keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Älä tule paha valtio

Kun suuren yleisön keskuudessa nousi kohu lainmukaista verosuunnittelua tekevien terveydenhuoltoalan kansainvälisten yritysten toiminnasta, ne nopeasti muuttivat omaa linjaansa. Niiden johto huomasi, että verojen minimointi - lakia noudattaen - haittaa niiden yrityskuvaa ja heikentää tulevia voitontekomahdollisuuksia. Yrityksellä ei ole muuta moraalia kuin tehdä omistajilleen voittoa.

Kun Merja Ailus kärähti erilaisista laskuepäselvyyksistä, johtava poliittinen eliitti alkoi uhota, että poliittisia virkanimityksiä ei jatkossa enää tehdä. Ei siksi, että heidän moraalinen selkärankansa olisi jostain löytynyt vaan siksi, että he yrittävät hallita poliittisen eliitin julkikuvaansa myönteisemmäksi. Nimittäin suurin poliittinen korruptio oli Sekoomuksen ja SDP:n yritys romuttaa sote-uudistuksen varjolla koko kuntavaalikenttä ja sitä kautta Keskustapuolueen valta-asema maaseudulla. Aika lähelle hallitus tässä pääsi, mutta ei ihan maaliin asti.

Oulun kaupungissa on tutkittu, mitkä ryhmät käyttävät eniten sosiaali- ja terveyspalveluita. Vastaus on, että 10% kansasta käyttää 80% palveluista ja kustannuksista. Suurimmat ryhmät ovat eläkeläiset, huostaanotetut lapset ja päihde- ja mielenterveyspalvelujen käyttäjät. Siinä missä normikansalainen kulutti vuoden mittaan yhtä palvelua (esimerkiksi terveyskeskuksen lääkäriä) noin 417 eurolla, nämä suurkuluttajat kuormittivat keskimäärin neljää eri palveluntuottajaa 15.940 eurolla vuodessa (Lääkärilehti 48/s. 3164). Yleensä ottaen juuri sosiaalipalveluiden käyttö söi kunnan resursseja, ja noin 2/3 kaikista kustannuksista syntyi juuri sosiaalipalveluiden puolelta kun taas terveyspalvelut veivät noin kolmanneksen.

Kun tavoitteena on tehostaa julkisen talouden toimintaa, on mietittävä uudelleen ne kanavat, joita pitkin palveluiden suurkäyttäjät saadaan edullisemmin hoidettua. Tietojen vaihto eri palveluntuottajien kesken on tietenkin yksi merkittävä tehostuksen paikka. Nyt julkisuudessa saa sijaa "raha seuraa potilasta"-palvelu, jossa hyvät terveysasemat saavat huonoja enemmän rahaa. Tämä johtaa erilaisiin ongelmiin kuin nykysysteemi, mutta yhtä kaikki ne ongelmat aiheuttavat muutaman vuoden päästä tarvetta taas uusille ssädöille. Alkaa vaikuttaa siltä, että kukaan ei enää kykene hallitsemaan erilaisin kikkailuin tätä järjestelmää. Mielestäni olisi perusteltua purkaa se jo ihan julkisen sektorin pienentämiseksi, ja palata kuntien osalta peruspalvelujen tuottamiseen (koulutus ja kunnossapito). Näiden yli menevät palvelut ostettaisiin keltä parhaaksi mikäkin kunta näkisi ja palvelun kuluttajan omaa vastuuta nostettaisiin. Jos vanhus tai "pikku-eerika" ei kykene itse vastuuseen, vastuu tulee ympäristölle. Pikku-Eerikankin traagisessa tapauksessa ympäristö naapureita, kouluja ja äitiä myöten välitti tietoa sosiaalipalveluun, mutta kukaan ei reagoinut. Se oli mitä kammottavin osoitus siitä, että ihnmiset selviävät paremmin, kun valtio pysyy kaukana.

15 kommenttia:

Igor kirjoitti...

Lapsiperheet, joiden lapsia on kunnallisessa päivähoidossa, käyttävät myös sosiaalipalveluja. Subventio ei ole mitenkään pieni.

Opiskelijoiden tuet kuuluvat varmaan myös noihin sosiaalisiin palveluihin.

Subventointia hyödyntäviä norminormikansalaisia hekin.

Anonyymi kirjoitti...

Se, että kunnan organisaatiot eivät osaa tuottaa palveluita tehokkaasti on täysin selvää jo talousteorian perusteella, ja käytännön kokemukset ovat osoittaneet sen täysin kiistatta kaikkein jääräpäisimmällekin sosialistille.

Monessa yhteydessä on tuotu esiin, että olisi parempi, että itse tuottamisen sijaan kunnat ostaisivat palvelut yksityisiltä. Tässä kohtaa jää usein huomaamatta, että eiväthän kunnat ostamista hallitse, yhtään sen paremmin kuin tuottamistakaan. Tästäkin on esimerkkejä. Surullista on, että sitten todetaan, että yksityisten tuottamat palvelut eivät toimi toivotulla tavalla.

Kiinnostaisi nähdä tuo Oulun tutkimus, mitä kaikkea on tutkittu ja miten.

Pörri

Igor kirjoitti...

Pörri sanoi mielenkiintoisen näkökohdan: kunnat eivät hallitse ostamista. Uskoisin, että Pörri tarkoitti kilpailuttamista. Aineellisten hyödykkeiden ostaminen on paljon helpompaa kuin palvelujen tuottajien kilpailuttaminen.

Olen liike-elämässä seurannut erilaisten toimintojen ulkoistamista kilpailuttamalla. Eipä sitä liike-elämässäkään hallita.

Viittausta tuohon talousteoriaan en oikein hahmota. Kilpailua pidetään sinänsä avaimena tehokkuuteen. Minä jaan sen käsityksen. Kilpailu pitää yrityksen innovoivana ja elinkykyisenä. Jos ei pysy niin poistuu markkinoilta. Mutta onko omistajana yksityinen kuntaa tehokkaampi sellaisenaan niin en oikein tiedä missä sellaisen laajasti hyväksytty talousteoria määrittelee?

Muutenkin ihmistyöllä suoritettuja palveluja on vaikea yksityisenkin toimijan tehostaa. Hallinnointia voidaan toki virtaviivaistaa mutta ei sitä estä kunnillakaan mikään. Yksityisellä toimijalla voi olla houkutus "tehostaa" toimintaa tinkimälläpalvelusta. Vanhusta ei ulkoiluteta, vaippojen vaihtoväliä pidennetöään, ruokaa halvennetaan, suorittavan henkilöstön mitoitusta pienennetään yms. Eli sellaisia asioita, jotka huonontavat palvelutasoa. Jos ei niille kaikille ole sopimuksilla määritetty minimitasoa löytyy ei-toivottava "tehostamiskohde" palvelun tarjoajan johdon mielikuvituksella varmasti. Tulosta tekemisen pakko on loistava keppi innovointiin ja tehostamiseen. Mutta se voi tuottaa yhtä tehokkaasti hyviä innovointeja kuin huonoja.

Yksityisellä puolella voi kannustava johtaminen aikaansaada paremman työilmapiirin mikä sinänsä varmasti lisää halukkuutta tuottavaan toimintaan henkilöstössä kuin jossain kunnallisessa paikallispoliitikkojen mikromanageroimassa laitoksessa. Tätä en kiistä. On kokemusta moisesta. Yhtälö on vaikea ratkaista.

Eräs "oikeistolainen" tuttavani oli järkeillyt esimerkiksi kolmannen sektorin hoitamaa vanhusten huoltoa. Yritys toimisi osuuskuntamuotoisena ja jäseninä voisivat toimia ainoastaan asukkaat tai heidän omaisensa. Näin hallinnointia hoitaisivat ihmiset, joilla olisi ns oma lehmä ojassa. Tuskin kovin suuresti haluaisit tinkiä palvelutasosta jos oma isäsi tai äitisi asuisi ko palvelutalossa?

Olen itse ollut mukana ns uusosuuskuntaliikkeessä ja toiminut eräässä toimitusjohtajanakin. Siinä yhteydessä seurasin hyvin läheltä osuuskuntamuotoisen palvelukodin suunnittelua. Siinä oli vain hiukan eri konepti jäsenyyden suhteen. Siinä jäseninä olisivat olleet työntekijät. Vanhusten hoidossa uskon tähän omaisten jäsenyysmalliin, jolla voitaisiin ehkä (joo, en ole vielä alkuunkaan varma) välttää palvelun vääränlainen tinkiminen tehostamisen valekaavussa.

