Laitoin sivupalkkiin erään kommentin. Mitä pidätte tästä (Sammalkieli):
Kun kerran USA:n tukema Pinochet tapatti enemmän porukkaa kuin bin Laden, niin näkisin juuri USA:n pommittamisen oikeutettuna. En pitäisi moraalisesti hirveän vääränä edes USA:n "nukettamista". Pohjois-korealaisilla tovereilla tuskin on kapasiteettia.
Mitä luulette, voisiko noin kirjoittaa muslimeista tai arabeista?
Kun Stalin puhdisti 30-luvulla bolsevikkipuoluettaan vanhoista jäsenistä (so. tsaarin aikana liittyneitä), hän omilla allekirjoituksillaan määräsi ainakin 44.000 ihmistä kuolemaan ja lisäksi tietysti on vastuussa kymmenen miljoonan kansalaisen kuolemasta, jotka hän ohjasi alusta loppuun. Stalinin läheiset pyysivät kirjeissään armoa Stalinilta, ja kirjeet avaavat ahdistavan näkymän loppuunajetun ihmismielen sisään. Isännän, millä nimellä Stalinia lämpimästi kutsuttiin, suuressa draamassa erilaiset salaliitot ja niiden mestarilliset juonenkäänteet ja toistensa kanssa missään tekemisissä olevien ihmisten syyttäminen salaliitosta osoittaa käsittämätöntä paneutumista yksityiskohtiin.
Salaliiton valmistelusta syytetyt ihmiset uhrasivat puolisonsa, lapsensa, vanhempansa, sukulaisensa ja kenet tahansa yleensä päivässä tai kahdessa kidutuksen jälkeen. Toki oli muutamia, jotka pistivät vastaan loppuun asti, mutta pelko - ruumiillisen ja henkisen väkivallan kivusta - laittoi suurimman osan uhreista polvilleen jo ennen vangitsemista. Lukuisat venäläiset muistelmat kertovat, kuinka ihmiset kommuuniasunnoissaan vaan käänsivät katseensa pois, jos joku perhe oli yöllä menettänyt jäsenensä ovelta kuuluneeseen koputukseen. Kansa pelkäsi johtajaansa niin paljon, että se oppi rakastamaan johtajansa aiheuttamaa kipua. Ei niin, että kipu omalle kohdalle aiheutti suuria rakkauden väristyksiä vaan niin, että kivun koskettaessa naapuria saattoi kuka tahansa kokea olevansa etuoikeutettu ja onnellinen.
Mutta mielenkiintoinen kysymys on, että miksi ihmiset pelon edessä paljastivat kaiken? Miksi vain alle viisi prosenttia ihmisistä pistää vastaan? Miten yhteiskunta ei romahda, kun vapauden puolesta taistelevia on niin vähän? Miten demokratia ylipäätään voi toimia, jos politiikasta kiinnostuneiden määrä on niin pieni? Nykyinen punavihreä politiikka ohjelmineen (homoliitot, energiaverot, kulutuksen vastaisuus jne.) ajautui matalikolle vasta kun muutama kymmenen blogistia itsepintaisesti jatkoi arvosteluaan ja vähitellen sai kannatusta ja ymmärrystä isommalta massalta. Vielä pari vuotta sitten erilaiset rasistit, denialistit ja fobikot olivat tavanomaisia sanoja, joilla punavihreän opin arvostelijoita haukuttiin. Tilanne on mennyt parempaan suuntaan sikäli, että vastapuolen teoreetikot on saatu puhuttua pussiin, mutta huonompaan sikäli, että suoranaisia väkivallan tekoja (jotka kuuluvat vasemmistolaiseen ajattelutapaan sen sisäänrakennetun mekanismin, joka ei tunnusta "porvarillista oikeuskäsitystä", takia) tulee kiihtyvään tahtiin. Lisäksi, anonyymi bloggaus on edellen monelle kaltaiselleni pelkurille ainoa vaihtoehto.
Nikolai Buharin oli yksi Stalinin vainotuista. Stalin antoi Buharinin virua vuoden päivät sellissä, mutta kielsi tämän kidutuksen ja muutenkin käski huolehtia tämän ravinnosta ja erilaisista tavanomaista laajemmista oikeuksista. Buharin sekosi muutamassa viikossa ja hermopaine sai hänet mm. menettämään näkönsä lyhyiksi ajoiksi. Buharin hyväksyi vähitellen kohtalonsa, mutta mielenkiintoista on se perustelu, jota hän itselleen hoki antaessaan ilmi muita ja syyttäessään järjenvastaisista teoista itseään. Buharin nimittäin kirjoitti, että "hän ymmärtää, että hänen elämänsä on uhraus suuremman aatteen hyväksi". Buharin siis käytti Stalinin jumalkuvaa perusteluna sille, että hän itse ei kestänyt kohdata niitä todellisia perusteluita - siis pelkoa kivusta - joiden takia hän ryhtyi tuohon irvokkaaseen näytelmään. Monissa kirjeissä, jotka vastaavassa tilanteessa olevat ihmiset ovat kirjoittaneet, viitataan uhrin haluun polvistua pahoinpitelijänsä eteen sovinnon eleenä. Mahtaa sellainen symboliikka naurattaa niitä pakanallisen kultin johtajia, joilta armoa pyydetään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Ei anonyymi bloggaus ole pelkuruutta. Sinun iässäsi se on vielä varovaista viisautta. En jaksa tässä tarkemmin perustella käsitystäni.
Arvostan toki omalla nimellään esiintyviä mutta saattaa siihen sisältyä myös melkoista tyhmänrohkeaa riskinottoa.
Kyllä perheellisen pitää suojella itseään ja perhettään erilaisilta mahdollisilta painostustoimenopiteiltä.
Hellouta GPI! Kun katselee tätä menoa, että jokaista vaaditaan pyytämään anteeksi milloin mitäkin puheitaan ja miten tiukasti yhteiskunnallisesti oikeaoppista kielenkäyttöä vahditaan, olen tullut samaan lopputulokseen, että ei ole mitään syytä tuoda itseä, omaa persoonaa esiin, koska viesti ja sanoma ovat tärkeämpiä kuin minun henkilöllisyyteni.
Oman nimen käyttö tuo uskottavuutta silloin, kun vaatii valtaa ja erityisesti valtaa puuttua muiden ihmisten valintoihin, tottumuksiin ja raha-asioihin. Siinä tilanteessa on mahdotonta kuvitella, että minkään nimimerkin takaa käyttäisi valtaa. Mutta kansalaiskeskustelussa - siis ilman toimeenpanovaltaa - ei ole mitään syytä vaatia nimiä esiin.
Huvitti tämä Vihreiden Ville Niinistön viikottainen lentely Tukholmaan. Dsiisös - miksei rouva lennä Helsinkiin? Tai ui tai ihan miten vaan. Miksi Ville kulkee siihen suuntaan. Ehkä Stokis on vaan siistimpi...
Minulle on jäänyt hiukan toisenlainen kuva Stalinin kiduttamista henkilöistä. Olemattomien tekojen tunnustaminen, Stalinin liehittely, kommunismin ja Neuvostoliiton ylistäminen, yhteistyö näytösoikeudenkäynneissä jne. liittyi useimmiten siihen, että kidutetut suojelivat perhettään ja sukulaisiaan. Stalin määräsi sukulaiset ja perheenjäsenet murhattaviksi, jos kidutettu ei suostunut yhteistyöhön. Loikkaaminen pois Neuvostoliitosta aiheutti samanlaisen vaaran perheelle ja sukulaisille.
***
Sammalkielen "Usan nukettaminen" on todella huono kommentti. Kuinka suuri ja sokea on se sisäinen katkeruus, joka tuottaa tuollaisia kommentteja. Sammalkieli on vielä nuori ja harkitsematon, joten toivotaan, että vuodet parantavat miehen.
Tervehdys, Valakia!
Suoraan Stalinin henkilökohtaisesti ohjaamien "kuulusteluiden" osalta käsikirjoitus oli sellainen, että Stalin halusi "tunnustuksia" kulloiseenkin tarpeeseen. Kidutusta käytettiin nopeuttamaan kuulusteluita, sillä vain aniharva jätti tunnustamatta sen, mitä vaadittiin. Kieltäytyjistä pääosa oli muuten taiteilijoita!
Perhettään kukaan ei voinut Stalinilta suojata. Kannattaa muistaa, että 30-luvun lopussa Stalinin jälkeen korkeimpien neuvosto-venäläisten poliitikkojen (Kalinin, Molotov, Poskrjobysev) vaimot olivat vankilassa. Samoin OW Kuusisen, ja henki lähti myös Stalinin vaimon koko suvulta.
Stalin päin vastoin pääsääntöisesti tuhosi aina koko perheen, jotta jäljelle ei jäisi ketään, jolle jäisi motiivi henkilökohtaiseen kostoon. Loikkaajista tunnetuin oli tietysti Trotski, jonka Stalin tapatti. Mielenkiintoisin puolestaan oli Kenraali Orlov, joka ryösti Espanjan sisällissodassa 40 junavaunullista Espanjan keskuspankin kultaa Venäjälle. Kun Stalin käski Orlovin palata, tämä lähetti kirjeen, jossa ehdotti sovintoa, että hän pitää suunsa kiinni kultaryöstöstä, jos Stalin ei koske hänen sukuunsa. Stalin ei koskaan vastannut kirjeeseen, mutta Orlovin suku eli turvassa.
Sammalkieli on sikäli surkuhupaisa, että hän julistaa olevansa "isänmaallinen sosialisti", enkä nyt edes jaksa vääntää mitään kansallissosialismi vittuiluja.
Kiinnittäisin huomiota seuraaviin yksityiskohtiin.
Kumitonttu: "Perhettään kukaan ei voinut Stalinilta suojata. Kannattaa muistaa, että 30-luvun lopussa Stalinin jälkeen korkeimpien neuvosto-venäläisten poliitikkojen (Kalinin, Molotov, Poskrjobysev) vaimot olivat vankilassa."
- Niin, esim. vaimot ovat useimmiten vankilassa tai keskitysleireillä (yleensä ei ns. kuolemanleireillä) tietyn ajan ja pääsevät pois sen sijaan, että heidät murhattaisiin. Tässä on se pieni, mutta tärkeä ero. Stalin oli sairas vainoharhainen psykopaatti, mutta valtaan liittyvissä asioissa hän ei ollut omasta näkökulmastaan katsoen epälooginen. Jos Stalin olisi pääsääntöisesti murhauttanut esim. puhdistettujen valtaapitävien perheet ja sukulaiset, se olisi ollut liian voimakas insentiivi kaikille alkaa vastustamaan Stalinia sekä ennen puhdistettavaksi joutumista, että sen jälkeen. Perheiden ja sukulaisten rankaiseminen ei-kuolettavasti lähetti heille viestin, että pienikin vastustus tai valitus puhdistuksista voi koventaa rangaistuksen kuolemaksi. Stalinin täytyi tavallaan jättää ihmisten nähtäväksi tietty toimintamalli ja siten heidän mieliinsä seuraavanlainen ajatus "Jos pahin tapahtuu, ja minut puhdistetaan, minulla on kuitenkin vielä kohtuullinen mahdollisuus pelastaa perhe ja sukulaiset kuolemalta." Toisaalta Stalinin tietysti tapatti osan perheistä ja sukulaisista, jotta hän vaikuttaisi arvaamattomalta ja vaaralliselta, ja eliminoisi niitä, joista voisi aiheutua myöhemmin uhkaa.
Valtaapitävien vaimot olivat useimmiten ulkona politiikasta ja vallasta.
"Kidutusta käytettiin nopeuttamaan kuulusteluita, sillä vain aniharva jätti tunnustamatta sen, mitä vaadittiin."
- Kidutus oli siinäkin mielessä irvokas näytelmä, että siinä ei useimmiten oltu kiinnostuneita hyödyllisestä tiedosta, vaan siinä pyrittiin vain saamaan aineksia poliittiseen näytelmään, joko hölynpölytunnustuksia tai esilaadittujen kuvitteellisten rikoslistojen tunnustamista. Stalinilla oli erityisesti valtaapitävistä kaikki tarvitsemansa tiedot, koska hän vakoili heitä ympärivuorokautisesti. Valtaapitävien asunnot olivat täynnä seinien takaisia vakoiluhuoneita ja laitteita. Tilannetta kuvastaa se, että oli mahdollista kuulla seinien takaisia mm. vakoilijoiden vuoronvaihtojen aikaisia keskusteluja.
Puhdistusten tarkoituksena ei ollut rangaista rikoksista tai löytää oikeita rikoksia (sikäli kuin käsitteellä "rikollinen" on merkitystä niin sairaassa maassa kuin Neuvostoliitto), vaan eliminoida niitä, jotka olivat olleet jo kauempaan vallassa ja keränneet siten valtaa, verkostoja, ystäviä, lojaliteetteja, vastavuoroisia palvelusvelkoja, luottamuksellisuutta, hyödyllistä tietoa jne. Tällaiset ihmiset tulevat kyvykkäämmiksi ja omapäisemmiksi, ja saattavat muodostaa uhan Stalinin vallalle. Stalinin tarkoitus oli korvata heidät nuorilla, helposti manipuloitavilla, kokemattomilla, irrallisilla, tietämättömillä jne. "sätkynukeilla".
