrollifriikkejä fanaatikkoja.
Nim. tiedemiehen siteeraama Santorum on esimerkki nykyisistä republikaaneista, joita virheellisesti myös konservatiiveiksi kutsutaan. Hän ottaa traditionaalisesta konservatiivisuudesta valikoituja paloja, ja sitten tulkitsee ne manipulatiivisesti liberaalin konsensuksen mukaisesti. Traditionaalisessa konservatismissa paikalliset yhteisöt ja yhteisöt ovat keskeisellä sijalla, ja niissä on omat ja vaihtelevat sosiaaliset sääntönsä. Ihmiset kuuluvat väistämättä aina johonkin sosiaaliseen kontekstiin. Atomisoidusta "individualismista" seuraa aina byrokraattinen kollektivismi. Sen vastapainona ovat yhteisöt, joissa ihmiset järjestävät elämänsä, sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteisön rajat haluamallaan tavalla. Jälkimmäiset kokonaisuutena mahdollistavat ihmisille suurimman vapauden.
Santorum ottaa traditionaalisesta konservatiivisuudesta yhteisöllistä retoriikkaa, ja muuttaa sen sitten tarkoittamaan suurta valtiota, laajenevaa redistribuutiota ja kollektivismia. Santorum on hyvä esimerkki siitä, että näennäisestä monipuoluejärjestelmästä huolimatta on vain yhden puolueen, liberaalin puolueen, järjestelmä.
Republikaaneja kritisoidessaan liberaalit sanovat aina välillä jotain tottakin. Liberaalit kriitikot huomauttavat, että republikaanit eivät kokonaisuutena vähennä byrokratiaa, heidän itsensä tai liberaalien rakentamaa, vaan suuntaavat sitä vain jonkin verran toisiin kohteisiin kuin liberaalit. Siten jos esim. liberaalien Obamacare toteutuu, republikaanit ottavat sen tapansa mukaan annettuna todellisuutena, tekevät siihen kosmeettisia (poliittisia mielikuvia manipuloivia) säätöjä, ja rakentavat sen pohjalta uutta byrokratiaa. Näin liberaali konsensus toimii.
Tavalliselle politiikan seuraajalle yksipuoluejärjestelmän havaitseminen on helpointa esim. poliittisen korrektiuden osalta. Republikaanit noudattavat sitä yhtä orjallisesti kuin liberaalitkin, vaikka liberaalit ovat aloitteellisempia sen käytössä.
Valkean kommentteja on kiva lukea. Ne ovat tarkkanäköisiä ja kiihkottomia. Moni vasemmistoliberaali voisi ottaa oppia Valkean keskustelutyylistä.
Lähetä kommentti