Intiassa varttunut Dinesh D'Souza on ohjannut erittäin mielenkiintoisen dokumentin Yhdysvaltain presidentistä Barack Obamasta. Dokumentista on luonnollisesti myös oma sivustonsa Wikipediassa. Ohjelma on monilta osin hyvin tulkinnanvarainen - esimerkiksi kun psykologian emeritusprofessori pohtii Obaman isättömyyden vaikutuksia hänen politiikkaansa - mutta kokonaisuus rakentuu yllättävän tukevasti huterien alkuoletusten päälle. Ohjelma kestää tunnin ja on ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Obaman omaelämäkerrallinen kirja on nimeltään Dreams from my father eikä Dreams of my father, mikä yllättävää kyllä alleviivaa Obaman poliittista ideologiaa. Obaman isä oli tulisieluinen siirtomaapolitiikan vastustaja. 50- ja 60-luvuilla kehitysmaissa syntyi voimakas - lähinnä Neuvostoliiton tukema - itsenäistymisliike samalla tavalla kuin länsimaissa opiskelijat kääntyivät pasifismiin ja osa jopa stalinismiin, maolaisuuteen tai muuhun terroriin. Obaman isä kuului radikaaliin vasemmistoon, jonka tavoitteena oli "murtaa valkoinen ylivalta". Tuon symbolina oli Yhdysvallat, jonne Obaman isä muuttikin. Yhdysvaltain tarjottua kolmannen maailman idealisteille mahdollisuuden tutustua oman yhteiskuntajärjestyksensä toimintaan, nämä palkitsivat isäntänsä samanlaisella väkivallalla, joka kulminoitui vuonna 2001 New Yorkin WTC-tornien tuhoutumiseen.
Obama siirrätti Yhdysvaltain liittolaisena toimineen Englannin pääministeri Winston Churchillin muotokuvan pois Valkoisesta talosta, koska se edusti hänelle isänsä vihaamaa siirtomaa-aikaa. Vaikka Obama mielellään puhuu clintonilaiseen tyyliin "kyläyhteisöstä" poliittisessa retoriikassaan, ei Obamalta ole herunut myötätuntoa velipuolelleen Keniaan. Ohjelmassa haastateltu velipuoli nimittäin totesi, että valitettava tosiasia on, että kolonialismi loppui Afrikassa liian aikaisin ja lyhyellä varoitusajalla. Afrikkalaiset eivät osanneet valmistautua, vaan vallan kaappasivat sosialistimaiden - lähinnä Neuvostoliiton - tuella erilaiset terroriin taipuvaiset yksinvaltiaat. Obaman veli muistuttaa, että vielä 50-luvulla Etelä-Korea ja Kenia olivat yhtä rikkaita. Ero ei ole sattumaa vaan seurausta siitä, että amerikkalainen vapauteen perustuva yhteiskuntamalli oli parempi kuin sitä vastustava sosialismi.
Koska veljen näkemykset poikkeavat isänsä - ja siten Barack Obaman - näkemyksistä, velipuolet eivät ole missään tekemisissä keskenään. Ajatuksistaan kirjankin kirjoittaneen velipuolen näkemykset ovat satavarmasti saavuttaneet Washingtonin, mutta "kyläyhteisön" rajat eivät kata isänsä opit hylännyttä. Samasta syystä presidentti on hylännyt toisenkin vanhan liittolaisen, Israelin, joka edustaa presidentille kolonialismia sekin. Koska Israel on alueellisesti vahvin peluri, presidentti on päättänyt sallia Iranille ydinaseen. Obaman kuuluisa puhe virkakautensa alussa Kairossa sisälsi tähän voimakkaan viittauksen: kenelläkään ei ole oikeutta estää valtiota hankkimasta ydinasetta!
Politiikkansa tavoitteiden mukaisesti Obama haluaisi tehdä Yhdysvalloista ydinaseettoman, mikä on ulkopuolisesta idiotismia. Länsimaiden ydinaseet turvasivat kylmän sodan aikana aseellisen konfliktin syntymiseltä, joten ihmetellä sopii, miksi ydinaseet eivät suojaisi arabisosialismin pyrkimyksiltä alistaa länsimaat hallintaansa. Yhdysvaltain talouden Obama on osapuilleen ajanut matalikolle täysin holtittomalla talouspolitiikallaan. Yhdysvallat on Obaman kaudella velkaantunut enemmän kuin muiden presidenttien aikana yhteensä, eikä velkaantumiselle näy vieläkään loppua. Obama vastustaa amerikkalaisen öljyteollisuuden porauslupia rannikkoalueella, mutta täysin paradoksaalisesti kannattaa samaa toimintaa Etelä-Amerikassa. Obama kannattaa Falklandin saarten antamista Argentiinan hallintaan jättäen ikivanhan liittolaisensa Englannin yksin. Elokuva vilisee muitakin hyviä esimerkkejä, mutta tässä eräitä.
Obaman valtaannousu oli hyvän strategian tulos. Hänen poliittiset esikuvansa piilotettiin huolella, jotta vastustajat eivät päässeet paljastamaan Obaman ihastusta sosialismiin, joka yhä edelleen on nimenä Amerikassa yhtä hyljeksitty kuin "äärioikeistolaisuus" tai "natsismi" Euroopassa. Vaikka samasta aatteesta toki on kyse molemmissa. Obaman ideologiset oppi-isät olivat
Frank Marshall Davis (joka oli kommunistisen puolueen jäsen)
Bill Ayers (joka yritti räjäyttää Pentagonin 1971)
Edward Said (joka oli kiihkeä antisemitisti)
Roberto Mangabeira Unger (joka oli Obaman mentori Harvardissa) ja
Jeremiah Wright (joka oli al-Qaedaa avoimesti ihaileva Obaman lapsuuden pappi ja miesmalli).
Jos tuota porukkaa yhdellä sanalla kuvailee, niin suomalaisittain se olisi "stalinisteja". Unger kieltäytyi haastatteluista presidentinvaalien alla 2008 todeten myöhemmin, että heidän "läheisen suhteensa paljastuminen olisi vaarantanut Obaman voiton".
Suomalaisessa mediassa syytetään Yhdysvaltoja poliittisesta kaksinapaisuudesta, vaikka todellisuudessa osavaltioiden sisällä demokraatit ja republikaanit ovat yleensä lähempänä toisiaan kuin eri osavaltioiden republikaanit tai demokraatit keskenään. Median mielestä Yhdysvaltain republikaanit - raamattuvyöhykkeen uskovaiset, juutalaiset neokonservatiivit, äärioikeistolainen Tea Party ja kansallismielinen Kansallinen kivääriliitto - ovat aiheuttaneet kompromissihaluttomuudellaan Yhdysvaltain hallinnon halvaantumisen. Osin väite on totta, sillä konservatiivipuolue on herännyt vastustamaan Obaman hallintoa tosissaan. Mutta toisin kuin Yhdysvalloissa on perinteisesti Valkoisessa talossa toimittu, Obama ei hae kompromisseja vaan jyrää haluamansa päätökset läpi voimalla.
Suomelle Yhdysvaltain sisäpolitiikalla on se merkitys, että Yhdysvaltain vapaaehtoinen valtapiirinsä supistaminen nostaa muita, länsimaille vihamielisiä tekijöitä valtaan. Eurooppa ei ole turvassa kun sen lähialueella voimistuva radikaali islamismi saa suoraa tukea Turkilta ja Iranilta. Venäjän silloiselle presidentille Medvedeville Obama kertoi - luultuaan mikrofonien olleen suljettuina - muuttavansa politiikkaansa toisella kaudella, jolloin hän ei enää ole riippuvainen kannatuksestaan.
Obama on ilmeisesti kaikkien aikojen inhotuin Yhdysvaltain presidentti. Kyseenalainen kunnia, jota eurooppalainen media ei juuri esittele toisin kuin presidentti Bushin tapauksessa. Obama valittiin, koska hän oli musta. Häneen asetettiin samanlaisia toiveita, joita suomalaiset asettivat vuonna 2000 Tarja Haloseen. Halonen ja Obama eroavat oikeastaan vain siinä, että Obama on huomattavasti paljon enemmän vasemmalla, mikä on monelle eurooppalaiselle varmaan aikamoinen yllätys.
8 kommenttia:
Sinulle näköjään kelpaa kristitty hihhuli, jos hänen ajatuksensa ovat samat kuin omasi.
Tomi on elävä esimerkki vasemmistolaisesta rasistista, joka tuomitsee ihmiset heidän uskonnollisen vakaumuksensa tähden. Minulle on ihan sama onko ihminen ateisti tai teisti, jos hänen eettinen normistonsa on inhimillinen. Tomille ja muulle vasemmistolle tärkeämpää on se, mitä toteemia yksilö kumartaa. Kunhan se ei ole krusifiksi vaan tuulimylly, niin ihmisen täytyy olla hyvä.
Jako sisä- ja ulkoryhmään uskonnollisen tunnusmerkistön perusteella on uskonnollisen kiihkoilun perusongelma, eikä Tomi tässä suhteessa siis mitenkään eroa paheksumistaan uskovaisista.
Kiitos, että omalla esimerkilläsi oikein alleviivasit kirjoitukseni ydinviestiä.
Äskettäin Obama ilmoitti kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessaan selkeästi, että hän tulee tarvittaessa sivuuttamaan Kongressin ja hallitsemaan asetuksilla.
