perjantai 15. elokuuta 2014

Porvarit eivät kykene johtamaan tätä maata

Uudessa Kanava-lehdessä entinen mahtimies Paavo Lipponen kirjoittaa siihen malliin, että alan oikeasti epäillä hänen mielenterveyttään. Lipponen kommentoi edellisessä lehdessä ollutta professori Jarmo Virmavirran kirjoitusta. Sen mukaan yksi merkittävä suomalainen ongelma on se, että presidentin valtaoikeudet poistettiin, eikä nykyisin huonoa hallitusta saa millään erotettua. Lipposen analyysi Suomea halvaannuttavan demokratian kriisin syy on minimalistinen:
Syy on siinä, että porvarit eivät kykene johtamaan tätä maata.
Suomen pankkikriisiä hoidettiin takaamalla pankkien pääomitus. Rahaa ei siis annettu yrityksille ja kotitalouksille suoraan, vaan pankkien kautta. Menetelmän syy oli siinä, että yksi pankille annettu markka mahdollisti 10 markan luotonannon yrityksille ja kotitalouksille. Läheskään kaikki eivät tietenkään luottoa saaneet, koska pankit näkivät tulevaisuuden hyvin synkkänä. Ei ollut syytä jatkaa yritysten tai kiinteistökuplan tekohengitystä, vaikka niiden arvot joskus myöhemmin nousisivat vähintään samalle tasolle. Pankin oli tehtävä alaskirjauksia luotoista, joiden hoito oli laiminlyöty. Pankin tehtävä on antaa lainaa maksukykyisille asiakkaille, ja mikäli lainapäätös on ollut virheellinen, laina tulee kirjata pois ja omaisuus realisoida mahdollisuuksien mukaan.

Amerikasta alkanut finanssikriisi lähti liikkeelle poliitikkojen halusta tukea amerikkalaista unelmaa omakotitalosta. Vastaavalla tavalla kuin Suomessa, valtiolla ei ollut rahaa lainata asunnon ostajille, joten se pakotti pankit antamaan lainaa vähävaraisille. Pian kuka tahansa sai lainaa käytännössä ilman omarahoitusta. Näitä lainoja alettiin kaupitella arvopapereina tyyliin "kaikilla lainoilla on vakuutena asunto vähintään 20%:n omarahoituksella, lainat on myönnetty lainanhakijan ensisijaiselle asunnolle, luottotappioriski on alle 5%" ja niin edelleen. Lainojen piti muodollisesti olla kunnossa, mutta eipä olleetkaan. Siinä vaiheessa kun sisältö paljastui, lainojen arvot tuli alaskirjata, mikä söi rahoituslaitosten oman pääoman pakkaselle.

Huikeimpia kertomuksia on investointipankki Bear Stearnsin toiminta. Se häikäilemättömästi asiakkailleen - kuten erilaisille eläkesäätiöille - rakentamiaan asuntovakuudellisia velkakirjoja väittäen niiden olevan matalariskisiä. Myyjät ja johto saivat huimia bonuksia, jotka oli sidottu luotonannon kasvuun. Bonukset jaettiin rahana eikä pankin omina osakkeina, kuten aikaisemmin. Valtion hallinto oli muuttanut ikivanhan periaatteen, koska julkisen sektorin ja rahoituslaitosten korkein johto oli samaa porukkaa; pankinjohtajasta tuli valtiovarainministeri ja päinvastoin. Pankkiireilla ei ollut kiinnostusta oman pankkinsa kuntoon, koska heillä oli sen ulkopuolella miljoonien tai jopa satojen miljoonien omaisuus.

Pankkiirit - ja poliitikot - irtautuivat ympäristöstään. Heillä oli omat henkilökohtaiset hissit toimitaloissaan, pommisuojatut limusiinit, omat helikopterit, suihkukoneet ja klubit. Moraali romahti, mistä parhaan esimerkin tarjoaa se, että pankit - kuten AIG - löivät vetoa myymiensä arvopapereiden arvottomuuden paljastumisen puolesta. Toisin sanoen, pankkiirit valehtelivat arvopapereidensa tilan saadakseen bonukset, vaikka itse uskoivat niiden olevan arvottomia. Käytetty menetelmä on nimeltään "Credit Default Swap" eli . Tässä käytettiin apuna luottoluokituslaitoksia. Moody'sin antama luottoluokitus Bear Stearnsille kuukautta ennen tämän konkurssia oli paras mahdollinen eli AAA. Mikä lie vaikutus sillä, että Bear Stearns maksoi Moody'sille oman luottoluokituksensa tekemisestä. Suomi on muuten yksi harvoista maista, joka maksaa siitä - Ruotsi esimerkiksi ei.

