perjantai 13. joulukuuta 2013

Islamin opetus peruskoulussa

Uudessa Kanava-lehdessä (8/2013) on kasvatustieteen professori Timo Saloviidan artikkeli islamin opetuksesta Suomessa. Mahdollisesti rikon tässä tekijänoikeuteen liittyviä säädöksiä, joten pyydän että oikeudenhaltijat ilmoittavat, mikäli haluavat kopioni poistettavaksi. Samoin pyydän ymmärrystä mahdolliselle rikkomukselleni, koska en usko että kirjoitus tulee millään tavalla kaupallisessa mediassa noteeratuksi. Pyydän myös, että kirjoitusta ei kopioida edelleen, vaan ainoastaan linkitätte sen. Tämä siksi, että mikäli oikeudenhaltija pyytää poistamaan kirjoituksen, siitä ei jää muita kopioita nettiin. Minusta tämä ansaitsee tulla levitetyksi mahdollisimman laajalle yleisölle, ja siksi toistan kehotukseni kaikille lukijoilleni, että tilatkaa Kanava-lehti, koska se on AINOA korkeatasoinen suomalainen aikakauslehti. Eikä maksa enempää kuin tankillinen bensaa. Täältä voi tilata.

Opetushallitus on viime vuosina julkaissut useita islamin oppikirjoja peruskoulun uskonnonopetusta varten. Ensimmäisenä ilmestyi Islam yhteinen uskomme (2007) tekijöinä Isra Lehtinen, Egal Jama Abdellahi ja Mika Telaranta. Uudempi kirjasarja on Salam – islamin polku. Tähän mennessä julkaistut Salam-kirjat kattavat neljä ensimmäistä peruskoululuokkaa.

Uteliaisuus herää: millaista on islamilainen uskonnonopetus, jos sitä vertaa luterilaiseen? Kun vertaa ehkä yleisimpään luterilaiseen oppikirjasarjaan, Otavan julkaisemiin Tähti-kirjoihin, ensimmäinen vaikutelma on samankaltaisuus.

Ensinnäkin oppikirjojen kuvitus on hyvin samanlaista. Suuret värilliset piirroskuvat esittävät Lähi-idän aiheita kameleineen, savimajoineen ja paimenineen. Uskontojen yhteinen alkukoti käy selväksi. Teokset koostuvat lapsille sopivista tarinoista, joiden pohjalta päästään pohtimaan uskonasioita. Lapsille opetetaan lisäksi hyviä tapoja, kuten ystävällisyyttä tai roskien viemistä. Myös suvaitsevaisuus on vahvasti esillä. Hyvät tavat ovat enimmäkseen samoja molemmissa sarjoissa. Salam-kirjoissa niitä täydentävät islamiin kuuluvat ruokailu- ja puhtaussäädökset.

Salam-kirjan hieno oivallus on yhdistää tarinat samaan perhepiiriin. Hauskasti kirja kuvaa, kuinka ”Abdullah-vaari oli asunut Suomessa vuosia, koska hän työskenteli arabian kielen professorina yliopistolla”. Hän lienee siis Jaakko Hämeen-Anttila, koska muita arabian kielen professoreita meillä ei ole.

Monet tarinatkin, kuten Joosefin ja hänen perheensä seikkailut ovat samanlaisia. Vanha Testamentti ja Koraani ammentavat yhteisestä tarinaperinteestä, vaikka Koraanin versiot ovatkin lyhentyneitä. Opetushallituksen hyväksymä islamin opetussuunnitelma ei ehdottomasti vaadi näitä tarinoita, kuten luterilaisella puolella tehdään. Syntyykin vaikutelma, että Salam-sarja joko seurailee hyväksi nähtyjä luterilaisia malleja tai sitten kirjoittajat ovat halunneet tuoda esille uskontojen yhteistä pohjaa.

Molempien uskontojen teoksissa näkyy pyhien tekstien eli Raamatun ja Koraanin tärkeys. Islamin oppikirjoissa keskitytään lyhyiden koraanin suurien ulkolukuun, joka jatkuu arabian kielellä. Islamin kirjat ovatkin samalla arabian kielen oppaita, sillä vierasperäistä sanastoa riittää. Tämä johtuu tietysti islamin ankkuroitumisesta kieleen.

Alkujaan kytkentä johtui arabivalloitusten pohjalta 600- ja 700-luvuilla syntyneen monikansallisen imperiumin valtarakenteista. Valtiouskonnoksi luotu islam oli vain arabivalloittajien uskonto. Uskontojen kirjavuus varhaisissa kalifaateissa ei johtunut suvaitsevaisuudesta, kuten luullaan, vaan siitä, että islamiin kääntyminen oli yhtä vaikeaa kuin kommunistiseen puolueeseen pääsy Neuvostoliitossa.

Nykytutkimus on kuitenkin alkanut kovertaa uskomusta Koraanin arabialaisuudesta. Kuten muun muassa Christopher Luxenberg on osoittanut, alkuperäiskieli on ollutkin syyroaramea ja arabialainen Koraani on siten myöhäisempi käännös.

Suhtautuminen tieteeseen on uskonnoille aina vaikea paikka. Sekä Salam- että Tähti-kirjat antavat piupaut evoluutioteorialle. Kriittisen historiantutkimuksen vaikutus näkyy kuitenkin Tähti-kirjoissa, jotka antavat täysin nykytutkimuksen mukaisen kuvan evankeliumien synnystä.

Islamin oppikirjat ovat tästä valovuoden päässä. Nykytutkimus sijoittaa Koraanin kokoamisajan sata vuotta myöhemmäksi kuin islamin oma perinne. Samalla koko islamin varhaishistoria neljää oikeaan johdettua kalifia myöten on tulkittu epähistoriallisiksi tarinoiksi.

Jeesuksenkin historiallisuudesta on kiistelty mutta Muhammadin osalta näyttöjä ei tunnu löytyvän ollenkaan. Koraanissa Muhammadia tuskin edes mainitaan. Tiedot alkavat parantua vasta myöhempinä vuosisatoina, ja 800-luvulla koottu elämäkerta on paikoitellen jo hyvin yksityiskohtainen. Kriittinen islamtutkimus onkin joutunut vaihtamaan aikajärjestyksen profeetta-uskonto-imperiumi täysin päinvastaiseksi.

Moraalikäsitysten tärkein ero löytyy suhtautumisessa väkivaltaan. Tähti-kirjoissa viides käsky, ”älä tapa”, esitetään muiden käskyjen joukossa. Islamilla on kiellon suhteen vaikeuksia.

Salam -sarja ei vielä puutu koko asiaan. Ylemmille luokka-asteille tarkoitettu Islam yhteinen uskomme -oppikirja on etsinyt Koraanista tappamisen kieltoa, mutta tulos jää laihaksi. Löydetään vain itsemurhakielto, kielto tappaa omia lapsia köyhyyden takia sekä ainoastaan israelilaisille annettu yleinen tappamiskielto, josta poikkeuksena ovat verikosto ja erikseen annettu kuolemanrangaistus. Tätä jaettahan seuraa heti seuraavassa jakeessa muslimeille annettu neuvo tappaa ja silpoa islamin vastustajat.

Kahden maailmanuskonnon erilainen suhde väkivaltaan johtuu eroista niiden syntyhistoriassa. Kristinusko kehittyi juutalaisuuden muunnelmana vähäosaisen kansan parissa. Vasta myöhemmin siitä tehtiin valtioideologia.

Islamin kohdalla tilanne oli toinen. Islam syntyi eräiden nykykäsitysten mukaan vasta 700-luvulla. Bysantin ja Sassanidihallinnon ikeestä vapautunut nopeasti laajentunut monikansallinen arabivaltio tarvitsi ideologiaa.

Valtiouskonnon ainekset haalittiin valtakunnan ydinalueiden kristillis-juutalaisesta perinteestä, joka tulkittiin uudelleen ja peitettiin paksulla arabinostalgialla. Islamilaisen valtion myyttinen alkukoti sijoitettiin tällöin Arabian niemimaalle. Populäärit länsimaiset historiateokset myötäilevät edelleen tätä historian uudelleenkirjoitusta, jossa mahtivaltion lähtöpiste on sijoitettu lähes asumattomalle hiekka-aavikolle.

