Tässä blogissa on ollut sellainen ajattelutapa, että haukku ei haavaa tee. Tärkeää on - tai siis pitäisi olla - se, mitä poliitikot tekevät, eikä se, mitä he sanovat. Itselläni tämän ymmärtämiseen meni vuosikymmeniä, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Monet ystäväni ovat äänestäneet Virheitä - myös Halla-aho vaikkei ystäviini kuulukaan - ja myöhemmin vaihtaneet ajatuksiaan. Inhimillistä on, että ihmiset eivät halua myöntää joskus olleensa väärässä. Väärässä oleminen on kuitenkin tavallista, sillä eroaahan valtaosa pariskunnistakin, vaikka parisuhteen luulisi kestävän "myötä- ja vastamäkiä".
Joskus ajattelin, että ihmisen kuuluu saada kasvattaa lapsensa ja kasvaa siinä itse mukana virheitä tehden. Nyttemmin olen muuttanut ajatustani, ja olen sitä mieltä, että ihmisen ei kuulu puhua seksistä, ei nauttia vastakkaisen sukupuolen viehättävyydestä, ei syödä lihaa eikä nauttia elintasostaan. Ei ylipäätään mistään, mikä erottaa meidän yhteiskuntamme niistä, joilla samoja etuja ei ole. Tiedän sen kuuostavan vitsiltä, ja sitä se on omasta mielestänikin. Näin poliitikot saavat kuitenkin kannatusta, koska äänestämään pääsevät nekin, jotka eivät pysty itseään elättämään. Jos vastustaa tuollaista kannatuksen keräämistä, on populisti.
Paul Johannes Thorén (Paavo Juho Talvela) edusti sukupolvea, jonka mielestä suomalaisten kuului tulla omillaan toimeen. On mahdotonta sanoa, mitä hän ajattelisi nykyisestä kielenkäytöstä, mutta omansa olisi nykypäivänä kiellettyä. Jos Suomen historian ja itsenäisyyden kannalta kaikkein keskeisimpien ihmisten kielenkäyttöä ei nykyinen poliittisesti korrekti kielenkäyttö kestä, niin onko Suomea nyt johtavien ihmisten tavoitteena suomalaisten etu? Oma mielipiteeni on, että heidän tavoitteensa on oman edun haaliminen. Siksi heidän politiikkansa arvostelu on ahdasmielistä, kansallismielistä, äärioikeistolaista, ksenofobista ja rasistista. Kuten Vasarahammer kommentoi
Herää kysymys, ketä nämä miehet oikeasti palvelevat oman itsensä lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti