Helsingin Totuus uutisoi, että Kouvolassa paikallinen kiinteistösijoittaja on haastanut McDonalds'in oikeuteen jätelain rikkomisesta. Sijoittajan - jota lehti kutsuu hupaisasti "yrittäjäksi" - mielesträ McDonald'sin asiakkaat ovat syöneet hänen tontillaan ja jättäneet tyhjät pakkaukset sinne. Kuukaudessa jätettä on väitteen mukaan kertynyt kuutiometrin verran. Sijoittaja hakee korvausta takautuvasti vuosilta 2009-2013.
En tunne jätelakia enkä aio sitä lukea, koska asia ei pohjimmiltaan ole juridinen. Kyseessä on nimittäin uusi versio yksityisestä pysköinninvalvonnasta. Toisin sanoen - missä määrin yhteiskunta on velvollinen turvaamaan kiinteistön omistajan oikeutta omaisuutensa koskemattomuuteen. Parkkisakko-asiassa yhteiskunta/lainsäätäjä päätti olla antamatta yksityiselle yritykselle oikeutta laskuttaa auton omistajaa, jonka saa selville rekisteritiedoista. Mielestäni päätös on ainoa oikea ja järkevä, koska auton haltija/omistaja ei välttämättä ole autoa pysäköinyt, eikä meillä perinteisesti ole ollut tapana, että syyttömän pitää todistaa syyttömyytensä. Auton haltija kun ei pääse syyllisyydestä muulla tavalla kuin paljastamalla sen henkilöllisyyden, jolle autonsa on lainannut. Ihan näin mitättömissä rikoksissa syyttömyys-olettamaa ei ole totuttu siis rikkomaan.
Kouvolassa McDonald's yrittäjä siis myy ruokaa asiakkaille, jotka roskaavat kolmannen osapuolen omistaman kiinteistön alueella. Arkijärjellä ajatellen roskaamisesta vastaa luonnollisesti roskien viimeinen omistaja - siis tässä tapauksessa ruokailija. Ainakin minun on aivan mahdotonta ymmärtää, miten vastuussa voisi olla McDonald's-yrittäjä, mutta kuten totesin äiti-Gaian suojelusenkeleinä toimivat virheät ympäristöministeriön erikoisasiantuntijat ovat toki voineet säätää lain arkijärjen vastaiseksi. En yhtään ihmettelisi, koska sosialistinen hyvinvointivaltio perustuu käsitykseen "tasa-arvosta".
On valitettavan kuvaavaa, että Suomessa on ajauduttu vähitellen amerikkalaistyyliseen juristeriaan, jossa ihmiset ratkovat erimielisyyksiään oikeusistuimissa. Harva enää tuntuu ymmärtävän, että oikeudessa selvitetään, mitä oikeutta on rikottu. Siellä ei siis punnita käsiteltävää asiaa moraaliselta kannalta vaan pyritään selvittämään, onko syytetty rikkonut uhrin oikeutta johonkin. Suomessa rikoksen uusija tappaa humalassa toisen ihmisen ja selviää siitä yhdyskuntapalvelulla, mutta pääministerin seksielämää paljastanut katkeroitunut yksinkertainen yksinhuoltaja joutuu maksamaan sakkoa ja korvauksia panokoneelleen. Tuomioistuin ei siis edes yritä selvittää tapausten moraalisia ongelmia vaan ratkoo niiden juridisia tulkintoja.
Mitä kouvolalainen kiinteistösijoittaja voisi tehdä? On toki kohtuutonta vaatia häntä sijoittamaan kymmeniä tuhansia euroja oman kiinteistönsä aitaamiseksi. Länsimaisessa etiikassa yksilön ja hänen omaisuutensa koskemattomuutta on kunnioitettu. Nykyisin poliittinen ilmapiiri on tietoisesti pyrkinyt hämärtämään henkilön ja omaisuuden koskemattomuuden turvaa, jota kaikenlainen "moraalittomuus" ja "arvojen puute" näkyy yleisessä katukuvassa ja arkielämässä. Sijoittaja voisi tietenkin estää tontille pääsyn yksinkertaisesti lukitsemalla ajotien, mikä sekin maksaa. Tietenkin hän voisi myös palkata paikalliset pärinäpojat tunkemaan tontille heitetyt roskat roskaajan takakonttiin, mutta sekin maksaa. Onko sijoittajalla mitään keinoa turvata omaisuuttaan ilman taloudellista rasitetta? Ilmeisesti ei.
2 kommenttia:
Juridinen perustelu voi olla olemassa, jos esimerkiksi Mäkkärin tontilla ei ole tarpeeksi roskiksia.
Voi olla ja voi olla, mutta mitäpä luulet onko? Oletko koskaan nähnyt mäkkäriä, jossa roskisasiat ei olis kunnossa?
Lähetä kommentti