torstai 16. kesäkuuta 2011

Läjä vaikeita sanoja

Kaukaisella 80-luvulla liikkeenjohdon bullshit-bingoon kuului diversifikaatio. Sillä tarkoitettiin yrityksen laajentumista useille toimialoille. Hauskin esimerkki oli GTS Finnjet, jonka rakennutti Enso-Gutzeit. Laiva maksoi muistaakseni 600 miljoonaa antieuroa, millä olisi saanut myös paperitehtaan pystyyn. Mitähän mahtoivat ne sijoittajat miettiä, jotka luulivat ostaneensa metsäyhtiötä? Monialaisen strategian eduksi väitettiin yrityksen kykyä surffata yli suhdannekuoppien, kun eri teollisuuden aloille suhdannehuiput osuvat eri aikoihin.

90-luvulle tultaessa Amerikassa alettiin ajatella toisin, ja niinpä suuret autotehtaat luopuivat osapuilleen kaikesta, minkä ulkoistaa voi. Vanhoista alihankkijoista kasvoi lopulta entisiä isäntiään suurempia. Yritykset ketjuttavat tilauksia ja siirtävät kustannusvastuun seuraavalle portaalle, jolloin yritys voi nopeasti leikata omia kulujaan kysynnän hiipuessa tai vastaavasti lisätä tuotantoaan myyntiään vastaavaksi. Ajatus on tietysti hyvä, koska kilpailu on kovaa, ja oma toimiala täytyy tuntea läpikotaisin, Mitä useampi toimiala yritysjohdon huomiota vie, sen varmemmin joku kilpailijoista ehtii edelle. Sijoittajan kannalta tämä tarkoittaa, että on hänen tehtävänsä päättää, mihin tai mille toimialalle rahansa pistää eikä yritysjohdon.

Ajatus fokusoitumisesta on nykypäivänä yleisesti hyväksytty, mutta aikoinaan sen järkevyyttä myös epäiltiin. Poliittinen eliitti ei koskaan ole ymmärtänyt fokusoitumisen merkitystä. Heille maailma näyttäytyy kaoottisena pelikenttänä, jota he voivat ohjata vain säätelemällä ja rankaisemalla.

Totuus osallistuu eliitin lässytykseen antamalla puheenvuoron Euroopan neuvoston arvovaltaiselle jäsenelle (mikä titteli!!!) Emma Boninolle:
Moninaisuus on ollut kautta historian myönteisellä tavalla olennainen osa Eurooppaa. Muutoksen merkit ovat selvät: suvaitsemattomuus ja fanaattisuus sekä populististen ja muukalaisvihamielisten puolueiden suosio on lisääntynyt, siirtolaisten määrä on kasvanut ennätyksellisen suureksi, yhteiskuntaan on syntynyt muusta yhteisöstä eristäytyneitä "rinnakkaisyhteisöjä", yksilönvapauksia on tukahdutettu, ja demokratiat ovat ajautuneet kriisiin.

Haluamme tarjota vaihtoehdon populismin kasvulle ja näyttää suuntaa kohti moninaisuutta. Jos ihmisten on mahdollista olla afrikkalais-amerikkalaisia tai italialais-amerikkalaisia, mikseivät eurooppalaiset voisi samalla tavoin olla englantilais-aasialaisia, italialais-afrikkalaisia tai vaikkapa euro-välimerellisiä. Eurooppa voi menestyä, jos se hyväksyy kansalaisikseen kaikki asukkaat uskontoon, kulttuuriin tai etniseen taustaan katsomatta.
Kyllä kyllä. Maanosa on kriisissä, ja kriisiä ratkotaan toimilla, jotka johtivat kriisiin. No hetkonen, sehän on sama toimintatapa kuin poliitikoilla on Kreikan kriisissä.

Päivän toinen kummastuksen aihe oli päätönkirjoituksessa esiintynyt uusi termi:
Rajulla leikkausohjelmalla – ja myös hyvällä onnella – Lipposen hallitukset saavuttivat tavoitteensa. Noiden hallitusten politiikan hintana tosin oli raaka leikkauslinja, joka ulottui myös yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevien toimeentuloon ja tukeen. Tämän yksiniitisyyden hintaa maksetaan vieläkin.

Samaan aikaan eurooppalainen velkakriisi tuntuu vain syvenevän ja maalimantalouden voimakentät siirtyvät uusiin asemiin. Suomen haasteet eivät mihinkään katoa. Päinvastoin: vähäinen kunnianhimo nyt johtaa siihen, että seuraava hallitus joutuu vielä jyrkempien muutospaineiden eteen.

Silloin on vaara, että Lipposen sateenkaarihallitusten jyrkkä yksiniitisyys ja sokeus päätösten sosiaalisista seurauksista ovat pientä niiden kirveeniskujen rinnalla, joihin joudutaan turvautumaan.
Mikä ihmeen yksiniitisyys - ja varmuuden vuoksi vielä kahteen kertaan samassa kirjoituksessa? Varmaan yksiniitisyydestä tulee samanlainen sivistyneistön ja rahvaan erottava sanonta kuin Ahtisaaren aikoinaan lanseeraama "erinomaisen huono asia". Samanlainen kuin Amerikan neekerit tapaavat sanoa: You ain't no nigger man! Miksihän heille ei kelpaa diversifikaatio?

Ja pakko ihan lopuksi muistuttaa, mitä on todellinen punavihreä aate: Hursti pakotetaan lopettamaan köyhien avustaminen Kalliossa. Kallio on Helsingin punavihrein kaupunginosa, joka muutama vuosi sitten hääti Karhupuistosta densot veke. Kommareille kelpaa erilaisuus, kunhan se työnnetään porvarien riesaksi erilaistamaan kaikki samanlaiseksi.

9 kommenttia:

Igor kirjoitti...

Fokusoinnin myötä vakiintui edelleen laajasti käytetty bullshit bingo sana "ydinbisnes". Sen myötä on syntynyt järjetöntäkin ulkoistusta. Kun oikein ulkoistetaan. verkostoidutaan ja ketjutetaan kunnolla ja tehdään 3-5 vuoden pituisia puitesopimuksia ollaan kaukana mainitsemastasi kapaasiteetin sopeuttamisjoustavuudesta. Sen aspektin ymmärrän järkeenkäypänä. Asiakas-tuottaja malli aiheuttaa nopeasti lisää kohinaa aiheuttavia väljvouhkia tuohon välimaastoon.

Finnjet investointiin liittyi kai jotain mittavia laivojen omistamissen liittyviä sen aikuisia verohelpotuksia.

BTW eräs kaverini ehdotti että Finnjetistä olisi voitu sen lopetettua liikennöinnin tehdä edullisesti uiva halpishotelli Helsinkiin helpottamaan majoituskapasiteettia.

Meillä on usein investointeja tehty vain verohelpotusten metsästämiseksi. Ja eikös Enson pääjohtajana heilunut investoinnin aikoihin Kekkosen suosima yleisnero, ministeri Mattila, joka myöhemmin "menestyi" nigerialais-"sijoittajanakin"? Vaikka ei ne myöhemmätkään johtajat siellä ole ilmeisesti ruudinkeksijöitä olleet. Valtionyhtiöidenkin ikuinen ongelma.

Monialaisen konsernin ansaksi saattaa jäädä että konsernin ylin johto alkaa pelkän rahoittamisen sijasta leikkiä myös eri alojen osaajia. Ja sitten eräs paljon ihmettelemäni ammattiryhmä, itseään hallitusammattilaisiksi kutsuvat. Kun kaivattaisiin aitoa ja syvällistä kokemuksen tuomaa toimialaosaamista niin hallitukseen kutsutaan hallitusammattilaisia jotka ovat siis vain hallitusammattilaisia ja jos omaavat toimialaosaamista niin aivan eri toimialoilta. On minulla esimerkkejäkin mutta en viitsi niitä alkaa tässä yksilöidä.

Alan muuten minäkin viljellä kohta yksiniittisesti ilmaisua yksiniittistä. Kiva sana. Maistuu suussa :)

Kumitonttu kirjoitti...

Juu, ulkoistamisen ongelma on, että silloin tulee helposti ulkoistaneeksi myös johtamisen. Eli kuvittelee, että ulkoistetun palvelun tai tuotannon myyjä kantaa ostajalle kuuluvat vastuut.

Mattila sai myös Valmetissa kovaa tuhoa aikaan. Kaverilla oli kolme työsuhdeautoa ja -kuskia. Itselle, vaimolle ja pojalle...

Yksiniittinen mai ääs...

Ironmistress kirjoitti...

Yksiniitisyys?

Niidet (yksikkö "niisi") ovat kankaan kudonnassa kangaspuissa ja kutomakoneissa ne jäykät metalli- tms. langat, joiden reikiin (silmiin) loimilangat pujotetaan. Kudelanka kulkee loimilankojen välistä. Pirta pitää loimilankoja erillään niin, että sukkula, joka sisältää kudelangan, mahtuu kulkemaan loimilankojen välistä.

Yksiniitisillä kangaspuilla saadaan täsmälleen yhdenlaista kangasta ilman minkäänlaisia vaihteluita.

Igor kirjoitti...

Piti ihan tarkistaa. Minä olin kommentissani kuitenkin käyttänyt oikeaa kirjoitusmuotoa.

En enää muistanutkaan tuota niisintää vaikka 1980-luvulla oli paljon kangaspuiden kanssa tekemisissä. Eläkeläisen nostalgiamuisteloa: olin ohjaus- ja ohjelmistopuolella rakentamassa Euroopan ensimmäisiä (globaalisti toiset!) tietokoneohjattuja kangaspuita. Eräs arvostettu ammattilaisopettaja kysyikin minulta kerran että olette varmaan kauan kutonut kun esiinnyin hyvin osaavana.

