Timo Hännikäinen on kuvannut seikkaperäisesti fascismin ideologisen kehityskaaren ja kutsuukin sitä "valistuneeksi harvainvallaksi". Se tuo väkisinkin mieleen Suomen nykytilanteen, jossa pieni puolue-eliitti nimittää pääministeriehdokkaansa. Vaalituloksesta riippumatta eri puolueiden johtajat voivat sivuuttaa vaatimukset politiikan suunnan muutoksesta. Totalitaarinen, edistyksellinen eli moderni, fascistinen ja kommunistinen yhteiskunta tähtäävät samoihin päämääriin vieläpä pitkälti samoin keinoin. Jokainen kansa kuitenkin soveltaa niitä omalla tavallaan, minkä takia jokainen fascistinen maa ei välttämättä ryhdy kansanmurhaan. Kuten olemme monikulttuurisuuden aikakaudella oppineet, eri kansoilla ja kulttuureilla todellakin on erilaisia arvoja ja tapoja.
Fascismihan on aatteena korostuneen uskontovastainen - kuten sosialismi yleensäkin. Osin siihen on historialliset syyt, jolloin työväenliikkeen vastavoimana oli uskontoon nojaava konservatismi. Luonnontieteellisen kehityksen myötä monet konservatiivien hellimät ajatukset alkoivat näyttää vanhanaikaisilta: naiset eivät olekaan miehiä tyhmempiä, homous ei olekaan sairaus ja eliölajien kehitystä muokkaa evoluutio. Pääosin fascismi on uskontovastainen kuitenkin siksi, ettei se siedä kilpailevia ideologioita. Leimaamalla ne tieteellisesti vääräoppisiksi, se yrittää saada niihin uskovat näyttämään epätieteellisiltä - siis pätemättömiltä kaikkeen, mitä moderni yhteiskunta tarvitsee johtajiltaan.
Miksi on niin tärkeää pitää esillä sitä, että hyvinvointivaltio edustaa fascismia? Siksi, että sanoilla on voimaa ja kielenkäytöllä - poliittisesti korrektilla - ohjaillaan mielipiteitä.Äärioikeisto, rasismi, seksismi, fasismi ovat leimaavia sanoja, joilla yritetään hiljentää keskustelu.
"On tarpeellista tuntea argumentit, joilla fascistit kritisoivat kapitalismia, jotta voidaan päästä perille kyseisten todistelujen puutteista"(Timo Andersson).
Riippuu maailmankuvasta pitääkö fascismia hyvänä vai pahana aatteena - Hännikäinen sanoo itsekin viehättyneensä siitä paikoitellen. 20-luvulla fascismi oli "modernia". Jopa Rooseveltin New Deal -ohjelma täyttää ehdottomasti fascistiset määreet. Hännikäinen toteaakin ytimekkäästi:
Ennen kaikkea pitää muistaa, että fascismi nousi valtaan ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä kaoottisina vuosina, jolloin demokratiaa ei pidetty Euroopassa samalla tavalla itseisarvona niin kuin nykyään. Monen mielestä se oli pelkkä epäonnistunut kokeiluTämä on tärkeä havainto. Kurkistetaanpa pandoran lippaan sisään ja antakaa minun esitellä teille isänmaantoivo, nuorimies Jukka Torikka. Lainaan tässä muutamia hänen ajatuksiaan, jotka valaisevat majakkalaivan tavoin, kuinka sosiaalidemokratia on aatteena fascistinen. Se tähtää valistuneeseen harvainvaltaan, jossa päätökset tehdään siten, kuin eliitti parhaaksi näkee - ei keskustelemalla ja vuorovaikutuksessa äänestäjien kanssa.
Kirja-arvostelussaan Tommi Uschanovin Suuri kaalihuijaus:
Teos antaa äänestäjistä ja demokratiasta hyvin synkän kuvan
Kirja-arvostelussaan Osmo Soininvaaran Sata-komitea - miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa?
Toivoisin, että Soininvaara olisi pohdiskellut yhteiskunnallisen päätöksenteon vaikeutta laajemminkin.
Ja lopuksi blogissaan:
...sekulaarin ja modernin valtion luulisi olevan sosialidemokraateille päivänselvä tavoite...
...moderni valtio suojelee kansalaistensa perusoikeuksia...
...lapsen elämänkatsomuksesta päättäminen ei ole vanhempien tehtävä...
...ihminen voi liittyä uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi vasta saavutettuaan täysi-ikäisyyden...
Teksteissä vilahtelevat edistyksellisyys, modernius, uskonvapaus, valtio ja vastuu sekä muut tutut sanat. Kaiken takana häärää näkemys, jonka mukaan vanhemmat eivät saa kasvattaa lapsiaan kuten he haluavat, vaan pieni SDP:n puolue-eliitti tietää paremmin, mitä tuleville modernin valtion kansalaisille pitää opettaa.
Jos pitää toteutettua yhteiskuntapolitiikkaa syyllisenä siihen, että meillä on valtava massatyöttömyys, nuorison mielenterveysongelmat, verohelvetti ja yhä kurjistuva demokratiavaje, niin sitten voi päättää olla äänestämättä niitä puolueita, jotka päätökset tähän johtaneesta kehityksestä ovat tehneet. Jos ei pidä toteutettua politiikkaa syynä, silloin ei ole syytä äänestää mitään puoluetta.
Jukka Torikka on SDP:n Mika Karin eduskunta-avustaja, joten puolue-eliitin tuki Torikalla on puheilleen.
27 kommenttia:
Hyvä löytö tuo Torikka. Itse en jaksa demareiden blogeja lukea, koska ne ovat yleensä puuduttavan tylsiä.
Ajatus, että sinun lapsesi eivät ole sinun, on siis edelleen ajankohtainen.
Torikasta tulee kylmiä väreitä selkäpiihin.
Leimaamalla ne tieteellisesti vääräoppisiksi, se yrittää saada niihin uskovat näyttämään epätieteellisiltä - siis pätemättömiltä kaikkeen, mitä moderni yhteiskunta tarvitsee johtajiltaan.
Hyvä huomio!
Leimaamalla ne tieteellisesti vääräoppisiksi, se yrittää saada niihin uskovat näyttämään epätieteellisiltä - siis pätemättömiltä kaikkeen, mitä moderni yhteiskunta tarvitsee johtajiltaan.
Voisiko olla myös niin, että kun ei usko mihinkään "Jumalan" tapaiseen, eikä hyvään tahtoon ihmisten välillä, niin ainut "looginen" lopputulema tästä on se, että yhteiskuntaa on säädeltävä niin voimakkaasti, ettei mitään pahaa voi tapahtua.
Ainakin Ruukinmatruunalla on tällainen misantrooppinen maailmankuva, eikä RM ole kristitty vaan on tunnustautunut buddhalaiseksi.
Kun kaikki ihmiset ovat paskiaisia, niin siksi on oltava säätelyä ja valvontaa, ettei kukaan pääse hyväksikäyttämään toista. Samalla tietenkin henkilöt, jotka toimivat enimmäkseen tai kokonaan bona fide hengessä, eli hyvällä ja anti-aggressiivisella tavalla eivät pääse toteuttamaan tätä ominaisuuttaan täysin.
Tämä osittain helpottaa sosiaalivaltion puoltajien järjenjuoksun hahmottamista.
Juuri siksi joku Osmo Soininvaara ja JJ Kasvi ovat monien itseään järkivihreinä pitävien esikuvia poliittisessa toiminnassa, koska he julistavat juuri putinilaista silovikiläisyyttä. Heille maailma on paha paikka, joka tulee oikein organisoimalla hyväksi paikaksi.
Matruunahan ei ymmärtääkseni ole tällainen. Hän vain pitää ihmisiä raadollisina so. pahoina, eikä siihen auta vastaan väittäminen, että minä tai sinä emme koe niin. Se on hänen tuntemuksensa, eikä sen kieltäminen johda mihinkään.
Fascismi-teoriasi keskeinen ongelma on, että se selittää kaiken, ja siten ei oikeastaan ole mitään muuta kuin kaiken modernin politiikan uudelleennimeämistä fascismiksi.
Massatyöttömyys, nuorison mielenterveysongelmat ja demokratiavaje ovat pitkälti keppihevosia, sensijaan verohelvetti on todellinen ongelma. Massatyöttömyys on veropolitiikan ja tulonsiirtojen väistämätön seuraus.
Todellinen ongelma modernissa "konservatiivisuudessa", jota tämäkin blogi pitkälti edustaa - tosin niin edustavat myös paljolti demaritkin - on se, että nämä keppihevoset nostetaan keskiöön ongelmina joita pitää jotenkin ratkoa sinänsä. Otetaan nyt vaikka rikollisuus tai työttömyys, tai mielenterveysongelmat, joiden kuvitellaan olevan jotenkin uusia ilmiöitä ja kauheasti kasvaneen viimevuosina. Tai vaikka joku blanket-alarmistinen "turvattomuus" tai "syrjäytyminen".
Todellisuudessa kyse on näiden henkilöiden omasta henkisestä kehityksestä; konservatismi perustuu kyvyttömyyteen ymmärtää kahta asiaa: a) maailma kyllä muuttuu, mutta ei siten kuin kuvittelee ja b) ihmisen oman katsontakannan muutos selittää havaittua muutosta paljon enemmän.
Konservatismi kaikissa muodoissaan perustuu etupäässä tähän b)-osioon. Tällainen yleisesti konservatiivinen ihminen kokee trollaamisena tai loukkauksena sen, että joku kyseenalaistaa hänen hellimänsä "ennen oli kaikki paremmin"-tarinansa. RM on tässä arkkityyppi, ja hän sekoittaa aika erikoisella tavalla sosiaalitanttojen ja nassejen retoriikkaa (viimeaikoina erityisesti sossutanttaretoriikkaa) omaan tarinaansa.
Ongelma näissä narratiiveissa on tietysti se, että ne ovat pelkkää fiktiota. Rikollisuus vaihtelee melko maltillisissa vaihteluväleissä, työttömyys on pudonnut melko tasaisesti vaikkakin viimeisimpien vuosien aikana tässä on ollut pieniä töyssyjä. Narratiiveihin otetaan mukaan aina kaikki irtisanomisuutiset, muttei esimerkiksi sitä, että uusia työpaikkoja syntyy kymmmeniä tuhansia vuosittain. Narratiiveihin otetaan mukaan jokainen kiinaan "siirtynyt" työpaikka, muttei yhtään uutta Suomeen perustettua yritystä.
En salaa sitä, että itselleni vastenmielisin tämäntyyppisen narratiivin esittäjistä ovat persut. Tämän te usein tulkitsette, kuten Milton, "vasemmistolaisuutena". Jos havainnoitte sitä, miten puolueet toimivat ja miten esimerkiksi liike-elämän edustajat lähtevät rent-seekingiin mukaan, "vasemmiston" ja "oikeiston" ero Suomessa ei ole klassisen liberaalin ja sosialismin ero, vaan ero siinä, jaetaanko keskiluokalta rosvotut rahat pankkiireille vai narkkareille.
Lisään vielä edelliseen, että Persujen vastenmielisyys itselleni ei liity niinkään siihen, että olisin jotenkin erityisen paljon eri mieltä kaikesta. Esimerkiksi pankkikriisin kritiikissä Soini on ollut paljolti oikeassa, vaikkakin täysin virheellisen teorian ja typerän tarinan kanssa. Kritiikissä on järkeä siinä, että rahan syytäminen on turhaa, mutta vika ei ole federalismissa, vaan federalismin puutteessa. Federalismi tarkoittaa nimenomaan selkeää ja yleisesti hyväksyttyä ja tarkoituksenmukaista vallan viipaloimista, ja juuri sellainen EU:lta puuttuu. Persujen ja näiden sisarpuolueiden toiminta EU:n tasolla on ollut nimenomaan federalismin vastaista. Sopimuksia ja vallanjaon selkeyttämistä vastustetaan henkeen ja vereen. Toiveena ja tavoitteena on että "peto" toimii niin huonosti että oma kriittinen katsontakanta saa oikeutuksen. Tämä on samantapaista kuin USA:n republikaanien retoriikka liittovaltion tuhlailevaa taloudenpitoa vastaan, kun samalla republikaanit historiallisesti ovat pistäneet rahaa haisemaan aina enemmän kuin demokraatit (aina Nixonista lähtien). Tämä "aivovammakonservatismiksi" nimittämäni yhteiskuntafilosofia jossa instituutioiden pelastamiseksi ne täytyy ensin tuhota, on pikku hiljaa uinut suomalaiseen ajattelutapaan.
Kaikkein irvokkainta tässä on se, että klassista liberalismia kannattavat ovat mukana tässä paskaksipistämisessä.
Fascismi-teoriasi keskeinen ongelma on, että se selittää kaiken, ja siten ei oikeastaan ole mitään muuta kuin kaiken modernin politiikan uudelleennimeämistä fascismiksi.
Tuo nyt on melko täydellinen floppi. Jos fascismi-teoria selittää kaiken, ja koko "moderni" (etpä olisi voinut sopivampaa sanaa valita!) politiikka on fascismia, niin ei kai se teorian vika ole. Toisin sanoen, tiedämme klassisen fascismin syntyperän ja tavoitteet, argumentaation ja toimintamallit. Kun vertaamme niitä nykypolitiikkaan, jossa on samat tavoitteet ja jossa käytetään samoja argumentaatiota ja toimintatapoja, niin yllätykseksemme huomaamme niiden olevan keskenään samanlaisia. Ei kai silloin vika ole fascismissa tai sen määrittelyssä vaan nykypolitiikan luonteessa. Myönnän rehellisesti, en minäkään tätä asiaa ollut osannut hahmottaa vuosi sitten. Mutta sen sijaan, että keskityt vähättelemään noita yhteneväisyyksiä, niin voisit yrittää selittää, miksi joku asia ei oikeasti kuulu fascismiin vaikka niin väitän, tai miksi joku asia "modernissa" yhteiskunnassa ei kuulu fascismin tavoitteisiin, vaikka niin väitän.
RM:n ominaisuuksien osalta keskustelua voi käydä hänen blogissaan, en koe tätä siihen oikeana paikkana.
Rikollisuudesta ja työttömyydestä ja muista vastaavista yhteiskunnallisista ongelmista: kyllä - on totta että ne ovat historiallisesti tarkasteltuna matalia. Enkä minä sitä valita, vaan totean, mutta ei se silti tarkoita, etteikö järjestelmä ole fascistinen. Yritän koko ajan korostaa, että fascismi ei ole hyvä tai paha järjestelmä - sitä käytetään haukkumasanana (siis ilman c-kirjainta). Siksi ihmisille - sinullekin - tulee mielikuva ettei nykyjärjestelmä voi olla fasistinen, koska se on paha, ja minä olen äänestänyt pahoja, joten olen itsekin paha. Ei, sitä minä en tarkoita. Haluan vain avata ihmiset ymmärtämään, että nykyinen järjestelmä on melkein identtinen klassisen fascismin kanssa. (Ja että siksi sana "fasisti" ei ehkä ole kaikkein osuvin haukkumasana toisia ideologioita kannattavista henkilöistä).
vaan ero siinä, jaetaanko keskiluokalta rosvotut rahat pankkiireille vai narkkareille.
Samaa mieltä. Tosin en ymmärrä, mistä keksit vetäistä persut tähän mukaan... En myöskään ymmärrä tuota, että republikaanien budjettikuri olisi jotenkin ollut parempaa, ja että minä olisin muka jossain yhteydessä niin väittänyt. Jos nyt jollain tavalla silti puolustelen konservatiivejä (republikaaneja), niin heidän painotuksensa on kuitenkin kohti alkuperäistä itsenäisyysjulistusta ja sen henkeä (siitä nimitys republikaanit), kun taas demokraatit ovat kallellaan kohti vahvaa liittovaltiota. Täytyy myös muistaa, että amerikkalaisilla on mennyt jo yli 200 vuotta sulatella liittovaltiomallia, eikä vieläkään sen takana ole kuin puolet.
Olen siitäkin samaa mieltä, että federalismi on ainoa keino ratkaista euron tulevaisuus. Huom euron eikä Euroopan! Ainoa keino saada EU:n tyyppisessä valtiomuodossa taloudellisesti johdonmukaisia päätöksiä aikaan on keskittää valtaa ja verotusta. Liittovaltiobondit on aiemmin luvattu sijoittajille, joten johdonmukaista olisi ne hyväksyä määräenemmistöpäätöksellä vakautusmekanismin sääntöjä muuttamalla. Tämän nyt tietää jokainen rahamarkkinoita tunteva. Toinen asia on se, onko liittovaltiokehitys itsessään tavoiteltava asia.
"Olen siitäkin samaa mieltä, että federalismi on ainoa keino ratkaista euron tulevaisuus."
Euron tarkoitus on toimia askeleena kohti ylikansallista liittovaltiota. Euro otettiin käyttöön puutteellisena sillä ajatuksella, että ongelmat korjattaisiin matkan varrella ja samalla saataisiin tiivistettyä integraatiota eli liittovaltiokehitystä.
Nykyinen talouskriisi on kuitenkin sen verran paha, että se uhkaa koko yhteisvaluutan olemassaoloa. Liittovaltiokehitykselle ei löydy kannatusta, vaikka EU:n komissio sitä ajaakin. Eikä liittovaltiokehitys tässä vaiheessa ehdi ratkaista talouskriisiä vaan koko homma voi romahtaa, ennen kuin tarvittavat rakenteet saadaan pystyyn.
Vaihtoehtoja euron suhteen on kaksi eli keskitetty supervaltio tai euron hajoaminen. Jälkimmäinen voi tapahtua, vaikka liittovaltiota päätettäisiinkin tiivistää.
Tiivistetty liittovaltio tarkoittaa käytännössä myös tulonsiirtounionia, jossa rahaa virtaa tukiaisina etelästä pohjoiseen. Eurossa Välimeren maat eivät luultavasti koskaan nouse omille jaloilleen vaan jäävät pysyvästi letkuihin eli riippuvaiseksi tulonsiirroista.
Euron tarkoitus on toimia askeleena kohti ylikansallista liittovaltiota.
Tätä olen miettinyt jonkin verran. Voi olla, että alun alkaen tarkoitus oli todellakin käyttää euroa liittovaltiokehityksen varmistamiseksi. Toisaalta, kun ottaa huomioon poliitikkojen kyvyn ymmärtää rahoitusmarkkinoiden luonnetta ja toimintaa, en ole lainkiaan varma, että he ymmärsivät asian juuri sillä tavalla.
Toisin sanoen, on mahdollista, että he pitivät liittovaltiokehitystä niin itsestäänselvänä tavoitteena, etteivät he edes ajatelleet siihen tarvittavan mitään muita työkaluja kuin yhä uudelleen toistettavat kansanäänestykset niskuroivissa jäsenmaissa. Siinä tapauksessa ei myöskään eurolla ollut varsinaista välineellistä arvoa liitovaltiokehityksen luomiseksi, vaan euron "poliitikkojen oikeasti" arveltiin auttavan kansalaisia hyväksymään liittovaltiokehityksen.
Molemmat ovat hyviä selityksiä, ja varmaan eri vaiheissa ja eri maiden päättäjillä nämä kaksi erillistä linjaa olivat mielissä.
Eurossa Välimeren maat eivät luultavasti koskaan nouse omille jaloilleen vaan jäävät pysyvästi letkuihin eli riippuvaiseksi tulonsiirroista.
Joo, tämä on totta. Samalla tavalla kuin joku Kuuba eli Moskovan tehohoidossa, myös PIIGS-maat tulevat roikkumaan täältä ikuisuuteen Saksan letkuruokinnassa. En näe mitään todellista vaihtoehtoa sille ainakaan tällä vuosisadalla.
Vaan olisihan se toisaalta hauskaa, kun Saksan liittokansleri päättäisi käytännössä koko EU:ta koskevista asioista. Se, mihin kansallissosialismi ei kyennyt, siihen kykenivät sosiaalidemokraatit.
Se, mihin kansallissosialismi ei kyennyt, siihen kykenivät sosiaalidemokraatit.
Tietty demarit eivät eroa natseista muuten kuin että heidän perspektiivinsä on internationalistinen nationalistisen sijasta.
Oikeastaan on ihan luonnollista, että jos Euroopan laajuinen sosiaaliliittovaltio toteutuu, se toteutuu nimenomaan demareiden ohjastamana.
Natsit yrittivät toteuttaa samaa, mutta väkivaltaisesti muihin verrattain nationalistisiin maihin tunkeutumalla.
Heille maailma on paha paikka, joka tulee oikein organisoimalla hyväksi paikaksi.
On tietty ongelmallista, jos katsontavinkkeli on täysin misantrooppinen.
On kuitenkin myönnettävä, että maailmassa on pahoja asioita, mutta se ei ole kokonaisuudessaan paha paikka.
Voisiko sanoa, että maailmassa on sekä hyviä että pahoja asioita.
Tuo Jukka Torikka taisi olla yhden lukuvuoden verran samalla luokalla kuin minä, siis Pohjois-Savon AMK:ssa. Sen jälkeen hän meni Jyväskylän yliopistoon. Muistan silloin ihmetelleeni hänen vasemmalle kallellaan olevia käsityksiä. Yksityishenkilönä ei ollut ongelmia hänen kanssaan. Oltiin silloin tällöin baarissa tms.
Liberaali fasismi on semmoista hymyholhoamista ja kivaa holhoamista. Autoritaarinen fasismi on rehellisesti kovaa kurinpitoa ja pamputtamista. Oisko tuossa noiden ero sanottu? Joihinkin variaatiohin kuuluu patriotismi ja nationalismi, kun taas sosialismi-pohjiaisin ideologiohin kuuluu noiden vastustus ja internationalismin kannatus.
Taustatekijöiden tutkiminen on tärkeää jos haluaa selville siitä miksi fascismi nousi esille ja lopulta valtaan. Italiassakin oli ennestään jotain pielessä kun Mussolini pääsi valtaan 1922.
Kun ihmetellään miksi Hitlerin puolue keräsi kannatusta ja lopulta voitti vaalit 1932 ja 1933, niin on tärkeää tutkia minkälainen oli vuosien 1919-33 Saksa, mitä siellä oli tapahtunut. Joidenkin tekijöiden aikaansaamana Hitler nousi valtaan ja Hitler osasi hyödyntää niitä.
Ennen Rooseveltin valtaannousua 1932 oli paha lama New Yorkin pörssiromahduksesta 1929 alkaen. Maanviljelijät hävittivät tuotteitaan samalla kun köyhillä ei ollut millä maksaa ruuasta tms. muuta kurjaa.
Kristinuskossa on syntikäsitys, eli jokainen ihminen on syntinen. Ihminen on pohjimmiltaan paha. Ihminen oli sitä sen jälkeen kun söi hyvän ja pahan tiedon puusta.
