sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Vastuunkantaja

Kaksi isäntämiestä seisoskeli pellon laidassa Kyrönmaalla katsellen kohti horisonttia. Toinen totesi, että joku hullu väittää Maan olevan pyöreä. Toinen ihmetteli, ettei kai ny kukaan pohojalaanen...

Taloussanomissa on hyvä lista sanoista, jotka saavat minut asettamaan vaihtimen sarjatulelle.

Oma suosikkini on jokavuotinen tilinpäätös, jossa todetaan, että "Yrityksemme keskeisin voimavara on ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilöstömme". Mai-ääs...

– Vastuu. Vastuullinen toiminta on yhtä kuin syytää rahaa kiihtyvällä vauhdilla sellaisiin kohteisiin, jotka eivät tuota mitään, ainakaan antajalleen, mutta voivat pahimmassa tapauksessa tuhota antajansa talouden, lukija pauhaa.

Toinen mielipiteensä jakanut ei usko, että pystyy enää vaatimaan lastaan ottamaan vastuuta teoistaan.

– Lapsihan löisi rahansa kavereille, että saisi hieman mainetta.

Erään lukijan mielestä haastetta käytetään sanayhdistelmän "täysin ylitsepääsemätön ongelma" tilalla.

- Savun nousemista korvista aiheuttavat myös esimerkiksi sanat "piristysruiske", "direktiivilaji", "ekosysteemi", "valtavirtaistaminen", "eriarvoistuminen", "läpinäkyvyys" sekä kustannustehokkaasta puhuminen halvan sijaan.

- synergia, strategia, visio, case, tilanneherkkyys, ydinosaaminen, dynaaminen, profiloituminen, fokusoida sekä pitkässä juoksussa.

3 kommenttia:

Igor kirjoitti...

Tuo henkilöstö on tärkein voimavaramme on se minunkin inhokkini. Sitä kun käyttävät usein ne yritysjohtajat, joiden yrityksissä se kaikkein vähiten pitää paikkansa. Heillä on varmaan se Göbbelsin käsitys että kun mantraa vaan hokee riittävästi niin se muuttuu uskottavaksi.

Minusta muutenkin tuntuu että meillä Suomessa yksi suurimpia tulevaisuuden haasteita (heheh - tässähän nyt tuli se yksi mainitsemistasi muotisanoista :) on tuollaiset yritysjohtajat. Juuri heidän huonon henkilöstöjohtamisen vuoksi vuoksi ikä-ihmiset eivät jaksa töissään eivätkä halua jatkaa työvuosiaan. Minäkin olisin pari vuotta vielä kyennyt tekemään töitäni ja alkuperäinen suunnitelma olikin sellainen. Mutta yrityksen kielteiseksi muuttuneen henkisen ilmapiirin ja pelkojohtamisen vuoksi ei minua enää huvittanut lyödä päätä koko ajan seinään taistelussa yritysjohdon hullutuksia vastaan. Eli jäin eläkkeelle 65,5 vuotiaana.

Kumitonttu kirjoitti...

Kaikissa työpaikoissa pitäisi olla esimies- ja alaiskoulutusta. Mitenkään itse ammattitaitoon liittyvää koulutusta väheksymättä tulisi ymmärtää, että asioita ei voi johtaa vaan ihmisiä.

Monen tapauksessa on valitettavan totta. että parempi tossun kuin taivaan alla. Ihmiset ovat pohjimmiltaan kamalan arkoja, kun pelkäävät leimaantuvansa häiriköiksi.

Igor kirjoitti...

Tuo parempi tossun kuin taivaan alla on valitettavasti monen palkollisen syy hampaat irvessä, taitavasti johdon demotivoineena jatkaa työtään.

Tuo häiriköksi leimaaminen on usein todellista kehitysvoimavarojen hukkaamista. Usein, ei toki aina, häiriköt, purnarit, vastarannan kiiskit ja kyseenalaistajat ovat terävästi havainneet loistavia kehityskohteita. Ja jopa rohkenevat kertoa mielipiteensä. Minä totesin jo vuosikymmeniä sitten esimiestehtävissäni tällaisten ihmisten hyödyn organisaation kehittämiselle. Hyvällä johtamisella (ja "sietämisellä" :) näistä henkilöistä tuli usein yrityksen parhaita työntekijöitä. Juuri niitä voimavaroja.