keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Vaaran sointi

Soininvaara astuu taas äkkijyrkkään (lantakasa) ja kirjoittaa vihreästä asuntopolitiikasta. Kirjoituksessa on yksi keskeinen lause, jolla Soininvaara tunnustaa osallisuutensa epäonnistumiseen:
Ilman Helsingin harjoittamaa pieni- ja keskituloisia suosivaa asuntopolitiikkaa Helsingin seutu olisi kovin erilainen.
Tämä pitää paikkansa, mutta vastuunkannon sijaan Soininvaara uskottelee, että kaupungin epäonnistunut linja on oikea, mutta kun muut eivät seuraa perässä... Lyhyesti sanottuna: Wincapita on vihreän politiikan malliesimerkki. Kun pyramidiin ei enää tule uusia pohjakerroksia, rakennelma sortuu.

80-luvulla Helsinki tunnettiin ympäri Suomenniemeä kaupunkina, joka tarjosi asukkailleen poikkeuksellisen hyvät sosiaalietuudet. Kuten todettu, sitä saa mitä tukee. Ihmisten päätöksiä voi tehokkaasti ohjata taloudellisilla tuilla. Helsinki päätti tukea vähätuloisia, ja nyt Helsingissä asuu suhteettoman paljon vähätuloisia.

Olen aiemminkin nostanut A-P Pietilän erinomaisen kirjoituksen (Asuntokauppa on politiikkaa) valokeilaan, ja lähestyvien vaalien takia temppu on syytä uusia. Pietilä kirjoittaa:
Asukkaat ja asunnonostajat eivät huomaa tai tiedosta, minkälaista puoluepoliittista peliä heidän asumis-, elämis- ja kulutustarpeillaan tehdään. Äänestäjät eivät ole ymmärtäneet, että tiettyä puoluetta äänestämällä tehdään myös valintoja asuntorakentamisen ja palvelutuotannon puolesta.
Tämähän on siis täysin sama asia, minkä Soininvaara itsekin tunnustaa. Keskeinen kysymys kuuluukin: Who you gonna call? Ghostbusters (or Greenies?)!

Lopuksi pieni ennustus:
Helsingissä muutettiin 90-luvun laman jälkeen paljon asuinkiinteistöjä toimistoiksi. Nyt tilanne on muuttumassa, ja Mikonkadun ja Yliopistokadun kulmaan nousee uusi asuinkiinteistö. Helsingissä on tällä hetkellä reilu miljoona neliömetriä tyhjää toimistotilaa. Jopa ilmastontutkija voisi kerrankin osua oikeaan, jos ennustaisi näiden muuttuvan kovan rahan suuriksi perheasunnoiksi.

Asuntojen hinta seuraa kahta muuttujaa, jotka ovat reaaliansioiden kehitys ja reaalikorko. Edellisen laman myötä niin julkinen valta, rakennusliikkeet kuin pankitkin oppivat, että asuntojen nimellishinnan lasku ajaa heidät kuilun reunalle - ja yli. Niinpä 15 viimeisen vuoden virheellisen politiikan purkaminen tapahtuu yhtä hitaasti. Asuntojen nimellishintojen lasku on hyvin epätodennäköistä, vaan kysyntä ja tarjonta löytää uuden tasapainopisteensä ainoastaan ajan kanssa.

Tarinan opetus: Markkinat korjaavat virheellisen politiikan sotkut. Yhtä hullua kuin on uskoa aaveenmetsästäjiin on uskoa vihreisiin.

3 kommenttia:

Tomi kirjoitti...
Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.
Vasarahammer kirjoitti...

Helsingin kaupungin asunnot eivät ole pelkästään työttömiä, alkoholisteja ja maahanmuuttajia varten. Niissä asuu paljon pienipalkkaisia työssä käyviä ihmisiä, joita olisi kovin vaikea värvätä kaupungille töihin, jos edullisia vuokra-asuntoja ei olisi saatavilla.

Soininvaara ei ymmärrä, että huonot liikennejärjestelyt ja lumiaurauksen heikko hoito näivettävät Helsinkiä pitkällä aikavälillä. Yritykset siirtyvät myös Helsingin ulkopuolelle yhdessä kauppakeskusten kanssa sillä aikaa, kun vihreät rakentavat Helsingistä omaa utopiaansa yhdessä Kokoomuksen hyödyllisten idioottien kanssa.

Soininvaaran hengenheimolaisille ainoa vaihtoehto on pakottaa muut maksamaan heidän hölmöyksistään eli luoda metropolihallinto ja liittää muutama naapurikunta Helsinkiin.

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos Vasara kommentista. Osasit pukea ajatukseni huomattavasti tiiviimmin. Kuten kirjoituksesi päätät, demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien vähentäminen - mitä Espoon, Helsingin ja Vantaan yhdistäminen on - sopii yhteen sen kanssa, että Vihreät ajavat totalitarismia Suomeen.