Vaikka Matruuna mainostaa olevansa buddhalainen, niin voisiko tuolla kristillisellä ihmiskäsityksellä olla joskin tausta hänen näkemyksilleen?
MF: "Voisiko sanoa, että maailmassa on sekä hyviä että pahoja asioita."
Kyllä voisi.
Vieras: "Oisko tuossa noiden ero sanottu?"
Kyllä.
"Vaikka Matruuna mainostaa olevansa buddhalainen, niin..."
Ei käydä Matruunasta keskustelua täällä. Hänellä on oma blogi, jossa ei tarvitse arvuutella vaan voipi kysyä suoraan. Vastaa sitten jos haluaa.
"Voi olla, että alun alkaen tarkoitus oli todellakin käyttää euroa liittovaltiokehityksen varmistamiseksi."
Kyllä tästä asiasta on dokumentoitua aineistoa sen verran, että sitä voi pitää toteen näytettynä asiana.
Jean Monnet mainitsi ensimmäisen kerran vuonna 1957, että vain finanssi- ja talousunionin kautta varsinainen tavoite eli poliittinen unioni voidaan saavuttaa.
EU-projektin varsinainen tavoite on yhtenäinen Euroopan liittovaltio ja sitä kohden edetään pienin askelin. Euron oli tarkoitus olla tällainen askel ja se luotiin tietoisesti vajavaisena, koska oletettiin, että kriisin tullessa viat voidaan korjata. Vajavaisena siksi, että jäsenmaat ja niiden kansalaiset eivät olisi suostuneet valuutan vaatimaan finanssi- ja talousunioniin.
Moottorina projektissa toimii Euroopan komissio, jonka puheenjohtajista erityisesti Jacques Delors vei asiaa eteenpäin kaikkein menestyksekkäimmin. Delorsin aikana syntyi Maastrichtin sopimus, jossa yhteisvaluutasta sovittiin. Suomalaiset EU-kannattajat aikanaan puhuivat muunneltua totuutta, kun sanoivat, että euroon liittymisestä päätetään erikseen.
Christopher Booker: Beneficial crisis gets out of hand
EU-projekti (joka siis on 'work in progress') perustuu ajatukselle, että kansallisvaltiot aiheuttavat sotia ja sotia pitää välttää. Siksi Eurooppaan tarvitaan yhtenäinen liittovaltio.
Monnet ja monet muut EU-projektin alkuvaiheen tekijät olivat mukana Kansainliitossa, joka epäonnistui pahoin sodan estämisessä. Ongelmaksi nähtiin erityisesti veto-oikeus, josta EU on Lissabonin sopimuksen myötä päässyt eroon.
EU ottaa mielellään itselleen kunnian "rauhan säilymisestä" Euroopassa. Todellisuudessa kylmä sota oli jo täydessä käynnissä, kun EU:n esiaste eli hiili- ja teräsunioni käynnistettiin.
Saksa oli toisen maailmansodan jälkeen jakautunut ja raunioina, joten siitä ei ollut minkäänlaiseksi rauhan uhkaajaksi. Projekti kuitenkin käynnistyi ja jatkuu edelleen.
Kiitos Vasaralle tyhjentävästä selvennyksestä. Tämä oikeastaan asettaa oikeisiin mittasuhteisiin sen väittämän (olisko ollu Harry Truman), että fascismi ei hävinnyt Euroopasta sodassa. No, eipä hänkään siinä onnistunut, mutta hänhän olikin Amerikan eikä Euroopan presidentti...
"Work in progress" haiskahtaa taas sekä tuon "progressiivisuutensa" vuoksi että siksi, että tarkoitus (olla sotimatta) pyhittää taas kerran keinot (kansallisvaltiot). Herää kysymys, missä EU oikein on onnistunut. Ainakin siinä, että valtavat valtioiden väliset tulonsiirrot ovat muodissa.
Tuo nyt on melko täydellinen floppi. Jos fascismi-teoria selittää kaiken, ja koko "moderni" (etpä olisi voinut sopivampaa sanaa valita!) politiikka on fascismia, niin ei kai se teorian vika ole.
Tarkoitan sitä, että vaikka fascismi, ehkä paremmin totalitarismi, onkin läsnä modernissa politiikassa, sen kyky selittää oikein mitään on vähän heikko.
Totalitarismi siis Mussolinin käyttämässä merkityksessä, eli kaikennielevä sosiaalivaltio; tämä on minusta kyllä totalitaarinen sanan siinä merkityksessä kuin fascismissa ymmärrettiin. Tämä piirre voidaan tietenkin johtaa fascismin perinteeseen, enkä siitä ole ollenkaan eri mieltä.
Sensijaan esimerkiksi talousjärjestelmän ongelmia tai vaikkapa "poliittisen korrektiuden" ilmapiiriä ei voida tyhjentävästi selittää tällä traditiolla, ellei sitten turvauduta sellaiseen tautologiaan jossa kaikki mistä emme pidä on fascismia.
Esimerkiksi jumalanpilkasta, kuninkaan solvaamisesta, jne, on kepitetty, kahlittu, vangittu, poltettu jne kautta maailmanhistorian jo kauan ennen kuin mitään poliittista korrektiutta oli olemassakaan, ja kauan ennen kuin mitään fascismia oli keksitty. Meillä on illuusio, että sananvapaus on jotenkin aina ollut parempi kuin se nykyään on; tämä ei ole oikeastaan ollenkaan totta. Puheenaiheet, joista joutuu vaikeuksiin, ovat vain historian saatossa muuttuneet.
Teoriasi ongelma ei siis ole siinä, että se on muuten väärä, vaan siinä, että se selittää jokaisen epäkohdan johtamalla perinteen fascismiin. Tämä on siis väärin, on paljon sellaisia autoritäärisiä ja totalitaarisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka ovat paljon vanhempaa perua kuin fascismi. Sosialidemokratia ei myöskään ole ainoa yhteiskuntafilosofia, joka on vaikuttanut nyky-yhteiskunnan kehitykseen. Klassisella liberalismilla, kristillisellä konservatiivisuudella, jne, on kaikilla ollut oma vaikutuksensa. Demaritkaan eivät esimerkiksi enää aja kirkon ja valtion erottamista, vaan päinvastoin meillä on jopa kirkonmiehiä ainakin jonkinlaisina kryptodemareina ja "vasemmistoliberaaleina".
EU:n ongelmista ja vaikeuksista voidaan kirjoittaa paljonkin. Olennaista on, että minusta "federalismi" on ymmärretty täysin väärin näissä EU-kriittisissä piireissä. Federalismilla tarkoitetaan usein (virheellisesti) sitä, että liittovaltiokehitys johtaa kohti keskitetympää ja vahvempaa liittovaltiota, joka vie suvereniteetin kansallisvaltioilta. Newsflash: Tämä suvereniteetti on jo nyt viety. Olennaisempi näkökohta federalismissa on nimenomaan selkeiden institutionaalisten rajojen asettaminen. EU-kriittiset vastustavat näitä siksi, että toivovat että sekasotku räjähtää helpommin kasvoille ja että sekava, byrokraattinen, ja suvereniteettiä pahemmin loukkaava EU on parempi "siirtymävaiheessa" kuin kevyempi, virtaviivaisempi ja tarkoituksenmukaisempi EU, koska jälkimmäisellä on paremmat mahdollisuudet säilyä kuin edellisellä. Tämä on vähän hullu näkemys omasta näkökulmastani, koska pitkällä aikavälillä kehityksen ennustaminen on mahdotonta. Keskipitkällä aikavälillä taas ainoa toivo EU:n kaatamiseen ovat massiiviset taloudelliset (tai etniset tms) ongelmat, jotka kaatavat systeemin. En oikein osaa kokea kovin suurta myötätuntoa tällaisten toivojia kohtaan.
"Newsflash: Tämä suvereniteetti on jo nyt viety. Olennaisempi näkökohta federalismissa on nimenomaan selkeiden institutionaalisten rajojen asettaminen."
Kyllä suvereniteetista suuri osa on viety ja hyvillä perusteilla voi sanoa, että todellinen hallitus sijaitsee Brysselissä.
Meidän omat demokraattisesti valitut päättäjämme ovat kuitenkin osa tätä systeemiä. Ministerit ovat mukana sopimassa asioista EU-tasolla ja eduskunta toimii kumileimasimena suurimmalle osalle laeista.
Yhteisvaluutan pelastamiseksi tarvittava finanssi- ja talousunioni veisi taas lisää suvereniteettia kansallisvaltioilta.
"EU-kriittiset vastustavat näitä siksi, että toivovat että sekasotku räjähtää helpommin kasvoille ja että sekava, byrokraattinen, ja suvereniteettiä pahemmin loukkaava EU on parempi "siirtymävaiheessa" kuin kevyempi, virtaviivaisempi ja tarkoituksenmukaisempi EU, koska jälkimmäisellä on paremmat mahdollisuudet säilyä kuin edellisellä."
Et mielestäni ymmärrä pedon luonnetta oikein. EU on pohjimmiltaan demokratian vastainen, koska se ei aidosti pyri hakemaan jäsenmaidensa kansalaisten tukea vaan manipuloimaan päättäjiä ja kansalaisia itsensä taakse.
Koska kansalaisten tukeen ei uskota eikä sitä haluta, uudistuksiin käytetään "Monnetin menetelmää" eli pieniä uudistuksia, joista myöhemmin ei voi perääntyä, vaikka uudistukset osoittautuisivat huonoiksi. Ratkaisu ongelmiin on aina "lisää Eurooppaa" eli lisää valtaa keskitetyille instituutioille.
EU on byrokraattinen ja teknokraattinen tekele, joka ei halua itsestään kevyttä liittovaltiota, jossa instituutioilla olisi kansalaisten luottamus. EU on eliitin projekti eikä EU:lla ole omaa kansaa, omaa yleistä mielipidettä eikä kansalaisyhteiskuntaa vaan nämä kaikki ovat kansallisvaltioissa.
Eli sellainen federalistinen ratkaisu, jota Tiedemies yrittää hakea, ei ole todennäköinen vaan ennemminkin "Euroopan Sosialistiset Yhdysvallat". EU ei ole mitään eurooppalaista yhteistyötä vaan keskitetyn byrokratian rakentamista. Tästä byrokratiasta on jo tullut "valtion esiaste" ja vaikuttaja kansallisvaltioiden rinnalle.
Tällainen rakenne ei voi kaatua demokraattisesti äänestämällä vaan se voi ainoastaan menettää uskottavuutensa ja romahtaa tätä kautta.
Euron kriisi on potentiaalisesti sellainen, joka voisi romahduttaa EU:n uskottavuuden. Juuri siksi Kreikka "autetaan", vaikka se olisi pitänyt päästää letkuista jo aikoja sitten ja antaa yrittää mennä konkurssiin.
Nyt kun vakausvälineet ovat pystyssä, niiden käyttäjiksi on tyrkyllä niin isoja maita, että mitkään vakausvälineet eivät riitä.
EU on pohjimmiltaan demokratian vastainen, koska se ei aidosti pyri hakemaan jäsenmaidensa kansalaisten tukea vaan manipuloimaan päättäjiä ja kansalaisia itsensä taakse.
On totta, että EU:ta johdetaan nykyisin tällaisella otteella. Tässä on selkeä byrokraattinen itseintressi pelissä, eli kun EU oli kerran perustettu ja sille tietty valta annettu, niin ei ollut yllättävää että kansanäänestysten yli sittemmin käveltiin de facto.
En ole siis eri mieltä tästä prosessista. Ongelma tässä prosessissa on, että jos haetaan mille tahansa EU:n kehittämisprojektille kansalaisten tukea, niin aina todennäköisesti löytyy joku maa, jonka sisäisen puoluepolitiikan tuulet ovat sillä hetkellä kehityssuunnan vastaiset. En väitä tällä nyt mitään siitä, pitäisikö vaiko ei pitäisi kävellä kansallisen päätöksenteon yli tällaisissa tilanteissa, mutta tämä tosiasia johtaa siihen, että jos liittoa yritetään kehittää, niin tällaista ylikävelyä joskus tapahtuu. Ja kun se on tapahtunut muutaman kerran, se alkaa olla rutiinia.
Ja lopulta on sitten lopetettu kokonaan se kansansuosion kosiskelu.
Ongelmana on myös päätöksenteko, enkä muuta väitä, eli eurokraattien päätökset eivät ole bottom-up- tyyppisiä edellisestä syystä. Tätä asiaa ei voi korjata ilman että päätöksenteon ulottuvuuksien rajat ovat selkeät. Nyt ne eivät ole.
Federalismilla tarkoitetaan selkästi määriteltyä rajaa ja vallanjakoa valtioiden ja liittovaltion/valtioliiton välillä. Nyt valtaa on luovutettu ilman että tästä on ollut selkeää rajankäyntiä, ja tästä syytän EU-skeptikoita. EU-vastustajien olisi vastustamisen sijaan pitänyt koko ajan vaatia selkeää sopimusta, eikä keskittyä sopimusten kaatamiseen kieltäytymällä neuvottelemasta. Strategia on ollut se, että sotketaan jotta saadaan niin tyhmä systeemi että se kaatuu. Pidän tätä lapsellisena tapana toimia. Soini ja hänen Eurooppalaiset vastineensa tähtäävät yleensä juuri tähän, so, ongelmat halutaan tehdä mahdollisimman pahoiksi, jotta EU-peto kaatuisi.
Lisään vielä, että on hyvin mahdollista, ettei mielekäs federalismi ole enää mahdollinen lopputulos, vaan tuloksena on nykyisenkaltainen pöhöttynyt ja epätarkoituksenmukainen EU, mutta vielä vaan astetta pahempana.
EU:n purkaminen tässä vaiheessa ei kuitenkaan parantaisi ongelmia, vaan todennäköisesti pahentaisi niitä ainakin muutamien vuosien aikajänteellä. EU:n sisällä oleva "austerity"-into esimerkiksi laantuisi heti kättelyssä. En salaile sitä, että mielestäni on hyvä, jos valtioiden oikeutta velkaantua rajoitetaan keskitetysti, koska en pidä massiivista valtioiden velkaantumista ollenkaan positiivisena. Vajeet pitää saada kuriin.
En myöskään usko väitteeseen, jonka mukaan Mañanamaiden ainoa toivo olisi inflaatioraha ja paluu turismilla eläviksi banaanivaltioiksi, ja että Eurossa pysyminen romuttaisi niiden elintason. Yritysmaailma sopeutuu kyllä ennenpitkää, budjettirajoitukset + massatyöttömyys yksinkertaisesti pakottaa laskemaan nimellispalkkoja tuottavuuden tasolle ja alaskirjaamaan kiinteistöjen arvoja markkinahintoihin, mitä Espanjassa on koko ajan esimerkiksi lykätty.
Kiitos TM ja VH mielenkiintoisen keskustelun ylläpitämisestä. Hyviä pointteja, enkä itse ole mistään niistä eri mieltä. Kiitos!
Euroskeptikot ovat vuosien varrella keskittyneet pinnalliseen politikointiin ja vain harva on sisäistänyt projektin lähtöoletukset, sen edustajien toimintatavat ja projektin tavoitteen.
Kun olen itse näihin tutustunut, olen vakuuttunut, että EU on pohjimmiltaan tarpeeton instituutio. Se perustuu virheellisille lähtöoletuksille, sen toimintatavat sivuuttavat demokratian (tai manipuloivat sitä) eikä sen lopullinen tavoite ole tavoittelemisen arvoinen. Projekti tekee peruuttamatonta vahinkoa demokratialle, kansalaisvapauksille ja sääntelyllään myös taloudelliselle toimeliaisuudelle.
EU on kuitenkin osa nykyistä hallintoamme eikä sen ero EU:sta olisi yksinkertainen asia millekään maalle. Integraation peruuttaminen on työlästä, ja juuri tätä integraation edistäjät käyttävät hyväkseen.
Suomen kaltainen pieni maa ei voi vaikuttaa projektin etenemiseen kokonaisuutena. Se voi vain välttää pahimmat ansat ja pyrkiä hyötymään unionin rahanjaosta.
Suomi kuitenkin liittyi euroon ja tätä voi pitää historiallisena virheratkaisuna, jota on tässä vaiheessa erittäin vaikea korjata. Olisi kannattanut aikanaan peesata Ruotsia ja jäädä euron ulkopuolelle.
"EU:n purkaminen tässä vaiheessa ei kuitenkaan parantaisi ongelmia, vaan todennäköisesti pahentaisi niitä ainakin muutamien vuosien aikajänteellä."
EU:ta ei voi purkaa vaan se purkautuu, jos se menettää uskottavuutensa. Yhteisvaluutan kaatuminen romuttaisi EU:n uskottavuuden enkä usko, että sen jälkeen lähdettäisiin samalta pohjalta jatkamaan projektia. Minusta EU:ta ei voi uudistaa siten, että liittovaltiota tavoiteltaisiin aidosti kansalaisten tuella.
