Susanne Dahlgren niminen hyväntahtoisesti hymyilevä täti-ihminen on saanut Totuudesta palstatilaa aiheenaan eurooppalainen islam on muutosten edessä. Kirjoitus on luokattoman asenteellinen, mutta kolme kohtaa siitä voi nostaa esiin. Ensiksi, Susanne väittää
Euroopassa on kuluneen vuoden aikana seurattu pohjoisafrikkalaisten nuorten kamppailua paremman elämän puolesta.Väite on toiveunta. Kamppailu on käyty maallisen diktatuurin syrjäyttämiseksi, mutta valta ei siirry puolueille vaan islamin hegemoniaa saarnaaville tahoille.
Rohkeasti Susanne tekeekin seuraavan johtopäätöksen
Arabimaiden demokratisoituessa yksi radikalisoitumisen syy, viha autoritäärisiä hallituksia kohtaan, katoaa.Tässä paljastuu tahattomasti vasaemmiston hellimä kuva islamista: se näyttää väkivaltaisen luonteensa, koska se on vihainen - sitä on ärsytetty. Mutta jos sitä ei ärsytä autoritäärinen hallinto, sitä ärsyttää maallisuus, eurooppalainen humanismi tai ihan mikä vaan - vaikka paljaina vilkkuvat naisten sääret. Se ärsyyntyy aina ja kaikesta, koska se on lakiuskonto - sen tehtävä on puuttua joka asiaan. Siinä se ei mitenkään eroa klassisesta fasismista, eikä siinäkään suhteessa, että molemmat näkevät vihasta kumpuavan väkivallan oikeutettuna.
Tutkimuksissa, joissa on kartoitettu kasvohunnun käyttöä Euroopassa, on havaittu, että käännynnäisten osuus julkisessa tilassa kasvottomana liikkuvien naisten parissa on merkittävä. Muslimina olo on henkilökohtainen valinta, ja nuorisokulttuurin tavoin se halutaan näyttää koko maailmalle.Tämä Susannen kolmas lausuma antaa mahdollisuuden välähdyksenomaisesti katsoa hänen kaltaistensa ytimeen. Jos tavallinen ihminen heräisi joku aamu ja pukisi itsensä kaikenpeittävään kaapuun, hänet laitettaisiin hoitoon. Puhutaan Jerusalem-syndroomasta. Mutta kun mieleltään epävakaat nuoret naiset toisesta kulttuurista saapuneiden puolisoittensa mieliksi peittävät itsensä, sitä pidetään "rohkeutena".
Itsensä kaavuttavat nuoret euronaiset pakenevat omaa kulttuuriaan, koska se on heille pelottava, raaka ja epäreilu. He pakenevat haluamatta ottaa vastuuta omasta elämästään valtuuttaen puolisonsa tekemään kaikki valinnat. Nämä toisesta kulttuurista tulevat puolisot edustavat kaikille tytöille ah-niin-romanttista ritaria valkoisen ratsun selässä. Tai kamelin tai ihan sama. Kääntyminen islamiin on oire - se on aina seurausta jostain aiemmasta pettymyksestä. Kääntyneillä eurooppalaisilla on harras mielenlaatu (en muista koskaan kuulleeni ateistin kääntyneen muslimiksi), joten seuraaminen puolisoa on vain osoitus siitä, että uskonto ei toimi tämänkaltaisille ihmisille. Jos toimisi, ei kai hän hylkäisi Jumalaansa?
Loppuun pakollinen han-suomalaisuudesta kumpuava havainto, joka vain vahvistaa yllä kirjoittamaani perusteesiäni. Suomalaisessakin kulttuurissa tapahtuu, että nainen roikkuu vuosikymmeniä väkivaltaisessa suhteessa kykenemättä irtautumaan. Ingmar Bergman on jopa ohjannut hienon elokuvan Fanny&Alexander, jossa kerrotaan sadistisen piispan pauloihin joutuvasta äidistä, joka uhraa lapsensa saadakseen turvaa. Mutta näissä tilanteissa ymmärretäänkin, että naisen minäkuva ja itsetunto on niin huono, että hän vaatii tukea tai hoitoa, ja että uskonto ei paranna potilasta. Susannen maailmassa he sen sijaan "valitsevat itsellen sopivan tulkinnan uskonnosta".
Huomasitteko muuten, mikä oli kaikkein tärkein johtopäätös, minkä kirjoitus antoi? Itselleni ainakin tuli heti ensimmäiseksi mieleen, että onko islamissa jotain vikaa, jos sen toivotaan muuttuvan. Miksi islamin pitää muuttua eurooppalaiseksi (mitä se sitten onkaan)?
13 kommenttia:
Susanne Dahlgren vaikuttaa idiootilta. Siis ihan oikeasti, idiootilta.
Noin sadan vuoden takaisessa kirjallisuudessa näyttäisi olleen hyvin suosittuna juonena se, että kympin tyttö saa maailmanparannuskohtauksen ja liittyy punakaartiin. Tarinoissa hänen naiviuttaan ja fanaattisuuttaan käytetään sitten hyväksi kunnes hän kuolee tai joku ulkoinen tekijä pelastaa hänet.
Enpä oikein taas tiedä..
Kamppailu on käyty maallisen diktatuurin syrjäyttämiseksi, mutta valta ei siirry puolueille vaan islamin hegemoniaa saarnaaville tahoille.
Jossain voi näin käydäkin (Jemen?) mutta yleisesti ottaen nuoret etenkin noissa Pohjois-Afrikan maissa notkuvat sen verran tiuhaan internetissä ja sen sosiaalisissa verkoissa, käyttävät länsimaisia mukavuuksia ja totuttelevat muutenkin vapaampaan elämäntapaan etteivät varmasti noin vain taivu tiukkaan old-school Islamiin. Ei länsimaista mediaa kiinnosta tavallisen nuoren muslimimiehen elämä ja ajatukset, vaan he työntävät kameranta raivoaan huutavan höyrypään naamaan, joka jossain Englannissa syntyessään olisi fudis-huligaani tai joku muu jengiläinen jota vituttais kaikki aivan yhtälailla.
Mutta kun mieleltään epävakaat nuoret naiset toisesta kulttuurista saapuneiden puolisoittensa mieliksi peittävät itsensä, sitä pidetään "rohkeutena".
Minä sanoisin että kyse on kuitenkin vapaasta valinnasta. Ajatuksesi että nämä naiset antavat alistaa itseään on itsessään melko arveluttava, antaen hieman hassun kuvan omasta suhtautumisestasi naisiin.
Ei länsimaista mediaa kiinnosta tavallisen nuoren muslimimiehen elämä ja ajatukset
Hyvä huomio. Olet siinä oikeassa, että maailmanlaajuinen tietoverkko avaa ovia muslimeille. Toisaalta täytyy muistaa, että tv on tehnyt länsimaista elämäntapaa tutuksi jo pitkään arabikadulla.
Erityisen tärkeää on ymmärtää, että klassisen fasismin ydinsanoma on "hyvinvointivaltio" tai "yhteisöllisyys". Islam edustaa yhteiskunnalliselta aatemaailmaltaan klassista fasismia. Jos länsimaissa "hyvinvointivaltion" kannattajia on puolet - tai enemmänkin - ei ole mikään ihme, että islamilaisessa maailmassa (jossa vieraanvaraisuus on vahva hyve) aate saa lujaa kannatusta. Kuten tiedetään, ilmasto ja elinolosuhteet synnyttävät erilaisia kulttuureita, ja islamia on muokannut raaka ilmanalan ja karut elinolosuhteet, missä toisista huolehtiminen on pitkällä aikajänteellä kaikkien etu.
antaen hieman hassun kuvan omasta suhtautumisestasi naisiin
Suomessa - ja euroopassa laajemminkin - on tabu puhua naisista, jotka haluavat tulla alistetuiksi. Esimerkiksi Venäjällä aihetta käsitellään niin akateemisissa piireissä kuin kahvipöytäkeskusteluissakin. Suomessa nainen nähdään uhrina, joka syyttä suotta ajautuu vaikeuksiin. Minusta se on vielä "hassumpi kuva" naisista.
Tiedetään, että teiniäitien lapsista tulee paljon todennäköisemmin teiniäitejä kuin verrokeistaan tavallisten kotien lapsista. Samalla tavalla pitäisi olla selvää jokaiselle, että on ryhmä naisia, jotka haluavat tulla alistetuiksi (pitäisi ehkä sanoa, että heidän elämäntapansa ja -valintansa suosivat tilanteita, joissa heidät alistetaan). Niin se vain on, vaikka siitä on ikävä keskustella.
Noin sadan vuoden takaisessa kirjallisuudessa näyttäisi olleen hyvin suosittuna juonena se, että kympin tyttö saa maailmanparannuskohtauksen ja liittyy punakaartiin.
Suomalaiset rintamamiehet ottivat aikoinaan kuvia kaatuneista naissotilaista, kun eivät kotirintamalla kuulemma muuten uskoneet.
Kumitonttu: "Erityisen tärkeää on ymmärtää, että klassisen fasismin ydinsanoma on "hyvinvointivaltio" tai "yhteisöllisyys"."
Pseudoyhteisö. Fasismissa on suunnilleen yhtä vähän yhteisöllisyyttä kuin liberaalien "maailman kansalaisten yhteisössä".
Tuota akkaa vaivaa älyllinen epärehellisyys jos "Susannen maailmassa he sen sijaan "valitsevat itsellen sopivan tulkinnan uskonnosta"."
Ihan kuin hän haluaisi tai luulee islamin olevan tietynlaista tai muuttuvan tietynlaiseksi, tai että sen pitäisi olla tietynlaista tai muuttuvan tietynlaiseksi. Tai hän haluaa tai luulee että muslimit tekisivät hänen haluamallaan tai luulemallaan tavalla, tai hänen mielestä heidän pitäisi tehdä.
Tietääkseni älyllinen epärehellisyys on sitä että pitää asiaa semmoisena kuin sen haluaa olevan, kuin sen luulee olevan tai kuin sen pitäisi olla. Mutta asia on niin kuin se on, ei niin kuin sen haluaa olevan, ei niin kuin sen luulee olevan, ei niin kuin sen pitäisi olla. Kumis, mikä on sinun arvio mitä se on?
On niitä naisia joilla on alistumisfantasioita jotka osaltaan selittävät kääntymystä islamiin ja naimisiin menoa muslimimiehen kanssa. Ruukinmatruuna on maininnut siitä joissain kirjoituksissaan. Ukko päättää kaikesta, ajattelee puolesta, hoitaa ja kustantaa kaiken ja ottaa vastuun kaikesta. Ja luvassa on patukkaa koko ajan. Tuossa nainen tavallaan pääsee helpolla, jos hän suostuu nyrkkeilysäksiksi ja synnytyskoneeksi sekä laittaa puudutuspiikin järjen, viisauden, älyn, tunneälyn, tilannetajun ja tunne-elämän kohtiin.
Tuosta on hommalaisten luona käyty keskustelua. Eipä ne tuon eukon kirjoitukselle anna arvoa kun raatelevat sen hajalle. Niin joutaakin tehdä.
Islam edustaa yhteiskunnalliselta aatemaailmaltaan klassista fasismia. Jos länsimaissa "hyvinvointivaltion" kannattajia on puolet - tai enemmänkin - ei ole mikään ihme, että islamilaisessa maailmassa (jossa vieraanvaraisuus on vahva hyve) aate saa lujaa kannatusta.
