Perttu kirjoittaa poliittisesta korrektiudesta:
Termin lanseerasi väitetysti afroamerikkalainen feministikirjailija Toni Cade Bambara 70-luvun alussa. Poliittisesta korrektiudesta muodostui eräs modernin vasemmistolaisuuden komponenteista. [Netissä nimimerkeillä kirjoittavien toimesta] Korrektiuden vaalijat ristittiin kukkahattuisiksi viherstallarimädättäjäfemakoiksi, joiden seksittömän elämän ainoa lohtu oli riistää suomalaiselta tämän tärkein saavutettu etu: oikeus kutsua neekeriä neekeriksi.
Tässä kohtaa Pertun vanhan välikoppa-Escortin peräpää alkaa jo heitellä mallikkaasti, joten vauhtisokeus alkaa nostaa päätään ratin takana:
En ole täysin varma siitä, kummat muodostavat suuremman uhkan vapaalle yhteiskunnalle: perussuomalaiset vai feministit. Perussuomalaiset mahdollisesti rohkaistuvat laskuhumalan hetkinä parjaamaan pizzeriayrittäjää tämän etnisestä alkuperästä, mutta joutuessaan itse tulilinjalle he ovat ensimmäisinä kiljumassa mammaa apuun.Jos syytökset kansanedustaja Hakkaraisen kytköksistä Bandiitteihin pitää paikkansa, en usko perussuomalaisten ensimmäiseksi olevan kiljumassa poliisia apuun. Eliitille näyttää olevan vaikea hyväksyä sitä, että joku kuuluu rikollisjärjestöön, ja että kansanedustaja kaveeraa sellaisen kanssa. Näin pääsiäisen aikaan voisi tietysti miettiä, mitä onkaan opetettu syntisistä ja lähimmäisenrakkaudesta...
Ajattelevan ihmisen on helppo vihata poliittista korrektiutta, mutta vaikea rakastaa sen vastapariakaan. Ajatelkaapa loskaiselle kadulle lyyhistyvää sotainvalidia, jolle ohikulkija karjuu: ”Saatanan rampa, menit sitten ja hävisit sodan. Ylipäällikkösikin oli rööriroope!” Ylistäisivätkö em. epäkorrektiuden evankelistat ohikulkijan nokkelaa tapaa nälviä luutuneita konventioita?Lienee turha muistuttaa Katariina Lillqvistin Uralin perhonen -elokuvasta, jossa kansakunnan vanhaa ikonia - Mannerheimia - käsiteltiin silkkihansikkaiden sijaan perinteisillä kumihanskoilla rektaalin kautta. Taisin todeta silloin ja totean nytkin, että taiteilijalla täytyy olla vapaus kuvata inhokkinsa matkalaukkuhomona tai pommin turbaaniinsa kätkeneenä pedofiilina. Mutta vain toisesta pääsee raastupaan.
5 kommenttia:
On aina hilpeän huvittavaa, kun joku kertoo omia unelmiaan perussuomalaisista ja neekereistä,
Rauhallista pääsiäistä Idalle.
Niin tosiaan - tuohan saattoi olla freudilaisittain tulkittuna todellakin Pertun OMA mielipide.
Sehän tässä vaan mietityttää, että kovin moni Nyt-liitteen lukija on siinä iässä, että heidän maailmankuvansa on muokattavissa. Ryhmäpaine on todella kova, joten kun trendikkäästi haluaa paheksua jotain, niin paheksunnan aiheet on helppo kopioida nuorekkailta maailmaanähneiltä toimittajilta. Perttu on sikäli ihan oikeassa, että poliittinen korrektius on ahdistavaa, mutta hän jollain ihmeen ilveellä silti taipuu puolustamaan sitä käyttäen olkiukkona sotainvalidia. Ja erityisesti kannattaa muistaa, että Suomihan ei ole mitenkään erityisen hyvin kohdellut sotainvalidejaan. Mieleen tulee erityisesti Satu Hassin ja hänen aatetoverinsa, joiden mielestä pahimmat maanpetturit olivat juuri sotainvalideja.
Se Lillqvisthän teki ton Marskifantasiansa päästääkseen suuren luokan kulttuuriperseeksi, mutta varttituntiin sekin julkisuus tais jäädä. Ei oo mammasta pahemmin kuulunut.
"Taisin todeta silloin ja totean nytkin, että taiteilijalla täytyy olla vapaus kuvata inhokkinsa matkalaukkuhomona tai pommin turbaaniinsa kätkeneenä pedofiilina. Mutta vain toisesta pääsee raastupaan."
Tämä lause kertoo kaiken olennaisen.
Vasemmistolainen näennäisen rohkea "yhteiskuntakritiikki" on ajanut karille islamin nousun myötä.
En moiti ketään, joka kieltäytyy islamin parodioinnista tai arvostelusta vedoten pelkoonsa. Tämän rehellisestä tunnustamisesta saa synninpäästön. Valtiot toki suojelevat kaikkein korkeamman profiilin provokaattoreita kuten Kurt Westergaardia tai Lars Vilksiä, mutta keskinkertaisempi artisti saa todennäköisesti kärsiä töidensä seuraukset ihan itse.
Sen sijaan ne, jotka jatkavat siitä, mihin 60-luvulla jäätiin, eivät ansaitse mitään arvostusta ns. rohkeudestaan. Homo-Marskin tekijä kuuluu tähän joukkoon.
Huomenta Y ja V. En tiedä mitä Lillqvist nykyisin tekee, mutta itselleni oli yllätys, kuinka laajaa suosiota Tampereella hän nauttii. En nyt muista kuka julkkis juuri kertoi, kuinka Marski on tamperelaisille työläisille yhä lahtari. Käsittämätöntä. Kuka kapinaan ryhtyy, se rangaistuksensa kestäköön.
Keskivertoartisti joutuu todellakin kirjoittamaan salanimellä, jos ei halua itselleen ongelmia. Ja se on syy, miksi eliittiä ketuttaa anonymiteetin tarjoama suoja.
Lähetä kommentti