Kuolemanrangaistus terroristeille

Iltalehti on kysellyt kansanedustajien mielipidettä kuolemantuomioon. Jonkinlaisesta järkytyksestä kertoo otsikko: Ainakin seitsemän kansanedustajaa sallisi kuolemantuomion. Kun kyselyyn vastasi vain 78 edustajaa, voi arvioida, että ainakin toinen mokoma edustajia kannattaa kaapista käsin kuolemanrangaistusta. Toki huomataan myös kertoa, että vastanneet edustajat olivat Perussuomalaisia ja Sekoomuksesta. Kosto on rangaistuksena epäilyttävä, koska rikoslain tehtävä on kuitenkin suojata kansalaisten henkeä ja omaisuutta. Lukijoista 2/3 äänesti nettikyselyssä kuolemanrangaistuksen puolesta, joten kysyntää sille on.

Presidentti Ahtisaari vaati viime viikolla EU:n johtajia varmistamaan EU:n säilymisen. Nyt Ahtisaari jakoi isällisiä neuvoja Israelille toteamalla, että Israel on pakotettava rauhaan arabien kanssa. Ahtisaari arvioi, että "Israel on pelastettava siltä itseltä". Kun Israel vaihtoi yhden sotilaansa Gilad Shalitin yli tuhanteen terroristiin, herää väkisinkin epäilys, että itseltäänkö sitä Israelia oikeastoi on suojeltava? Shalit oli kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni vietettyään melkein viisi vuotta sellissään ilman kontakteja muihin ihmisiin.

Gazassa väkijoukko riemuitsi kaduilla, kun sadat terroristit saapuivat busseilla Israelista. Minkälaisen kuvan se antaa kansasta, kun siviilejä, naisia ja lapsia tappaneet raakalaiset tulevat kotiin juhlittuina sankareina? Vapautetuissa vangeissa oli sellaisia ihmiselämää arvostavia roistoja kuin Ibrahim Jundiya, joka tappoi 12 juutalaista. Amina Mona istui vankeudessa tapettuaan 16-vuotiaan tytön ja tytön perään lähetetyn etsintäpartion johtajan. Samoin vapauteen pääsi Ahlan Tamini, joka surmasi Sbarros-kahvilaan tehdyssä pommi-iskussa 15 ihmistä ja haavoitti 130. Nasser Yataima tappoi 30 ja haavoitti 140 ihmistä. Nämä nyt satunnaisesti valittuina.

Kaikkein oleellisin kysymys on luonnollisesti se, että miksi nämä henkilöt vapautettiin? Miksi heitä ei ole teloitettu terrorismista? Shalit oli ensimmäinen elossa vapautettu juutalainen 26 vuoteen, joten kovin tavanomaista ei toisaalta ole juutalaisten kiinni saaminen eikä varsinkaan heidän hengissä pitäminen. Vuonna 2008 järjestettiin samanlainen vankien vaihto, jossa Israel sai kahden sotilaansa (Ehud Goldwasser ja Eldad Regev) ruumiit haudattavaksi kotikyliinsä. Vaikka kuolemanrangaistus onkin julma, on toisaalta julmaa terrori-iskun uhrien omaisille, että he eivät tiedä, koska tappaja pääsee vapauteen jonkun epäreilulta tuntuvan vaihtokaupan avulla.

Kuolemanrangaistus on poikkeuksellinen tuomio, ja sitä pitäisi käyttää poikkeuksellisissa rikoksissa. Terrori-isku ja useiden sivullisten tappaminen on poikkeuksellista. Yhtäkään terrori-iskua kuolemanrangaistus ei tietenkään vähennä, mutta se antaisi oikeudenmukaisuuden tunteen. Anteeksianto on hienoin inhimillinen teko, ja siksi kaikki eivät siihen kykenekään - varmaan enemmistö ihmisistä. Anteeksianto on todellisuudessa anteeksiantamista itselle, jotta menneet voi jättää taakse ja katsoa eteenpäin. Anteeksiannossa väärin tehneen ei tarvitse edes tietää saaneensa anteeksi, ei kuulla kenenkään suusta saamaansa anteeksiantoa. Anteeksianto on eri asia kuin kansalaisten omaisuudesta ja hengestä huolehtiminen, joka on valtion tehtävistä tärkein. Mitä tehdään valtiolla, joka ei pysty tai halua suojella omia kansalaisiaan?