Uuden imperiumin valtiouskonto oli väkivaltainen, koska sen tehtävänä oli perustella sekä valloitussodat että arabialaisen yläluokan asema herrakansana. Opetushallituksen hyväksymässä Islamin opetussuunnitelmassa vuodelta 2006 jihadia ei mainita, mutta siihen sitoutuminen näkyy kirjoissa. Niissä esitellään Badrin taistelu ja Islam yhteinen usko -kirjassa jopa vallihautasota. Sen ikävää jälkinäytöstä ei onneksi kerrota, sillä asiahan päättyi Muhammadin johdolla suoritettuun aseettomien juutalaisten siviilien joukkomurhaan.

Taistelukertomusten opetus lapsille on se, että Allah antoi Profeetalle luvan taistella uskottomia vastaan. Badrin taistelu alkoi karavaanin ryöstöyrityksestä ja päättyi veriseen panttivankien ottoon. Nämä teot ovat siis ihan oikein jos ollaan islamin asialla.

Vaikka islamin oppikirjoissa yritetäänkin olla suvaitsevaisia, raja siis tulee vastaan. Järjestyneissä yhteiskunnissa väkivalta on kuitenkin sallittu ainoastaan valtion monopolina. Suostuessaan julkaisemaan kirjat, joissa uskonnollinen väkivalta hyväksytään, Opetushallitus rikkoo Yhdistyneiden Kansakuntien julistusta uskonnollista suvaitsemattomuutta vastaan. Julistus kehottaa valtioita vastustamaan vihaa, suvaitsemattomuutta ja väkivaltaa myös silloin, kun niiden lähteenä on uskonnollinen ääriajattelu.

Kun peruskoulussa opetetaan islamin uskoa, olisi välttämätöntä lähteä siitä, ettei kenelläkään ole lupa väkivallan käyttöön ja tappamiseen uskonnon nimissä. Opetushallituksen julkaisemat kirjat kaipaavat siksi uudelleenkirjoitusta.

Timo Saloviita (kasvatustieteen professori)

4 kommenttia:

Ibn Matti kirjoitti...

Aivan loistava kirjoitus. Ehdottomasti linkataan.

Saloviidan kanssa olen kuitenkin eri mieltä vallihautasodan jälkinäytöksestä - se pitäisi määrätä pakolliseen peruskoulun oppimäärään. Silloin ei ketään voida enää huijata "rauhan uskonnolla". Samoin myöhempien muslimivalloittajien teot pitäisi teroittaa oppilaiden päähän samalla pieteetillä kuin Aatu ja holokausti.

http://ibnmatti.blogspot.fi/2012/06/kiusallisia-faktoja-osa-7.html

Vasarahammer kirjoitti...

Islamiin kääntyminen ei teoriassa ole vaikeaa. Eihän islamiin itse asiassa käännytä vaan "palataan", koska islamilaisen käsityksen mukaan jokainen syntyy maailmaan muslimina.

Shahadan lausuminen ja peseytyminen sen jälkeen riittää teoriassa. Toki suositeltavaa on tutustua islamin opinkappaleisiin ennen kääntymistä.

Islamin varhaishistoriassa valloittajia (arabit) oli vähän ja käännynnäisiksi halukkaita paljon. Tästä syystä kääntyminen oli vaikeaa.

Väkivalta vääräuskoisia kohtaan (tietyillä ehdoilla) kuuluu islamiin. Jos näitä ei opeteta, silloin ei opeteta islamia vaan suvaitsevaista toiveajatteluun perustuvaa versiota islamista.

Jossain vaiheessa ristiriita suvaitsevaisen islam-version ja oikean islamin välillä paljastuu oppilaalle.

Nimetön kirjoitti...

No jos haluavat muuttaa köyhyysleikin uskontoleikiksi, tämähän on nähty nykyministerien
Audin takapenkeillä, eli miesmuisti on kulunut.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/koyhyysleikissa_koululaiset_kokeilivat_kaytannossa_mita_on_olla_kehitysmaalainen_91684.html#media=91686

Ilkka Mononen

GM kirjoitti...

Hyvää tekstiä, kiitos.