Vietnamista Suomeen saapunut ensimmäinen venepakolainen Tran Minh Nhu Nguyen on nostettu (Suomen Kuvalehti 49/2013) julkisuuteen. Vuonna 1969 syntyneen miehen elämäntarina sisältää muutaman huomion arvoisen kohdan. Tranin perhe joutui pakenemaan Vietnamista Pohjoisen kommunistien voitettua sodan. Suomessakin moni toivoi kommunistien voittoa. Ennen pakenemistaan perheen isä oli ideologisessa "uudelleenkoulutuksessa" eli orjatyössä. Kun pakolaisleireillä kävi eri maiden valtuuskuntia, kukaan ei halunnut Suomeen - Neuvostoliiton naapuriin.
Valmistuttuaan lääkäriksi Turussa Tran on lähtenyt Vietnamiin, joka on edelleen erittäin korruptoitunut sosialistinen yksipuoluejärjestelmä (mikä ei tietenkään estä Suomea tekemästä kehitysapua sen kanssa, mutta Israelin kanssa kyllä, kun se työllistää palestiinalaisia Länsirannalla). Tran toteaa viileästi, että on "kaksijakoista" olla auttamassa synnyinmaataan, joka ajoi hänet pakoon. Tran toteaa omaavansa huonoja piirteitä ihmisenä, kuten
olen itsekäs, ajattelen itseäni ja läheisiäni ensin. En ole ensimmäinen joka huolehtii muista ihmisistä.Varmasti Tranin kokemukset ovat jättäneet jälkensä, mutta kyllä ihmisen luontokin asiaan vaikuttaa. Samassa lehdessä on nimittäin esimerkillisen huono Susanna Niinivaaran kolumni "Venäjän mustat", jonka hän aloittaa kahdella subjektiivisella kuvauksella henkilökohtaisista kokemuksistaan asemamaassaan. Veikkaan että kumpaakaan Susannan tarinoista ei ole tapahtunut, vaan ne kuuluvat näihin "ratikassa mölyävien rasistien" ja Espoon keskuksessa pikkutyttöjä apinoiksi haukkuvien "pottunokkien" ja Pasilassa pummin bussimatkan maksavan neekerin kaltaisten urbaanilegendojen joukkoon. Ensimmäisessä tarinassa Susanna kohtaa ystävällisen ja huomaavaisen bussikuskin (kuinka ollakaan) ja toisessa rasistisen vuokraisännän, joka kieltäytyy vuokraamasta asuntoa mustille, vaikka nämä ovat jättäneet korkeimman tarjouksen. Lopuksi Susanna vielä hurskastelee, että "me EU-kansalaiset sallimme afrikkalaisten hukkua Välimeren aaltoihin heidän yrittäessään merikelvottomilla aluksilla paremman elintason maihin". Kun vertaa Susannan mainitsemien venepakolaisten ja Tranin elämäkertaa, ei voi olla kiinnittämättä huomiota eroihin.
Ali ja Husu -radio-ohjelmassa käytiin läpi vuoden kohokohtia. Husu kertoi ensimmäistä kertaa tajunneensa, että somalit ovat myös muiden Suomessa asuvien etnisten vähemmistöjen inhon kohteena. Suomalaiset toimittajat ja poliitikot elävät, kuin Helsinki olisi kaiken sivistyksen kehto. Vihreiden kansanedustaja ja perustajajäsen Osmo Soininvaara antaa ehkä korneimman tyylinäytteen omassa kolumnissaan (SK 50/2013) "Kantakaupunki kiehtoo":
Asuinalueen suosiota on yksinkertaisinta mitata asuntojen hinnoilla.Väite on niin pahasti metsässä (sic), että en lähde kumoamaan sitä teoriasta maanhintakorolla tai vertaamalla Helsingin ja New Yorkin hintoja, saati Helsingin hintoja 1990-luvun lamassa (Luomumunaa ja kanaa 10.8.2010). Huolestuttavaa on, että Soininvaara on ollut aivan keskeisellä tavalla luomassa vihreää ideologiaa, joka on kaikissa puolueissa omaksuttu "ekologisuuden nimissä" puolueiden harjoittamaan politiikkaan. Koko politiikkamme on parikymmentä vuotta perustunut virheellisille tulkinnoille ihmisluonnosta, minkä osoituksena olemme ihmiskunnan historian suurimman muuttoliikkeen silminnäkijöitä. Sosialismi on katkeamaton historia epäonnistuneita yrityksiä muuttaa ihmisluontoa, eikä nykyinen tule tekemään poikkeusta.