Näköjään Yhdysvaltojen järjestelmään olennaisesti liittyvät eri instituutioiden keskinäiset valtasuhteet mahdollistavat melko itsevaltaisen presidentin, joka ei edes yritä pyrkiä sopuun lainsäädäntövallan edustajien kanssa.
Obama tietää olevansa ainutlaatuisella paikalla tuhoamassa amerikkalaista "kolonialismia" eikä aio jättää tilaisuuttaan käyttämättä.
Obaman puhe nyt oli mitä oli. Retoriikkaa. Ei noita Executive Ordereita ole maan historiassa annettu kovinkaan monta. Vikipeedia tietää asiasta. Se mikä tässä maassa on vaikeaa, on tuo kaksipuoluejärjestelmän ymmärtäminen, koska sillä saadaa kaikki asiat melkoisen sekaisin. Kansalaiselle paljon tärkeämpää on 50 eri osavaltion hallinto, mutta siitähän ei Suomessa koskaan uutisoida. Sinänsä demokratia vielä täällä toimii, koska asioista ja laeista täällä keskustellaan, toisin kuin suomalaisessa politiikassa. Ja kaikkein pöllöimmät ideat saadaan vittuun määrävähemmistöpäätöksillä (edustajat ja senaattorit saavat itse päättää kantansa. Puoluekuria ei tunneta sellaisena kun se on Eduskunnassa). Suomessahan sellainen poistettiin turhana koska Vanhasen sanoin "keskeneräisistä asioista ei ole tarpeen keskustella".
Ja sitten vielä yksi asia. Täällä saa id-kortin tai ajokortin paikan päällä toimistosta tulostettuna. Hinta on esim. id-kortille 31,75 dollaria ja voimassaolo 10 vuotta. Tulipa vaan mieleen kun tota toimistossa jonottelin. Suomessa hst-kortti tai mikään muukaan ei maksa koskaan senttejä tai edes euroja vaan kaikki on pyöristetty ylöspäin lähimpään viiteen euroon. Ja voimassaolo 5 vuotta. Postimaksut nousevat Suomessa aina 10-20 senttiä. Täällä sentin korotus tekee tuskaa. Ja postia jaetaan myös lauantaisin. Tappiotahan Usps tuottaa, mutta se katsotaan perustuslain suojaamaksi peruspalveluksi. Ehkä pistän blogin pystyyn joskus amerikka-aiheesta. Sitä ennen voitte lukea Heka kokemuksia: heka.wordpress.com. Peace
Piece vaan sinne Hekallekin ja sinut on linkitetty sivupalkkiin - hyvä blogi!
Median mukaan läntisen maailman kaksi vasemmistolaisinta persidenttiä - Obama ja Hollande - ovat vihdoin saavuttaneet omat suosionsa. Obamaa kannattaa vielä melkein 40% Hollanden vajottua alle 20%:n.
Kuvastaa hyvin tällaisen demokratian, jossa äänestää voi vaikkei maksa veroja, sudenkuoppaa: vastuuton enemmistö voi äänestää kaltaisiaan johtajia, joiden lahjat ymmärretään hyvinkin pian populistisiksi, mutta heistä ei enää päästä eroon. Kukapa sitä ihmettelikään, miten Hitler pääsi valtaan? Vastaus on että länsimainen demokratia on kriisissä. Ei meillä ole talouskriisiä vaan systeemikriisi.
Elokuvan tekijä Dinesh D'Souza pidätettiin. Syynä ei välttämättä ollut elokuva vaan D'Souzan kommentti Obaman puheeseen, jossa tämä vertasi itseään Trayvon Martiniin sanomalla: "You know, when Trayvon Martin was first shot, I said that this could have been my son. Another way of saying that is Trayvon Martin could have been me 35 years ago."
Kaikkiaan melko vastuutonta roturistiriitojen lietsontaa Presidentiltä kyseisessä tilanteessa.
D'Souza twiittasi tähän liittyen, että Amerikka on tarpeeksi suuri ja vahva kestämään "aikuisen Trayvonin" Valkoisessa talossa.
Obaman marxisti-leninistikaveri Mike Klonsky vastasi, että D'Souzan ei ehkä olisi kannattanut kirjoittaa "rasistista twiittaustaan". Hänen mukaansa "sellaiset asiat kostautuvat jälkeen päin".
Näköjään kostautuivat, koska D'Souza joutui syytteeseen.
Michael Klonsky
Tuo on niin uskomaton juttu että ihmetyttää miksei siitä pidetä meteliä. Kun musta sekakäyttäjä ammutaan Floridassa, presidentti vetää rasistikorttia povitaskusta kuin halpa taikuri. Kun älykäs intialainen vinoilee, tulee pidätetyksi.
Lähetä kommentti