Islamin ollessa uskonto, oletat ilmeisesti ettei sellaista yhteiskuntajärjestystä voi syntyä jossa Islam yhteisöllisenä voimana ja vaikkapa demokratia voisi elää rinnakkain? Muslimimaissa perhe on tärkein, ja perhe on iso. Se huolehtii jos apua tarvitaan, ja luonnollisesti velvoittaa tiettyihin asioihin joista länsimaisittain karkeimmat tavat alkavat kyllä selvästi rapistua pikkuhiljaa pois, kuten sovitut avioliitot jne. Aivan yhtä selvää on, että näiden vanhojen tapojen pikkuhiljaa poistuessa, myös perhesiteet rapistuvat, kuten on tapahtunut länsimaissa. Sitten on almut, yksi Islamin peruspylväistä. Se on tapa jolla n.10-20% tuloista annetaan köyhille ja apua tarvitseville VAPAAEHTOISESTI. Kukaan ei valvo sitä millään tavalla, se on sinun ja jumalasi välinen asia, kuten oikeastaan aivan kaikki Islamissa. Se on kuin vero, jota ei tavalliselta työtätekevältä peritä missään tuntemassani muslimimaassa. Voitko kuvitella vapaaehtoisen veron? Jossain se toimii.
Jotain ihailtavaa tuossa Islamin yhteisöllisyydessäkin mielestäni on.
Yritettäiskö Suomessa vapaaehtoista veroa ja katsotaan miten se toimii? Minä en hallitsijana luottaisi kansalaisten maksuhalukkuuteen vapaaehtoisen ja valvomattoman veron kohdalla ihan siitä syystä - kuten GM mainitsi - että "kukaan ei valvo sitä millään tavalla, se on sinun ja jumalasi välinen asia".
Onkohan almujen antamista koskaan tutkittu islamilaisissa maissa laajamittaisesti? Esimerkiksi kuinka paljon muslimi keskimäärin antaa rahaa per vuosi, kuinka almujen antoa vältellään, jne.
Kolhoosi: Mielestäni kaiken hyväntekeväisyyden ja tulonsiirtoon perustuvan toisistan huolehtimisen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen, ei pakkoverotukseen. Kenelläkään ei voi velvollisuutta tehdä mitään toisen eteen, eikä kenelläkään voi olla mitään abstraktia oikeutta saada jotain asiaa elämäänsä, sillä tuollainen oikeus tarkoittaa että jollakin on velvollisuus huolehtia siitä. Kenelläkään ei voi siis olla oikeutta ruokaan, juomaan, terveydenhuoltoon, asuntoon jne sillä kenellekään ei voi sälyttää vapaassa yhteiskunnassa velvollisuutta huolehtia niistä asioista.
En tiedä mitään lukuja almujen antamisesta suuremmassa mittakaavassa. Näyttää kuitenkin siltä, että köyhät eivät kuole kadulle nälkään tai janoon muslimimaissa kuin muuallakaan. Oman kokemukseni mukaan jos köyhä tulee vaikkapa ravintolan ruokapöytään pyytämään nöyrästi rahaa, jokainen antaa hieman. Almujen antaminen on paitsi jatkuva rutiini, myös suurina juhlina, kuten olikohan se nyt ns. Lammasjuhla, vai Ramadanin päättymisen hetki jolloin annetaan sitten vähän merkittävämpi summa keskitetysti jollekulle apua tarvitsevalle (esim. kaveriporukka kasaa rahaa muutaman kymmenen egeä kukin ja antaa ne jollekin tyhjätaskulle). Jossain Marokossa joku 500€ tarkoittaa että sillä selviää vuoden hengissä, syöden tuoretta ruokaa joka päivä.
Kenelläkään ei voi velvollisuutta tehdä mitään toisen eteen
GM saa blogin kunniamainínnan erinomaisesta kiteytyksestä!!!
Lähetä kommentti