RISC Monitor-tutkimuksessa on vuodesta 1975 lähtien seurattu pyhtääläisten arvojen muutoksia. Pienen maalaiskunnan asukkaat olivat muutoshaluisia läpi "brezneviläisittäin pysähtyneen" 80-luvun aina 90-luvulle asti. Laman jälkeen turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä korostavat arvot ovat säilyneet korkealla tasolla. Tutkijat kertovat (SK 50/2013) artikkelissa "Ihana menneisyys", että he odottivat EU-jäsenyyden "kansainvälistävän" pyhtääläisiä, mutta niin ei olekaan käynyt. Samaistuminen omaan kuntaan ja maakuntaan sitä vastoin lisääntyi selvästi. Ihmiset alkoivat arvostaa lähidemokratiaa ja mahdollisuuksiaan vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Aika loogista, eikö?
Tiede-lehden (8/2013) artikkelissa "Erilainen kasvaa vahvaksi" Tuija Matikka kirjoittaa
Suhtautumista erilaisiin vaikeuttaa se, että ihminen on pohjimmiltaan kaniaivoinen laumaeläin. Kaniaivot haluavat nopeasti tunnistaa laumaan kuulumattomat, sillä nämä voivat olla vaaraksi. Ilmeisesti tästä syystä hermostomme on oppinut säpsähtämään aina, kun se poikkeaa keskiverrosta poikkeavan ihmisen. Erilaisuuden käsittely on eräänlaista kuntoharjoittelua, jossa kannattaa edetä hitaasti.Matikan mukaan tilannetta ei helpota se, että "erilaisuutta" oikein alleviivataan hallinnollisesti tasoittamalla tietä esteettömään ympäristöön, jolloin "erilaiset" leimataan narsistisiksi erityiskohtelun tavoittelijoiksi. Viisaasti kirjoitettu! Eräässä kekseliäässä kokeessa ihmiset johdatettiin eteiseen, josta näki kahteen huoneeseen. Molemmissa televisiota katseli yksi henkilö - toisessa terve ja toisessa vammainen. Koehenkilö valitsi katselukumppanikseen vammaisen tervettä useammin todistaakseen "oman ennakkoluulottomuutensa". Jos televiosta tuleva ohjelma oli eri, niin koehenkilöt valitsivat terveen katselukumppanin.
Viittasin jo aiemmin Soininvaaraan ja erilaisiin epäonnistuneihin sosialistisiin yhteiskuntakokeiluihin. Yksi syy, miksi ne leviävät epidemian tavoin, liittyy ihmisluonnon "kaniaivoihin". Kun yksilö havaitsee vaaran, pelästyminen aiheuttaa lihasreaktion. Yksilö saattaa irvistää tai hypähtää, ja tämä reaktio tarttuu lähellä oleviin aiheuttaen niissä saman pelkotilan leviten nopeasti koko laumaan salamannopeasti. Se on tehokas tapa saada koko lauma pakenemaan samanaikaisesti. Suggestioherkkyydeksi kutsuttu ominaisuus kehittyi ihmiselle aikana ennen kielen syntyä ja kulttuurievoluutiota. Nykyisin jo pelkkä sanallinen vihje vaarasta voi laukaista fysiologisen reaktion. Jos kokoushuoneessa joku toteaa olevan kirppuja, pian läsnäolijat rapsuttelevat itseään
Joukkohysteriaa on raportoitu kautta aikojen ja sillä voi selittää useita yhteiskunnallisia ilmiöitä uskonnollisia ilmiöitä myöten. Yksi tunnetuimmista on Hollinwellin tapaus vuodelta 1980. Yli kolmesataa lasta oli kokoontunut paikalle, kun kesken kaiken yksi pyörtyi (ilmeisesti jännityksestä, kuten myöhemmin arvioitiin). Pian tämän jälkeen lapsia kaatuili kaikkialla ja sadat vietiin sairaalaan. Iltaan mennessä kaikki olivat kunnossa. Singaporessa vuonna 1985 yli 60 lasta vietiin sairaalaan kesken koulupäivän heidän hengitettyään "kaasua" naapurissa olleelta rakennustyömaalta. Hongkongissa 355 lasta vietiin sairaalaan samanlaisen tapauksen jälkeen.
Vuonna 1491 Hollannissa erään luostarin nunnat juoksivat nelinkontin kuin koirat ja purivat toisiaan. Ranskassa 1630-luvulla Loudunin nunnaluostarissa ursuliinisisaret saivat epileptisiä kohtauksia ja tunnustivat paritelleensa pappien, pirun ja eläinten kanssa. Inkvisition edustajat totesivat paikallisen papin syylliseksi, ja tämä poltetiin elävältä. 1850-luvulla Afrikassa xhosa-kansa kuoli melkein sukupuuttoon tapettuaan karjansa ja poltettuaan viljansa, kun Nongqawuse-niminen teinityttö sai näyn, että näin toimien heimoa suojelevat henget ajavat siirtomaaisäntinä toimineet britit mereen. 1980-luvulla Kaliforniassa Judy Johnson - mielenterveyspotilas - syytti lapsenlapsensa esikoulun opettajaa saatananpalvonnasta. Lapset todistivat poliisille kaiken mitä nämä kysyivät ja useita opettajia pidätettiin ja kaksi ehti istua vuosikausia ennen kuin totuus paljastui. Kukaan vanhemmista ei osannut kertoa syytä, miksi olivat menneet mukaan moiseen pahuuteen.
Tapauksia luetellaan lehdessä runsaasti muitakin, joten kannattaa hankkia lehti käsiin jos aihepiiri kiinnostaa. Tämä samainen joukkohysteria kattaa tietyissä rajoissa myös erilaisten vaarallisten yhteiskunnallisten ideologioiden leviämisen ja suosion. Tällä hetkellä sekä media että poliittinen eliitti on sairastunut ilmaston lämepenimisen ja monikulttuurisuuden osalta samanlaiseen joukkohysteriaan. Laumaeläimelle johtavan auktoriteetin toiminta laukaisee käyttäytymismallin, joka xhosa-heimon tapaan voi tartuttaa kokonaisen kansakunnan - jostain nyky-Ruotsista tai natsi-Saksasta nyt puhumattakaan. Kaikkia näitä yhdistää se, että biologista viettiämme ei voi ohittaa.
5 kommenttia:
Veikkaan että kumpaakaan Susannan tarinoista ei ole tapahtunut, vaan ne kuuluvat näihin "ratikassa mölyävien rasistien" ja Espoon keskuksessa pikkutyttöjä apinoiksi haukkuvien "pottunokkien" ja Pasilassa pummin bussimatkan maksavan neekerin kaltaisten urbaanilegendojen joukkoon.
Yksi vasemmiston suosima urbaanilegenda on myös tämä:
Mies tönäisi kahdeksanvuotiaan junasta Espoossa
Kyseessä on siis maahanmuuttajatyttö.
Vaikka tapaus on sattunut vilkkaasti liikennöidyssä Espoon keskuksessa, ei tapauksella tietääkseni ole silminnäkijöitä, eikä väitetystä tekijästä ole valvontakamerakuvaa. Tekijää ei tietääkseni ole löydetty tähän päivään mennessä.
---
Toinen, myös Erkko-median liikkeelle laskema huhu on, että Helsingin poliisi pahoinpitelee kiinniotettuja salaisesti.
Poliisikomentaja Riikonen ja poliisijohtaja Lardot tyrmäävät väitteet heti alkuunsa:
Poliisikomentaja Riikosen on vaikea uskoa, että haastattelun olisi antanut Helsingin poliisilaitoksen työntekijä.
"Väitteet ovat täysin käsittämättömiä. Ihan fiktiota."
Myös Poliisihallitus epäilee kuritusväitteiden todenperäisyyttä. Poliisijohtaja Robin Lardotin mukaan tapaukset paljastuisivat kanteluiden ansiosta.
Poliisi kiistää väitteet kiinniotettujen salaisesta kurittamisesta
Mutta siellä ne väitteet vaan NYT-liitteessä (NJET-liite) on julkaistu.
