Yrityksen liikevaihto ja suhteellinen kannattavuus eivät riipu toisistaan. Pieni yritys saattaa maksaa siihen sijoitetulle omalle pääomalle samalla riskillä parempaa tuottoa kuin samalla toimialalla toimialalla toimiva huomattavasti suurempi kilpailijansa. Suurta tasetta eli omaisuutta vaativilla toimialoilla, kuten vaikkapa lääke- tai energiateollisuus, toimii huomattavan harva yritys ja nekn pyrkivät jollain tavalla kartellisoitumaan turvatakseen tuoton sijoitukselleen, jonka aikajänne on tyypillisesti vuosikymmeniä.
Väitetään, että julkiset palvelut eroavat yksityisestä palvelusta. Olen sikäli samaa mieltä, että julkinen palvelu pystyy joissain tilanteissa parempaan laatuun kuin yksityinen, joka joutuu aina toimimaan avoimilla markkinoilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että julkisen sektorin tulisi tämän takia kasvaa tai että pieni sairaala toimisi tehottomammin kuin iso sairaala.
Sillä tavalla yritykset ja kunnat muistuttavat toisiaan, että ne kasvavat, jos ne tarjoavat ihmisille jotain, mitä he tarvitsevat. Yritys voi tarjota uudenlaisia tuotteita ja kunta sosiaaliturvaa, työpaikkoja tai asumisviihtyvyyttä - mihin päättääkään panostaa. Siksi meillä on erilaisia kuntia niin asukasviihtyvyydeltään kuin taloudelliselta suorituskyvyltään. Poliitikoilla on huonoissa kunnissa tietenkin taipumus syyttää aina muita kuin itseään, jos kunnan asukasviihtyvyys tai talous on alamäessä. Yksi tällainen on Osmo Soininvaara, joka haluaa nyt juntata pääkaupungin suurkunnista yhden ison peitellääkseen niitä virheitä, joita hänen edustamansa linja ja puolue on saanut toteuttaa 90-luvulta alkaen.
Ovatko kuntaliitokset oikea ratkaisu kuntien ongelmiin? Kyseessähän on nollasummapeli; jos liitoksella todella saataisiin aikaiseksi uusi ja vahvempi kunta, niin silloin naapurikunnat kärsisivät siitä. Jokaista muuttovoittoista kuntaa kohden täytyy olla ainakin yksi kunta, joka kärsii muuttotappiosta. Niinhän sen on pakko olla, kun Suomen väkiluku ei kasva. Ei kaikkiin kuntiin riitä uusia asukkaita. Kun yksi ihminen muuttaa uuteen kuntaan, niin aikaisemmasta kunnasta on yksi ihminen pois. Ei se sen kummempaa avaruustiedettä ole. Pahimmillaan käy niin, että valtion antamalla tuella kuntaliitoksia varten Suomi tyhjennetään joiltain alueilta autioksi.
(Viimeinen kappale kirjasta, jota lukiessa otsasuonet alkavat pullistua - Kalle Isokallion Urhola)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Miksi Suomen pitäisi olla kokonaan asutettu? Kuntaliitokset antavat mahdollisuuden karsia päällekkäistä byrokratiaa, ja tulee tällöin halvemmaksi.
Kuntaliitokset ovat melkein hyödyttömiä periferiassa, jos kunnan tehtävänä on oikeastaan vain järjestää terveyskeskus ja kyläkoulu. Byrokratia hoituu kunnanjohtajan ja parin sihteerin kanssa, ja kunta tekee budjetin lähinnä tupakkiaskin kanteen. Tällaisessa tilanteessa kuntaliitos vain lisää overheadia.
Sensijaan pääkaupunkiseudun ja ehkä jonkun Tampereen seudun ja voi olla että myös Turun ympäristön kohdalla tilanne on toinen. Siinä kunnan toiminnan ulkoisvaikutukset naapurikunnille ovat mittavat jo suhteessa väkilukuun. Esimerkiksi Espoossa asuu noin puolet siitä väestä mitä Helsingissä. Tämä mahdollistaa kermankuorinnan, siis kilpailun sillä, kuka tekee vähemmän.
En sano, että tämä on huono asia, mutta jos laki säätää, mitä kunnan pitää hoitaa, niin kilpailu ei ole terveellä pohjalla, jos kunnat kilpailevat sillä, kuka onnistuu sysäämään suhteessa enemmän näitä velvoitteita toisille. Tarkoitan tällä "terveellä pohjalla" sitä, että kilpailu ei tuota voittajille enemmän hyötyä kuin häviäjille tappiota.
Markkinataloudessa nimittäin kilpailun hyödyllisyys tulee tästä. Siksi esimerkiksi lääkeyrityksiltä kilpailijoiden tehtaiden polttaminen pitää ensin kieltää, että kilpailu voisi olla "terveellä pohjalla". Jos kunta maksaa bonuksen puliukoille, jotta nämä muuttaisivat naapurikuntaan, ei minusta voida puhua terveestä kilpailusta.
Karsia päällekkäistä byrokratiaa? Jos katsot Suomen kuntien byrokratian määrää ja yleensä kuntien (hallinto)kuluja, niin havaitset että kaikkein suurimmat kulut ovat Helsingissä ja Utsjoella. Helsingissä siksi, että byrokratia on niin monikerroksinen, Utsjoella siksi että kunta on niin harvaan asuttu ja asukasrakenteeltaan "kallis".
Kaikki kunnat näiden kahden kook- ja tiheysluokan välillä, jopa muutaman sadan asukkaan pikkukunnat rannikolla, toimivat pienemmällä byrokratialla ja kuluilla.
Suuruuden ekonomia on kunnissa byrokratian suuruuden ekonomiaa.
Kuntaliitokset kasvattavat veropohjaa, joten palvelut tulevat kenties halvemmiksi.
Kuntaliitokset kasvattavat veropohjaa lineaarisesti. Kulupohja kasvaa pikemminkin eksponentiaalisesti: mitä isompi kunta, sen suurempi byrokratia *suhteessa* (noin 20 000 -30 000 asukkaan jälkeen; noilla main menee tutkitusti kulujen optimitaso).
Palvelut eivät tule yhtään halvemmiksi veropohjaa kasvattamalla. Päinvastoin. Esimerkiksi Helsingissä palvelujen tuottaminen on kalliimpaa kuin missään muualla, ja ainoa syy siihen, että tämä on edes mahdollista, on se että Helsingin veropohja on niin suuri (valtion keskushallinnon työntekijöiden maksamat verotulot ja tuoma työllistäminen, kansalliset ja kansainväliset yritykset jotka pitävät pääkonttoriaan pääkaupunkiseudulla).
Byrokratia kasvaa nopeammin kuin veropohja. Aluksi kuitenkin veropohjan laajentuminen ja kuntapalveluiden (mitä ne sitten ovatkaan; kertoimet riippuvat siitä) skaalaedut kasvavat nopeammin kuin byrokratia, mutta lopulta byrokratian tehottomuudet ylittävät nämä.
Minusta on turhaa puhua siitä, että Kaarina tai Espoo harjoittaisivat mitään kermankuorintaa. Yksityisellä puolella hallitus vaihtaisi toimaria, mutta julkisella sektorilla yhtiökokouksen osallistujat (äänestäjät) eivät tajua, että jos valtiolla tai kunnalla ei ole rahaa, niin se tarkoittaa ettei sitä rahaa ole kansalaisillakaan. Mitään liikeyritystä ei voisi johtaa sillä tavalla, että koko henkilöstö äänestäisi yhtiökokouksessa, mitä tehdään. Näinhän tämä hoidetaan nykyisessä demokratiassa.
Kumis, olisitko valmis sitten heittämään demokratian roskiin?
Mitä ehdottaisit tilalle?
En oikein ymmärrä kun kommenteissa jo kummitteli verotukseen keksitty eräänlainen ikiliikkuja - veropohja muka kasvaa kuntaliitoksessa? Jos valtio maksaa muutaman vuoden jotain porkkanarahaa niin se on ainoa lisäys tulohin kuntaliitoksessa. Samat veronmaksajathan siellä on edelleen kuin niissa yhdistyvissä kunnissa oli alunperin. Eri asia jos kuntaliitokseen lisättäisiin joku erillinen kuntaliitosvero asukkaille.
Ja suuruuden ekonomian pitäminen apriorisena totuutena on mielestäni harhaa. Isoissa organisaatioissa tuppaa hallintobyrokratia kasvamaan entistä monikerroksisemmaksi ja se syö nopeasti mahdolliset liitoksen voitot.
GPI!!! Kiitos viestistä - osasit typistää asian huomattavasti minua paremmin. Juuri tuosta on kyse.
Tomi, en tietenkään ole laittamassa demokratiaa roskiin. Haluan julkiselle hallinnolle pienet yksinkertaiset yksiköt, kuten kunnat, jotka määräävät pääosin oman alueensa julkisesta taloudenpidosta ilman yksityiskohtaisia valtion määräämiä velvoitteita. Toiseksi haluan julkiselle puolelle ns. hyvän hallintotavan, eli virkamiehet pois luottamuselimistä.
Lähetä kommentti