Ihmismieli on siitä erikoinen, että sen toiminta tunnetaan huonosti. Käytännön tasolla emme usein ymmärrä, mikä ohjaa toimintaamme. Kaikki koiran kanssa tekemisissä olleet tietävät, että koiralla on tunteita - vaikkakaan se ei tietoisesti voi ymmärtää olevansa iloinen, peloissaan tai surullinen. Samalla tavalla ihminen - ainakin minä - toisinaan havahtuu siihen, että huomaa koko aamun olleensa hermostunut. Syystä, jota ei tiedä, eikä koskaan tule tietämäänkään. (En ollut tänä aamuna - tuo oli vaan kuvaannollista).
Sasha Baron-Cohenin (siis tämä Borat ja Brüno) serkku Simon Baron-Cohen kertoo Time-lehdessä uudesta tutkimuksestaan (toinen linkki). Hän esittää teorian, jonka mukaan tietynlainen kognitiivinen piirre esiintyy sekä autisteilla että heidän perheenjäsenillään - toki paljon miedompana jälkimmäisillä. Hän kutsuu tätä piirrettä systemoinniksi, mikä kuvaa taipumusta kiinnostua rakenteista ja siitä, kuinka ne toimivat, sekä selvästä myötäelämisen kyvyn puutteesta. Hänen mielestään nämä ominaisuudet korostuvat matematiikan, tieteen ja tekniikan ammattilaisilla.
Työelämässä tapahtunut sukupuolten välinen tasa-arvo on johtanut puolestaan siihen, että mainituissa tehtävissä työskentelevät ihmiset muodostavat parisuhteen paljon yleisemmin kuin ennen, jolloin matemaattisesti lahjakkaat eivät luonnostaan kohdanneet vastakkaisen sukupuolen edustajia niin suuria määriä niin helposti. Baron-Cohenin tutkimuksissa (62.000 lapsen aineisto) ilmeni, että Hollannissa Eindhovenin alueella, joka tunnetaan Hollannin piilaaksona, autismi on 2-4 kertaa yleisempää kuin Haarlemissa ja Utrechtissa, joiden sosioekonominen asema on vastaava, mutta siellä ei ole samanlaista keskittymää IT-alan ammattilaisista. Baron-Cohen korostaa, että tulokset ovat vielä viitteellisiä, mutta tukevat hänen teoriaansa.
Eri kulttuureilla on erilaiset kiinnostuksen aiheet. Nykyinen länsimainen kulttuuri palkitsee ne, jotka tutkivat asioita ja kehittävät uutta. Vastalahjaksi saamme fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia, joita muissa kulttuureissa ei havaita samassa mitassa. Hintana halustamme tunkea nenämme joka paikkaan saamme ympärillemme kaiken kattavan kirjon erilaisuutta. Länsimaisen kulttuurin luonnollinen seuraus on erilaisuuden sietäminen. Suomessakin vasenkätisiä pidettiin sairaina vielä 50-luvulla. Lukihäiriöisille naurettiin opettajien johdolla 80-luvulle asti. Teknologinen murros on aiheuttanut työttömyyttä, toimettomuutta, masennuksia ja syömishäiriöitä käsittämättömän laajalti. Yksilötasolla hinta on kova siitä, että olemme vapauttaneet kulttuurimme kylmästä, nälästä ja pedoilta. Toisin on niissä kulttuureissa, joissa muutos koetaan niin suureksi uhaksi, että nykyisten tapojen ja uskomusten epäilijät päätyvät kivitettäviksi. Rajoituksilla, pakolla tai rahalla ei ihmisiä saa suvaitsemaan erilaisuutta. Yksilöiden "kotouttaminen" ei voi toimia, koska kulttuurillinen muutos kestää pari sukupolvea. Kaikki siihen käytettävät rahat on hukkaan heitetty - sopeutujat sopeutuvat, koska he kykenevät omaksumaan uudet tavat kuin luonnostaan.
torstai 15. syyskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti