Pari vuotta sitten blogisti Pikkupoika linkitti johonkin kommenttiin tiedon Bitcoin-nimisestä uudesta "valuutasta". Bitcoinissa on huomattu, että Etelä-Euroopassa on herätty tähän keskuspankeista (ja siten siis poliitikoista) riippumattomaan maksuvälineeseen. Maksuvälineen kurssi on noussut parissa kuukaudessa melkein 50%. Se kuvastaa toisaalta siihen sijoittavien tallettajien uskoa euron devalvoitumisen suuruuteen, mutta toisaalta myös tulevia inflaatio-odotuksia. Vaikka pidän moista maksuvälineen arvon kasvua - ainakin toistaiseksi - lähinnä kuluttajien ylireagointina, on se kuitenkin omalta osaltaan myös positiivinen merkki. Se on merkki sitä, että ihmisille on tarjolla oma, poliittisista päättäjistä irrallaan oleva talletussuoja. 10 kamelia voivat olla 33 miljoonan dollarin - tai bitcoinin - arvoisia.
Kanadassa on havahduttu oikeudenkäyntien järkyttävään hitauteen - Suomessa vastaavan koki Jussi Halla-aho. Kuten kanadalaiset toteavat:
“The real problem, which all criminal-justice professionals know, is that it targets only surface targets, such as the number of appearances,” he said. “What is not targeted, for political reasons, is the harder question of why we expect our criminal justice system to accomplish something which it is simply not designed to do — to ‘solve’ our social nuisances.”Tämä on myös asia, joka minua eniten häiritsee keskustelussa Halla-ahon tapauksessa. Ei rikosoikeus voi olla - tai ei saisi klassisen liberalismin mukaan olla - paikka, jossa haetaan linjauksia yhteiskunnalliselle keskustelulle tai suoranaiselle politiikalle. Oikeudessa haetaan korvausta siitä, että joku on loukannut jonkun toisen oikeutta johonkin. Minulle jää täysin hämärään, kenen oikeutta Halla-aho on loukannut kirjoituksellaan, ja kuka sai korvauksen tästä loukkauksesta. Ilmeisesti Mika Illman, kuten Granpaigor hyvin kirjoitti.
Todellinen ongelma, jonka kaikki rikosoikeuteen perehtyneet tietävät, on se, että rikosoikeutta tarkastellaan hyvin pinnallisesti, kuten esimerkiksi käsittelyiden määrään eri oikeusasteissa. Mitä ei tarkastella, poliittisista syistä, on se, että miksi rikosoikeuden tulisi millään tavalla täydentää jotain sellaista, mihin siitä ei ole - ratkoa yhteiskunnalliset epäkohdat.
9 kommenttia:
Oli kyllä Kim Jong Illmanilta harvinaisen paljastava lausunto, joka kertoo miehen henkisestä pienuudesta.
Kopioidaan se tännekin:
'Det är bra att lagtolkarna nu har fått ett prejudikat. Högsta domstolen har dragit en gräns som anger hur långt den som kritiserar makthavare har rätt att provocera och överdriva'
Vapaasti suomentaen:
'On hyvä että laintulkitsijat ovat saaneet ennakkopäätöksen. Korkein oikeus on vetänyt rajan joka osoittaa miten pitkälle sillä joka arvostelee vallanpitäjiä on oikeus provosoida ja liioitella.'
Siis mitä häh? Kyse ei olekaan muslimien uskonnollisten käsitysten ja jonkun kansanryhmän suojelemisesta vaan vallanpitäjien arvovallan suojelusta.
Illman paljastaa kyllä mistä on kyse. Hämmästelen sitä miten vähän liberaaleiksi itseään kutsuvaT ovat tuominneet tämän Illmanin sekoilun.
TM, ei tämä ole mitään sekoilua vaan suomalaisen systeemin normaalia toimintaa.
Mika Illman on Suomen johtava "sananvapausrikoksiin" liittyvä asiantuntija. Hänen näkemyksensä sananvapauteen on kapea-alainen eikä hän piittaa oman toimintansa aiheuttamista oheisvahingoista.
Suomalainen virkamies puolustaa omaa ja edustamansa instituution arvovaltaa loppuun asti, vaikka sitä varten tarvittaisiin oikeusmurhia.
Järjestelmän kollegiaalinen hyvä veli -verkosto estää sen, että kukaan järjestelmän sisällä potkisi aisan yli. Erimieliset vaikenevat oman etunsa nimissä.
Näin suomalainen järjestelmä mahdollistaa Illmanin kiihkomielisen näkemyksen etenemisen. Ei ole olemassa tahoa, joka pystyisi pysäyttämään Illmanin. Erilaiset päättäjien toiminnan lainmukaisuutta valvovat instituutiot kuten Eduskunnan oikeusasiamies ja Oikeuskansleri eivät vuosiin ole tehneet mitään, joka vahvistaisi kansalaisen oikeusturvaa valtiota vastaan. Ne ovat osa hyvä veli -järjestelmää.
Virkamiesten tavoin Illman pyrkii kasvattamaan itsensä ja edustamansa instituution merkitystä ja vaikutusvaltaa.
Tavallinen kansalainen voi vain toivoa, että ei joudu elämänsä aikana oikeusjärjestelmän kanssa tekemisiin. Siinä voi monella käsitykset muuttua kansalaisen oikeusturvasta ja sen tasosta. Granpa Igorilla oli käsittääkseni esimerkkejäkin asiasta.
Eli Illman on tsaristisen virkamiesten erehtymättömyyteen perustuvan järjestelmän tuote ja ylväs edustaja.
Kyllä tätä voi pitää ihan perustellusti sekoiluna.
Tietenkin systeemi toimii niinkuin toimii, koska se on virkamiesvetoinen. Sekoilevan virkamiehen sekoillessa koko systeemi sekoilee.
Tässä on ikävimpänä ongelmana nyt se, että kolmijako-opin keskeinen idea joutuu ongelmiin. Kun Halla-aho toteaa että tuomioistuimen päätös on muutaman huru-ukon mielipide, hän on tietenkin oikeassa: se on tämän systeemin ominaisuus, muutama huru-ukko jakaa oikeutta mielivallallaan. Mutta se on samalla myös astumista tietyn rajan yli.
Tuomio nakertaa kansalaisten luottamusta korkeimpaan oikeuteen, ainakin minun luottamustani se vähensi. Minusta Halla-aho kuitenkin tekee pahan virheen esittämällä halveksuntaa. Hänen ei tulisi kritisoida tuomioistuinta, itseasiassa, se, että hän teki niin, tarkoittaa kyllä että hänet pitäisi erottaa hallintovaliokunnan puheenjohtajuudestaan välittömästi. Ei siis tuomion, vaan kritiikin vuoksi.
Jos laki mahdollistaa tällaisen tuomion, ongelmana on laki. Tähän taas olisi pitänyt puuttua. OK, jos systeemisssä on vikaa, siinä on vikaa, mutta valitettavasti Halla-aho ei saa oikeusistuinta kritisoida, sillä tavalla homma menee. Halla-aho yksityishenkilönä ennen kansanedustajakauttaan kyllä sai kritisoida, se kuuluu asiaan. Mutta hallintovaliokunnan puheenjohtajana ei.
Demokratia ja oikeusvaltio eivät ole sisällöllisiä, vaan muotokysymyksiä. Jos muotoseikkoja ei noudateta, niin oikeusvaltiota ei ole.
"Hänen ei tulisi kritisoida tuomioistuinta, itseasiassa, se, että hän teki niin, tarkoittaa kyllä että hänet pitäisi erottaa hallintovaliokunnan puheenjohtajuudestaan välittömästi. Ei siis tuomion, vaan kritiikin vuoksi."
Ymmärrän tuon näkemyksen eli instituutioita pitäisi kunnioittaa, ja Halla-aho on nyt eri asemassa näihin instituutioihin nähden kuin neljä vuotta sitten, kun hän kirjoitti täkynsä Illmanin Mikalle.
Toisaalta tuomioistuimia voidaan moittia "poliittisesta aktivismista". Eri maissa tuomioistuimet ja oikeusoppineet ovat ottaneet esim. ihmisoikeuskysymyksissä itselleen poliittisen aktivistin roolin. Esimerkiksi Terttu Utriainen teki näin, kun hän sanoi:
"Utriainen toteaa, että EU:ssa arvokriteereinä ovat muun muassa kansalaisten yhdenvertaisuus ja monikulttuurisuus. Euroopan ihmisoikeussopimuksella suojellaan näitä arvoja."
Minäkin olisin Halla-ahon housuissa varmasti samaa mieltä, mutta ehkä olisi kannattanut todeta vain olleensa "pettynyt tuomioon" kuin sanoa se, mitä ajattelee.
Monesquieun vallan kolmijako-oppi on sekin vain yksi keino hahmottaa yhteiskunnan toiminta. Hän oletti, että lainsäätäjä on tolkuissaan, mutta näinhän ei enää ole. Tällä hetkellä itseään liberaaleina pitävät ovat saaneet keskeiset yhteiskunnalliset epäkohdat korjattua viimeisen sadan vuoden aikana. Vastaavasti yksilöiden koulutustaso on noussut. Sen takia ne asiat, joita ennen oli vähän pakko toteuttaa lainsäädännöllä, muuttuvat individualistisessa maailmassa kontrolloinniksi ja ahdistaviksi. Halla-ahon kirjoitus ja siitä annettu tuomio on ihan sairasta, ja jos ei sairasta saa arvostella, niin tämähän on kafkamaista.
Halla-ahon puolesta pitäisi nyt aktivoitua erilaisten ihmisoikeusjärjestöjen jne. Ei tule tapahtumaan tietenkään, koska ns pahempiakin ongelmia on.
Pahin ongelma tässä on se, että korkein oikeus on ylin tuomioistuin. Sen ylitse ei ole oikein mitään. Lakia pitää muuttaa, se on selvä. Mutta tämä on demokratia, ja valitettavasti iso osa ihmisistä ajattelee että hallis ansaitsi tuomionsa.
Vaikka en pidä Jha:sta poliittisesti, ei tämä mennyt nyt ollenkaan niinkuin pitäisi. korkeimman oikeuden olisi pitänyt minusta heittää tapaus ulos ja todeta, ettei tällaisten juttujen ratkominen kuulu sille. Mutta kun Illman on niiden kaveri...
Hyvä huomio! Miten KKO voisi toimia makutuomarina, koska siitähän tässä on kyse. Ei makuasioita voi oikeudessa ratkoa. Kenenkään oikeuksia ei loukata, jos kirjoitetaan mauton juttu.
Uudessa Kanava-lehdessä professori Timo Vihavainen kirjoittaa hienosti:
"Tässä meidän kotikutoisessa skandaalissamme on selvästi kysymys amerikkalaisten esikuvien matkimisesta. Kuten siellä, myös meillä on opittu paisuttelemaan aivan mitättömistä asioista suuria loukkaantumisen aiheita. Tämä tapahtuu muutaman erityisen sensitiiviseksi arvioidun tahon nimissä niiltä itseltään edes mitään kysymättä.
Yhdysvaltojen viimeaikaisiin vastaaviin skandaaleihin verrattuna erona on, että meillä asialla ovat toistaiseksi olleet vain vasemmistoliberaaleiksi itseään katsottavat tahot. Amerikassa myös konservatiivit ovat jo oppineet esiintymään uhreina ja valittamaan kärsimyksistään.
Lehdistömme tason kannalta on esille tullut itsekritiikin puute hyvin arveluutava seikka. Jos lehdistö ei edes yritä pysyä totuudessa, vaan levittää ja paisuttelee mielestään hyödyllisiä valheita, on kenttä pian avoin todella häikäilemättömälle demagogialle, mistä historian pitäisi varoittaa. "Hyväksi" ajateltu tarkoitus ei lainkaan paranna asiaa. Pitäisi muistaa, ettei lehdistö enää nykyään ole monopoliasemassa. Internet kilpailee sen kanssa nopeudessa ja tehokkuudessa. Mikäli lehdistö vapaaehtoisesti luopuu vielä pyrkimyksistään totuudellisuuten ja viileään analyysiin, se voi pian varautua myös siihen, että se koetaan tarpeettomaksi."
Tuohon ei mitään tarvitse lisätä.
Lähetä kommentti