Itse olen taipuvainen uskomaan, että nykyinen kriisi kaataa yhteisvaluutan ainakin nykymuodossaan. Jos euro romahtaa hallitsemattomasti, jälki on varmasti tuhoisaa.
Suomella pitäisi kriisin kärjistymisen varalta olla mietittynä "exit strategy", jolla pelastettaisiin se, mitä pelastettavissa on.
Euroskeptikot ovat vuosien varrella keskittyneet pinnalliseen politikointiin ja vain harva on sisäistänyt projektin lähtöoletukset, sen edustajien toimintatavat ja projektin tavoitteen.
Varmaan näinkin, mutta eipä eurokiimaisetkaan poliitikot tunne projektia sen paremmin. Koko vasemmiston tuntemus oman ideologiansa historiallisesta viitekehyksestä on puutteellinen, ja kun siihen yhdistetään yhtäältä populistinen retoriikka (kaikille jotain kivaa eikä ketään loukata - mikä on siis sula mahdottomuus, koska jokaiselle annettu etu on joltain toiselta pois) ja toisaalta "edistyksellinen" eli "progressiivinen" aate, joka ei täsmennä mihin se on menossa. "Moderni" "edistyksellinen" maailma on, kuten tuo pöljäke Jukka Torikka itse todistaa, vaatii jatkuvaa hiomista. Jos vasemmisto kertoisi, mitä se tavoittelee, sitä olisi helpomi arvostella. Nyt se piiloutuu jokaisessa "uudistuksessa" vain sen tosiasian taakse, ettei nykysysteemi toimi. No ei toimi ei, mutta miksi se toimisi korjauksen jälkeenkään, kun ei sitä ole tähänkään asti saatu toimimaan.
EU:n esittäminen juuriltaan leimallisesti vasemmistolaisena projektina on kyllä aika tavalla liioittelua. Sitä ei käy kiistäminen, että big government- ajattelu on sittemmin tullut mukaan (90-luvun lopulta alkaen) EU:n ytimeen, mutta lähtökohtaisesti sillä on ollut nimenomaan pyrkimys kaupan vapauttamiseen ja teollisuuden toimintaedellytysten ja talouselämän integraatioon.
Toki monilla sen taustalla toimineille visionääreillä oli ajatuksena teoria, jonka mukaan markkinatalous ja vapaa kansainvälinen kauppa takaisivat ettei vakavia konflikteja syntyisi kauppaa käyvien maiden välillä. Teorian toimivuudesta en esitä sen kummempaa arviota, mutta käsitys että se olisi lähtökohtaisesti vasemmistolainen ajatus antaa ymmärtää, että vastaavasti kansallisvaltioden väliset tullit, kauppasodat, ja jopa erilaiset aseelliset konfliktit olisivat taasen leimallisesti "oikeistolaista" politiikkaa. Ainakaan se ei minusta sovi yhteen yllä esitetyn kanssa.
Ongelmaksi muodostui lähinnä se, että kun EU integroitui, maiden sisäinen puoluepolitiikka muuttui myös EU:n politiikaksi, varmaan osaltaan myös parlamentin ja muiden eurokraattien vääntö lisääntyi, mikä ei ole omiaan lisäämään läpinäkyvyyttä. Vasarahammerin peräänkuuluttama demokratia on vähän ongelmallinen niinkin epävalmiille instituutiolle. Tavallaan voisi sanoa, ehkä vähän paradoksaalisestikin, että EU:n demokratiavaje on pitkälti seurausta siitä, että demokratiaa on sen päätöksenteossa tuotu mukaan liian varhaisessa vaiheessa, ennen selkeiden federalististen rajojen asettamista.
Tuntuu että näet asian jotenkin sellaisena että vasemmistolla tai yleisemmin "edistyksellisillä" olisi joku päämäärä EU:n suhteen. Mitään tällaista päämäärää ei ole, on vain joukko erilaisia epäkohtia, joita koetetaan korjata tekemällä uudistuksia. Tai pahempaa, nähdään, että systeemissä on ongelmia (tehottomuutta, epästabiiliutta, päätöksenteon hyytymistä, jne) ja että näitä pitäisi korjata, muttei tiedetä miten. Uudistukset nähdään implisiittisesti niin että tehdään edes jotain, että edes joku ongelma mahdollisesti jotenkin helpottaisi.
Olen muuttunut pessimistisemmäksi tätä projektia kohtaan, koska ihmisten haluttomuus sitoutua tehokkuuden kaltaisiin inhimillisiin moraalisiin maksiimeihin on ilmeistä. Sensijaan on vain puhdasta narsismia, jota esimerkiksi suurin osa "nationalistisesta" EU-kriittisyydestä nykypäivänä edustaa. Niinkuin edustaa varmaan Stubbin ja eurokraattisen oikeiston/liberaalin eliitinkin suhtautuminen. Motiivi on sama, eli halu päteä.
Uudistukset nähdään implisiittisesti niin että tehdään edes jotain, että edes joku ongelma mahdollisesti jotenkin helpottaisi.
Näin minäkin kuvittelen asian olevan. Progressiivisuushan eroaa esimerkiksi libertarismista siinä, että sillä ei ole mitään hahmotelmaa, mihin se haluaa yhteiskuntajärjestystä viedä. Sosiaalidemokraatithan jankuttavat, että ei sosiaalidemokratia ole kuollut ja tarpeeton - systeemi tarvitsee jatkuvaa päivitystä. Mutta kun ei tiedetä mihin tähdätään vaan tiedetään ainoastaan, että tasa-arvo on ainoa työkalu, niin ei ihme että jahdataan omaa häntää.
@Tiedemies,
On kuitenkin hyvä muistaa, että pro-EU on etatistinen kanta ja anti-EU on libertaari / klassinen liberaali kanta.
Jos Kumitonttu on klassinen liberaali on nimenomaan johdonmukaista että hänellä on anti-EU kanta.
Lähetä kommentti