Ensimmäisen kerran kuvan nähdessään, katse etsiytyy sen keskustaan. Sieltä se harhailee edes takaisin reunoja pitkin, kunnes koko kuva alkaa vähitellen hahmottua. Jos seisoo liian lähellä, erottaa kaikki yksityiskohdat, mutta kokonaisuus jää epäselväksi. Euroopassa maailmankartan keskellä on Eurooppa, Amerikassa Amerikka, Japanissa Japani. Kuvan - tai minkä tahansa - keskusta luo mielikuvan kokonaisuudesta, todellisuudesta.
Amerikkalaisessa kielenkäytössä liberaalit (Euroopassa sosialistit tai vasemmisto) sijoittavat itsensä poliittisella kartalla keskustaan. Vasemmalla puolella ovat kommunistit ja oikealla fasistit, äärioikeisto. Ajatus on luonnollisesti älytön, koska kaikki kolme juontavat juurensa Ranskan suuresta vallankumouksesta lujan potkun saaneelle käsitykselle valtiomallista, jonka johdolle yksittäisten kansalaisten etu on alisteinen. Klassiseen fasismiin, joka perustuu siis jakobiinien kehittämiin oppeihin, kuuluu käsitys, jonka mukaan valistunut johto tietää kansalaisia paremmin näiden tarpeet. Klassisen fasismin suora jälkeläinen, Mussolinin fasismi, piti perustehtävänään "kaikista kansalaisista huolehtimisen". Ennen natsien vaikutusta Mussolinin hallintoon, joka sääti rotulait 1938, Italian fasistisessa puolueessa juutalaisilla oli yliedustus suhteessa väestöön samalla tavalla kuin Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa.
Nykyaikainen hyvinvointiyhteiskunta juontaa näkemyksensä fasismista. Kun Jyrki Katainen vaatii hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämistä, hän ajaa klassista fasistista ideologiaa. Ideologiaan kuuluu jatkuvien uhkakuvien luominen ja niiden ratkominen (ideologiaa kannattavien) asiantuntijoiden ohjeiden mukaisesti pikaisesti ja ilman yhteiskunnallista keskustelua. Keskustelua vaativia syytetään fasisteiksi - tai äärioikeistoksi - minkä tarkoitus on leimata vastustajat keskustelun tasoon yltämättömiksi. Kukapa nyt haluaisi kuunnella kansanmurhaajia? Äärioikeistolaiseksi, tai natsiksi/fasistiksi, kutsuminen on vain keino liata poliittinen vastustaja.
Nykyajan vasemmisto - siis moderni fasismi - ei aja laajamittaisia vangitsemisia, mutta se käyttää sosiaalista painostusta hyväkseen. Kukapa nyt omaa etuaan ei haluaisi ajaa, ja vasemmisto käyttääkin juuri kansalaisten etua perusteluna pyrkimyksilleen. Uusfasismi on puettu äidilliseen kaapuun. Se kuihtuisi heti, jos se alkaisi unelmoida kansanmurhista. Tärkeää onkin ymmärtää, että kaikki fasistiset liikkeet eivät ole toteuttaneet kansanmurhia. Kunkin maan omasta kulttuurihistoriasta riippuu, kuinka otollinen maaperä diktatuurin - mitä fasismi siis mitä suurimmassa määrin on - hyväksymiselle on. Italia ei luovuttanut omia juutalaisiaan natseille, ennen kuin natsit valloittivat sen 1943. Fasistinen Espanja ei sekään luovuttanut juutalaisiaan. Fasismin ydin on korostaa valtion kantavan huolta kaikista kansalaisistaan. Paitsi tietysti niistä "kansanvihollisista", jotka sitä vastustavat. Ironista kyllä, fasismin kannattajien suorittama jako "meihin" ja "muihin" on samalla se perustelu, jolla he vastustavat monokulttuurisuutta.
Kulttuurissa fasismiin siis kuuluu kansalaisten edun ajaminen, mihin tehtävään valistuneet hallitsijat mielestään sopivat. Fasismiksi tupakanpolton tai tiettyjen ruokailutottumusten kieltäminen muuttuu silloin, kun yksilö ei saa elää kieltojen vastaisesti niin halutessaan. Kun yhteiskunta valvoo kansalaistensa terveyttä, sille tulee oikeus määrätä elintavoista. Kuvaavaa on, että liberaalit fasistit vihasivat sydämensä pohjasta GW Bushia hänen ajaessaan omia tavoitteitaan väkipakolla läpi. Jos Bush olisi edistänyt liberaalien tavoitteita, hänen menetelmiään olisi ihannoitu.
Vasemmiston keskeinen keino hallinnan varmistamiseksi on talouspoliittisesti tarkasteltuna puolestaan valtiokapitalismi - tai eräissä fasismin ilmentymissä - omistuksen suora sosialisointi. Vasemmistolaisessa kielenkäytössä suuryritysten vaikutusvalta politiikassa edustaa fasismia, tai suuryritykset ja niiden johto usein jo itsessään. Valtiokapitalismissa tai sosialismissa suuryrityksiä sen sijaan johdetaan "kansalaisten edun mukaisesti". Liberaalille väite siitä, että hänen aatteensa on paha, on absurdi, koska hänen tavoitteenaan on edistää kaikkien etua. Valitettavasti siinä vaan käy niin, että se ei ole mahdollista. Kaikkien etua ei ole olemassa, on etuja, jotka ovat ristiriidassa toistensa kanssa.
Fasismin ongelma on siinä, että se puuttuu kaikkiin pienimpiinkin elämän osa-alueisiin. Kun klassisia liberaaleja - amerikkalaisessa kielenkäytössä konservatiiveja - arvostellaan pyrkimyksestä valvoa eri seksuaalivähemmistöjen sänkypuuhia, on hämmentävää lukea Greenpeacen opasta ympäristöystävälliseen seksiin. Opas kehottaa "leikkimään roolipeliä, jossa GW Bush on keskellä luonnonystävien kesäleiriä" - ilmeinen viittaus S/M-seksiin. Onneksi oppaassa korostetaan, että kyse on vain pelistä. Muuten saattaisimme kantaa lisää ruumispusseja VINO:n kesäleireiltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti