Katselin Charlie Chaplinin elämäkerrasta kertovan elokuvan. Siinä kuvattiin kenties totuudenmukaisesti eräs JE Hooverin ja Chaplinin käymä keskustelu. Hoover syytti Chaplinia siitä, että tämä oli kuvannut, kuinka Kulkuri tullessaan Ellis Islandille potkaisee tulijoita komentanutta poliisia tai rajavartijaa. Se osoitti Hooverin mielestä kiittämättömyyttä Chaplinin uutta kotimaata kohtaan.
Chaplin vastasi, että tavalliset amerikkalaiset - maahanmuuttajia tai ei - tekevät ahkerasti töitä, elävät pienellä palkalla ja kokevat virkamiehet ja poliittiset päättäjät verenimijöiksi. Hän totesi, että aina ja kaikissa tilanteissa virkamiesten ja heidän toimiensa tulee sietää arvostelua sekä omilta kansalaisiltaan että maahanmuuttajilta. Chaplinin mukaan veronmaksajat kokevat virkaeliitin toimet aina epäilyttävänä holhouksena - nyt ja tulevaisuudessa.
Pohjimmiltaan kannattaa muistaa, että Chaplinin Kulkuri-hahmo oli hänen henkinen omakuvansa. Elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikka kahdessa tunnissa lukisi pitkän pätkän alkuperäistä kirjaakin.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Miten tämä sopii sen kanssa, että Chaplin myöhemmin leimattiin USA:ssa kommunistiksi?
Chaplinin leimaamisesta kantoi päävastuun tietenkin Hoover, ja Chaplin sai kunnia-Oscarin joskus 70-luvulla, joka oli Amerikan viihdeteollisuuden kollektiivinen anteeksipyyntö maasta karkotetulle taiteilijanerolle. Kommunistin leiman hän sai jossain määrin Hitler-parodiastaan Diktaattoeri, joka valmistuessaan 1940 oli poliittisesti ongelmallinen. Toisaalta USA halusi pysyä erossa sodasta, mitä elokuva kritisoi ja toisaalta 1940 kansallissosialismin arvostelu yhdistettiin usein kommunismin kannattamiseen. Miellekuva on tietysti nykyisestä perspektiivistä katsoen väärä, mutta silloin tilanne oli toinen. Monet sen ajat ihmiset todella vilpittömästi kuvittelivat, että vain natsismi voisi pysäyttää bolsevismin leviämisen. Kuviteltiin, että länsimaiden ei tarvitsisi osallistua sotaan, vaan nämä kaksi sosialismin haaraa sotisivat toisensa hengiltä, jolloin toisen arvostelu oli muka toisen kannattamista.
Kumitonttu, kiitos vastauksesta.
Olen pitkälle samaa mieltä kansasi. mutta luulen, että myös "Nykyaika" oli merkittävässä roolissa Chaplinin kommunisti leimassa.
Nykyajassa hän kuvasi liukuhihnatyötä suht. ankeaksi.
Pitää muistaa ettei Hooverin käynnistämä kommunistijahti ollut mitenkään loogista tai järkevää vaan muistutti läheisesti Neuvostoliitossa Stalinin aikaisia noitavainoja. Kyllä niistä oli logiikka kaukana.
Lisäksi Neuvostoliitto nautti siihen aikaan Amerikassakin ihan oikeasti älymystön sympatioita. Ja Hoover mielellään tulkitutti pelkän sympatian kommunistiseksi maanpetturuudeksi.
Tomi: luulen, että myös "Nykyaika" oli merkittävässä roolissa Chaplinin kommunisti leimassa
Voi olla, mutta kuten GPI toteaa, kommarivainoissa ei ollut päätä eikä häntää. Vähän niin kuin nykyajan feministi-ilmasto -teemassa.
GPI: Lisäksi Neuvostoliitto nautti siihen aikaan Amerikassakin ihan oikeasti älymystön sympatioita
Al Goren isähän oli Armand Hammerin hämärissä Stalinin kauppasotkuissa mukana. Goren isä oli senaattori (muistaakseni) ja jollain ihmeen ilveellä ei koskaan saanut syytteitä - luultavasti mittavilla lahjuksilla.
Lähetä kommentti