maanantai 22. elokuuta 2011

Suuri ja mahtava Ammattiliitto


Pia Björkbacka SAK:n elinkeinopoliittisena asiantuntijana herättää jo asemansa vuoksi epäluuloa. Vähän sama kuin EK:lla olisi oma "työntekopoliittinen asiantuntijansa" kertomassa duunareille, mikä on oikea työasento. Pia kirjoittaa (no missäs muualla kuin Totuudessa):
Niistä kaikista [Keskusjohtoisesti suunnitelluista malleista] puuttuu selkeä näkemys vihreän talouden sosiaalisista vaikutuksista.

Ammattiliittojen maailmanjärjestön ITUC:n tavoitteena Riossa on työntekijöiden oikeuksien ja oikeudenmukaisemman tulonjaon edistäminen. Työntekijöiden asema on otettava huomioon, jos halutaan saada aikaan aidosti kestävää kehitystä. Ei riitä, että uudet työpaikat ovat vihreitä. Työnteon pitää olla kestävää myös palkkojen, muiden työehtojen ja työturvallisuuden kannalta.

Työntekijöiden aseman turvaaminen on toimivan vihreän talouden edellytys. Siksi hallitusten on tunnustettava kaikkien kansalaisten oikeus esimerkiksi kohtuuhintaiseen asumiseen, kattavaan terveydenhuoltoon ja mahdollisuuksiin kouluttautua.

Tämä on loistavaa, että nämä pöljäkkeet näin avoimesti kertovat oman poliittisen unelmansa - sosialismin. Aivan samalla tavalla ja samaa retoriikkaa on käytetty höyrykoneen keksimisen (n. 1750) ajoista. Puhujina ovat olleet työväen edun ajajat, joiden todellinen kiinnostus työväen etujen ajamiseen on riippunut suoraan siitä, kerääkö työväki takataskuistaan tarpeeksi kolikoita elättääkseen puhemiehen. Puheet ovat kiertäneet jo 250 vuotta asumisen, terveydenhuollon ja koulutuksen mahdollisuuksia. Hyvä - tärkeitä asioita - mutta nämä asiat on täällä jo hoidettu kuntoon. Siirtäkää se SAK:n elinkeinopoliittinen asiantuntijaryhmä Intiaan tai Kiinaan ja kerätkää varat toimintaanne paikallisilta työntekijöiltä. Mitä ihmeen etua suomalainen duunari saa siitä, että SAK vouhkaa kehitysmaiden huonoista työoloista?

Vastaus on yksinkertainen. Sosialismia on kahdenlaista - sekä internationaalista että nationalistista. Ensimmäistä edusti toveri Stalinin johtama Komintern ja jälkimmäistä se joku viiksekäs kasvissyöjä. Kuka nyt ei mieluummin seuraisi teräksistä johtajaa kuin vapisevaa hermorauniota? (Kyllä, tuli katseltua Perikato viikonloppuna).

Ei kommentteja: