Läjä vaikeita sanoja

Kaukaisella 80-luvulla liikkeenjohdon bullshit-bingoon kuului diversifikaatio. Sillä tarkoitettiin yrityksen laajentumista useille toimialoille. Hauskin esimerkki oli GTS Finnjet, jonka rakennutti Enso-Gutzeit. Laiva maksoi muistaakseni 600 miljoonaa antieuroa, millä olisi saanut myös paperitehtaan pystyyn. Mitähän mahtoivat ne sijoittajat miettiä, jotka luulivat ostaneensa metsäyhtiötä? Monialaisen strategian eduksi väitettiin yrityksen kykyä surffata yli suhdannekuoppien, kun eri teollisuuden aloille suhdannehuiput osuvat eri aikoihin.

90-luvulle tultaessa Amerikassa alettiin ajatella toisin, ja niinpä suuret autotehtaat luopuivat osapuilleen kaikesta, minkä ulkoistaa voi. Vanhoista alihankkijoista kasvoi lopulta entisiä isäntiään suurempia. Yritykset ketjuttavat tilauksia ja siirtävät kustannusvastuun seuraavalle portaalle, jolloin yritys voi nopeasti leikata omia kulujaan kysynnän hiipuessa tai vastaavasti lisätä tuotantoaan myyntiään vastaavaksi. Ajatus on tietysti hyvä, koska kilpailu on kovaa, ja oma toimiala täytyy tuntea läpikotaisin, Mitä useampi toimiala yritysjohdon huomiota vie, sen varmemmin joku kilpailijoista ehtii edelle. Sijoittajan kannalta tämä tarkoittaa, että on hänen tehtävänsä päättää, mihin tai mille toimialalle rahansa pistää eikä yritysjohdon.

Ajatus fokusoitumisesta on nykypäivänä yleisesti hyväksytty, mutta aikoinaan sen järkevyyttä myös epäiltiin. Poliittinen eliitti ei koskaan ole ymmärtänyt fokusoitumisen merkitystä. Heille maailma näyttäytyy kaoottisena pelikenttänä, jota he voivat ohjata vain säätelemällä ja rankaisemalla.

Totuus osallistuu eliitin lässytykseen antamalla puheenvuoron Euroopan neuvoston arvovaltaiselle jäsenelle (mikä titteli!!!) Emma Boninolle:

Moninaisuus on ollut kautta historian myönteisellä tavalla olennainen osa Eurooppaa. Muutoksen merkit ovat selvät: suvaitsemattomuus ja fanaattisuus sekä populististen ja muukalaisvihamielisten puolueiden suosio on lisääntynyt, siirtolaisten määrä on kasvanut ennätyksellisen suureksi, yhteiskuntaan on syntynyt muusta yhteisöstä eristäytyneitä "rinnakkaisyhteisöjä", yksilönvapauksia on tukahdutettu, ja demokratiat ovat ajautuneet kriisiin.

Haluamme tarjota vaihtoehdon populismin kasvulle ja näyttää suuntaa kohti moninaisuutta. Jos ihmisten on mahdollista olla afrikkalais-amerikkalaisia tai italialais-amerikkalaisia, mikseivät eurooppalaiset voisi samalla tavoin olla englantilais-aasialaisia, italialais-afrikkalaisia tai vaikkapa euro-välimerellisiä. Eurooppa voi menestyä, jos se hyväksyy kansalaisikseen kaikki asukkaat uskontoon, kulttuuriin tai etniseen taustaan katsomatta.

Kyllä kyllä. Maanosa on kriisissä, ja kriisiä ratkotaan toimilla, jotka johtivat kriisiin. No hetkonen, sehän on sama toimintatapa kuin poliitikoilla on Kreikan kriisissä.

Päivän toinen kummastuksen aihe oli päätönkirjoituksessa esiintynyt uusi termi:

Rajulla leikkausohjelmalla – ja myös hyvällä onnella – Lipposen hallitukset saavuttivat tavoitteensa. Noiden hallitusten politiikan hintana tosin oli raaka leikkauslinja, joka ulottui myös yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevien toimeentuloon ja tukeen. Tämän yksiniitisyyden hintaa maksetaan vieläkin.

Samaan aikaan eurooppalainen velkakriisi tuntuu vain syvenevän ja maalimantalouden voimakentät siirtyvät uusiin asemiin. Suomen haasteet eivät mihinkään katoa. Päinvastoin: vähäinen kunnianhimo nyt johtaa siihen, että seuraava hallitus joutuu vielä jyrkempien muutospaineiden eteen.

Silloin on vaara, että Lipposen sateenkaarihallitusten jyrkkä yksiniitisyys ja sokeus päätösten sosiaalisista seurauksista ovat pientä niiden kirveeniskujen rinnalla, joihin joudutaan turvautumaan.

Mikä ihmeen yksiniitisyys - ja varmuuden vuoksi vielä kahteen kertaan samassa kirjoituksessa? Varmaan yksiniitisyydestä tulee samanlainen sivistyneistön ja rahvaan erottava sanonta kuin Ahtisaaren aikoinaan lanseeraama "erinomaisen huono asia". Samanlainen kuin Amerikan neekerit tapaavat sanoa: You ain't no nigger man! Miksihän heille ei kelpaa diversifikaatio?

Ja pakko ihan lopuksi muistuttaa, mitä on todellinen punavihreä aate: Hursti pakotetaan lopettamaan köyhien avustaminen Kalliossa. Kallio on Helsingin punavihrein kaupunginosa, joka muutama vuosi sitten hääti Karhupuistosta densot veke. Kommareille kelpaa erilaisuus, kunhan se työnnetään porvarien riesaksi erilaistamaan kaikki samanlaiseksi.