Markkinaosapuolena pankin tehtävä on ottaa riskejä, se on oikeastaan koko pankkitoiminnan ydin. Pankilla on markkinaosapuolena oikeus ja suoranainen velvollisuus lyödä vetoja eli käyttää johdannaisia. Samalla tavalla kuin valtio moninkertaisti lainaamansa rahan määrän kierrättämällä sen pankkien kautta, myös johdannaiset moninkertaistavat siihen laitetun rahan määrän. Näin pienilläkin markkinapelureilla on mahdollisuus ottaa kantaa voimakkaasti jonkun näkemyksen puolesta. Tämä on vapaan pääomamarkkinan hienous. Jokainen saa äänensä kuuluviin.

Rahoitusyhtiöiden moraalittomuus paljastuu kuitenkin siinä, että ne siis antoivat rahaa ja samalla löivät vetoa sen puolesta että ostaja joutuu konkurssiin tekemänsä kaupan paljastuttua. Credit default swapin käyttäminen osoittaa tällaisessa tilanteessa täydellistä moraalittomuutta. Timo Soini kirjoitti jo aikoinaan Suomen valtionvarainministerin Jutta Urpilaisen tekemistä Credit default swapeista Kreikan lainojen osalta. Ihan tarkkaan ottaen ne eivät ole CDS-sopimuksia vaan ns. Total Return Swappeja (Taku-taku taku-taku takaapäin 20.5.2013), mutta niissä on sama idea: Suomi löi vetoa sitä vastaan, että Kreikka ei selviä veloistaan. Kuten edellä kuvatusta finanssikriisin kehityksestä varmaankin paljastui, velallisen konkurssin puolesta vedon lyöminen on moraalittomimpia tekoja, joita markkinoilla tapahtuu.

Lipposen lausunto alkaa kuulostaa melko kornilta tässä valossa, eikö alakin? Mutta olihan se Lipposen nousu takaisin eduskuntaan 1991 "aikamoinen Paukku".

4 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Virmavirta on oikeassa: presidentin valtaoikeuksia pitäisi lisätä.

Kumitonttu kirjoitti...

Tai ottaa käyttöön parlamenttiin toinen kamari.

vieras kirjoitti...

Presidentillä voisi olla ne valtaoikeudet mitä oli 1919 hallitusmuodon mukaan. Tällöin pitäisi kuitenkin ottaa takaisin valitsijamiesten vaalit, 300 tai 301 valitsijamiestä.

Eduskunnan suuri valiokunta voisi toimittaa ylähuoneen virkaa. Tehtäisiin niin että joka ikinen eduskunnan suuressa salissa hyväksytty päätös pitää mennä seuraavaksi suureen valiokuntaan ennen kuin se viedään presidentin pöydälle. Jos suuri valiokunta hyväksyy niin se viedään presidentin pöydälle. Jos suuri valiokunta hylkää, niin se palautetaan lähtöruutuun.

Pähkäilin tätä Ykän blogissa täällä:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2014/06/ruotsalaista-juhannusrompsaa.html?showComment=1403531662795#c2941427395903079365

Eduskuntaan pitäisi ottaa takaisin myös lepäämäänjättämissäännös eli määräenemmistösäännös. Sekä mahdollisuus jarrutuskeskusteluun. Siitä täällä:

http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2014/06/ruotsalaista-juhannusrompsaa.html?showComment=1403636469310#c7028037790832744215

Kumitonttu kirjoitti...

Olet valitettavan oikeassa. Meiltä puuttuu täysin kansan edun mukainen lainkäyttöä ohjaava mekanismi. se voisi olla täytevaalit, jolloin joka toinen vuosi osa kansanedustajista vaihtuisi. Se voisi olla myös esimerkiksi kunnan keskeisten virkamiesten - poliisi, pappi ja pormestari - valinta äänestämällä ja määräajaksi. Tai ylähuone.