Ei päässyt Jussi profeetaksi omassa maassaan, mutta
antiikin Kreikassa filosofian tohtori Halla-aho olisi kulkenut tooga hulmuten laakeriseppele päässään opetuslastensa ympäröimänä:
Antiikin Kreikan kuuluisat filosofit ja historioitsijat suhtautuivat pääsääntöisesti melko nuivasti demokratiaan. Sokrates oli vähintäänkin kriittinen demokratiaa kohtaan, hänen filosofioppilaansa Platon suhtautui siihen selkeän kriittisesti, arvostettu puhuja Isokrates alkoi vanhemmiten selvästi katkeroitua kotikaupunkinsa Ateenan järjestelmään ja Aristoteleenkin ihanne oli ennemminkin laajapohjainen oligarkia. Thukydides suhtautui jopa vihamielisesti demokratiaan ja Xenofonkin ihaili Spartan keskitettyä hallintoa.
Filosofien käsitys ihmisluonnosta suosi elitististä näkökulmaa: poliittinen valta piti heidän mukaansa antaa valitulle viisaiden miesten ryhmälle, joka vaikuttaisi hyvien elämäntapojen leviämiseen kansan keskuuteen hyvän koulutus- ja valvontajärjestelmän avulla. Ateenassa vaikutti puoliammatillinen poliitikkojen joukko, jossa ylhäisen syntyperän ohella ajan myötä nimenomaan puhetaidon merkitys kasvoi, [ja joihin] tavalliset ihmiset suhtautuivat lievän epäluuloisesti.
Kuten Soininvaaran blogissa (Olisitteko arvanneet? 15.8.2010) todetaan
vaarallisia ovat asiantuntemattomien poliitikkojen tekemät huonolaatuiset päätökset
niin tämä Halla-ahon sotilasjunttaa pahiten kavahtanut punavihreä eliitti edustaa itse demokratian irvikuvaa vaatiessaan viisaiden oligarkkien hallintoa Suomeen. Heidän huolensa demokratian halveksunnasta on silkkaa teatteria (
Soininvaara ja Medvedev 16.4.2011).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti