Al Biruni kirjoitti joskus vuoden 1000 paikkeilla, että "Kristusta ennen erämaassa eläneillä juutalaisilla oli erikoinen kalenteri, jossa lepopäivä ei ollut sapatti vaan kolmannen ja neljännen päivän välinen yö, sillä neljäntenä päivänä Jumala loi suuret taivaankappaleet". Neljäntenä päivänä Jumala loi siis Auringon, Kuun ja tähdet. Siksi ei voida puhua päivistä ja öistä, ennen tätä neljättä päivää, joka vastaa kristittyjen kalenterissa keskiviikkoa.
Roomalaisen historioitsija Josephus puolestaan mainitsi paljon ennen Al Birania, että juutalaiset jakaantuivat kolmeen merkittävään lahkoon, joita olivat farisealaiset, saddukealaiset ja essealaiset. Uusi Testamentti jättää tämän kolmannen ryhmän nimeämättä. Siellä kyllä mainitaan "Valon lapset", "kiihkoilijat" ja "karkotetut", mutta vasta Qumranin kääröt toivat näille nimille merkityksen - ja samalla suoran yhteyden essealaisiin.
Essealaisia edustaa mm. Juudas Iskariot, jonka lisänimi ei viittaa paikannimeen vaan tikariin, "sicarri", jolla viitataan selootteihin eli kiivailijoihin. Luukkaan evankeliumissa mainitaan avoimesti "Simon, jota kutsuttiin kiivailijaksi". Simon Pietari lienee ollut selootti. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kutsuu häntä "Joonaan pojaksi", missä Bar-Jona on käännösvirhe. Kyse on arameankielisestä autiomaata tarkoittavasta monikkomuotoisesta sanasta Baryonim. Sillä viitattiin kaupunkien ulkopuolella asuviin karkotettuihin, mihin Al Biranikin yllä viittasi. Apostolien teot 21:38 roomalaiset kysyvät Paavalilta, "Etkö siis olekaan se egyptiläinen, joka jonkin aikaa sitten nousi kapinaan neljäntuhannen murhamiehen kanssa ja vei heidät autiomaahan?".
Niinpä Jeesus ei nimennyt Jerusalemin seurakunnan johtajaksi ja kivijalaksi ketä tahansa Joonaan poikaa vaan "Sinun - karkotetun - varaan haluan rakentaa seurakuntani". Tuskin kukaan sanoisi näin, jos ei olisi itse "Baryona" - karkotettu? Sepeteuksen poikia Jaakobia ja Johannesta kutsuttiin "ukkosenjyrinän pojiksi", ja Jaakob myöhemmin mestattiin muiden kapinoitsijoiden kanssa. Ja jos Simon Pietari oli selootti, eikö myös hänen veljensä Andreas...? Ja kaikista merkittävin on tietenkin Jeesuksen oma lisänimi - nasarealainen.
Kuolleen meren kääröt vihdoin todistivat nykytutkijoille, että essealaiset käyttivät aurinkokalenteria, kun taas fariseukset ja saddukealaiset noudattivat kuukalenteria. Tästä syystä essealaiset pitivät Jerusalemin temppelikulttia pätemättömänä ja kieltäytyivät noudattamasta sen määräyksiä juhlapäivien ajankohdasta. Ns. Sotakäärössä kerrotaan, että essealaisilla oli 26 pappisvartiota Jerusalemin temppelin 24 vastaan, mikä kuvaa aurinko- ja kuukalenterin käyttöä vastaavasti. Essealaisilla oli pyhäpäivä, kun muut viettivät arkea. Tämä selittää myös Uuden Testamentin yhden mieleenpainuvimmista kohtauksista, jossa pitkäpartainen Jeeveli hiihti opetuslapsineen (12 kpl vastaten johtajaa jokaiselle 12 juutalaiselle heimolle) sapattina pitkin viljapeltoa, vaikka sopimus Jumalan kanssa (toora) sen ehdottomasti kielsikin. Olisikin omituista, jos Jumalan Poika rikkoisi Isän antamaa määräystä.
Essealaiset olivat erittäin puhdasoppisia tooran suhteen, koska heille liitto Jumalan kanssa edellytti annettujen sääntöjen tinkimätöntä noudattamista. Vääränä päivänä vietettävä sapatti ei heille ollut sapatti. Jeesus vaati tooran kirjaimellista noudattamista, eikä suinkaan hyvällä katsellut lainrikkojia. Tästä ajatuksesta Uuden Testamentin myöhemmät kirjat joustavat, mutta se on toisen kirjoituksen aihe, johon en näillä näkymin aio ryhtyä.
Essealaisille Nisan-kuun 15. päivä vietettävä Pesah-juhla osui aina tiistaille tai keskiviikolle, kun taas Jerusalemin temppelissä Pesah osui eri viikonpäiville. Pesah-ateria nautitaan Nisan-kuun 14. päivän vastaisena yönä (koska päivä lasketaan illasta iltaan). Jeesus halusi juhlia Seder-ateriansa oikeana ajankohtana - mutta oman kalenterinsa mukaan!
Seder-ateria, jonka me tiedämme "viimeisenä ehtoollisena", olisi ollut mahdotonta viettää ilman happamatonta leipää ja rituaalin mukaisia astioita ennen Seder-juhlaa. Lain mukaan Pesah-juhlan aattona astiat on vaihdettava Pesah-juhlaan sopiviin kosher-astioihin. Kaikki astiat, jotka ovat joutuneet kosketuksiin happaman kanssa pitää vaihtaa Pesah-juhlaa varten rabbin valvonnan alaisena. Niinpä Jeesus ei voinut mennä mihin tahansa taloon Jerusalemissa, jossa vielä syötiin hapatettua ruokaa.
Jeesuksen Seder-aterian edellytyksenä siis oli, että Jerusalemissa oli essealaisia, jotka viettivät sapattia aikaisemmin kuin muut. Kun opetuslapset kysyvät, missä Pesah-ateria nautitaan, Jeesus opastaa, että he tapaavat Jerusalemissa vesiastiaa kantavan miehen (Markus 14:13), joka opastaa heidät perille. Juutalaisen tavan mukaan - jo tuohon aikaan - naiset ja lapset osallistuivat juhla-aterialle. Tälle tärkeälle aterialle osallistui kuvauksen mukaan vain miehiä, mikä taas vastaa essealaisten ateriasääntöjä. Vastaavalla tavalla essealaisten mukaan "jokainen istuu arvonsa mukaisella paikalla" (rabbi ensimmäisenä, vanhimmat toisena ja muut arvonsa mukaan). Eikä niin yllättäen: Uudessa Testamentissa opetuslapsien "välille syntyi kiista, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi" (Luukas 22:24).
Niinpä kun Jeesus juhli Pesahia, Jerusalemissa oli vielä arki. Muussa tapauksessa Jeesus olisi pidetty vangittuna yli juhlapyhien, ja tuomio annettu vasta pyhien jälkeen. Tämä ajallinen yhteys näkyy hyvin Markuksen evankeliumin 14. luvussa, joka alkaa sanoin
Oli kaksi päivää pääsiäiseen ja happamattoman leivän juhlaan. Ylipapit ja lainopettajat miettivät, millaisella juonella he saisivat Jeesuksen käsiinsä tappaakseen hänet. "Ei kuitenkaan kesken juhlan", he sanoivat, "ettei kansa ala mellakoida."Tämän jälkeen Jeesus pidätetään, tuomitaan ja haudataan. Matteuksen evankeliumin 27-luku mainitsee, että hautajaista seuraava päivä oli sapatti. Tämä ei yksinkertaisesti ole mahdollista ilman, että tapahtumia tulkitaan kahdella kalenterilla: keskiviikkona Jeesus nautti seder-ateriansa aurinkokalenterinsa mukaan, torstaina menetti henkensä, perjantaina alkoi Pesah temppelikalenterin mukaan.