En nyt oikein ymmärrä. Tuleeko sinulle yllätyksenä että poliisi kurittaa suulaita kiinniotettuja epävirallisesti?
Vuosia sitten oli viettämässä iltaa kaverini ja hänen isoveljensä kanssa. Isoveli oli poliisi ja rehenteli hyvin suorasukaisesti erilaisten hippien kurittamisella. Pidätettyihin käytettiin mm. pamppua, nivelten vääntelemisiä ja pippurisumutteita.
Kun olin lapsi, kuuntelin sukulaisissa ylikonstaapelina voimineen isosetäni viihdyttävän yleisöä kertoen vastaavista teoista. Tuolloin toimintaa pidettiin poliisin velvollisuuksiin kuuluvana.
En minäkään näitä tekoja tuominnut, sillä ainakin kuulosti siltä että ansionsa mukaan saivat ja ei noista kenellekään mitään pysyviä vammoja syntynyt. En usko että suurin osa suomalaisistakaan pientä epävirallista kurinpalautusta tuomitsee, kunhan ei mennä liian pitkälle. Varsinkaan nuoriin huligaaneihin ei usein muu edes tehoa.
Mutta tällaisen toiminnan täydellinen ja ehdoton kieltäminen on minusta jotenkin huolestuttavaa. Onko Suomessa jonkinlainen äitimyytin kaltainen poliisimyytti, jossa poliisi on kansalaiselle aina se rakkain ja läheisin valtion edustaja, joka ei koskaan tee kansalaiselle mitään pahaa?
Vuosia sitten oli viettämässä iltaa kaverini ja hänen isoveljensä kanssa. Isoveli oli poliisi ja rehenteli hyvin suorasukaisesti erilaisten hippien kurittamisella. Pidätettyihin käytettiin mm. pamppua, nivelten vääntelemisiä ja pippurisumutteita.
Ja lähdehän tässä on aivan varma ja luotettava (not!).
Siis joku anonyymi kirjoittaja oikeisto/vasemmisto-suuntautuneen blogin kommenttiosiossa.
Tämähän todistaa nyt kaiken satavarmasti!
En minä pyri todistamaan mitään. Olen vain ollut aina siinä uskossa että kaikki tietävät noin tapahtuvan ja että kaikkien mielestä se on kohtuumittakaavassa ihan hyväksyttävää.
Vai onko täällä joku jonka mielestä poliisi ei saa antaa pysyviä vammoja aiheuttamattomia pikarangaistuksia hankalimmille asiakkaille?
Otetaan esimerkiksi teinihuligaani, joka varastaa kaupasta, pakenee poliisia mopolla ja nurkkaan ahdistettuna uhkaa tappaa puukolla poliisin ja/tai itsensä. Poliisi nappaa pojan kiinni ja antaa vähän pamppua pakaroille ennen kuin vie pojan kamarille.
Olisiko tämä väärin? Tietenkin lakikirjaimen mukaan, mutta olisiko kukaan sitä mieltä että poliisia pitäisi tilanteessa rangaista tai ettei teinihuligaani saanut ansionsa mukaan? Tuskinpa.
Siksi ihmettelen järkytystäsi vihjauksesta että moista tapahtuu. Ei kyse ole edes yleisesti tuomittavasta asiasta.
Miltton Friidman, vaikkei olekaan aivan anonyymi, väittää hänkin tuon em käyttämänsä nimimerkin suojassa poliisin pahoinpitelyt pelkäksi fiktioksi. No en ihmettele. Sopii hyvin yhteen MF:n yhteiskuntapoliittisten näkökulmien kanssa.
Anonyymin muistelot jostain nuoruudessa mieleen jääneestä rehvakkaasta poliisimiehestä voi aivan hyvin pitää paikkansakin. En väitä poliisin fyysistä väkivaltaa yleiseksi mutta ikävä kyllä pidän sitä erittäin todennäköisenä sen tarkemmin tässä erittelemättä. "Hienovaraisempaa" vallan väärinkäyttöä poliisitoimessa sen sijaan tunnen enemmän enkä yhtään ihmettele vaikka jopa samaiset tyypit syyllistyisivät fyysiseenkin väkivaltaan tilaisuuden salliessa.
Lähetä kommentti