maanantai 20. kesäkuuta 2011

Uskonto ja urheilu

Washington Post kirjoittaa, että Iranin naisten jalkapallojoukkue ei voi osallistua ensi vuoden olympiakisoihin Lontoossa, jos eivät noudata sääntökirjaa peliasujen osalta. Tilannehan on siis sellainen, että peliasun täytyy olla pelaajalle itselleen ja vastapelaajalle turvallinen käyttää.

Turvallisuudesta viis, mutta peliasun tulisi olla molemmilla samanlainen, on reilun pelin lähtökohta. Vielä keskeisempää on, että ihan pikkutontusta asti muistan aina sanotun, että olympialaiset ovat urheilun eivätkä politiikan kilpailut. Siksipä jääkiekkomailoista mustattiin logot tussilla ja nurmikentillä räpsähteli pelikieltoja, jos maalin jälkeen pelipaitojen alta vilauteltiin iskulauseita. Ristinmerkkejä maalintekijät ovat tehneet iät ajat, mutta taitaapi potkupallon juuretkin olla Euroopassa. Tehdään diili Iranin kanssa - kun meidän tyttäremme saavat pelata beach-volleyta Tehranissa, voitte pakottaa omat tyttärenne kaapuihin Euroopassa.


Ei paha - vai?

Ja näinhän siis on hyvin onnistuttu lukuun ottamatta joitain boikotointeja, joilla Iranin presidentti Ahmadinejad jo uhkaileekin. Ydin-Ahmadinejad jo ehti syyttää FIFAn tuomiota epäinhimilliseksi, mitä naisten säkittäminen ei tietenkään ole! Kun vuosikymmeniä arabimaat ovat onnistuneet pukeutumaan vaaditulla tavalla, lienee selvää, että nyt vaadittu erioikeus vaatetuttaa joukkueen naispelaajat, on yritys ujuttaa uskonto mukaan urheilukentille. Ranskan valtion kielto pukeutua burkhaan julkisilla paikoilla sai punavihreät monikulttuurisuuden papittaret kiuhumaan inhosta - miksi tämä FIFAn päätös ei herätä moraalisäteilyä?

Ei kommentteja: