Tutkimus: Äärioikeistolaisuus joutaa romukoppaan

Kirjoitin pari vuotta sitten (Vasemmiston tappion taustat 29.9.2010), että vasemmistopuolueiden kannatus on pysynyt noin 50%:n tasolla melkolailla vakaasti koko sotien jälkeisen ajan. Vasta vuonna 1991 Neuvostoliiton romahduksen seurauksena Neuvostomyönteisten kommunistien SKDL:n romahdus avasi oven Vihreällä liitolle. Ideologisesti puolue ei tunnusta vasemmisto/oikeisto-jaottelua ja väittää olevansa "edellä" (siis edistyksellinen eli progressiivinen). Klassisen fascismin käyttämää edistyksellisyyttä myös Barack Obama käyttää omassa vaalimainoksessaan (Barack Obama - fascismin kasvot 11.9.2012).

Vuoden 2011 eduskuntavaalien vaalikoneaineistosta Veikko Eranti teki hyvän bloggauksen, jossa hän osoitti Vihreiden olevan "demarien puisto-osasto". Itse asiassa Vihreät, Vasemmistoliitto ja SDP täydentävät hienosti toisiaan - jokaiselle vasurille on oma pikku lokeronsa, josta käsin voi naamioida toisten ihmisten ryöstelyn tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä verottamiseksi. Kuten kaksi vuotta sitten siis totesin, Vihreiden kyky vastustaa yleistä vasemmiston alamäkeä on katkolla, kun ympäristö- ja energiaverotuksella rahoitettu rajat avaava globaali kommunismi alkaa paljastua äänestäjäkunnalle. Vihreä ideologia on viimeisen 20 vuoden ajan vallannut tilaa kaikkien puolueiden aatemaailmassa, ja pitääkseen asemansa Vihreät ovat joutuneet tekemään koko ajan päättömämpiä kannanottoja pysyäkseen radikaalina vaihtoehtona. Nyt tie on kuljettu loppuun.

Helsingin Totuuden uuden vaalikoneen perusteella tehty kuvaaja oikeastaan vain vahvistaa Erannin aiemmin tekemän analyysin: Vihreät, Vasemmistoliitto ja demarit ovat yhtä suurta onnellista (tai vähemmän) perhettä. Vihreiden tappio valuu tietenkin Vasemmistoliitolle ja demareille, vaikkakin valtaosa siirtynee nukkuvien puolelle. Siinä missä Kokoomuksen kannattajat uskovat globaalien pääomamarkkinoiden turvaavan suomalaisten elintason, Persut tarjoavat vaihtoehtoa erityisesti kansallisvaltioiden nimeen vannovalle. Persujen viestiä tukee historiallinen näyttö kansallisvaltioiden antamasta hyödystä, kun taas globaalit pääomamarkkinat eivät saa edes Jyrki Kataiselta kehuja.

Tuhannen euron kysymys on, miten pääomamarkkinoita edes voisi kehua, koska markkinat ovat markkinat. Vähän sama kuin haukkuisi Kauppatoria siitä, ettei siellä myydä sydäntalvella mansikoita. Niin kauan kuin Kokoomuksessa on punavihreä Siilinjärven Pinokkio vallassa, puolue säilyy monen hyväpalkkaisen demarin vaihtoehtona. Demarien ay-siipihän on perinteisesti hyvin isänmaallista, mikä tuo tilausta Perussuomalaisille samalla kun Katainen ajaa kokoomuslaisia sinne. Vihreitä ja Perussuomalaisia yhdistää se, että muita puolueita lukuunottamatta vain näillä kahdella on esittää selkeä ideologinen viesti. Josta tosin Vihreät ovat aina lipsuneet päästäkseen valtaan, eli rikkoneet vaalilupauksensa "kantaakseen vastuuta".

Alla muutamia hajanaisia lainauksia Totuuden artikkelista, mikä rikkoo "edistyksellisten" perussuomalaisille antamia pilkkanimiä "äärioikeistosta" ja "oikeistopopulismista". Kirjoituksessa poliittinen kenttä jaetaan nelikenttään sen mukaan, miten henkilö suhtautuu yhtäältä markkinatalouteen ja toisaalta kulttuurirelativismiin, joka artikkelissa on jaettu huonosti "arvoliberaaliuteen" ja "konservatiivisuuteen".

Olen edelleen sitä mieltä, että oma nelikenttäni parin vuoden takaa on täsmällisempi (Vasen ei ole oikein 19.1.2011).

Hyvä asia tässä artikkelissa on siis se, että siinä oikein alleviivataan, kuinka "äärioikeistolaisuuden" käyttö on tyystin harhaanjohtavaa:

Ai että perussuomalaiset oikeistopuolue? Niin ei voi sanoa.

Perussuomalaiset on pikemminkin keskustavasemmistolainen konservatiivipuolue

Perussuomalaisten nousu on osa laajempaa eurooppalaista ilmiötä, jota tosin on paremman ilmaisun puutteessa kutsuttu oikeistopopulismiksi.

Taloudellisissa ja sosiaalisissa kysymyksissä koko eurooppalainen oikeistopopulistinen liike on hyvin lähellä perinteistä vasemmistoa.

Puolueiden välillä on eroja. On selvä vasemisto, selvä oikeisto, kovat konservatiivit.

Kun puhutaan Perussuomalaisista tai heidän eurooppalaisista sisarpuolueistaan, niin olisi syytä käyttää termiä "arvokonservatiivipuolue" eikä "äärioikeisto", koska oikeistolaisuuden kanssa niillä on aika vähän tekemistä. Vastaavasti Vihreitä voitaisiin kutsua "arvoliberaaleiksi" ja Vasemmistoliittoa "äärivasemmistoksi". Voisimme myös amerikkalaisittain kutsua oikeistoa konservatiiveiksi ja vasemmistoa liberaaleiksi, mutta sellainen kaksiulotteinen jako on tietenkin epätarkempi. Mutta saisimme joka tapauksessa vihdoin viimein laskettua ansaitsemaansa haudan lepoon Stalinin luoman oksymoronin sanahirviön "äärioikeisto".

IPCC pesee kasvojaan

Vuosien 2001 ja 2007 eli kahden edellisen poliitikoille suunnatun ilmastonmuutoksen yhteenvedon laatineen työryhmän puheenjohtaja Kevin E. Trenberth on avautunut australialaisen Sidney Morning Heraldin haastattelussa. Kahden edellisen työryhmän jäljiltä paljastui joukko erinäisiä pyrkimyksiä muokata yhteenvetoa poliittisesti tarkoituksenmukaisemmaksi eli suomeksi sanottuna ylläpitää mielikuvaa ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä ja siitä aiheutuvista erilaisista ympäristötuhoista kuten hirmumyrskyistä, tulvista, kuivuudesta, merenpinnan noususta, jäätiköiden ja ikiroudan sulamisesta, kansainvaelluksista ja tietenkin jääkarhujen pikaisesta sukupuutosta. Tutkijoiden toimia selvittänyt kollegio totesi julkisesti, että näyttöä tahallisiin väärinkäytöksiin ei löytynyt, mutta työryhmän toimintaa tulee avata läpinäkyvämmäksi.

Ikään kuin ennakkovaroituksena Trenberth toteaakin haastattelussaan, että ensi syyskuussa julkaistavassa viidennessä yhteenvedossa ei enää tulla kuulemaan tutkijoiden yksimielisyyttä ilmaston lämpenemisen katastrofaalisista seurauksista sen enempää kuin ihmisen syyllisyydestä lämpenemiseen. Edellisen raportin ylimielinen väite, että "ihminen on 90%:n todennäköisyydellä aiheuttanut lämpenemisen" lienee siis väistymässä uudesta vielä julkaisemattomasta raportista. Syyksi Trenberth ilmoittaa sen, että raportin julkaisuun osallistuva tutkijaryhmä on "liian suuri". Aiemmin mainostettu 2.500 tutkijan joukko on siis ollut pelkkää silmänlumetta, ja raportin on kirjoittanut hyvin pieni tutkijaryhmä erilaisten ilmastoaktivistien auttamana. Tässähän ei ole mitään uutta, mutta nyt ensi kertaa asia kerrotaan avoimesti julkisuuteen.

Hän vakuuttaa edelleen tieteellisen näytön olevan hänen puolellaan, mutta tutkijaryhmän suuren koon takia yksimielisyyttä ei saada runnottua enää yhtä helposti kasaan. Tämä on varsin outo väite, jos kerran tiede kiistattomasti paljastaa syyt ja seuraukset. Vai eikö ehkä paljastakaan? Tieteeseen kuuluu tietty jäykkyys tai tahmeus, koska tiede on luonteeltaan konservatiivista, joten tieteen haukkuminen "byrokraattiseksi" kuulostaa hyvin omituiselta. Sama kuin jääkiekossa videotuomarin työtä arvosteltaisiin pidettäisiin "turhana byrokratiana".

Nimettömänä pysyttelevä työryhmän jäsen paljastaa, että osa yhteenvetoon käytettävistä tutkimuksista on ensiluokkaista tiedettä, mutta että mukana on myös silkkaa toiveunta. Sen takia hän myöntää, että mitään uusia todisteita suuntaan tai toiseen ei uusi raportti tule sisältämään. Sinänsä se ei tietenkään voi olla mikään ihme, kun havaintoaineisto ei tähänkään asti ole vastannut niitä oletuksia, joilla tietokoneohjelmat ovat ennustuksiaan tehneet.

Tietokoneohjelmahan ei ennusta mitään - se vain kertoo, mitä sen halutaan kertovan. Eli jos olemme sopineet, että kaksi plus kaksi on neljä, ohjelmoimme laskimen (jollainen tietokonekin pohjimmiltaan vain on) näytölle luvun neljä, kun painamme näppäimistöltä "2+2=". Aivgan vastaavalla tavalla tietokone kertoo meille hirvittäviä myrskyjä, jos tutkijat ovat ensin ohjelmoineet sen näyttämään hirmumyrskyjä, kun hiilidioksidin määrä nousee. Emme voi tietää, miten hiilidioksidin nousu vaikuttaa lämpötiloihin, joten kyse on ennustamisesta, jossa IPCC:n laskimet kilpailevat ansiokkaasti tarot-korttien, voodoo-nuken, homeopaattisten pulvereiden ja manaamiseen tarvittavien apuvälineiden kanssa. Kuten jokainen maalaisjärkeään käyttävä ymmärtää, ennustaminen ei ole tiedettä.

Kataisen persoona

Jyrki Katainen oli lopultakin suhteellisen harmiton henkilö. Hänellä oli eräänlaista näppäryyttä varsinkin taloudellisissa asioissa, mutta häneltä puuttui sekä kykyjä että siveellistä ryhtiä poliittiseen johtajantehtävään. Ambitiota hänellä kyllä oli, mutta sekin suli yhä vähäisemmäksi sitä mukaa kuin osoittautui, kuinka vaativien tehtävien eteen hallitus tuli asetetuksi.

Kataisen persoonallisuuden mitättömyys ilmeni erittäin räikeällä tavalla sitä seuranneessa oikeudenkäynissä, jossa hän koetti kaikin tavoin vapautua vastuusta väittämällä, että asiat oli ratkaistu ilman hänen myötävaikutustaan. Tosiasia kuitenkin oli, niinkuin edellä olen sanonut, että hän oli ulkoasiainvaliokunnassa ainoa, joka määrätietoisesti ajoi ns. europolitiikan jatkamista kaikissa olosuhteissa. En syytä häntä tästä mielipiteestä, sillä tosiasiallisestihan ei pääministerikaudella vielä ollut eurosta irtautumisen mahdollisuuksia. Mutta jos hän olisi ollut mies, hän ei olisi pyrkinyt vetäytymään toisten selän taakse, kun hän kumminkin oli kaikkein selvimmin edustanut sitä politiikkaa, johon osallistumisensa hän syytteeseen joutuneena pyrki kieltämään.

Hänen oikeudenkäynnissä esittämänsä väite, että hän piti ulkopolitiikkaa vieraana alana ja oli tullut hallitukseen talousmiehenä, ei myöskään pidä paikkaansa. Hän ei tullut hallitukseen talousmiehenä, vaan Kokoomuksen johtomiehenä. Hänen taloudellista asiantuntemustaan ei hallituksessa lainkaan kaivattu. Ulkopolitiikkaa, mikäli kysymys oli euron jatkamisesta tai päättämisestä, hän ei myöskään hallituksessa ollessaan pitänyt itselleen vieraana alana, vaan oli valmis kiihkeästi ja päättävästi lausumaan kantansa sitä koskevissa seikoissa.

Edwin Linkomies: Vaikea aika, Otava, Helsinki 1970, s. 190

Lukuohjeet:
Jyrki Katainen = Tyko Reinikka
euro = sota
Kokoomus=Maalaisliitto

Stalisimi ja Vihreät

Arvostettu kommentoija Anonyymi antoi hyvän vinkin trotskilaisuudesta Suomessa. Se jakaantuu Suomessa sekä Marxilaiseen työväenliittoon, jonka jäseniä pidätettiin 2001 Göteborgin EU-vastaisissa mellakoissa, että Sosialistiliittoon, jota johtaa Juhani Lohikoski. Sama mies on johtanut Suomen Attacia, johon kuuluu 60 Vihreiden, Vasemmistoliiton ja SDP:n kansanedustajaa, ml. Erkki Tuomioja ja vaikutusvaltaisimman Vihreiden osaston eli Helsingin Vihreiden puheenjohtajana toiminut Outi Alanko-Kahiluoma.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki sai Sosialistiliiton tuen 2007 eduskuntavaaleissa. Vasemmistoliitto jatkaa SKDL:n toimintaa, joka sisälsi myös Puna-akat/Rödkärringarna -nimisen feministiliikkeen, joka puolestaan sulautui Ruotsista vaikutteita saaneeseen Marxist-Feministerna -järjestöön. Sen aktiivina toimi Tommy Tabermanin puoliso Margherita (Lolo) Zilliacus.

Ruotsinkielisten feministijärjestöjen katto-organisaationa toimineen Feministit-Feministerna aktiivina toimi Sunniva Drake, jonka poika Markus Drake on Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden ja Euroopan Vihreiden nuorten entinen puheenjohtaja. Ensinmainittuun kuuluvat melkein kaikki suomalaiset vihreän aatteen aktiivit ml. Paloma Hannonen (joka näki rasistin ratikassa lätkän MM-kisojen aikaan) ja Mari Puoskari, joka toimii Kirkko ja Kaupunki -lehden kolumnistina ja jonka päätoimittajana on homojen ja naispappien puolestapuhujana tunnetuksi tullut Seppo Simola. Myös jyrkän linjan kommunistien eli taistolaisten kansanedustajana ja maanpetoksesta epäiltynä tunnetun Jaakko Laakson poika Tapio Laakso on myös Vihreiden nuorten entinen puheenjohtaja.

Markus Draken puoliso on saksalaisen vihreän liikkeen aktiivi ja europarlamentaarikko Franziska Keller, joka edistää muslimien ja erityisesti turkkilaisten maahanmuuttoa EU:n alueelle. Kansainvälisiä "rauhan"järjestöjä edustavat Suomessa Sadankomitea ja Suomen Rauhanpuolustajat. Järjestöt vastustavat isänmaallisuutta ja rasismia kannattaen monikulttuurisuutta ja olivat tiiviissä kytköksissä SKDL:n kautta Neuvostoliiton edunvalvontaan. Rauhanpuolustajat tuki Tsekkoslovakian miehitystä ja kehitysmaiden sissiliikkeita, ja niinkin myöhään kuin vuonna 2007 se antoi tukensa monissa maissa Yhdysvaltoja vastaan sotineen Che Guevaran muistotilaisuudelle. Sadankomitean aktiivina toimi Erkki Tuomioja, jonka isoäiti Hella Wuolijoki oli sodan aikana vankilassa maanpetoksesta. Hellan aviomies Sulo Wuolijoki oli puolestaan Edward Gyllingin ja Otto Wille Kuusisen luokalla koulussa. Kun Stalin tapatti Gyllingin Talvisodan alla, Kuusinen ei laittanut tikkua ristiin puhuakseen hänen puolestaan Stalinille. Miksi olisikaan, koska antoihan hän Stalinin viedä vaimonsa Ainon gulagille. Tyttärensä Hertta Kuusinen taas avioitui ensin Neuvostoliitossa mainetta saaneen terroristikouluttaja Tuure Lehenin kanssa ja myöhemmin sisäministeriksi nousseen Yrjö Leinon kanssa ennen suhdettaan natsimyönteiseen Olavi Paavolaiseen.

Aneita syntisille

Eräs blogini kantavista teemoista on ollut osoittaa, että ns. vihreä aate sinänsä ja siihen kytkeytyneet erilaiset "ympäristöasiat" edustavat pakanallista uususkonnollisuutta, josta sosialismi yleensä ja kansallissosialismi erityisesti ammensivat voimansa. Uskonnon olen määritellyt Ilkka Pyysiäisen kirjassaan Jumalten keinu esittämällä tavalla. Se otetaan vakavasti, sitä käytetään elämänhallintaan, sen jakaa tietty ihmisryhmä ja uskoa osoitetaan muille yhteisön jäsenille erilaisilla tunnepitoisilla rituaaleilla. Vihreä liike on panteistinen oppi, jossa maapallo on jumaluutta ilmentävä elollinen organismi. Ideologialle on täysin vastakkainen kristinuskon opetus, joka kehottaa valjastamaan maapallon luonnonvarat käyttöönsä.

Kirjoituksessaan "Halpoja mutta tehokkaita ilmastoaneita" (10.10.2012) Vihreän liikkeen Osmo Soininvaara toteaakin aivan avoimesti:

Moni kansalaisjärjestö tarjoaa hyvää omaatuntoa ilmastosyntiä tehneille, erityisesti lentokoneella matkustaneille. Jos haluaa ostaa aneita halvalla mutta tehokkaasti, ostaa markkinoilta pois päästöoikeuksia.

Toinen pelottava lause kirjoituksessa on kommentti, jonka mukaan vähäpäästöisiä autoja

tuetaan verotuksen keinoin noin 750€/tonni

jolla Soininvaara viittaa siihen, että vähäpäästöisemmän auton verotus on alempi paljastaen hyvin big government-ajattelunsa ytimen, jonka mukaan kaikki raha on valtion rahaa, joka on vain tilapäisesti työntekijällä lainassa.

Antiikin kreikkalaiset omaksuivat itäisemmiltä kansoilta uskomuksen vuorten huipuilla asuviin jumaliin. Rooman ajalla juutalainen monoteismi ja muinainen helleeninen uskomus yhdistyivät yhteen kristinuskon taivaassa asuvaan Jumalaan. Tämä Jumala edusti aikaa ennen teknologista murrosta, jolloin ihmistä ja ihmisyyttä arvioitiin ensisijaisesti psykologian keinoin ja tunteiden valossa. Tieteen tarjoama "edistyksellinen" maailmankuva syntyi teollistumisen yhteydessä marxilaisuutena. Kommunismin romahdettua edityksellisyyden korvasi "kestävä kehitys" ja siihen liittyvät synkretistiset käsitykset synnistä ja äiti-Gaiasta. Ympyrä on eräällä tavalla sulkeutunut.

Toisin kuin muut uskonnot, joissa on selvästi mystiikkaan vivahtavia ominaisuuksia tai ainakin ihmisen toiminta kyetään näkemään monitahoisena hyvän ja pahan taisteluna tai jopa tunteiden vietävissä olevana, edistyksellisyys - tai tiedeuskonto - korostaa inhimillistä toimintaa voitavan ohjailla tieteen antamiin päämääriin. Tiedettä tulkitsemaan tarvitaan pientä lahjakasta joukkoa, joka ohjaa yhteiskuntaa kohti parempaa tulevaisuutta, jossa koko ihmiskunta muodostaa yhden yhteisen elävän organismin. Erikseen heikot yksilöt muodostavat yhdessä voimakkaan kimpun, fascion, joka vie vapauden mutta vastapalvelukseksi ei koskaan jätä yksin vaan antaa lupauksen ikuisesta turvasta.

Kreikkalaisten kapinoidessa Euroopan Unionia ja sen kruunaamatonta kuningatarta Saksan pääministeriä Angela Merkeliä vastaan on hyvä miettiä edellä mainittua historiallista kehityskaarta. Pitkän matkan helleenien jumalista länsi-eurooppalaiseen panteismiin kulkenut antiikin filosofia on ehkä oikeutettua nähdä nyky-Kreikassa uhkana. Heistähän tämä lähti, heidänhän tämä pitäisi tunnistaa jos jonkun. Onko EU todella sen arvoinen, että tuhannet poliisit suojaavat päämiehen kulkua syrjäisessä protektoraatissa?

Paavo Arhinmäki ja islamilainen jihad

Nelosen Hyvät ja huonot uutiset sai vasemmiston arvovaltaisimman vieraan heti Osmo Soininvaaran jälkeen eilisessä lähetyksessään. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki toi arvokkaan olemuksensa ohjelmaan politisoiden sen ottamalla kantaa ajankohtaisen taideinstallaation puolesta. Vinkki: katsokaa miehen T-paidassa olevaa logoa. Eikö näytäkin tutulta?

Logon on suunnitellut taiteilija Jani Leinonen, josta kirjoitin viimeksi vain pari viikkoa sitten (Islamilainen lähetyssaarnaaja 23.9.2012) ja vain pari viikkoa sitä ennen (Vihreät ja suomalaisuus 6.9.2012). Taiteilija Leinonen varasti pari vuotta sitten Suomen McDonald'sin pääkonttorista Helsingissä Ronald McDonald-patsaan ja teloitti sen islamilaiseen pyhän sodan eli jihadin tyyliin. Nukke oli huputettuna, taustalla islamistisena tunnuksena Saudi-Arabian lippua muistuttava lakana muka-arabiankielisellä tekstillä. Miekan allahan siis lukee tyylitellysti ylösalaisin Mäkkärin slogan "I'm loving it".

Pidän parhaana mahdollisena lähtökohtana sitä, että normaalioloissa kaikilla ihmisillä - myös korkeissa asemissa olevilla poliitikoilla - on oikeus ja jopa velvollisuus laajaan sananvapauteen. Arvostan sitä, että poliitikot kertovat avoimesti omasta maailmankuvastaan ja arvomaailmastaan. En siis paheksu Arhinmäen julkista esintymistä terrorismia ihailevalla paidallaan, vaikka pidän itse moista arvomaailmaa erittäin vaarallisena ja moraalisesti aivan ala-arvoisena.

Kyse ei ole siis siitä, että saako Arhinmäki esiintyä kyseisessä paidassa, joka selvästi ottaa kantaa islamilaisen väkivaltaisen terrorin oikeutuksen puolesta (onhan hän esittänyt antisemitistisiä näkemyksiään julkisuudessa). Kyseessä on vähän samanlainen muka-huumori kuin Che Guevaran tai edesmenneen Neuvostoliiton CCCP-paitoihin pukeutuneiden rastatukkien tapauksessa. Kuten toisaalta hyvin tiedämme, Hitlerin tai hakaristin julkinen esittäminen johtaa vakavampiin seurauksiin kuin pilvipöllyssä saatuihin aivovaurioihin.

Oleellisinta Arhinmäen esiintymisessä on anarkismin tukeminen. Toki hän haluaa osoittaa kannattajilleen olevansa ns. kova jätkä, joka vähät välittää siitä, mitä muut ajattelevat (mikä on mielestäni ihan oikein). Mutta tapa jolla hän sen tekee on vaarallinen. Hän vihjaa poliittisille vastustajilleen, että hän on valmis väkivaltaankin puolustaakseen omia aatteitaan. Vihjaus tehdään niin hienovaraisesti, että siitä huomauttaminen voidaan ohittaa "ylireagointina" tai "en tajunnut että joku voisi ymmärtää asian niin" -lausahduksilla. Todellisuudessa moottoripyöräjengien liivit tai vaikkapa skinien pilottitakit ja maiharit ovat vastaavanlaisia epäsuoria uhkauksia väkivallalla.

Arhinmäen merkittävin virhe tässä oli kuitenkin osoittaa epäsuoraa tukea islamilaiselle jihadille, jota logo myötäilee. Antikapitalistinen ja -amerikkalainen kulutusvastaisuus yhdistettynä patologiseen uskontovihaan on toki helppo - sanoisin ehkä jopa populistinen - tapa kerätä ääniä. Arhinmäen kannattajien arvomaailmasta kertoo hyvin paljon se, että kukaan heistä ei uskalla arvostella johtajaansa, Il Duceaan ja Isä Aurinkoistaan.

Tundra Tabloids

Lisäys 15.10.2012
Paavo Arhinmäki esiintyi televisiossa anarkistitaiteilijan paidassa

Moraalinen olemassaolon oikeus

Vihreiden suosio laskussa - syyttäkö?

Miksi meitä laiskoja laulattaa
Helppo raha ja elämä naurattaa
Meillä oikeus on olla huoleton
Työpaikkamme Akun tehdas on

English Defence League EDL on kyselytutkimuksen mukaan jo mahdollisesti Englannin suurin puolue 6,9 miljoonalla kannattajallaan. Tasapuolisempi mediakohtelu ja äänestäjien pelottelu voisivat saada osan perinteisten puolueiden äänestäjistä ilmaisemaan avoimemmin todellisen mielipiteensä.

Vihreiden uuden sukupolven - siis Soininvaaraa nuoremman - "Leon tehtaan" tuleva voimahahmo Leo Stranius on laajalti verkostoitunut ja oppi-isänsä tavoin käy kannattajiensa kanssa avointa keskustelua kaduilla ja netissä. Stranius ihmettelee blogissaan, miksi Vihreiden kannatus ei nouse tai ehkä pikemminkin, miksi Vihreitä on alettu inhoamaan.

Vihreän liiton inhoaminen on eri asia kuin vihreän ideologian inhoaminen samalla tavalla kuin Perussuomalaisen puolueen inhoaminen tai sen edustaman aatemaailman inhoaminen. Turun Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Mirka Muukkonen kiteyttää tämän hyvin blogissaan:

"Olen punavihreä kaupunginvaltuutettu Turusta. Toimin Turun Vasemmistoliiton puheenjohtajana vuosina 2008-2012."

Vihreää ideologiaa on kopioitu niin kiivaasti vanhoissa valtapuolueissa, että niiden yhteenlaskettu kannatus on historiallisen matala. Ei Vihreiden kannatus siis yksin ole laskenut vaan se on vetänyt mukaansa koko vanhan järjestelmän.

Toisin kuin Stranius kuvittelee "ympäristöasioiden laaja kannatus" ei näy minkään puolueen kannatuksen lisääntymisenä, koska liike on hylännyt täysin juurensa. Ei kukaan edes muistaisi sitä, mutta internet on armoton paljastaen alkuaikojen ideologiset ajatukset (Pentti Linkola). Liikkeen yhteys nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen ei suinkaan ole kaavamaisen suora, mutta jotain kuvaavat Elinkeinoelämän keskusliiton luettelemat viisi Suomen talouden kovinta uhkatekijää tällä hetkellä. Listalla komeilee pelkästään ns. vihreän ideologian mukaisia päätöksiä: rikkidirektiivi, rahoitusmarkkinavero, päästökauppa, kaivosvero ja energiatehokkuusdirektiivi.

Listalle voisi tietenkin lisätä, että suhteellisesti tarkasteltuna Suomi on viimeiset 12 vuotta ottanut eniten Euroopassa maahanmuuttajia. Vaikka kaikki eivät olekaan turvapaikanhakijoita, myös sinänsä laillista yritystoimintaa pyörittävissä venäläisissä on huomattavan vahvasti ylikorostunut omat korruptioon liittyvät rikollisuuden alalajinsa.

Näin jatkaen lista olisi loputon, eikä silti täydellinen, koska han-suomalaisetkin syyllistyvät vakaviin rikoksiin. Keskeisempi syy kuin ulkomaalaisten rikollisuus on kansallisvaltioiden suoranainen halveksunta, joka vain ilmenee erilaisissa kukkahattutätien koordinoimissa puunhalausprojekteissa. Varsin osuvan vertauksen saa Talvisodan alla Suomessa vallinneesta mielipiteestä, jonka Helsingin yliopiston Rooman kirjallisuuden professori ja pääministeri Edwin Linkomies on paperille sulkinut:

Kokoomuspuolueen johto piti Suomen oikeuksien puolustamista ase kädessä välttämättömyytenä. Koko eduskunnan käsityksen mukaan Suomi, jos se Stalinin vaatimuksiin olisi vapaaehtoisesti suostunut, olisi menettänyt moraalisen oikeuden olemassaoloonsa vapaana ja itsenäisenä valtiona. Sellaisesta sodasta, vaikka se päättyikin tappioon, saimme moraalista voimaa, joka tuleville sukupolville voi muodostua ratkaisevaksi. Olen aina pitänyt moraalisia voimavaroja aineellisia tärkeämpinä, ja vapaaehtoiset myönnytykset olisivat merkinneet parantumatonta iskua kansamme moraaliselle voimalle.

Pekka Siitoin ja Johan Bäckman

Venäläistoimittaja: Lapsikiistaa koskevat tiedot ovat tulleet Johan Bäckmanin kautta

Johan Bäckman: Äänestä Espoossa dosentti Bäckmania numerolla 582

Suomen työväenpuolueen yhteistyökumppanit: Kommunistien Liitto ry, Suomen Kommunistinen Puolue SKP, Kommunistinen Työväenpuolue KTP, Kommunistinen Nuoristoliitto, Sosialistiliitto, Kominform

Suomen Työväenpuolueen säännöt: Puolue pyrkii rakentamaan Suomesta ekologisen oikeusvaltion. STP pitää toimintansa ylimpinä arvoina yhteiskunnan ja koko ekosysteemin välistä harmoniaa.

Suomen Työväenpuolueen organisaatio: Puolueen perustajat ovat useissa yhteyksissä verranneet STP:tä alkuaikojen Suomen kansan demokraattiseen liittoon (SKDL), josta perustettaessa (1944) kaavailtiin laajaa demokraattisten voimien rintamaa.

Wikipedia: Argumenty i fakty-lehden henkilökuvan mukaan Bäckmanin perheeseen kuuluu "kolme valkohipiäistä suomalaista lasta"

Jeja-Pekka Roos: Perussuomalaiset karmean näköisiä

Wikipedia: Roos on toiminut Darwin-seuran puheenjohtajana.

Siinä silmienne edessä on oikein oppikirjasta repäistyt sosialistit, joiden tavoitteena on alistaa muut kansat. Heidän maailmankuvansa perustuu rotuoppeihin ja sosiaalidarwinismiin. He kaipaavat esikristilliseen aikaan, jossa yli-inhimilliset pakanat elivät sopusoinnussa "ekosysteemin kanssa" ilman malthusilaisia tarpeita hankkia "valkoiselle hipiälle" elintilaa - "lebensraumia".

Nämä ihmiset, nämä ideologiat kamppailevat samoista äänestäjistä. Ne eivät kamppaile yksilönvapauden kannattajista tai markkinatalouden kannattajista. Näennäisestä vastakkainasettelusta huolimatta ne versovat samoista juurista. Ei kilpaurheilussakaan ensimmäinen ja viimeinen ole vihamiehiä keskenään vaan paalupaikasta tosissaan kamppailevat.

Mikä heitä yhdistää? Molemmat haluavat myydä Suomen Moskovalle.

Muslimien kurjuus on itse aiheutettua

Piti keksiä M:llä alkava sana otsikkoon, koska tämä on tuhannes kirjoitukseni. Kukaan ei pidä Etelä-Koreaa syyllisenä pohjoiskorealaisten ahdinkoon tai kukaan ei syytä suomalaisia Karjalan köyhyydestä. Yhdysvaltoja ei syytetä Meksikon sisäisestä turvallisuuden puutteesta, mutta länsimaiden vasemmisto antaa jakamattoman tukensa, kun syytetään Israelia palestiinalaisten ahdingosta.

Saudi-Arabiassa ilmestyvä englanninkielinen Arab News heijastelee kuningashuoneen vähitellen muuttuvia mietteitä arabimaailmassa viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana tapahtuneesta islamilaisen teokratian otteen kiristymisestä. Ovathan saudit itsekin perustaneet valtansa papiston antamaan hyväksyntään tehdyistä Koraanin tulkinnoista, mutta toisin kuin muualla islamilaisessa maailmassa Iranin vallankumouksen jälkeen, papisto on hyväksynyt yhteistyön arkkivihollisensa Yhdysvaltain kanssa. Viime viikolla Abdulateef al-Mulhim kirjoitti kolumnin, jossa hän kovin sanoin arvosteli arabimaiden Israel-vastaista politiikkaa ns. Yom Kippurin sodan jälkeen.

39 vuotta sitten, lokakuun 6. vuonna 1973, alkoi kolmas ja viimeisin sota arabien ja Israelin välillä. Se kesti 20 päivää. Muut sodat käytiin 1948 ja 1967. Vuoden 1967 sota kesti kuusi päivää. Muitakin yhteenottoja on vuosien varrella ollut. Osa on ollut pieniä rajakahakoita, osasta on kehittynyt täysimittaisia taisteluita, mutta muita varsinaisesti sodiksi luettavia yhteenottoja ei ole ollut.

Israelin ja arabimaailman välinen jännite on harvinaisen monisyinen. Yhä useampi arabikansalainen on alkanut kyseenalaistaa menneisyyden ja nykyisyyden syitä ja seurauksia. Ensimmäinen kysymys kuuluu, mikä on ollut näiden sotien todellinen hinta arabeille. Ja toinen kysymys, joka on paljon vaikeampi kansallismieliselle arabille esitettäväksi kuuluu: Mitkä ovat olleet todelliset kustannukset siitä, että Israelin itsenäisyyttä ei 1948 tunnustettu ja miksi arabimaat ovat laiminlyöneet kansalaistensa koulutuksen, terveydenhuollon ja infrastruktuurin kuntoon laittamisen sotimisen sijaan? Ja kaikille arabeille se kaikkein vaikein kysymys kuuluu: Onko Israel todellinen vihollinen arabeille?

Päätin kirjoittaa tämän kolumnin nähtyäni valokuvia nääntyvästä jemeniläis-lapsesta, poltetusta Aleppon keskiaikaisesta souqista, alikehittyneestä Siinaista, irakilaisista autopommeista ja tuhotuista libyalais-taloista. Kuvat näytettiin Al-Arabiya tv-kanavalla, joka on Lähi-idän alueen suosituin ja arvostetuin media.

Kaikkia mainittuja kohteita yhdisti se tosiasia, että tuhon olivat aiheuttaneet arabit itse ilman ulkopuolista vihollista. Näännyttämisen, murhat ja hävityksen ovat suorittaneet ne samat kädet, joiden olisi pitänyt rakentaa näitä yhteiskuntia ja suojella niiden kansalaisia. On oikeutettua kysyä, kuka tai mikä on arabimaailman todellinen vihollinen.

Arabimaailma on käyttänyt satoja miljardeja ja uhrannut kymmeniä tuhansia henkiä tuhotakseen Israelin, jonka olemassa oloa se ei edes tunnusta. Arabimaailmalla on paljon vihollisia, joista vähäisin on kuitenkin Israel. Todellisia vihollisia ovat korruptio, koulutuksen, terveydenhuollon ja vapauden puute, ihmisarvoisen elämän halveksunta sekä Israelista luomansa uhkakuvan avulla kansojaan alistavat diktaattorit. Heidän hirmuhallintonsa on arabeille paljon vaarallisempaa kuin sodat Israelia vastaan.

Olemme halunneet kiinnittää maailman huomiota siihen, että israelilaiset kohtelevat huonosti palestiinalaisia. Olemme nähneet, kun Israel iskee asevoimin naapurimaihinsa. Todellisuudessa nämä iskut ovat aivan eri tasolla kuin arabimaiden oman hallinnon kansalaisiinsa kohdistamat iskut. Syyriassa hallinnon julmuus ylittää mielikuvituksen rajat. Irakilaiset tuhoavat itse omaa maataan. Tunisian hallitsija kavalsi 13 miljardia. Vaikka Jemen on yksi maailman viljavimmista alueista, sen kansalaisia nääntyy nälkään. Miksi irakilaisia pakenee maastaan, joka saa vuosittain 110 miljardia dollaria öljyn viennistä? Miten libanonilaiset eivät kykene hallitsemaan yhtä maailman pienimmistä maa-alueista? Ja ennen kaikkea, mikä sai arabimaat uppoamaan?

14.5.1948 Israel julistautui itsenäiseksi. Seuraavana päivänä arabimaat julistivat Israelille sodan estääkseen Palestiinan jakautumisen. Sota loppui 10.3.1949 kestäen yhdeksän kuukautta, kolme viikkoa ja kaksi päivää. Arabit kutsuvat sotaa nimellä Nakbah - katastrofi. Arabit hävisivät ja tuhannet palestiinalaiset menettivät kotinsa paetessaan taisteluita.

Vuonna 1967 arabit aloittivat uuden sodan Egyptin toisen presidentin Gamal Abdul Nasserin johdolla ja hävisivät lisää maata ja luoden uusia pakolaisia, jotka ovat täysin riippuvaisia uusien isäntiensä armosta. Tämän sodan nimi on Naksah - järkytys. Arabit eivät koskaan tunnustaneet häviötään ja palestiinalaisista tuli pelkkiä pelinappuloita. Nyt yhä jatkuvan arabikevään myötä arabimaailma ei osoita mitään myötätuntoa palestiinalaisille, koska monet arabit pakenevat itsekin omaa hallintoaan. Syyrialaiset pakenevat maastaan ilman yhtäkään Israelin pudottamaa pommia. Syyrian ilmavoimat pudottavat pommeja heidän niskaansa. Irakista pakenee kansan lahjakkain osa. Jemenin sisäisen tuhon aiheuttavat jemeniläiset ihan itse. Egyptissä Siinain asukkaat on jätetty oman onnensa nojaan.

Nyt kun monet arabimaat ovat sekaisin, on hyvä kysyä, mitä tapahtui Israelille. Siellä on maailman edistyksellisimmät tutkimuslaitokset, huippuyliopistoja ja korkealaatuinen infrastruktuuri. Suurin osa arabeista ei tiedä, että Israelissa asuvien palestiinalaisten odotettavissa oleva elinikä on korkeampi ja lisäksi he nauttivat paljon laajemmista yksilönvapauksista kuin arabit monissa muissa maissa. Jopa Israelin miehittämällä Länsirannalla ja Gazassa on palestiinalaisilla enemmän oikeuksia kuin monissa arabimaissa. Yksi Israelin entisen pääministerin vankilaan tuominneista tuomareista on Israelin palestiinalainen.

Arabikevät paljasti koko maailmalle, että palestiinalaisten asema Israelissa on paljon parempi kuin muslimien asema arabimaissa, jotka jatkoivat sotimista vapauttaakseen heidät Israelin ikeestä. On vihdoin aika päättää vihollisuudet ja sotiminen ja keskittyä paremman tulevaisuuden rakentamiseen uusille arabisukupolville.

Musta Mannerhein - kerran vielä

Tuli katseltua lauantaina sekä itse elokuva Suomen Marsalkka että sen perään kuusiosainen dokumentti elokuvan tekemisestä. Itse elokuvan tasoa kuvannee parhaiten luokaton, farssi tai Muppet-show,kuten pääosan esittäjä Telley Otieno itse totesi Iltalehdelle. Elokuvaa mielenkiintoisempi oli mainittu dokumentti, joka paljasti yllättävän avoimesti koko prosessin kulun.

Ensin haastatellaan Elina Grundströmiä, joka kertoo, että Mannerheim on tabu. Sitten ohjaaja Erkko Lyytinen kertoo, että tuo tabu ei vastaa sitä mielikuvaa, joka hänellä on suomalaisuudesta ja isänmaallisuudesta. Eli että Mannerheimia merkkihenkilönä pitävät ovat laumasieluisia ja ovat väärässä. Elokuvan lopussa Lyytinen huomaa, että hän on tullut pilkanneeksi näitä laumasieluja, ja osoittaa selvästi olevansa siitä pahoillaan. Koko 200.000 euron projekti on Erkko Lyytisen henkilökohtainen kasvutarina ja sisäinen tutkimusmatka Mannerheimin merkityksestä suomalaisille.

Itse elokuvan tekemisen seuraaminen aiheuttaa vahvaa myötähäpeää ja välillä - maksajan osassa - myös inhoa. Lyytinen raivoaa ja meuhkaa "vittu-vitun-vittua", ei saa pidettyä pakettia kasassa, tulee höynäytetyksi vähän joka käänteessä. Lyytisen ja kenialaisen ohjaajan välit katkeavat ja lunnasrahat maksamalla hän saa aineiston takaisin haltuunsa. Suurin osa materiaalista on käyttökelvotonta joko huonosta kuvan- tai äänenlaadusta johtuen, mikä nyt ei yllätä kun katseli elokuvan tekemistä. Lyytinen toteaa että aineistosta ei saa alkuperäistä ideaa vastaavaa elokuvaa millään, mutta pelastetaan mitä pelastettavissa on. Samalla hän toteaa, että elokuva tulee varamuudella aiheuttamaan skandaalin ja loukkaamaan monia, mistä hän on selvästi pahoillaan.

Elokuvan käsikirjoittajana toimiva nuori nainen tuskailee hänkin Lyytisen ammattitaidotonta toimintaa. Jossain vaiheessa keskellä yötä Lyytinen päättää kuvata Otienoa marsalkan puvussa hotellihuoneessa ja käsikirjoittaja saa kunnian pidellä heijastavaa kangasta. Hän toteaakin, että käsikirjoittajana hänellä olisi muutakin tekemistä, mutta asia ei ole hänen päätettävissään. Kuvauksissa pyörii mukana joku virolainen tuottajan ominaisuudessa, kun hän on kerran aikaisemmin tehnyt vastaavanlaisen projektin virolaisten kanssa.

Ensimmäisenä mieleen nousee koko projektista siis Erkko Lyytisen sisäinen tutkimusmatka oman mielensä syövereihin. Sitten paljastuu melko lailla täydellinen ammattitaidottomuus moisen projektin toteuttamiseksi ja hänen joutumisensa useasti hyväksikäytetyksi samalla tavalla kuin tuhannet hänen kaltaisensa kohdatessaan vieraista kulttuureista tulevia höynäyttäjiä. Lopuksi paljastuu, että Lyytisen alkuperäinen idea on muuttunut irvokkaaksi show'ksi ja rienaukseksi. Koska jopa Ylessä olisi syntynyt haloo siitä, että poltetaan 200.000 euroa kuvausryhmän Afrikan reissuun, oli jonkinlainen tulos matkasta kyettävä työstämään.

Ainoa asia mikä jäi ihmetyttämään oli se, miksi Lyytinen ei kertonut avoimesti, että hän epäonnistui täysin ja elokuva jää tekemättä. En ymmärrä, miksi Ylessä ei kukaan reagoinut, ettei täyttä paskaa kannata laittaa eetteriin, vaan nuollaan haavat ja otetaan opiksi. Kaikkihan me virheitä teemme.

Kanava-lehtikatsaus

Tere Vadenin kirjan Heidegger, Zizeg ja vallankumous on arvostellut kirjallisuuskriitikko Pekka Wahlstedt. Ei-niin-yllättävää kyllä (koska julkaistu Kanava-lehdessä 6/2012) arvostelu on varsin oivaltava. Kuten tässäkin blogissa olen usein alleviivannut, sosiaalidemokratia, vihreä aate ja fascismi kumpuavat samoista juurista:

Pentti Linkola on jossain yhteydessä todennut, että natsismin ainoa virhe oli, että se hävisi toisen maailmansodan. Eli voittajat käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja sysäsivät kaiken pahan hävinneen niskoille, niin kuin on aina tehty. Ristillä riippuvan Kristuksen rooliin Hitler on joutunut sodan hävittyään: tavalliset ihmiset voivat kätevästi työntää kaiken heissä itsessään asustavan pahan Hitlerin niskoille - ja kaikki on taas hyvin.

Puhumattakaan natsien suurimmista vihollisista - muista vasemmistolaisista - joille Hitler on samanlainen pelote kuin Paholainen on kristityille: "Me vasemmistolaiset kukistimme tuon pahuuden ruhtinaan, ja jos hylkäätte meidät ja meidän puolueemme, paha palaa maan päälle, vie teidät kaikki mukanaan ja heittää helvetin ikuiseen tulimereen".

Pitkän linjan diplomaatti René Nyberg kirjoittaa varsin osuvasti samasta aiheesta samassa numerossa. Kuten Nyberg toteaa, vihreiden poliittinen kehto sijaitsi natsivanhempien makuuhuoneessa:

70-luvun Suomessa jokainen itseään kunnioittava poliitikko halusi viitata YYA-sopimukseen. Tehtaankadun ankara painostus Suomen lähentämiseksi Neuvostoliittoon alkoi kantaa hedelmä. Historiallisesti kysymys oli länsieurooppalaisen antimilitaristisen liikehdinnän suomalaisesta versiosta. Ydinaseiden vastainen liike kehittyi Naton vastaiseksi toiminnaksi ja myöhemmin ydinvoiman vastustamiseksi. Tästä alkoi Saksan ja Euroopan vihreiden nousu.

Espoolainen DI Heikki Mäntylä kirjoittaa erittäin selkeästi eurosta:

Puolueet haistelevat trendit ja arvioivat kyselytutkimuksilla, mitä äänestäjät haluavat. Tuloksena on laimeasti sokeroitu sekahedelmäsoppa, joka maistuu samalta, oli se keitetty kokoomuksen, keskustan, demareiden tai vihreiden tiimityönä. Selkeitä poliittisia linjanvetoja vältellään etteivät ne loukkaisi ketään ja kaikille puolueille yhteiseksi iskulauseeksi sopisi: Kaikkea hyvää kaikille. Oman aseman vaarantamisen pelosta puolueet tekevät ideologisia kompromisseja Sitä kutsutaan vastuunalaiseksi politiikaksi.

Miksi Soini menestyi? Hän ei käynyt pienellä budjetillaan laajalti kyselemässä, mitä ihmiset toivoivat ja muovannut lupauksiaan sen mukaisesti, vaan ilmoitti oman näkemyksensä peruslinjauksista. Hän kertoi millaisia tavoitteita hänen puolueensa ajoi. Mahtiasemaan tuudittautuneiden valtapuolueiden ensireaktio oli tietysti järkytys ja hämmennys. Vaaleja edeltänyt väheksyvä suhtautuminen muuttui voittajan massiiviseksi leimaamiseksi, josta myös äänestäjät saivat osansa. Hallitusta muodostettaessa tarjoutui tilaisuus osoittaa populismin "vastuuttomuus". Kun Soini ei suostunut syömään äänestäjilleen antamaansa lupausta, hänet leimattiin vastuun pakoilijaksi. Onhan poliittinen maan tapa, että hallituspaikka ja ministerin salkku oikeuttavat yleisen edun nimissä rikkomaan vaalihuumassa annetut löyhät lupaukset.

Neuvottomuuden ilmapiirissä kukaan "vastuullinen" ei ole rohjennut keikuttaa, toistaiseksi melko tyynessä virrassa lipunutta Europurtta, vaikka kosken jyly on kuulunut jo kauan aikaa. Kyydissä on pysyttävä siitä huolimatta, ettei syöksy putoukseen ole isossa lahossa laivassa sen turvallisempaa kuin kevyessä kumiveneessä. Kesti kauan ennen kuin Titanicin päällikkö suostui oivaltamaan, että uppoamaton voi upota. Nyt siirrellään ämpäreillä vettä Eurolaivan osastosta toiseen. Poistuminen laivasta on julistettu epäsolidaarisuuden osoitukseksi. Orkesteri soittaa mahtipontista musiikkia yläkannella. Lopulta syöksytään kaikki yhtä aikaa pelastusveneisiin, joita ei enää ole.

Tämä Mäntylän analyysi selittää myös erinomaisesti sen, miksi juuri Perussuomalaisten ja Vihreiden välillä on vahvin vastakkainasettelun maku, vaikka Soini ajautui nimenomaan Kataisen, Urpilaisen ja Kiviniemen kanssa vahvimmin vastakkain. Vihreiden vetovoima on perustunut voimakkaan korostuneeseen ideologiseen linjaukseen (vaikka se ei ole pitänyt siitä kiinni päästäkseen hallitukseen) aivan samalla tavalla kuin Soininkin. Nämä kaksi puoluetta korostavat ideologiaansa, ja politiikassa kaksi ideologiaa eivät voi elää rinnakkain. Toisen on oltava huonompi tai siis väärässä. Vihreät käyvät eräänlaista eloonjäämiskamppailua ja vastavoimaksi joutui Soini joukkoineen sattuman kautta.

Hedelmän kantaja

Vetää hiljaiseksi lukea tällaisesta typeryydestä. Suomessa keikkahommia tekevä virolaismies on vähentänyt verotuksessaan kotitaloonsa tilaamiaan rakennustöitä. Talo sijaitsee Virossa ja työt on tehnyt - Virossa tietenkin - virolaisyhtiö. Ristus sentään...

Joka tämän lain on kirjoittanut pitäisi erottaa. Miten lainsäädäntötyö voi olla niin vaikeaa, että tuollaisia asioita ei ymmärretä ottaa huomioon. Ei sillä, en minäkään olisi sitä osannut ottaa huomioon, mutta minäpä en ole vaatinutkaan mitään kotitalousvähennyksiä säädettäväksi. Kantaa todella hedelmää.

Kuka haluaa maksaa propagandasta?

Suomen mediassa ei ole yhtäkään toimittajaa, joka avoimesti tukisi Mitt Romneyta Yhdysvaltain marraskuun 2012 presidentinvaaleissa istuvaa presidenttiä Barack Obamaa vastaan. Eurooppalaisista 90% toivoo PEW-tutkimuskeskuksen mukaan Obaman voittoa. Egyptiläisistä 20% toivoo Obaman voittoa, vaikka Obaman ulkopolitiikka on keskittynyt nimenomaan ja ainoastaan muslimien tyynnyttelyyn, ja Obama on vähemmän suosittu kuin eurooppalaisten vihaama Bush. Suomen Kuvalehden Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Marko Maunula on häpeämättömän avoimesti kolumneissaan pitänyt Obaman puolta. Suomen Kuvalehti laski toisaalta myös ns. Arabikevään tapahtumat väärin ymmärtämättä vallankumousten siivittävän kovan linjan muslimit voittoon, kuten sitten kävikin.

2.9.2012 Demokraatit: Hyöty irti puoluekokouksesta

Obaman on myös löydettävä sisäinen rock-tähtensä uudelleen. Hän on viime vuosina maltillistanut puheitaan, pyrkien presidentillisen arvokkaaseen ja maltilliseen puhetyyliin.

6.9.2012 Bill Clintonin mestarillinen puhe

Clinton on edelleen sama lipevä myyntimies jonka amerikkalaiset oppivat tuntemaan 1990-luvulla. Puhujana Clinton tehoaa, sillä hän ei häpeile toitottaa omia ja puolueensa saavutuksia. Useimmat erinomaisetkin puhujat, Obama mukaanluettuna, ovat hieman kankeita ja punastelevia listatessaan omia saavutuksiaan. Clintonilla ei ole tätä ongelmaa. Kehoitan lämpimästi jokaista suomalaista politiikkoa, poliittista operaattoria sekä puheenkirjoittajaa kuuntelemaan koko puheen. Näin se pitää tehdä.

7.9.2012 Ja seuraava presidentti on...

Myös poliittiset vastustajat myöntävät, että Obama on mukava kaveri, hyvä aviomies ja isä sekä parhaimmillaan hauska ja terävä jannu. Romney on puolestaan robottimaisen jäykkä, herraskainen multimiljonääri, jolla on selviä vaikeuksia luoda kontaktia amerikkalaisten tavisten kanssa.

20.9.2012 Romneyn kohuvideo

Video tulee myös liian myöhään heilauttaakseen vaalitilannetta ratkaisevasti. Vaaleihin on vielä puolitoista kuukautta, mutta amerikkalaiset ovat kuulleet ehdokkaista jo liki kaiken mahdollisen. Romneyn ja Obaman persoonat, vakaumukset, ja poliittiset ohjelmat ovat hiljalleen selvillä jopa teeveen edessä nukkuville koirillenikin. Ehdokkaiden suosiot ja kannatusnumerot ovat stabilisoitumassa. Ainoastaan täysin yllättävä Romneyn tyrmäysvoitto väittelyissä tai yllättävä veretseisauttava skandaali kykenee enää uhkaamaan Obaman vaalivoittoa.

4.10.2012 Ensimmäinen erä - Mitt Romney!

Ensimmäinen väittely on ohi, ja Mitt Romney voitti kohtaamisen selvästi. Mutta miten? Ja mitä se merkitsee? Eilisen väittelyn luonne tuli selväksi jo alkuminuuteilla. Kisa oli myyntimiehen ja professorin kohtaaminen, ja myyntimiehen aggressiivinen ja sujuva alfamies-show nousi tapaamisessa niskan päälle.

Maunula arvioi kolumneissaan aiemmin, että amerikkalaiset eivät luota Romneyhyn, koska tämä haluaa supistaa valtiontalouden alijäämää ja verotusta. Viimeisessä kirjoituksessaan hän kuitenkin toteaa, että Romney ei ole kertonut mitään konkreettista, vaan lupaa lipevästi kaikille kakkua ja jäätelöä kertomatta, millä lupauksensa rahoittaa. Jotenkin tässä toistuu sama kaava, jota vasuritoimittajat käyttivät vuosien ajan ilmaston lämpenemisen kanssa. Jos on vähän aikaa ja haluaa saada pika-analyysin ympäröivästä maailmasta, ei sitä varten kannata Suomen Kuvalehteä tilata.

Myös Helsingin Totuus on pääkirjoittanut samasta aiheesta:

Rom­ney ei voi jää­dä juh­li­maan me­nes­tys­tään. Oba­ma joh­taa vaa'an­kie­li­nä pi­de­tyis­sä osa­val­tiois­sa. Kam­pan­ja tii­vis­tyy vie­lä, ja seu­raa­va kah­des­ta jäl­jel­lä ole­vas­ta tv-väit­te­lys­tä on jo en­si tors­tai­na.

Jotenkin tulee mieleen Perussuomalaiset, joiden menestyksestä media tuntuu olevan kovin huolissaan ja vakuuttelevan, että "jytky toistuu" tai muuta vastaavaa, jolla halutaan korostaa että kansa on nyt vaan tilapäisesti unohtanut hyvät tavat.

Nykyajan puukkojunkkareita kasvattamassa

Helsinkiläinen opettaja Maarit Korhonen on kirjoittanut pamfletin Koulun vika? Korhonen on noin 60-vuotias ala-asteen opettaja, jonka arvopohja ja käyttäytyminen on kovin perussuomalaista. Ahkeruus, yritteliäisyys, turhasta ei valiteta, ollaan vähään tyytyväisiä ja sen sellaiset paistavat läpi hänen puheistaan. Vastaavasti hän korostaa uusina asioina kehumisen tärkeyttä, isän roolin merkitystä varsinkin pienille pojille ja välittämisen osoittamista. Tämä on aika kylmää kyytiä kaikenmaailman sateenkaariperheiden ja näiden adoptio-oikeuksien puolesta puhujille. Korhonen kertoo pikkulapsista, jotka yhä uudestaan kertovat "kuinka minun isäni olisi tämän tehnyt". Keskusteluissa äitien kanssa paljastuu, ettei lapsi ole koskaan edes tavannut isäänsä.

Maarit Tastulan Seitsemännen taivaan haastattelussa Korhonen ihmettelee suomalaisen koululaitoksen halua kyykyttää maahanmuuttajia. Tiedän tiedän... Ensin tulee pakollinen "ei mun luokalla lapset kiinnitä mitään huomiota siihen, mikä on kenenkin ihonväri vaan miten ne pukeutuu". Kun on pirskotettu puhdistavaa kastevettä alkuun, voidaan jatkaa ongelman ytimeen. Korhonen sanoo, että suomalainen suvaitsevaisto kuristaa maahanmuuttajien lapset hengiltä. Kylmää kyytiä tämäkin vallitsevan järjestelmän puolestapuhujille.

Vaikka lapsella on Suomen passi ja hän on syntynyt Suomessa, lasta kohdellaan "maahanmuuttaja-taustaisena". Toisin kuin pottunokat, maahanmuuttajataustainen viettää viikon 25 oppitunnista vain kolme oman luokanvalvojansa kanssa. Muut tunnit hän kiertää pienryhmäopetuksessa, erityisopetuksessa, oman uskonnon opetuksessa, oman äidinkielen opetuksessa ja muissa vastaavissa. Korhonen väittää, että iso osa maahanmuuttajalasten ongelmista koulussa johtuu siitä, että heille luodaan luodaan vaikeuksia eristämällä muusta luokasta ja sitten näiden vaikeuksien edessä pitää kaikkien kumartaa lattiaan asti. Korhonen toteaa, että maahanmuuttajavanhempien lapset ovat äänekkäämpiä, koska he haluavat huomiota, jota systeemi heille loputtomasti on valmis antamaan, jotta hallintovirkamiehet voivat ostaa itselleen hyvän mielen. Kylmää kyytiä täältäkin yrityksille ratkaista itse aiheutetut ongelmat.

Juuri uutisoitiin että pääkaupunkiseudulla joka neljäs ravintola on maahanmuuttaja(taustaise)n omistama. Tiedämme myös, että näissä ravintoloissa käytetään orjatyövoimaa, kierretään veroja ja laiminlyödään hygieniasäädöksiä. Huvittavaa kyllä, pitsataksin väkivaltainen käytös pääsi livahtamaan myös Helsingin Totuuden (Antero Mukka) kolumniin Miksi pitsakuskin pinna paloi?:

Täs­tä kii­vas­tu­nut pit­sa­kus­ki jäi au­toi­neen pe­rään roik­ku­maan. Hän seu­ra­si gol­faa­jia klu­bil­le as­ti ja kai­voi esiin kook­kaan puu­kon.

Kohta kaatuu

Kuten kaikki hyvin muistavat, kansanedustaja Jussi Halla-aho erotettiin Perussuomalaisten eduskun taryhmästä hänen todettuaan Facebookissa, että Kreikka tarvitsee armeijan kadulle, jos maa yrittää selvitä eurossa annetuilla ehdoilla. Nyt Kreikan pääministeri Antonis Samaras myöntää, että rakas kotimaansa on katkeamispisteessä, ja jos hänen hallituksensa ei saa euromailta tukea, valtio ajautuu marraskuussa kassakriisiin ja vallan nappaavat uusnatsit.

Kuten Keskiäkäinen mies jo ehtikin bongata, kansankomissaari Olli Rehn pelottelee suomalaisia, että häneltä on jo tivattu, koska Suomi eroaa eurosta kun se ei kerran halua antaa muille rahojaan. Hassua kyllä, Rehn ilmeisesti kuvittelee suomalaisten nyt nurisematta lopettavan vastuksensa, ei kai hän muuten olisi moista vakavissaan todennut.

Kauppalehden toimittaja Olli Herrala - Jan Hurrin ohella ainoa järkevä suomalainen toimittaja - kirjoittaa blogissaan hyvin, että nyt suunniteltu Finanssivero ei auta taloutta eikä edes euroa, vaan se on vain ja ainostaan EU:n komission oma veroinstrumentti. Heti kun komissio pääsee pois kansallisvaltioiden poliittisen valvonnan ulottumattomiin omine veroineen, se vero ei ikinä poistu, saati laske. Kuten Herrala huomauttaa, tämä sopii ylikansallista sosialismia ratkaisuksi tarjoavalle vasemmistolle, joiden tavoitteena on verottaa kaikki kansalaisten varat ja tulot virkakoneiston hallittavaksi ja uudelleen jaettavaksi. Heidän maailmassaan virkamiehet paitsi tietävät sinua paremmin omat tarpeesi, myös kaikkinainen itsekkyys ja pahuus poistuvat, kunhan varallisuus vain jaetaan "oikeudenmukaisemmin". Uskomatonta, että joku edelleen armon vuonna 2012 edelleen noin uskoo, eikö olekin?

Rahoitusmarkkinoita tuntemattomille avaan lyhyesti veron vaikutuksia kirjoituksen päätteeksi. Oletus ns. tehokkaista markkinoista tarkoittaa sitä, että ilmaisia lounaita ei ole olemassa. Toisin sanoen, jos ostat Helsingin Pörssistä Nokian osakkeen ja myyt sen sadasosa sekuntia myöhemmin Lontoossa, hinta on molemmissa kauppapaikoissa sama, vaikka valuutta on eri. Kauppaa käyvät robotit, jotka huomaavat tuollaisen arbitraasin sekunnin murto-osassa eli välitömästi. Aivan vastaavalla tavalla markkinoilla käydään koko ajan kauppaa valtioiden velkapapereilla, raaka-aineilla ja kaikella mahdollisella. Erittäin lyhyt sijoitusaika tarkoittaa sitä, että myös voitot ovat marginaalisen pieniä, koska muutoinhan ns. vuosikorko nousisi hetkessä useisiin kymmeniin prosentteihin. Jos tämä mahdollinen marginaalinen tuotto verotetaan pois, kuten siis suunnitellaan, nopeasyklinen kaupankäynti loppuu, koska vero maksetaan myös tappiollisesta kaupoista. Sen seurauksena rahantekomahdollisuus siirtyy pois Euroopasta niihin maihin, joissa veroa ei ole. It's so bloody simple.

Papukaija populistina

SDP:n puheenjohtaja Jutta "Papukaija" Urpilainen vaatii, että kunnat hylkäävät hankintakilpailuissaan yhtiöt, joilla on "kytköksiä veroparatiiseihin" (Ilta=Sanomat). Tällä Urpilainen yritysten yhteiskuntavastuuseen eli siihen, että ne maksavat Suomeen veroja. Klassisessa fascismissa poliitikot rajoittavat yritysten kohtaamaa kilpailua ja vastineeksi yhtiöt sitoutuvat tukemaan ajettua politiikkaa. Saman vaatimuksen muuten esitti pääkanisteri Jyrki "Pinokkio" Katainen radion vaalitentissä keskiviikkona.

Suomalaisilta poliitikoilta on jäänyt oivaltamatta, mistä kansainvälisessä kaupassa ja globalisaatiossa on pohjimmiltaan kyse. Pääomat voivat liikkua markkinoilla maiden rajojen yli aivan kuten työntekijät ja turvapaikanhakijatkin. Näistä jälkimmäinen on poliitikkojen erityisessä suojeluksessa kahden ensimmäisen kohdatessa jatkuvaa epäilyä toimiensa tarkoitusperistä. Kuitenkin Suomi on osana avointa kansainvälistä talousjärjestelmää sitoutunut siihen, että kuka tahansa saa tulla tänne tarjoamaan niin työtään kuin pääomaansakin.

Työn verottaminen on kohtuullisen helppoa, mutta pääoman ei. Tämän takia poliitikot ajavat pankkiveroja tai millä nimellä Tobinin verona tunnettua järjestelmää haluaakaan kutsua. Se on hiukan arvonlisäveron ja päästökauppajärjestelmän tapainen menettely, jossa maksajana ei mukamas toimi kukaan tai enintään kasvottomat markkinavoimat tai ympäristön suojelua vastustavat suuryritykset. Poliitikot haluavat luoda mielikuvan, että on mahdollista rakentaa yhteiskunta, jossa kahden eri ihmisen edut voidaan aina ja kaikissa tapauksissa sovittaa yhteen. Oikeasti se on mahdotonta, koska yhteiskunnassa on sovittamattomia ristiriitoja eri tavoitteiden kesken. Välttääkseen maksajan ärsyttämisen, poliitikot tarjoavat keinoksi velkarahoituksen luodakseen onnellisten yhteiskunnan.

Papukaija viittaa tietenkin Mehiläiseen, joka harjoitti vero-optimointia eli siirsi tuloksensa pois Suomesta alemman verokannan maahan. Laillinen teko ja suora seuraus suomalaisen veropolitiikan aikaansaannoksista. Terveydenhuolto toimialana on hankala, koska poliitikot mielellään lupaavat verovaroista kansalaisille palveluita, joita yksityinen puoli tuottaa reilusti halvemmalla. Kuitenkaan ne eivät saisi poliitikkojen mielestä kerätä tästä mitään palkkiota vaan toimia lähinnä talkoohengessä. Voi olla vaikea houkutella tänne ulkomaisia investoijia, jos poliitikot itse luovat kansainvälisiä pääomasijoittajia vastaista ilmapiiriä.

Pahinta populismia on vaatia, että kunnat hyväksyisivät kilpailutukseen vain sellaiset yhtiöt, jotka ennakolta sitoutuisivat maksamaan tuloksestaan verot Suomeen. Ensinnäkin, se on lain vastainen vaatimus. Toisekseen, poliittiset päättäjämme ovat säätäneet lait, joiden mukaan yritys voi laillisesti siirtää tuloksensa ulkomaiseen emoyhtiöönsä. He ovat siis itse säätäneet lait ja nyt vaativat niiden sivuuttamista. Populismia on toiminta, jossa poliittinen päättäjä hakee kannatusta valehtelemalla suurelle yleisölle jonkin asian olevan mahdollista, minkä tietää olevan mahdotonta.

Suomea johtavat tällä hetkellä sen historian kaksi pahinta populistia ja apupappeina hääräävät väkivaltainen anarkisti, helposti höynäytettävä hyväntahtoinen kristitty, korkoa kasvava ruotsinkielinen yritysjohtaja ja äiti-Gaiaa palvova jesuiitta.

Toisinajattelijoiden kohtelu

50 kuukautta sitten ennustettiin, että sadan kuukauden kuluttua ilmakehässä on niin paljon hiilidioksidia, että lämpötilan nousu karkaa yli kahden asteen aiheuttaen hallitsemattoman kehityksen nousevine merenpintoineen, hirmumyrskyineen ja kansainvaelluksineen. Kirjoituksessa luonnollisesti korostettiin, että annettu aika on yläkanttiin ja nopeammatkin muutokset ovat mahdollisia. Nyt olemme siis tuon annetun 100 kuukauden aikajanan puolivälissä. Ilmaston lämpenemistä saarnaavat korostavat kivoja asioita kuten päästökauppoja, ekopolttoaineita, uusiutuvaa energiaa, julkista liikennettä, kierrätystä ja energiansäästölamppuja. Kaikilla näillä "pienillä joka päiväisillä ratkaisuilla" jokainen voi osallistua oikean aatteen rituaaleihin ja saada hyvän mielen.

Ison-Britannian vaikutusvaltaisin ilmastonmuutostutkija Kevin Anderson kertoo omista toimistaan ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi blogissaan. Hän kertoo lopettaneensa lentämisen kahdeksan vuotta sitten, eläneensä 12 vuotta ilman jääkaappia (mutta otti sen äskettäin uudelleen käyttöön), hän on vähentänyt autoiluaan ja lopettanut päivittäisen kylpemisen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että nämä hänenkään tekemänsä toimet eivät ole alkuunkaan riittäviä, vaan vaaditaan kerta kaikkisesti huomattavasti voimakkaampia leikkauksia kulutukseen. Puheet "pienistä joka päiväisistä ratkaisuista" ovat hämäystä. Poliittinen päämäärä meidän ja seuraavan sukupolven elämäntavoista on paljon radikaalimpi.

Anderson vaatii oman seurakuntansa ylimpiä johtajia pakottamaan muut noudattamaan oman uskonsa tapoja väkivallan uhalla. Hakematta nousee mieleen eräs rauhan uskonnoksi itseään kutsuva ideologia. Hän kunnioittaa marxilaista periaatetta ja korostaa, että vähätuloisia ei voi syyllistää omista kulutustottumuksistaan, vaan

ne, joiden hiilijalanjälki on suuri, täytyy pakottaa äärimmäisiin leikkauksiin päästöjen laskemiseksi
those already leading high-carbon lifestyles that need to instigate or be coerced into a radical transition to a low carbon future

Kun verovaroin ylläpidetyn tutkimuslaitoksen arvostettu johtaja vaatii pakkotoimia elintapojen muuttamiseksi, haluaa moni tietää, minkälaisiin pakkotoimiin vihreät ovat valmiita. Sakkoja? Vankeutta? Uudelleenkoulutus-leirejä? Mihin Vihreä liike vetää ne rajat, joita se ei ole valmis ylittämään vaatiessaan kunnioitusta toisinajattelijoilta? Vihreiden suhtautuminen islamin pilkkaamisen kieltämiseen antanee esimakua siitä, miten he haluavat omaa uskoaan kohdeltavan.

Keskeinen amerikkalainen ilmaston lämpenemisellä ratsastava poliitikko Timothy Wirth on lausunut kuuluisat sanansa:

Meidän tulee käyttää ihmisten uskoa ilmastonmuutokseen hyväksemme. Vaikka teoria olisi väärä, me teemme oikeita asioita talous- ja ympäristöpolitiikan näkökulmasta katsottuna.

We've got to ride the global warming issue. Even if the theory of global warming is wrong, we will be doing the right thing, in terms of economic policy and environmental policy.

Estelle matkalla Gazaan

Kahden vuoden takaisen Gaza Flotillan jälkimainingeissa purjehtii ruotsalaisen "aktivistiryhmän" omistama Estelle-laiva kohti Gazaa. Alus purjehtii Suomen lipun alla, mutta aluksen kotimaalla ei ole mitään merkitystä tällaisissa tapauksissa. Kovin moni ulkomainen ei varmaan edes erota Suomen ja Ruotsin lippuja toisistaan sen paremmin kuin kovin moni suomalainen tuntisi Belgian tai Luxemburgin.

Ylen uutisen mukaan laivalla on mukana turkulainen Wellu Koivisto, jonka mukaan

- Estellen apu on lähinnä symbolinen ele. Laivan lasti ei pysty kauheasti auttamaan 1,6 miljoonaa ihmistä. Estelle onkin 90 prosenttisesti tiedotusväline, sanoo Wellu Koivisto.

Väkisin nousee mieleen yhtymäkohtia eräästä toisesta provokaatiosta eli islamista tehty "Muslimien viattomuus", jota tiukan linjan uskonnolliset tahot käyttivät hyväkseen ruokkiakseen länsimaiden vastaisia tuntemuksia. NATO julkaisi afganistanilaisille oppaan, jossa kerrotaan kulttuurieroista, jotka voivat häiritä afgaaneja. Vaikka enemmistö afgaanimiehistä ei osaa lukea, oppaassa kerrotaan mm. että länsimaissa läpsitään toisiaan selkään kiitokseksi hyvin suoritetusta tehtävästä. Ja kun länsimainen heittäytyy kanssasi oikein tuttavalliseksi, hän saattaa nostaa jalkansa pöydälle, mistä ei kannata loukkaantua, koska kengänpohjien näyttäminen tai kengillä kohti heittäminen ei kuulu länsimaisessa kulttuurissa loukkaaviin asioihin.

Kaksi vuotta sitten laivoilla oli suklaan ja kuukautissuojien lisäksi pari kontillista aseita, joiden joutumista Gazaa valvovan Hamasin käsiin Israel koittaa merisaarrolla estää. Israelhan ei siis ollut kieltämässä saattueen tavaroiden toimittamista - aseita lukuun ottamatta - Gazaan vaan vaati sen kuljettamista maanteitse voidakseen valvoa kuorman purkua Ashdodin satamakaupungissa. Gazaa johtava Hamas, jota länsimaat pitävät terroristijärjestönä, ei ole osoittanut kykenevänsä valvomaan alueeltaan tehtäviä raketti-iskuja Israeliin, joten Israelin on tehtävä se itse.

Kuukausi sitten kirjoitin (Palestiinalaiset islamin uhreina 2.9.2012), että Hamas pysyy vallassa lähinnä keräämällä veroja alueelle salakuljetetuista tavaroista. Tavaroita salakuljetetaan alueelle Egyptistä tunneleita pitkin. Egyptiä johtava Muslimiveljeskunta ei suinkaan ole Israelin ystävä, mutta se kokee salakuljetuksen oman valtiollisen suvereniteettinsa loukkauksena. Egypti on lisännyt Israelin hiljaisella hyväksynnällä sotilaallista voimaansa Siinailla vastoin rauhansopimuksen ehtoja, ja syntyneissä kahakoissa on kuollut egyptiläisiä rajavartijoita. Kiinni jääneet gazalaiset Egypti hirtti, mikä ei ole aiheuttanut mitään meteliä länsimaisessa lehdistössä tai punavihreissä blogeissa.

Israel on pyytänyt EU:ta huolehtimaan, että se ei laske laivaa alueeltaan rikkomaan kansainvälisen oikeuden mukaista Gazan merisaartoa. Poistuessaan laivan on tehtävä ilmoitus määränpäästään EU:n rajavalvonnan vuoksi, ja väärä ilmoitus on tietenkin rangaistava rikos. Kaksi vuotta sitten Turkkia johtava islamistinen hallinto salli laivan lähteä ja ujutti matkaan joukon terroristeja, jotka saivat surmansa hyökättyään helikopterista laskettujen israelilaissotilaiden kimppuun. Tällä kertaa Turkki on ilmeisesti haluton toistamaan virhettään eivätkä Pohjois-Afrikan valtiotkaan anna käyttää aluevesiään moiseen provokaatioon, joten ilmeisesti EU:n on loppujen lopuksi laivan kulku pysäytettävä.

Poliittinen ja julkinen painostus on kuitenkin juuri Israelia kohtaan, jolla on avaimet käsissään tämän Gazan saarron avaamisessa, painottaa Koivisto.

Kuten juuri totesin (Palestiinalaisvaltio - Jordania 1.10.2012), avaimet palestiinalaiskonfliktin päättymiseen ovat arabien itsensä käsissä. Kaikkein helpoin ratkaisu olisi syrjäyttää Jordaniaa johtava hashemiitti-hallinto, joka käyttää omia kansalaisiaan keppihevosena ylläpitääkseen juutalaisvastaisia mielikuvia omilla kansalaisillaan ja länsimaisessa älymystössä.

Toisin kuin Lähi-idän konfliktin muut osapuolet, Israel minimoi kaikki siviileihin kohdistuvat inhimilliset tragediat. Israel antoi Hamasin johtajan Ismail Haniyehin lankomiehen tulla hoidettavaksi israelilaissairaalaan. Se ei anna kuolemantuomioita palestiinalaisterroristeille, jotka ovat tappaneet Israelin kansalaisia. Osoituksena arvostuksestaan elämää kohtaan, Israel vaihtaa yli tuhat palestiinalaisvankia yhtä juutalaissotilasta vastaan.

Talletuspako

Parempi pano Kopissa

kuin kaksi Aktia pankissa

Kunnallisvaaliehdokkaani

Vastasin Yleisradion vaalikoneen kysymyksiin, ja kolme minulle sopivinta (65%) ehdokasta olivat tässä järjestyksessä:
1. 30-vuotias kahden lapsen äiti. Ei kuulu kirkkoon eikä ole naimisissa, mutta elää parisuhteessa. Korkeakoulututkinto ja työskentelee yksityisellä sektorilla. Vihreä liitto.
2. 50-vuotias naimisissa oleva kolmen lapsen isä. Korkeakoulututkinto ja ammatiltaan luomuviljelijä. Kuuluu kirkkoon ja äidinkieli on suomi. Keskustapuolue.
3. 25-vuotias yrittäjä. Elää yksin ja harrastaa moottoriurheilua. Ei lapsia ja taustaltaan ammattikoulun käynyt. Ruotsi äidinkielenä. Perussuomalaiset.

Vihreän ehdokkaan kanssa olin eri mieltä vain joukkoliikenteen kehittämistä, pakolaisten vastaanottamista ja kierrätystä koskevissa asioissa. Hän ei ole valmis korottamaan hyvätuloisten maksuja vaan haluaa ottaa ennemmin lisää velkaa (mikä on tietenkin ihan sama asia mutta kauniimmin sanottu).

Kepulainenkin halusi ottaa lisää pakolaisia, lisätä rahaa tieverkkoon ja tukea paikallista yritystoimintaa, joista kaikista asioista olin hänen kanssaan eri mieltä. Hän on myös valmis korottamaan hyvätuloisten veroja ja maksuja.

Persu halusi lisätä rahaa vanhusten huoltoon, julkiseen liikenteeseen ja tieverkkoon sekä kierrätykseen toisin kuin minä. Myös hyvätuloisten veroja ja maksuja sopisi korottaa.

TOP-10:ssä oli yksi kristillisdemokraatti, toinen kepulainen ja viisi Sekoomuslaista. Naisia on kolme ja keski-ikä 44 vuotta. Ensimmäinen RKP:n ehdokas oli sijalla 22 ja demari 29. Seuraava Vihreä sijalla 34. Ensimmäinen julkkis sijalla 68. Lähimpänä minua eli naapurinani asuva oli myös sijalla 68. Vasemmistoliittolainen sijalla 73. Ensimmäinen kansanedustaja sijalla 111. Viimeisellä sijalla kunnan vaikutusvaltaisin demari. Viimeisten kymmenen joukossa oli kolme kokoomuslaista, yksi vihreä ja yksi persu - loput siis demareita.

Lisäys klo 21:49

Helsingin Totuuden vaalikoneen tulokset poikkesivat varsin jyrkästi Ylen vastaavasta. Kymmenestä lähinnä omia vastauksiani olevasta yksi oli sama henkilö, kaikki muut erosivat. Kokoomuslaisia oli seitsemän, yksi kristillisdemokraatti ja kaksi kepulaista.

Ylen testin voittaja tippui nyt listalla kolmanneksi viimeiseksi, paikallinen demaripomo nousi ihan pohjilta, jonka valtasivat kuusi Vihreää, kolme demaria ja paikallinen kansanedustaja. Ero johtuu melko pitkälti siitä, että Totuudessa ympäristöasiat ja arvomaailmaan liittyvät kysymykset olivat selvästi ylikorostuneita. Toki julkisen liikenteen tuki on omalla tavallaan nykyaikana "ympäristöpolitiikkaa", mutta todellisuudessahan kyse on vain tulontasauksesta.