Kirjoitin sunnuntaina vasemmistolaisesta liberaalista fasismista (Monikulttuurisuus ja rotuhygienia 17.6.2012). Kuten sen lopussa totesin, liberaali fascismi nojaa kolmeen tukijalkaan, jotka ovat hyvinvointivaltio, aborttioikeus ja sosiaalinen identiteetti.
Kuten kirjoituksen otsikosta vastaavasti ilmeni, satakunta vuotta sitten tieteellinen maailmankuva oli "edistyksellinen". Ensi kertaa ihmiskunnan historiassa ihminen kykeni muokkaamaan ympäristöään ja vaikuttamaan siihen. Vasemmisto, joka oppina rakentuu nimenomaan köyhien asemaan, koki myös suurta mielenkiintoa tieteen tarjoamiin mahdollisuuksii ja erityisesti rodunjalostukseen. Kiinnostuksen taustalla oli malthusilainen virhearvio ravinnon riittävyydestä, teollistumisesta aiheutuva nopea kaupungistuminen, joka piti työväen elinolot vaarallisina ja kolmanneksi uskomus, että sivistymätöntä kansaa tulee johtaa keskitetysti siihen tehtävään pätevöityneiden virkamiesten johdolla.
Vasemmistolaisuuden ytimessä on siis näkemys, jonka mukaan yhteiskunnan tarpeet ohittavat yksilön tarpeet ja edun, ja tätä etua virkamiehet valvovat. Italian klassisessa fascismissa tämä ajatusmaailma kiteytyi muotoon: "Kaikki kansakunnalle, ei mitään kansakunnan ulkopuolelle". Yhteiskunnan johtava asema suhteessa yksilöön johti siten valtion oikeutukseen puuttua vähävaraisten ja avuntarpeessa olevien yksilöiden elämään. Erityisesti terveydenhuollon nähtiin olevan osa-alue, jossa yksilö luopui vapauksistaan ja sai vastineeksi terveydenhuoltoa. Mutta tämä koski siis vain kansalaisia eikä niitä, jotka olivat "kansakunnan ulkopuolella".
Saksassa "kansakunnan ulkopuoliset" määriteltiin rodun perusteella, ja ajatus kiteytyi muotoon: "Kaikki rodulle, ei mitään rodun ulkopuolelle". Sotien jälkeisessä kehityksessä sama kiinnostus sukupuoli- ja rotuasioihin on jatkunut, mutta nyt sosialistit valitsevat autettavat (eivät tapettavat), joiden he vastaavasti odottavat jäävän kiitollisuudenvelkaan (etteivät enää joudu tapetuiksi).
Saksan kansallissosialisteja kiinnosti erityisen paljon terve kansa, jonka tuli syödä ja elää terveellisesti. Hitlerin kiinnostus kasvisruoan terveysvaikutuksiin tunnetaan, ja lisäksi häntä inhotti tupakansavu. Tiettävästi Mannerheim oli ainoa henkilö, joka julkesi pössäytellä sikaariaan samassa pienessä tilassa Johtajan kanssa. Saksalaiset osoittivatkin ensimmäisinä tupakan ja syövän välisen yhteyden. Natsijohtajat kutsuivat enteilevästi eri ihmisryhmiä "syöväksi" ja "kasvaimiksi" saksalaisessa yhteiskunnassa. Ennen kuin natsien mielenkiinto kohdistui juutalaisiin, he tappoivat satoja tuhansia vammaisia, vanhuksia ja mielisairaita. Juutalaiskysymys eli juutalaisten joukkotuho oli oikeastaan vain johdonmukainen seuraus sitä edeltäneeseen keskusteluun rodunjalostuksesta ja siitä johdettuihin toimenpiteisiin. Nyt oli vain uuden vihollisen vuoro; väärän rodun.
Sidney Webb, aikansa johtavia englantilaisia taloustietelijöitä, meni jopa niin pitkälle, että hän ehdotti työntekijöille minimipalkkaa, kuten tässä tutkimuksessa todetaan. Siihenkin sisältyy oma sairas rodunjalostuksellinen tarinansa. Nimittäin, Webbin mielestä minimipalkka kiihdyttäisi tuottavuudeltaan kaikkein matalimpien ihmisryhmien katoamista. Webb esitti, että minimipalkka kannustaisi heikoiten tuottavat ihmisryhmät nostamaan omaa tuottavuden tasoaan (koska kukapa haluaisi nälkään kuolla, ja jos kuolisi niin sehän olisi vain johdonmukainen seuraus sopimattomuudesta yhteiskunnan täysvaltaiseksi jäseneksi). Vaikka nykyisin tuon kaltaista ajattelutapaa pidetäänkin toiveajatteluna, meillä on jäänteenä minimipalkkalaki. Ja sitä vastustavia pidetään - aivan oikein - köyhien vihaajina. Käsitekaappaus vailla vertaa tämäkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minusta ajatuksesi vähän hyppii. En siis kiistä tuota historianäkökulmaa, mutta se on uudelleenkerronta ja narratiivi, joka ei oikein anna oikeudenmukaista kuvaa.
Ensiksikin, "vasemmiston" käsite on tässä laajentunut kovin suureksi, so. kattamaan käytännössä kaiken muun paitsi luonnonoikeudellisen itsevaltaisen monarkismin tai teokratian kannattamisen. Toki näin voidaan ajatella, koska vasemmisto tarkoitti tätä vuoden 1789 kielenkäytössä, mutta silloin sinun pitäisi käyttää "oikeiston" käsitettä tarkoittamaan itsevaltaista monrakismia tai teokratiaa.
Italian fascismia voidaan todellakin toisaalta pitää kollektivistisen vasemmistolaisuuden yhtenä kiteytyneimpänä muotona. Kuitenkin fascismia tulee tarkastella yrityksenä muodostaa synteesi klassisen sosialismin ja modernin aikakauden kapitalismin välillä.
Mussolini esimerkiksi korosti, että fascismi on (vasta)reaktio sellaiselle edistyksellisyydelle, joka nähtiin moraalisesti rappeutuneena, kansallista suuruutta uhkaavana jne. Mussolini ja fascistit olivat kuitenkin henkeen ja vereen modernisteja. Kuten olivat varhaiset kommunistitkin, kun Neuvosto-Venäjä vielä haki muotoaan. Stalinin vakiinnuttaessa valtaansa modernistinen edistyksellisyys lakaistiin sivuun "haihattelevana vasemmistolaisuutena".
Suosittelen kirjaa "Uusi Uljas Ihminen: Modernin pimeä puoli", se on tutkielmakokoelma, joka käsittelee historiaa, rodunjalostusta ja modernien ääriliikkeiden (Natsit, Fascistit ja Kommunistit) projektia rakentaa utopistinen yhteiskunta. Jos et siis ole jo lukenut sitä.
Se, mikä tämän kolmikon erotti ratkaisevalla tavalla muusta vasemmistosta oli niiden totaalinen pesäero liberalismiin. Moderni "liberaali fascismi" on syntynyt toki samoista juurista kuin nuokin, sillä on yhteyksiä sosialidemokratiaan.
Joo. Nuo kaikki pyrkivät keskusjohtoiseen hallintoon ja ohjailuun kaikilla aloilla. Mikä tietysti on virhe. Monarkia tosiaan toimisi selkeästi paremmin.
Itsehän luonnollisesti yritän ujuttaa kunnallisvaaliohjelmaan näitä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Catholic_social_teaching#Principles
Periaatteessa tuo on sama - jos siitä riisutaan uskonnollinen aines - kuin Euroopassa aikoinaan ja kai vieläkin joidenkin poliittisten filosofien piirissä puhuttu Kolmas tie. En ole taloustieteilijä, joten en osaa sanoa onko noissa ideaaleissa jotain fataaleja virheitä kansojen talouden kannalta, mutta epäilen menestymättömyyden johtuvat siitä, että noilta pohjilta on vaikea odottaa mitään suurta, yhteiskunnallista, valtion tukemaa valtaa, joten siihen pyrkivät ihmiset - kuten Kokoomus Suomessa ;) - eivät lähde ajamaan niitä.
Lähetä kommentti