Miksi kaikki nämä piti kätkeä? Koska Jeesuksen kuoleman jälkeen seloottien kapina kukistettiin (Masada) ja he joutuivat roomalaisten tulilinjalle. Kaikki yhteydet selootteihin piti piilottaa. Seuraavalla vuosisadalla tätä ei enää tarvittu, kun essealaisuus levisi pakanoiden keskuudessa, ja kirjoitukset irtautuivat alkuperäisestä asiayhteydestään.
Mitä merkitystä tällä on? Ei oikeastaan muuta kuin se, että kristinuskon varhaisimmat kirjat olivat essealaisten opetuksia ja myöhemmät kirjat Paavalin. Paavalin opetukset taas ovat aika kaukana essealaisten opetuksista, mikäli sillä nyt mitään merkitystä pohjimmiltaan on.
Tällä samalla tavalla pitäisi myös islamia arvioida meillä länsimaissa. Islamista tiedetään paljon, mutta sen kertominen tulkitaan helposti uskonrauhan rikkomiseksi. Islamin juuret tulisi avata Suomessakin avoimelle keskustelulle eikä sallia muhamettilaisten herkkänahkaisuutta oman kirjansa ainoalle, oikealle tulkinnalle.
(Johannes Lehmann Raportti Jeesuksesta, N.A. Dahl Jesus the Christ ja Heikki Räisänen Mitä varhaiset kristityt uskoivat)
9 kommenttia:
Just niin. Eksegetiikka on onnistunut vesittämään kristinuskon - sama temppu toimii varmasti islamillekin, kunhan annetaan mahdollisuus... Mistä löytyvät rohkeat vapaaehtoiset?
Kuvaavaa on, että äänekkäimmät kirkonmiehet ovat nykyisin sosiaalidemokraatteja. Se, on vesittänyt kristinuskon. Että se on lähtenyt mukaan tähän vapaus-veljeys-tasa-arvo -oppiin. Jeesushan selvästi opetti, että on olemassa parempia ja huonompia ihmisiä, mutta ainakin tuli yrittää elää moraalin mukaisesti.
Tieteellinen tutkimus on puolestaan tehnyt sen, että Raamatun kirjaimellinen tulkinta on vain marginaalinen ilmiö nykyaikana. Ei ole varmaa, johtaisiko koraanin vastaavanlainen tulkinta samaan lopputulokseen, mutta itse en pitäisi sitä päämääränäkään. Minusta oleellisempaa on, että islamia ja koraania saisi tutkia ja arvioida samoin syin ja menetelmin kuin kristinuskoakin.
Tuo "Sinun karkotetun varaan..." ei kyllä välttämättä ole kielitieteellisesti parusteltu.
Millä tavalla ei ole perusteltu?
Itsehän en tunne kyllä alkukieliä, mutta kyseistä kohta tulkitaan ja selitetään niin, että Jeesus antaa siinä Pietarille, joka kuvaa kalliota.
Niin joo, tuo on ihan totta. Mutta pointti olikin siinä, että miksi (Matt. 16:17) kohdassa mainitaan "Joonan poika", ja se kohta on ilmeinen käännösvirhe.
Jeesuksen opetuksessa oli selviä eroja essealaisten yhteisöiden periaatteisiin nähden (Jonathan Golbin mukaan), enkä pidä todennäköisenä, että Jeesus olisi ollut essealainen (tai selootti). Toki hänen kannattajissaan on voinut olla heitä.
Valkea, olet oikeassa. Kyse on kuitenkin siitä, että mitä vanhempiin kirjoituksiin mennään, sen selvemmin ne ovat essealaisia. Paavalin kirjoitukset taas eivät ole, mutta tuohan ei ole mikään ihme, koska hän ei ollutkaan essealainen.
Minusta ns. apokryfikirjojen poistaminen oli virhe. Ne eivät ole varsinaisesti essealaisia tekstejä, mutta kuitenkin lähempänä ajanlaskun vaihteen juutalaisuutta historiallisesti.
Joonan poikaan tuli mieleen sellainen äkkinäinen selitys, että olisi viitattu profeetta Joonaan. Joonan tarinaahan käytettiin ylösnousemuksen vertauksena. Selitys on kyllä varmaan väärä.
Lähetä kommentti