Nimimerkki Syltty Osmo Soininvaaran blogissa (Olisitteko arvanneet?) kirjoittaa:
Itse ainakin pidän itseäni elitistinä ja valtaapitävissäkin se on vain hyvä piirre. On ihan turha kuunnella kansan tyhmiä syviä rivejä. Päättäjät ovat sitä varten valittu sinne, että he osaavat hommansa.Nimimerkki Tiedemies kommentoi:
Olen Syltyn kanssa samaa mieltä. Soinien ja muiden populistien höpinät sylettävät.Hehehe... Siinä sitä on pilkkomista!!
10 kommenttia:
No mutta eikös EU:hun pitänyt luodakin sellainen Viisaitten Neuvosto? Siinähän se viisaus olisi tiivistynyt niin että kokonaisuus olisi ollut enemmän kuin osiensa summa.
Olisi tuo lausuma muuten voinut mielestäni olla hyvin Soininvaaran itsensäkin.
Hehehe... Olis voinud juu :)
Itse pidän tuota kirjoitusta ihan onnistuneena, mutta en olisi sitä enää muistanut. Selailin noita lukijatietoja ja sieltä se pomppasi esiin.
Nää vasurit on jotenkin niin epätoivoisia kun yrittävät selittää, että enhän minä mutta kun...
KT: ehkä nimimerkit syltty ja tiedemies ovat vasureita mutta Soininvaara itse on ollut uransa alku-aikoina liberaaleissa (ennen koko puolueen kuihtumista). Mutta kuinka paljon Soininvaaran ajattelussa on vasuria on jo toinen juttu.
Mutta paljon oli eri puolueista Vihreisiin loikanneita. Minunkin paikallisosastossani oli pitkäaikainen kokoomukselainen, liberaali ja SMP:läinen. Piilostalinisteja en muista että olisi meillä (Sisä-Savossa) ollut.
Lainasit kontekstin ulkopuolelta. Päätökset tehdään niin, että on jokin arvostuskysymys, ja päätöksen seuraukset arvioidaan tämän arvostuksen kautta. Erimielisyys kysymyksessä voi johtua erilaisesta käsityksestä siinä, mitä seuraukset ovat, tai siinä, miten seurauksia arvostetaan. Jälkimmäisessä "kansan ääni" on relevantti, mutta edellisessä ei.
Soinien yms helppoheikkien läppä sotkee nämä kaksi aspektia. Se sylettää minua edelleen.
Moderni konservatismi on sontaa juuri tästä syystä. Tosin, niin on suurin osa vihreän liikkeen jutuistakin.
Jälkimmäisessä "kansan ääni" on relevantti, mutta edellisessä ei.
O sancta simplicitas.
No siis, edustuksellisen demokratian ideana on, että kansa antaa mandaatin tietyille päämäärille, ja edustajat pyrkivät tämän päämäärän toteuttamaan.
Tästä voi tietysti olla eri mieltä, ja voidaan sanoa, että edustuksellinen demokratia ei ehkä ole kovin hyvä systeemi. En minä kuitenkaan haluaisi kehittää sitä sellaiseen suuntaan, jossa "kansalle" annetaan enemmän sananvaltaa sen suhteen, miten niitä päämääriä oikein ajataan.
Otetaan vaikka tällainen esimerkki: On mielekästä, että kaupungin asukkaat äänestävät siitä, rakennuttaako kaupunki uuden jäähallin vai ei. Ei kuitenkaan ole mielekästä, että kansalaiset äänestävät siitä, kuinka raksamiesten pitäisi työnsä siellä jäähallin rakennustyömaalla tehdä.
Politiikassa on paljon kysymyksiä, joissa "kansan ääni" perustuu puhtaasti tietämättömyydellä ratsastamiseen ja siihen, että sekoitetaan päämäärät ja keinot. Populismi on haukkumasanana merkitykseltään suunnilleen sitä, että poliitikko käyttää tätä sekaannusta hyväkseen.
Vasemmistohan on tässä aivan ykkönen. Esimerkiksi kun joku toteaa, että verokiila ja tuloloukut aiheuttavat työttömyyttä, ja että tätä voidaan korjata poistamalla joitain tukia ja alentamalla veroja, niin tämä tahallaan esitetään niin, että "työtöntä syyllistetään", ja vaaditaan, että toimenpiteen pitäisi olla se, että työnantajat pakotetaan palkkaamaan.
En halua kuunnella kansan ääntä tällaisissa kysymyksissä, koska suurin osa kansasta on ihan pihalla suurimmasta osasta asioita.
Minä edelleen määrittelen populismin niin, että lupaa jotain päästäkseen valtaan, vaikka tietää, ettei lupausta voi pitää. Kaikki muu määrittely on älytöntä, koska demokratia on itsessään kansanvaltaa eli populus, kuten asterix-kielellä asian voisi ilmaista.
Kumis, minä nimitän tuota ihan vaan valehteluksi. Populismi on vähän eri asia. Joku sanoi jossain kohtaa, että populismi on helppojen vastausten tarjoamista vaikeisiin kysymyksiin.
Minä tulkitsen sen niin, että se on kansan kosiskelua liiallisella yksinkertaistamisella. Koska arvovalinnat oikeasti ovat yksinkertaisia, niin en pidä arvojen korostamista vielä populismina, mutta jos monimutkaiset kysymykset esitetään puhtaina arvokysymyksinä, niin se on populismia.
Otan tässä esimerkiksi demarien jyrkän ei:n arvonlisäverolle. Koska en pidä mistään veroista, niin arvonlisävero on vero siinä missä muutkin ja siksi huono, mutta demarit väittivät puolustavansa tasaisempaa tulonjakoa ja vain siksi vastustavansa arvonlisäveroa. Tätä "periaatteellisuutta" on saatu demareilta odottaa, koska heillä on kaikki ollut jo pitkään täysin hakoteillä. Minusta nyrkin pöytään laittaminen tässä kohtaa oli pelkkää populismia, etenkin kun merkitys tulonjaolle (jota he pitivät tärkeimpänä tekijänä) olisi ollut paketissa juuri sen suuntainen kuin mitä he omaksi tavoitteekseen esittivät.
Eli, populismia on minusta tässä se, että kannatetaan tai vastustetaan jotain asiaa X, koska se on helppo tapa osoittaa että ollaan jotain mieltä, vaikka päätöksen tosiasiallinen vaikutus olisi päinvastainen.
Tässä kohtaa minusta Soinin änkyröinti oli sentään oikean suuntainen, enkä syytä siinä yhteydessä populismista. (Monissa muissa kohdin kylläkin)
Oho, edellisessä siis, se, missä persut olivat minusta edes oikeasti "omalla asiallaan" eivätkä puhtaasti populisteja, oli siis tämä portugalipaketti.
Tulkintasi populismista voi olla parempi kuin omani. Minusta kyse ei kuitenkaan ole valehtelusta siinä mielessä, että äänestäjä näkee onton lupauksen läpi. Onko se valehtelua pohjimmiltaan, jos toinen tietää toisen valehtelevan? Eikö valehtelulla pyritä kuitenkin huijaamaan toista. Meidän pitänee muodostaa joku yhteinen näkemys tuolle termille käytettäväksi.
Lähetä kommentti