Nyt jäin jotenkin miettimään että minkälaiset olisivat IM:n mainitsemat yksiniitiset kangaspuut. Tulisikohan sieltä ulos edes mitään yhdenlaista kangasta. Onkohan nyt kyse ihan asiavirheestä? Oikaiskaa jos olen väärässä. Minun kutomisestani on yli 20 vuotta.

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos Matruunalle tietopläjäyksestä. Ehkä Totuus alkaa Pentikäisen johdolla palauttaa impivaaralaisuutta pääkirjoituksiinsa. Vaarallista.

Anonyymi kirjoitti...

Missä menee raja mitä kantsii tehdä itse, ja mitä on paras ostaa muualta?

Minkä takia monialavillitys oli Suomessa nimenomaan 1980-luvulla? Luulin että se olisi ollut aiemmin.

Olen luullut että aikaisempina vuosikymmeninä yrityksillä oli tapana, että olisi tehnyt useitakin asioita itse, "ydinbisneksen" lisäksi. Pitääkö paikkansa? Esimerkkinä vanhan ajan tehtaat, tai tehdaskylät.

Onko ulkoistaminen eri asia kuin erottaa toiminto omaksi yrityksekseen? Esim. kun Nokia erotti itsestään Nokian renkaat.

Miten kävi sille 90-luvun Amerikan ulkoistusbuumille? Mihin asti se kesti, jatkuuko se yhä? Jos alihankkijasta kasvoi suurempi kuin alkuperäinen asiakas oli, niin muuttuiko alihankintayrityksen toiminta oleellisesti? Osasivatko he toimia siinä tilanteessa että olivat isompia?

Entäs yrityksen optimikoko, josta olemme joskus puhuneet? Jos yritys tulee suureksi, sille tulee mittakaavaetuja, joiden turvin se voi tehdä tiettyjä juttuja. Mutta onko sen parasta tehdä se itse vai ostaa muualta?

Ai niin, lähetin taas sähköpostia.

Kumitonttu kirjoitti...

Missä menee raja mitä kantsii tehdä itse, ja mitä on paras ostaa muualta?

No sitähän ei osaa ennakolta sanoa, vaan eri yritykset kokeilee eri tapoja, ja markkinat päättävät, mikä on paras yhdistelmä.

Esim. kun Nokia erotti itsestään Nokian renkaat.

Ulkoistamisessa ostetaan jotain ulkopuoliselta taholta, mikä ennen tehtiin itse. Nokian Renkaathan myyvät jotain, eli se ei ole ulkoistamista vaan liiketoiminnan eriyttämistä uudeksi yhtiöksi.

Mihin asti se kesti, jatkuuko se yhä?

Joo jatkuu, eikä muutosta ole näköpiirissä. Tämä malli on taloudellisesti erittäin toimintakykyinen. Se reagoi markkinoiden muutoksiin todella nopeasti, kuten viime taantuma osoitti.

Igor kirjoitti...

KT: Mielestäni annoit hiukan ruusuisen kuvan kolmannessa vastauksessasi.

"Tämä malli on taloudellisesti erittäin toimintakykyinen." Silloin kun on. Ei se mikään taloudellisuusautomaatti ole.

Ei se ole mikään idioottivarma automaatti muutoksiin sopeutumisessakaan. Esimerkiksi viiden vuoden pituinen ulkoistussopimus on viiden vuoden pituinen. Ei se auta sopeuttamisessa jos taantuma onkin kulman takana.

Valtion tuottavuusohjelma on ajanut jopa aikaisempaa kalliimpiin ulkoistuksiin kun se jossain huonosti laadituissa taloudellisuusmittareissa näyttää virheellisesti omaa tekemistä tehokkaammalta. Muistaakseni Osmo Soininvaaralla oli asiasta kertoa karmeita esimerkkejäkin.

Että on niitä idioottimaisiakin syitä ulkoistaa.

Melkoinen taitolaji se ulkoistaminen on. Ja harva sitä osaa. Niistä on mielenkiintoisia esimerkkejä muutamissa kauppatieteen väitöskirjoissakin.

Kumitonttu kirjoitti...

Että on niitä idioottimaisiakin syitä ulkoistaa.

Totta kai. Kommentin tarkoitus ei tietenkään ollut kattaa kaikkea. Vapaassa kilpailussa on erilaisia tapoja toimia, ja sattumien summana sitten joku nousee yli muiden. Syy voi olla tai olla olematta juuri esimerkiksi ulkoistamisen antaman lisähyödyn verran. Tai häviäjä voi syyttää itseään huonosti hoidetusta ulkoistamisesta. Että kummin päin vain. Pääasia on kuitenkin se, että pomo yleensä tuppaa ulkoistamaan sen, mihin oma osaaminen ei riitä.