Toiminta pitäisi pitää sellaisena, että kunta turvaisi (KT:n mukaan hyvätuloisilta kuntalaisilta ryöstämillään varoilla!) köyhimpienkin mahdollisuuden osallistua tällaiseen ettei tästä tulisi vain varakkaiden eläkeläisten yksinoikeus. Eli vaikka en kannata sosialismia hyväksyn jonkin tasoisen yhteisöllisyyden jopa pakotettuna.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä havainto ja tuota Oulun 10/80- jakautumaa tulee pitää enemmänkin esillä.
Satsaamalla, vaikkapa virkaholhoojan muodossa tuohon ryhmään saadaan aikaiseksi sekä elämänlaadun paranemista että huomattavia kustannussäästöjä.
Se, minkälaisessa oravanpyörässä tuo 10% pyörii, kiteytyy tutun lääkärin kommentissa kun oli laatinut n+1 B-C-E-T-lausuntoa samasta henkilöstä:
" Koen olevani systeemissä jonkinlainen loispaimen... "

Igor kirjoitti...

Kyllä tuollaista 20/80 analyysia pitäisi suorittaa. Ja tuo 10/89 näyttää jo aika hurjalta. Noin ihan alkeismatematiikalla jos tuosta 10% saataisiin puolet eli vain 5% pois niin kulut alenisivat jo 40%. Ei mikään ihan pieni säästö.

Kun alkuvuonna makasin sairaalan päivystyksessä eräänä lauantaipäivänä useita tunteja havaitsin järkytyksekseni, että enemmistä ambulanssilla tuoduista oli enemmän tai vähemmän hiprakassa. Ja vammat olivat pääosin humalatilan tuottamia. Kyllä siinä kelasin minkälaisia jättisäästöjä yhteiskuntamme saisi, jos kännääminen olisi hillitympää. En silti kannata joskus esitettyä näkemystä ettei itse hankittuja vammoja tai sairauksia tarvitsisi yhteiskunnan (=(KT)ryöstetyillä verovaroilla!!) varoilla hoitaa. Enkä kannata holhoustakaan. Eli tässäkin on vaikea yhtälö ratkaistavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Igor, tarkoitin kaikkea kunnan suorittamaa hankintaa, niin palveluiden kuin tavaroiden, sekä tietysti näiden toimittajien kilpailuttamista.

Sosialisteisessa tuotantomallisssa, kuten kunnan toimiessa palvelun tuottajana ja "kilpailun" puuttuessa, puuttuvat kokonaan kaikki hintasignaalit. Parhaimmassa tapauksessa joku konsultti osaa laskea yksikkökustannukset jotenkuten sinnepäin, mutta palvelun arvosta, eli siitä mitä joku vapaaehtoisesti palvelusta suostuisi maksamaan, ei ole minkäänlaista käsitystä. Tämä ei johdu niinkään yksittäisen toimijan, tässä tapauksessa kunnan ominaisuuksista, vaan markkinan, eli tavaran tai palvelun tuottajan ja sen ostajan / käyttäjän kohtaamisen luonteesta. Jos kaikki tuotannontekijät hankitaan yksityisiltä markkinoilta, silloin niiden todellinen hinta eli kustannut on selvillä, mutta jos mitään hankitaan joltain muulta kunnan tai valtion organisaatiolta, silloin tätäkään ei voida tietää.

Ylempänä "kilpailu" sen takia lainausmerkeissä, että oikeana kilpailuna ei voida pitää sellauista tilannetta, jossa yhden toimijan kassa on pohjaton.

Olisi sinänsä mielenkiinoista nähdä kokeilu jollain suhteellisesti mahdollisimman vähän säädellyllä alalla, miten kunnallinen palvelu toimisi yksityisiä vastaan. Esimerkiksi kunnallinen parturi/kampaamo. Tai kunnallinen vaatekauppa. Tai kunnallinen elintarvikekioski.

Pörri

Igor kirjoitti...

Pörri, olen eri mieltä siitä, etteikö kunnissa osattaisi ostaa vakioitua tavaraa. Pyydetään tarjouksia ja kun tavarat ovat vakioituja niin ostetaan edullisinta. Hoiva- tai terveydenhoitopalvelut ovat jo paljon monimutkaisempia määritellä mitä ostetaan. Vävypoikani on muuten tehnyt taloustieteellisen väitöskirjan jenkeissä miten vaikkapa viinin maku ja laatu voitaisiin määritellä sopimuksissa. Mikä olisi sopimuksenmukainen sanamuoto värille tai maulle - vastaavia ongelmia on kun pitää määritellä hyvä hoito? Väitöskirja oli täynnä matemaattis-loogisia malleja niin paljon että en ymmärtänyt puoliakaan.

Puhut palvelun arvosta, mitä kuluttaja olisi valmis maksamaan ja kilpailun määrittämästä markkinahinnasta. Kuitenkin käytännössä alin hinta määräytyy silti cost plus oli markkinahinta mikä tahansa. En mene hinnoittelun detaljeihin, joskushan kateluottohinnoittelukin saattaa olla paikallaan. Tai sitten jos myydään vaikka isoja laivoja voidaan hinnoittelussakin käyttää oppimiskertoimia jos aikaisempaa harjaantumista voidaan hyödyntää. Jos markkinahinta on pienempi ei edellytyksiä kannattavalle toiminnalle ole.

Mielenkiintoinen on seuraava. Valitettavasti en löytänyt siihen linkkiä Kauppalehden sivuille. Kannanotto on "Pääomasijoittajia ei pidä päästää koulujen tai hoivayritysten omistajiksi!" Sanat lausuu Ruotsin porvarillisen hallituksen varapääministeri Jan Björklund. Kansanpuolueen johtajan hän ei ainakaan ole sosiaalidemokraatti tai muukaan vasemmistolainen. Ja lisää: "Nykyisen kaltaisilla pääomansijoittajilla ei ole asiaa hyvinvointisektorille".

Voidaan toki sanoa, että Ruotsin kaltaisessa hyvinvointivaltiossa oikeistolainenkin huippupoliitikko on sokaistunut hyvinvointivaltioharhasta :)

Pörri, miten olisit esimerkiksi ostamassa ja kilpailuttamassa markkinahintaan yksityiset maanpuolustus- ja poliisipalvelut? Vain ottaakseni eräät yksittäistapaukset. Me vain maksamme verovaroista niiden kustannukset. Miten määriteltäisiin esimerkiksi olisiko Hornetit meille parempia kuin Saabin koneet jos olisimme ostamassa yksityistettyjä puolustusvoimapalveluja. Ja kumman komentajan me rankkaisimme paremmaksi?

Kilpailun nimiin vannovat unohtavat että ei kaikki maailmassa sovi kilpailutukseen. Ihan sama mitä joku EU:n komissaari keksii vapauttaa kilpailulle tai mitä joku Milton Friedman kirjoittaa (en tarkoita täälläkin esiintyvää nimimerkki Miltton Friidmania).

Kumitonttu kirjoitti...

Inhimillisen elämän osa-alueita on mahdotonta määritellä yksityiskohtaisesti sopimuksessa. Toki sopimus ottaa kantaa jos osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen, mutta kaupankäynti on luottamusbisnestä. Kerran menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin.

Viinikauppias voi siis soveltaa sopimuksissaan jotain tiettyä makua tai väriä, mutta jos tulee ongelmia, niin loputon juridiikalla omien etujen ajaminen voi johtaa ostajan tilanteeseen, jossa myyjät hinnoittelevat tavanomaista korkeamman riskin korkeammilla myyntihinnoilla. Tai lopettavat kokonaan kaupan tällaisen häirikön kanssa.

On hyvä muistaa, että sopimus on aina kahden ihmisen välinen, ei melkein ikinä kahden yrityksen välinen. Yritykset eivät osta yrityksiltä vaan ihmiset ihmisiltä. Muussa tapauksessa koneet voivat hoitaa kaupan (kuten pörssissä) eikä ihmisiä tarvita.

Ihminen voi olla pahan tahtoinen ja tehdä virheitä ja huijata toista osapuolta, mutta niin voi konekin. Huijari voi joutua hankaliin tilanteisiin, mutta koneesta ei voi ottaa kuin töpselin irti - se on pahin "rangaistus" koneelle. Siksi luotan enemmän ihmisiin kaupanteossa kuin koneisiin.

Anonyymi kirjoitti...

Igor, en ole ikinä väittänyt, että kaikki asiat sopisivat kilpailutettaviksi. Nimenomaan mainitsemasi poliisi ja maanpuolustus ovat libertaarienkin paraatiesimerkkejä kahdesta toimesta, jotka "mekin" haluamme valtion hoitamiksi ja verovaroin kustannetuiksi. Syytkin ovat ilmeiset.

Mutta näin nopeasti kommentoituna suurin piirtein tuohon voisi rajan vetää. Miksi kunnan tai valtion pitäisi huolehtia mistään muusta?

Kunnan ruokakaupa? Kunnan ravintolat? Kunnan parturit? Jos ei, niin miksi ei?

Pörri

Iivari Lanttu kirjoitti...

Oulun ja muidenkin 10%/80%

Mahtaakohan kuntien kustannuslaskenta ja kulujen vyörytys eri momenteille olla niin hyvää ja kaikilla kunnilla samanlaista että noita lukuja voi ottaa vakavasti? Jos tilinpito ja tilastointi on kunnossa löytyvät säästöjen keinot helposti. Ja voihan olla että mitään ei ole tehtävissä, sekin näkyy luvuista.