Neuvostoliitossa valtaapitävät tietysti ansaitsivat täysimääräisesti kaikki heitä kohdanneet rangaistukset, vaikka viralliset syytteet olivatkin tekaistuja. Esim. sadistisen teurastajan, Berijan, joka joutui ennen teloitustaan hallitsemattomaan paniikkiin, kuolema oli ilahduttava tapahtuma.
Huomenta Valkea! Ei Stalinin ollut tarpeen lähettää mitään viestejä perheenjäsenten kautta. Hrustsev kertoi jossain yhteydessä tavanneensa Stalinin Krimillä, ja Isäntä oli vain sanonut, että kaikki siinä tuolissa istuneet ovat jo kuolleet. Hrustsev muisteli olleensa varma siitä, ettei pääse elävänä pois.
Oma näkemykseni, miksei kukaan päästänyt Stalinia päiviltä, on se, että Stalin valitsi ympärilleen älyllisesti enintään keskinkertaisia ihmisiä, jotka nauttivat muitten kiduttamisesta, mutta pelkäsivät itse väkivaltaa. Jopa Molotov, joka oli varmasti älykkäimmästä päästä, oli kuulemma tyhmä kuin saapas. Koko touhu oli kuin nukketeatteria, jossa Isäntä toi uusia ja poisti vanhoja hahmoja niin halutessaan.
Vaikka mahdotonta tuollaista pimeyttä on millään analyysillä valottaa.
Nyt jäi vähän epäselväksi että miten tuo oma sitaattini liittyy tekstin aiheeseen. Enkä näe myöskään mitään erityisen surkuhupaisaa "omassa" "vasemmistolaisuudessani". Maahanmuuton suosimisella ei ole mitään tekemistä minkään oikean vasemmistolaisuuden kanssa. Kysymys on pikemminkin porvarillisesta yrityksestä hajottaa yhtenäistä kenttää. Maahanmuutosta elinvoimaa saava oikeistopopulismi (Soini, Halla-aho) suuntaa fasismin tavoin huomion "epäolennaisuuksiin", paitsi että siinä missä fasismi tarjosi aikanaan kai ihan hyvän "sopuratkaisun", oikeistopopulistinen politiikka olisi parhaimmillaankin vain täysin turhien ja jo alkujaankin vältettävissä haittojen neutralointia.
Näin ollen vasemmistolaisella on monia syitä vastustaa maahanmuuttoa:
a) Maahanmuuttajista koituu turhia kustannuksia.
b) Maahanmuuttajat tekevät rikoksia
etc.
Mutta tärkeimpänä kuitenkin:
x) Maahanmuutto johtaa oikeistopopulismiin.
Kysymys ei ole siitä että Halla-aho olisi jotenkin väärässä, vaan siitä että maahanmuuttoon keskittyminen ei mitenkään edistä sosialismin asiaa. Homojen oikeudetkin ovat ihan triviaaleja. Mitä energiaan tulee, sen pitäisi kai olla mahdollisimman halpaa.
Jos nyt lähdetään ihan huumorilinjalle, niin somalit ja erityisesti romanit voidaan myös nähdä marxilaisessa tulkintakehyksessä eräänlaisena taantumuksellisena luokkana.
Surkuhupaisuudella viittasin siihen, että te kansallismieliset vasemmistolaiset olette se ryhmä, jota ei-kansallismieliset vasemmistolaiset kutsuvat "äärioikeistoksi". Kun vastustat oikeistolaisuutta yleisesti ja maahanmuuttoa sillä perusteella, että se lisää "oikeistopopulismia", niin olen ymmälläni.
Jos oikeisto on yksilön ja talouden vapautta sekä valtion vähäistä roolia korostava oppi, niin vasemmistolaisuus on toki sille vastainen. Jos taas puhutaan jonkun asian merkityksestä sen ilmetessä "ääri"-muodossa, niin äärioikeistolaisuus on loogisesti tarkastellen sitä, että valtion merkitys on äärimmäisen vähäinen. Sinä taas viittaat poliittisesti korrektissa merkityksessä "äärioikeistoon", jolla viitataan valtion sallimaan järjestelmälliseen väkivaltaan etnisiä vähemmistöjä kohtaan.
Sitaattisi liittyy aiheeseen sikäli, että äärivasemmisto on aina soveltanut väkivaltaa järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan. Ja kuten todettua, syväkielessä äärivasemmistosta käytetään nimeä "äärioikeisto". Stalin oli uuden ajan näkyvin syväkieltä käyttänyt hahmo. Kun Stalin halusi päästä parhaasta ja ainoasta ystävästään, Leningradin puoluejohtaja Kirovista eroon, hän komensi salaista poliisia varmistamaan, että kukaan ei pääse salamurhaamaan Kirovia. Alle viikossa tuosta Stalinin nimenomaisesta käskystä Kirov ammuttiin työhuoneensa ovelle.
Miksi tuo tapahtui, on sitten toinen tarina.
Halla-aholaisuudelle ei toistaiseksi ole parempaakaan sanaa olemassa kuin oikeistopopulismi. Kansallismielisyys on sekin vähän väärä tai huono sana, kun voihan sitä olla kansallismielinen monella tapaa ja vaikka ihan ilman neekereitäkin. Itse olen kansallismielinen mutta en isänmaallinen (patriootti). Näidenkin sanojen välillä on pieni merkitysero.
Oikeistopopulismi on vasemmistolaisesta näkökulmasta "väärää tietoisuutta", koska siinä keskitytään pieneen ongelmaan (maahanmuuttajat) suuren ongelman (tulo- ja varallisuuserot) kustannuksella. Perussuomalaisia äänestää nykyään moni sellainen, joka äänestäisi muutoin vasemmistoa.
Maahanmuuton ongelmat ovat lähes aina niin suuria, että oikeistopopulismin lisääntyminen on joukkopsykologinen fakta. Kärjistetty metafora: jos talo on tulessa, homevaurioon ei kiinnitetä huomiota.
Kaikki ei-kansallismieliset vasemmistolaiset ovat erehtyneet omassa ajattelussaan. Tiedostan silti myös oman ajatteluni paradoksaalisuuden: itsekin vastustan maahanmuuttoa ja olen jo sen vuoksi oikeistopopulisti. Enkä edes usko että kehityksen suuntaa voisi muuttaa, maahanmuutto ei ole ratkaistavissa oleva "issue" jonka jälkeen voisi palata "oikean kysymyksen" (sosialismi/kommunitarismi vs. liberalismi) pariin.
Ainoa ratkaisu olisi nykyistä huomattavasti kansallismielisempi vasemmisto, mutta en jaksa uskoa sellaiseen. Toverit ovat kaikki ihan väärässä eikä kansaan voi luottaa. Eiväthän ne edes äänestä [tai sitten ne äänestävät perussuomalaisia].
Äärioikeisto -sanan käyttöä yritän mahdollisuuksien mukaan välttää, koska useiden toverien mielestä lukeudun siihen porukkaan itsekin.
MUTTA jos käytän sanaa äärioikeisto, viittaan sillä aina kaltaisiisi uusliberalisteihin tai libertaristeihin. (Tämä on siis ihanne, virheitäkin toki joskus sattuu.)
Vaikka Perussuomalaisia ei voi pitää oikeistopuolueena, niin Halla-ahon oma maailmankuva on eurooppalaisittain ehkä luettavissa oikeistoon. Näin ollen halla-aholaisia (mitä sillä nyt sitten tarkoitetaankaan) voi pitää oikeistolaisina.
Mutta sitten tuo populismi... Populismilla tarkoitetaan poliittisen vallan tavoittelua vetoamalla kansan enemmistön tunteisiin keinoilla, joilla jotain vähemmistöä sorretaan. Klassinen esimerkki ovat siis juutalaisiin kohdistuneet vainot sosialistimaissa 1900-luvulla. Halla-aho ei minun mielestäni ole kiihottanut mitään kansanryhmää vastaan. Hän on arvostellut sekä maahanmuuttoon liittyviä ongelmia yleisesti että islamiin erityisesti. Halla-ahoa ei tuomittu kiihotuksestakansanryhmää vastaan vaan jumalanpilkasta, mikä kyllä puhuu jonkin verran sen puolesta, että häntä ei voi pitää populistina.
Mutta siis, "äärioikeisto" on aatteellisesti kansallismielistä vasemmistoa, joten on syytä käyttää sitä nimitystä tässä blogissa siinä merkityksessä.
Mutta se on syvästi virheellistä kielenkäyttöä ja siitä olisi päästävä eroon.
Lähetä kommentti