Ylättäen aivan samaa valitusta terveydenhoidon kuluista, vanhusten hoidon kalleudesta ja ns. viimeisen elinvuoden hirveästä hinnasta on tänä syksynä näkynyt saksalaisisssa, USAlaisissa ja kanadalaisissa satunnaisissa lehdissä joihin olen Internetin ihmemaassa törmännyt.

Nostatetaanko siis kaikkialla kohua ja hälyä vaaleja varten? Ja käykö taas niin että meillä pitää keksiä ja kehittää kaikki ihan itse vaikka jollain tutulla tai naapurilla olisi täysin toimiva ratkaisu jossa vain tekstit pitäisi suomentaa ja ruotsintaa jos otettaisiin käyttöön meillekin.

Kumitonttu kirjoitti...

Ongelmat on samat Saksassa ja Amerikassa, joten keskusteluaiheiden samanlaisuus ei ole mikään ihme.

En valitettavasti pääse laajemmin kertomaan tutkimuksesta tässä kommentissa (kannattaa kysyä Lääkäriliitosta ko. tutkimus). Sen verran totean, että samanlainen (prosenttiyksikön tarkkuudella) saatiin myös Helsingistä ja on saatu aiemmin (muutaman prosenttiyksikön tarkkuudella Amerikassa). Eli vähintään suuruusluokka on oikea.

Kuluja ei ole vyörytetty, mutta tutkijat arvioivat että vyörytys olisi todennäköisesti jopa hiukan lisännyt suurkuluttajien kustannuksia. Tutkimus on vertaisarvioitu (mikä ilmasto lämpenemisen aikakaudella ei enää paljoa merkitse) ja oma nenäni ei haistanut siinä palaneen käryä.

Kysehän ei nyt siis ole siitä, että joku haluaisi lopettaa vanhusten tai kaltoin kohdeltujen lasten hoitoa. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että poliitikkojen on (kiitos EU:n) PAKKO tehdä arvovalintoja ja kertoa ENSIMMÄISTÄ KERTAA SUOMEN HISTORIASSA, kenelle annetaan hoitoa ja mihin rajaan asti. Minusta se on helvetin hieno juttu. Loppuu vihdoin se populistinen lässytys, jota SDP, Kepu ja Sekoomus ovat harrastaneet vuosikymmeniä. Eläköön lama, eläköön vapaat pääomamarkkinat. Kun raha loppuu, köyhän on kuunneltava isännän ääntä. Niin se vaan menee.

Igor kirjoitti...

Pörri vetää rajan poliisin ja maanpuolustuksen kohdalle, että ne voisi julkinen valta verovaroilla hoitaa. Ja sitten heittää aivan toista ääripäätä: kunnan ruokakaupat, ravintolat ja parturit. En ole kuullut kenenkään koskaan edes ehdottaneen kunnan ruokakauppoja tai partureita.

Ruokakaupoilla ja partureilla on kilpaillut markkinat On noissa sellainenkin akseli kuin asiaksssuhteen pysyvyys. Jos valitset vanhusten hoitokodin niin vaikea sinun on ensikuuussavaihtaa hoitokotia ja sitten taas seuraavassa kuussa ennen kuin löydät sopivan paikan.

Kumitonttu kirjoitti...

En tiedä, mut minusta tää Igorin kommentti menee vähän sellaisen metakeskustelun puolelle. Tässä blogiunrkassa kaikilla on sama tavoite enkä nyt oikein ymmärrä miten joku jaksais seurata ja kommentoida vuosikausia jos ei suurista linjoista olis samaa mieltä mun kanssa. Tietty on näitä trolleja ja ne on asia erikseen, mutta siis muut kommentoijat ovat kaikki keskenään erimieltä lähinnä näennäisesti.

Igor kirjoitti...

Aika tylsää jos kaikki olisivat kanssasi samaa mieltä.

Kumitonttu kirjoitti...

Ei tarvitse olla samaa mieltä kanssani, mutta mielipiteitäni voi kommentoida joko tunteella tai järjellä. Täällä kommentoivat käyttävät pääasiassa järkeä, ja silloin näyttäisi että olemme kaikki osapuilleen samaa mieltä asioista. Yksityiskohdissa voi olla eroja, mutta kokonaisuus paljastuu suunnilleen samanlaiseksi.

Tunteenomaisia purkauksia en jaksa edes julkaista, mutta rationaaliset perustelut omille mielipiteillä kyllä, vaikka ne poikkeaisivat omistani.